Sivut

torstai 14. syyskuuta 2017

MARI-133.


- Et kai sinä todella suuttua. Ei pahaa tarkoittaa, Lily sanoo, pudistellen Maria olkapäästä. - Tokihan meillä olla pajon se aika, kun alkaa se yksi rakennusshov.
- En mitää ole suuttunut. Mutta todella aioin pistäytyä pyörälenkillä. Läskit kasvaa, kun ei muista liikkua.
- Hyvä olla. Mennään toinen kerta. Hei sinulle. Minä lähteä kaupunki, Lily sanoi ja kaasutti pitkän autonsa vauhtiin.
Mari saapui vaunulle ja heittäytyi vuoteelle. Sisällä tuntui kovin kummalle. Onko vika itsessä vai Lilyssä. Mari tunsi suorastaan vihaa Lilyä kohtaan. Luuleeko se että tässä ollaan pikkutyttöjä, jota pompotetaan mielen mukaan. Ei sille pannaan stoppi heti alkuun. Vielä tässä neitsytkammioita rikkaan rouvan linnaan. Ei lähde käyntiin. Ei varmasti.
Mielessään hän suunnitteli sotasuunnitelmaa, jospa sellaista tarvitseisi. Helpolla ei hänkään luovuttaisi sellaista, jonka halusi saada.
Mari ihmetteli mielessään, mikä hänet oli saanut taistelemaan Paavosta. Paavon katse kouraisi syvältä, siellä sairaalassa. Otan selville oliko se todellista, Vaiko pelkkää elämäntuskaa.
Mutta eikai se asia pohtimalla parane. Matoa koukkuun . Meneepähän omalla painollaan, kunhan pikkuisen avittaa. Mut Lily niistä ei saa kuulla. Mutta Mirjalle pitääkin lähteä juhannusvierailulle.Jos vaikka jotain keksittäis?
***
Kumisaappaat jalassa Mirja juoksi naapusin oraspellolla, jonne lehmikarja oli karannut. Kiimainen lehmä hyppiessään oli rikkonut aidan ja kaikki kaksikymmentä lehmää juoksi ohrapellolla, kuin Mirjaa härnätäkseen, Mirjaa suututti, tuntui toivottomalta saada lehmät omalle laitumelle.
- Jumalisten jukuripää, elä päälle ryntää, Mirja hosui kepillä kohdentulevaa musta-valkokirjavaa lehmäää. Lehmä kääntyikin kuin käskettynä ja juoksi suoraan omaan aituukseen ja navetan lähellä siatsevan portin luo. Ihme tapahtui. Toisetkin lehmät juoksi häntä pystyssä omaan aitaukseen.
Mirja huokasi helpotuksesta . Hetkessä hän liitti paimenlangat yhteen ja pisti sähköpaimenen taas töihin.
Pihalle saavuttuaan Mirja silmäili pyörällä lähestyvää Maria.
- Olisitpa tullut varttia aikasemmin olisit saanut leikkiä karjapaimenta. Koko liuta oli tuolla Kyöstin ohramaassa. Onneksi Kyösti on niin hyvä naapuri, ettei se takerru pikkujuttuihin. Oijoi kun tuli hiki juostessa. Mirja sanoi pyyhkien hikisiä kasvojaan päästään ottamaansa liinaan.

Ei kommentteja: