Sivut

torstai 28. syyskuuta 2017

MARI--147.

Mari alkoi koota likaisia astioita pöydältä. Vasta äänekkäämpi kolahdus
sai Lilyn ikään kuin havahtumaan.
- Kovin hiljainen Mari on! Minun hieno idea kuin tyrmäystippa! Minä ei
ymmärrä teitä!
- Vaikea pysyä perässäsi, täälläpäin yleensä tehdään yksi asia loppuun
ja aloitetaan sitten vasta uusi hanke.
- Minä sanoa: takoo kun rauta kuumaa. Kunnan elinkeinoviskaali oli aivan
intona, se olla helppo makkara!
- Helppo nakki, korjasi Kari nauraen.
- Olla mikä olla. Huomenna minä hakea hänet lounaalle, lausui Lily
vakaasti kuin ilmoitusasiana.
- Annas kun arvaan: se on mies…? kivahti Mari. Samassa hän katui jo
äänensävyään. Mutta hänet oli vallannut niin ankara pahanolontunne,
ettei hän saanut pidettyä sitä salassa.
Mari oli kääntänyt selkänsä toisille, mutta tunsi näiden katseet.
- On hän mies. Mutta tässä asiassa se ei ratkaise. Hanke on nyt tärkeämpi.
Mari ei halunnut kiinnittää toisten huomiota enempää itseensä, vaan
koetti vaihtaa puheenaihetta. Se oli niin kömpelö yritys, että Kari
vaistosi jotain outoa ilmassa. Hän nousi tuolilta ja käveli Marin luo,
laittoi kätensä tämän hartioille ja kysyi:
- Onhan kaikki hyvin? Olet niin kalpean näköinenkin…
- Ei mua mikään vaivaa...Hellan ääressä vain tuli kuuma.Kyllä tämä tästä! Marilla pääsi yllättävän tylysti.
Hänen mieleensä oli noussut paniikkina asia, jota hän oli hiukan pelännytkin. Se raju rakastelu maatilamatkailu paikassa. Silloin kumin unohtuessa olisi voinut sattua sellaista joka muuttaisi koko hänen elämänsä.
Kari poistui töihinsä hiukan loukkaantuneena Marin töykeisiin sanoihin. Lily räpätti kaiken maailman suunnitelmiaan , jotka menivät ohi Marin korvien, kuin toistuva uudiskatsaus.
Hitsi, entä sitten jos olenkin raskaana, Mari ajatteli. Kukaan muu ei voinut olla isä kuin Kari. Herraisä, miten Kari suhtautuisi asiaan?
- Sinä olla yksi uneksia. Sinä ei kuulla mitä minä sanoa. Herätys !
Lily puisti Maria olkapäästä. Mari pomppasi seisaalleen hölmistyneen näköisenä.
- Mitä nyt? Paljonko kello on. Taisin nukahtaa istualleni. Mari sanoi.
- Sinä muu maailma. Minä huutaa kuin yksi palotorvi. Sinä vain tuojottaa yksi kohta.

Ei kommentteja: