Sivut

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

MARI--143.

Mari katsoi Karia odottavan näköisenä. Hän oli varma, että asia
liittyisi jotenkin Lilyyn ja tämän rakennusprojektiin, olihan mies
puheissaan jo siihen suuntaan viittaillutkin. Onneksi hänellä oli pikku
askareensa Paavon luona, se oli hyvä syy saada etäisyyttä Lilyyn, jonka
vaikutus oli viime aikoina ollut turhan suuri hänen elämässään.
- Kuule, kun olis töitä sulle tarjolla, ilmoitti Kari yksiselitteisesti.
- Haa, johan on vientiä kuin sammakolla äkeen alla! Mutta kyllä sulla on
hiukkasen liian korkeat käsitykset meikäläisen työtaidoista! En ole
koskaan rakennushommia tehny.
- No, ei mihinkään rakennushommiin, tietenkään. Me hinattiin sinne
taukotupa. Heitetään jätkien kanssa pitkää päivää, joskus yövytäänkin.
Aluksi Lily itse lupas hoitaa keittopuuhat, mutta jos toden sanon, ei
niitä keitoksia kertakaikkiaan saa kurkusta alas. Jotain kummallisia
mössöjä. Jätkät ajelee raksan ja grilliruokalan väliä, että tie on
kuralla ja työt kärsii.
- Vai ette ole päässeet kansainvälisen keittiön kanssa sinuiksi…?
hohotti Mari. Oli helppo kuvitella työmiesten ilmeet näiden lusikoidessa
Lilyn keitoksia.
- Totta puhuen olisi helpotus saada kunnon makkarasopat ja lihapotut
pöytään niiden sapuskojen sijaan.
- Mistä sitä ollaan niin vakuuttuneita mun keittotaidoista? Jos vaikka
vielä pahempaan suuntaan …? härnäsi Mari.
- Ei ole kuin yksi suunta. Eikä me olla vaativia. Lilyn ruuissa on
mausteitakin liikaa, vettä joutuu hörppimään pitkin päivää varmaan
kymmenisen litraa ja aina vain suuta polttaa.
Mari mietti, miten vastaisi. Toisaalta olisihan se virkistävää poiketa
työmaalla toisten joukossa. Miehillä puheet oli yleensä hauskoja ja
rentoja. Kovin suuri vaivakaan siitä ei olisi, helposti sen voisi hoitaa
muun puuhan ohessa. Ja varmaan palkkaakin siitä saisi…
- Kiinni veti. Aloitanko heti huomenna työt?
- Jos se vain sulle passaa!?
Karin ilme oli helpottunut ja iloinen. Mieleisen työmaaruokailun
puuttuminen oli tainnut olla varsinainen ongelma.
- Entä ruokatarvikkeet? En minä varmaan pysty niitä polkupyörällä rahtaamaan…

Ei kommentteja: