MARI:_131

Marin ajatukset kulkivat ristiin rastiin. Mielialat vaihtelivat sen
mukaan, välillä hän tirskahteli naurusta itsekseen, välillä hän epäröi
ja tunsi outoa ahdistustakin. -Mutta sellaistahan elämä tietenkin
olikin, vaihtelevaa! huoahti Mari ja nyökkäili johtopäätökselleen.
Paavon rinnalla odotettavissa olisi monenlaista, sen hän jo tiesi.
Ulkona oli noussut voimakas tuuli. Marin saapuessa pyyhkeeseen
kietoutuneena tupaan ensimmäinen tehtävä oli sulkea ikkuna, jota
ilmavirta reuhtoi edestakaisin.
Mari keskittyi seuraavaksi kahvinkeittoon. Hän hyräili itsekseen ja
mietti, näinkö hän täällä joskus jatkossakin kahvia laittelisi.
***
Paavo tuijotti kuin lumottu Lilyä tämän vihdoin tehdessä lähtöä
vieraskäynniltä. Tämä naisen merkitys oli muuttunut yhtäkkiä kuin
kiinnostusta herättäväksi eksoottiseksi hedelmäksi, josta Paavossa oli
herännyt halu ottaa tarkempi selko.
Ennen niin torjuvan asenteen oli Lily onnistunut murtamaan, eikä Lilyn
tuoma valtava ruusukimppukaan tuntunut enää hämmentävältä, vaan ehkäpä
hän oli sen ansainnut. Viimeinkin joku huomioi hänet niin epätavallisen
kauniisti. Aikaisemmin päivällä Marin ja Mirjan tuoma vaaleanpunainen
pehmopossu näytti nyt vain kalpealta, tyhmältä lelulta.
- Muista Paavo, sinä ansaitset vain parasta! muistutti Lily ja kauniisti
liikehtien poistui huoneesta käytävälle.
Paavo jäi sekaviin tunnelmiin. Hän koetti palauttaa silmiinsä Marin
nauravat kasvot, mutta vain Lilyn kujeileva ilme palasi yhä uudelleen
hänen eteensä.
***
Mari oli juuri tiskaamassa kuppiaan, kun hän kuuli moottorin hurinaa
ulkoa. Ensin hän luuli kuulleensa omiaan, mutta auton oven paiskaus
vahvisti hänen epäilynsä todeksi. Kuka kumma siellä voisi olla… - Ei kai
ketään Paavon omaisia tulossa vierailulle? Miten hän siinä tapauksessa
selittäisi läsnäolonsa… no, eihän tässä mitään… rauhoitteli Mari
itseään, ennen kuin ovi tempaistiin pontevasti auki.
Marin hämmästys oli suuri, kun hän näki Lilyn tulevan kuin ainakin kotiinsa.