Seuraavana päivänä olikin tuuli kääntynyt pohjoiseen. Puuskainen pohjoistuuli oli pyyhkäissyt helleasuiset ihmiset johonkin, tuoden tilalle sadattelevia kylmissään värjötteleviä, tyytymättömän näköisiä ihmisiä.Ohut tihkusade teki tilanteen vielä kurjemmaksi.
Mari tarpoi kumisaappaissa Paavon taloa kohti. Polkupyörässä oli mennyt kumi puhki, mitäpä muuta kulkuneuvoa hänellä olisi ollut? No, parin kilometrin matka kävi mukavasta aamureippailusta.
Siinä kulkiessaan Marin mieleen tuli Lily. Olipa se sairaalassa tosi raivoissaan. Jumaliste, jos se on Paavolla? Se sai Marin saappaisiin puhtia. Pientä juoksuvauhtia hän tuli tienmutkaan , josta oli esteetön näkyväisyys Paavon pihalle.
Perhana! Mari kirahti huomattuaan Lilyn pitkän auton Paavon pihamaalla. Taaskin Mari tunsi rinnassaan vihlaisun. Hän yritti vakuuttaa itselleen, asian merkityksettömyyttä, mutta hän tiesi, että jokin vanha siemen oli alkanut hänen sisällään itämään.Hän kysyi itseltään: Mustasukkainenko? Nyt ei ollut aikaa sellaista pohtia.
Mari astui avonaisesta ovesta eteiseen ja seisahtui kuuntelemaan kuuluiko sisältä mitään. Herrajumala! Sisältä kuului kun Paavo veisasi suurella äänellä Suvivirttä! Mari kuunteli hämmästyen Paavon komeaa ääntä. Hulluksiko se on tullut?
Empien Mari avasi oven ja huomasi Lilyn istuvan keittiöjakkaralla kiukkuisen näköisenä. Paavo istui keinutuolissa ja veisasi suureen ääneen.
- Mitkä ihmeen seurat täällä on menossa? Pappi puuttuu, tai onhan tuo hiljainen naispappi. Lukkari kuitenkin on paikalla.
- Marikos sieltä? Paavo sanoo rauhallisella äänellä. Pidin tuolle ameriikanserkullesi pienen hartaustilaisuuden. Saapui tänne niin kiihdyksissään. Meinasi aivan poikuuden viedä. Jumalan sana aina rauhoittaa riettaat ajatukset.
- Tuo mies olla aivan yksi hullu. Minä tuoda kukat ja suklaat. Hän kohdella kuin se piikalikka. Ei hän olla herrasmies. Herrasmies antaa arvon aina naiselle. Minä vaan se yksi suudelma, niin hän ei älytä mitään..Lily selitti tuohtuneena.
- On tärkeää kiittää Herraa, kun hän pelasti minut niin pahasta kolarista, Paavo sanoi ja alkoi veisaamaan "Herraa hyvää kiittäkää..."
- Minä ei jaksaa tuota kuulla, Lily sanoi ja ponnahti seisaalleen. Silmät leimuten Lily marssi ovesta ulos.Hetken päästä kuului ison moottorin matala murina, auton lipuessa tielle.
- Joko se meni, Paavo kysyi ja pani virsikirjan pois. - Olipa se aika karmea herätys aamulla. Jo kuuden jälkeen serkkusi saapui oven taakse. Minä ihmettelin mistä nyt on kysymys.No, avasin oven ja rouva käy kimppuun , kuin sika limppuun. Kilttiähän häneltä oli kun hän sairaalaan toi kukkia ja suklaata. Mutta rajansa kaikella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti