- Olisitpa nähnyt itsesi. Olit aivan hölmön näköinen, Mari sanoi.
- Olinko? Nukuin kyllä aika makeasti. Oli tosi hienoa herätä kahvin tuoksuun, tiedät että pidän siitä. Ja vielä kauniin naisen katsellessa. Sitä Mari minulle ei ole sattunut kovinkaan usein, viimeiset sanat tulivat hiukan tukahtuen.
- Hih! Äläpäs liiottele. Kylällä puhuneet että olet oikea naissankari.
- Täysin perätöntä juttua. Ei ole ollut oikein naismaailmassa vientiä, kun se viina on ollut aina kaverina. Milloin naisen mukaan pääsin , pilasin sen aina jotenkin,
. Joojoo, kukapa sen tunnustaa...
- No, löysitkö sinä?
- Minkä? mikä olisi pitänyt löytää?
- No, sieltä rasiasta ....sen?
- En muistanut koko rasiaa....mitä siitä?
- Ai niin, SE rasia!
Mari kaivoi paikkarasian työläin elein taskusta ja nakkasi kolahtaen
pöydälle. Paavon ilme oli odottava. Mari kokosi kaikki
näyttelijäntaitonsa sanoakseen mahdollisimman huolettomalla äänellä:
- Mulla olikin vaunulla sattumoisin paikka-aski omasta takaa. En
muistanutkaan, kun keväällä jo ostin.
Paavoa harmitti. Jos olisi yltänyt rasiaan, hän olisi siepannut sen
käteensä ja viskannut kaapin ylähyllylle parempia aikoja odottamaan.
Häneltä puuttui tarvittava määrä rohkeutta esittää asiansa suoraan ja
kuulla siihen suora vastaus. Hetkisen hän halusi elätellä vielä toiveita
ja pelkäsi, että Mari saattaisi sittenkin ne murskata.
- Niin, onhan se hyvä pitää varalla sellaiset tykötarpeet, kun pyörän
varassa on kulkeminen, myönsi Paavo ponnettomasti.
- Mutta nyt kahville!
****
Kari Kulju nytyytti tovin Marin asuntovaunun oven ripaa, ennen kuin
uskoi, että se todellakin oli lukossa. Mies käveli huolettomasti kädet
taskuissa ympäri pihaa ja katseli haeskellen, missä Mari mahtoi olla.
-Liekö tuo lähtenyt äänekkään serkkunsa kanssa ajelulle… aprikoi hän.
Vaan eipä hänellä siinä sen kummempia kiireitä, joten hän asettautui
mukavaan asentoon puutarhatuolille ja sulki silmänsä.
Ajantajun hetkellisesti menettäneenä Kari havahtui outoon
kirskahtelevaan ääneen, joka lähestyi. Silmiään räpytellen hän tähyili
automaattisesti tien suuntaan, josta ääni läheni. Mari pomppasi pyörän
päältä vasta aivan Karin edessä.
- Tuleehan se emäntä sieltä, totesi Kari virnistellen oikoen itseään
kädet niskan takana ristissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti