KUN SEN HUOMAES... ??
-
Oli piika-Alviina ja oli renki-Kalle,
kumpiki viisikymppinen, hiukasen sen alle.
Isontalon palakolliset, olleet vuotta monta,
yhessä he uurastannee, työtä loputonta.
-
Kalle kyllä kaepaeli vierellesä naesta,
haaveili ja ajatteli illoen monenlaesta.
Jospa oesi vierelleni naenen oekein kuuma,
saataes sillon kokia yhessä lemmenhuuma.
-
Huomannu ei ollenkaa ett´Alviina on naenen,
palakollinen, niinku hänki, aevan samallaenen.
Laput silimilläsä kuluki Kalle, monta vuotta,
Alviina kun haekaeli, Kallen perrään suotta.
-
Sattu sitte heinätöessä, kuurosaje kuluki,
sillon aevan sattumalta, tunteet tuli juluki.
Heinälavon katon alla Kalle huomas sen,
Alviinassa oliki - se naenen tulinen.
-
Kalle huomas, kulta oli liian lähellä,
huomaamatta meinas onnen ohi kävellä.
Niin he saevat toesesa ja rakkautta riitti,
ukkossajekuurua, he jäläkeenpäen kiitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti