MARI- 127.

Marin sisällä kuohui. Poskia poltti ja pää tuntui olevan täysin pyörällä. Hän katsoi Paavoa veikeännäköisenä, ja hän näki kaiken kuin sumun läpi. Voi hitto, mitä minulle on käymässä, hän ajatteli.
Mirja oli jo ovella menossa . Kääntyen katsomaan seuraako Mari hän hämmästyi näkemäänsä.
Paavo katsoi Marin kasvoja hellästi. Herkistyen hänellä nousee kyynelet silmiin. Hän yrittää pyyhkäistä niita salaa pois, mutta Silloin Mari kumartuu ja painaa moiskahtavan suudelman Paavon suulle.
Tukahtuneella äänellä Mari sanoo: - Parane pian! Tulemme taas huomenna. Sitten Mari juoksee kengänkannat kopisten Mirjan luokse kuiskaten. _ Lähdetään!
Pitkä hiljaisuus vallitsi kuplan sisällä sen matkatessa maaseutua kohti. Tunnelma oli käsinkosketeltava. Kumpikaan ei tiennyt uskaltaisikko asiasta puhua. Viimein Mirja puheliaampana kysyy:
- No, mitäs tapahtuu nyt? Monenlaista on sattunut sinulla Paavon kanssa? Nyt oli varmaan aitoa tuolla sairaalassa?
- Mirja, ystäväni. En minä tiedä sitä itsekään. Olen kuin toisella planeetalla. Mitä hittoa tämä on ? Mirja, sano sinä.
- Etkö muista mitä sanoin? Amor taisi ampua täsmäosuman Marin pieneen sydämeen. Anna vaan tunteen tulla. Aika näyttää kehittyykö mitään, ja onko oire kestävää.
- Mutta mitä minä olen hänelle tehnyt? Muisteleppas sitäkin kun Paavolta housuja riisuttiin? Mua nyt hävettää.
- Ollut on ollutta ja mennyt mennyttä. Nyt kannattaa sinun panostaa tulevaan. Jospa löydät sen aurinkopaikan sieltä mistä sitä vähiten olet etsinyt. Rakkaudella on nuo polut niin mutkikkaat.
- Paavo-parka kovan onnen lapsi, Mari lausui. On tainnut aika kovaa olla hänellä taivallus. Taisi se uhoaminen olla pelkkää todellisen tuskan peittelyä. Tiedätkö Mirja, Paavolla oli kyynelet silmissä. Hän on herkkä mies.
- Sen olen kyllä tiennyt ennestään. On sen verran ollut kanssakäymisissä Paavon kanssa että tiedän hänen hyvät puolensa. Hm, jos huonotkin. Viina sille miehelle ei sovi.. Senhän tiedät sinäkin.
- Mirjalla oli kiire lehmiensä pariin. Jätettyään Marin vaununsa eteen, lähti heti kotiaan kohti. Huolimatta Marin pyynnöistä kahville jäämisestä.
Tuskin Mari oli vaihtanut työasun päällensä kun näkee Lilyn pitkän auton keinuvan pihalle. Reippaana ja hyväntuulisena Lily kiirehtii Marin luokse:
- Missä ihmeessä sinä olla monta se päivä? Minä etsi sen kissa ,koira keral Ei vaan mistään löytyä.Ei lavatanssit ?
- En jaksa juhannuksia muistella nyt on tärkeämpääkin, Mari sanoi.
- No mikä olla se tärkeä. Huomenna alkaa se minun rakennus. Kuljun pojat saada se valmis entinen työ. Ihanaa Mari. Saada uusi koti , ennenkuin taas tulla lunta.
- Lehtisen Paavo ajoi aattoiltana Mersunsa romuksi ja makaa sairaalassa.. Häntä oltiin Mirjan kanssa katsomassa..
- Hirveää. Paavo ihana mies. Minä mennä häntä katsomaan. Pakko mennä, Lily sanoi. Lähtien ajamaan heti kaupunkia kohti.