- Kyllä me ne Penan kanssa hankitaan, kunhan laadit meille listaa
värkeistä ja määristä.
Kaikki näytti hoituvan sutjakkaasti.
***
Pyöräillessään seuraavana päivänä työmaalle Mari näki jo kaukaa, kuinka
Lily seisoi pomon elkein keskellä sekavannäköistä työmaata, keltainen
mekko liehui voimakkaassa kesätuulessa. Lilyn kädet oli lanteilla ja
kiharoiden suojaksi painettu leveälierinen olkihattu pysyi kuin pysyikin
päässä.
Varmuuden vuoksi Mari jätti pyöränsä hieman kauemmaksi. Taukotupa oli
kunnostettu vanhanaikainen työmaaparakki, joka oli sijoitettu mukavasti
vanhojen koivujen luo. Käytyään ensin tervehtimässä Lilyä ja työmiehiä
Mari suuntasi ripein askelin työpisteeseensä. Lily seurasi pian hänen
perässään.
- No, näkyypä Mari sinuakin! huudahti Lily hieman pistellen.
- Myrkyttääkö miehet meinasit, kun tämmöisen sopan keitit? kiusoitteli
Mari vastaan.
- Minä hyvä, ravinteikas keitto tehdä, jonka avulla minun talo valmistua
ennätysajassa. Niin nämä maalaiset suomalaiset eivät osata arvostaa mikä
ravintopommi heillä edessä!
- Heh, pommiksi taisivat tosiaan luulla. Sammutustyöt kestivät kuulemma
lopun päivää, vettä oli pitänyt melkein säiliöautolla tänne ajaa… Ei me
kaikki olla ihan ehkä totuttu mausteisiin ruokiin. Tai sanotaan, kohtuus
kaikessa.
- Minä kaikki raaka-aineet hienoista valitsin. He vain perunaa pyytää…
- No, sitä saakoot! totesi Mari ja alkoi availla kaappien ovia
katsoakseen, mitä missäkin säilytettiin. Tavarat oli siististi kaapeissa
ja astiat pestyinä. Siitä oli hyvä aloittaa ensimmäinen työpäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti