Sivut

maanantai 10. joulukuuta 2018

JOULURUNO


JOULUTUNNELMAA ETSIEN
-----------------------------------------
Joulutunnelma kadonnut, hukassa, poissa
sekö piilossa melussa, jouluvaloissa
vai löydänkö sen alennettuun hintaan
kaupan tiskiltä pantuna kultaus pintaan.
-
Jouluvaloissa kuljen ja musiikki pauhaa
kovaääniset toivottaa "sikarauhaa"
Valot vilkkuu, kolikot kilkattaa:
- meiltä kaikista eniten eurolla saa
-
Ei löytynyt kaupoista joulurauhaa
vain koristeita sekä silkkinauhaa
Mistä voisin etsiä sielulle rauhaa
joka puolella markkinamelu pauhaa.
-
Menen kirkkoon varmaankin siellä saan
viimeinkin päästä Jouluiseen tunnelmaan.
Mutta pettymykseni on hyvin suuri
siellä esiintyy tunnettu idoli juuri.
-
Kirkon ovella ollaan myös rahaa vailla
ei köyhät voi liikkua niillä mailla
missä tarvitaan rahaa merkiksi sen
että olet joulurauhan arvoinen.
-
Kuuset humisee tummana pääni yllä
täältä metsästä rauhan löysin kyllä
Tähdet tuikkivat Jouluvalona mulla
ilman rahaa voi rauha nyt rintaan tulla..
-Oiva Pennanen-

JATKIS

KULTATUKKA -16.
Sirpan selostaessa Ollin ilme on valahtanut kalmankalpeaksi. Kädellään hän hipaisee otsaltaan hiuskiehkuran katsoo Sirpaa vakavana ja sanoo:
-Arvasin ! näin minulle aina käy.Vai kartanon fröökinä. Anteeksi jos minä moukka olen tunkeutunut hienon neidin reviirille. En arvannut että kartanon tyttäret ovat oluenkaatajana. Luulin että jokin matalan majan kaunis tyttö on hankkimassa elantoaan tuommoisessa karkeitten juoppojen tyyssijassa.Voi minua perkeleen moukkaa.
Vedet silmissä Sirpa kuuntelee Ollin purkausta. Ahdistunut ilme silmissään hän sanoo:
-Rakkaani, älä puhu noin . En voi mitään syntyperälleni. Ja äsken sanoit että et välitä vaikka olisin Kuninkaan tytär.
- En saakeli vie välitäkkään. sanoo Olli riehakkaasti, koppaa Sirpan vahvojen käsiensä suojaan.

- En päästä sinua tästä koskaan, olet minun, sanoo Olli ja suutelee Sirpaa intohimoisesti.
Kesäinen yö alkoi olla jo keskivaiheilla, jo aikoja sitten oli auringon viime säteet häipyneet taivaanrannan taa. Luonto nukkui!
Kaksi nuorta ihmistä kulki metsäpolkua, toisiaan kädestä pitäen. Kumpikaan ei ollut vähään aikaan sanonut mitään. He vaistosivat edessä olevan eron haikeutta. Sirpa ensiksi katkaisee hiljaisuuden.
- Nyt et saa tulla enää pitemmälle.....vielä.Sattuu joku näkemään niin meille kummallekin tulee vaikeaa, varsinkin sinulle, isäni on ankara mies.
He pysähtyvät metsäpolulle ja syleillen suutelevat toisiaan hyvästiksi. Sitten Sirpa lähtee nopein ,mutta niin siroin askelin kotia kohti. jat.

RUNO

PUNAMULTAA.
-
Lamaa kohti nyt jälleen kuljetaan
tehtaanportteja kiinni suljetaan
kaikki asiat menevät pyllylleen
suunnitelmat jää pölyttyyn hyllylleen.
-
Punamullasta muistot on katkerat
sekaisin vain ne asiat panevat
niitä lillukanvarsia niittävät
epäkelpoja lakeja siittävät
-
Kohta piakkoin ollaan taas lamassa
asiat lienevät siinä jamassa
velalla vain velkaa maksellaan
täällä huonosti kohta taas jaksellaan.
-
Kansantulo ei kasva ollenkaan
vaikka kuinka me toisiaan palvellaan
yritykset Kiinaan häädellään
liian hyvin meillä menee, niin päätellään.
-
Seiväshyppääjät, missit mellastaa
pelkkää kurjuutta, kaaosta aikaan saa
kansanedustajat palkkojaan nostelee
luxuselämää itselleen ostelee.
-
Vanhukset ja sairaat unohdetaan
paskoihinsa ne jäävät virumaan
sulle- mulle on jälleen kurssissaan
kun korkeita virkoja jaetaan.
-
Kaksi vuotta kun vielä jaksetaan
kenokauloille velat maksetaan
Uusi voima puikkoihin laitetaan,
äly ja viisaus yhteen naitetaan.
‎13.‎5.‎2005
-Oiva Pennaen

PEHEMIJÄÄ

HYPETYSTÄ
Justiisa! Seon tuon sohovaperunan rakennustaeto(kehon) sevverran luommua ettei jouvva huommijjoo kiinnittee kokonnaessuuteen.
***
Sitä tulloo erkkerrii ja muuta uloketta akkiarvaamata millon mihinki. Lähe sitte tämmösen arkkitehtiluomuksen kansa naesille näöttäötyyn. Se voep ollahhii kylymmää kyytijä, vaekkei oesi pakkastakkaa.
***
Eikä kauvvas nakkaa tuo uhka alakuperäväestön taholtakkaa. Sitä heti joutuu erillaesuuvev taotta harppunoetavaksi ja kivitettäväksi. Vuan saesihan siitäe jottae päeväkirijamerkintöjä rakkaaseen päeväkirijaan.
***
Tietennii tuo jehovijen harmaakettooni saes vipinätä myös punakonneeseen. Siinä Puttiini oesi teerevänä kuularuiskun perässä ja ampus ensiksi kaekki omat ja sitte suuntaes ruiskun tänne kun meillei oo sitä Nattoo suojanamme.
***
Selevvää turvallisuusvajettahan se pukkaa. Vaen ei tuota pije ihimetellä kun politiikot pittää tärkijämpänä naesten tekstiviestinkaepuun tyyvyttämistä. Vaen Naton miehet kun suatassiin tekstaeleen Suomen naesille niin jopa joutas omat ministerit puuhaamaan noehen tärkeihen asijoehen kimpussa, kuten esimerkiksi :
***
Onko jalan asento on astuttaessa vinossa oekijjaan tae vasempaan, ja jos on niin mitkä siitä on seorakset, ja jos niitä seoraoksia on niin vaekuttaako ne kansalaesen hyvinvoentiin, ja jos vaekuttaa onko se siunaokseksi immeisen maalliselle vajellukselle.
***
Monenlaeset pulumat ne päässä sassaroe, mutta totteutuskynnys on aeka huomattava. Huolilla kun ruukaa olla taepumus kassaantua. Tärkeintä kumminki on ettei sorru niijen alle!

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

JOULURUNO


ÄLYN PILLUUTA
Nenät punaiset on vasta
tenttu-ukot juhlimassa
lisää soppaa kaatuu suuhun
järki takoo otsaluuhun.
-
- Mitä järkeä on tässä
olla viinaa pämppäämässä
paremminkin voisi olla
perheen kanssa sovinnolla
-
Lisää kaatuu viinapuolta
nytpä pojalla ei huolta
olo kevyt kyllä passaa
naisenpuute mieltä rassaa.
-
Unohtuu jo oma akka
selata jo täytyy pakka
- poika olen melkomoinen
voita eipä kukaan toinen.
-
Järki vaimennut on päästä
mies ei sanojansa säästä
elukkana äijä riehuu
viinahöyry päässä kiehuu.
-
Mutta loppuu poijan jalat
ahmimatta jäivät palat
Liemiruuvat järjen surma
aina seurauksena turma.
-Oiva Pennanen-

JATKIS

KULTATUKKA -15.
Ilta kului liiankin nopeasti. Nuoret katselivat toisiaan. He nauttivat täysin siemauksin toistensa seurasta. Yö alkoi laskea hämäräänsä metsään. Jossain kuului yksinäisen huuhkajan huhuilu. Taivas oli vetäytynyt pilveen, mutta oli silti aika lämmintä. Sirpan kukkakimppu ei ollut enää paljon kasvanut. Koska mielenkiinto oli molemmilla nuorilla ihmisillä, kiinnittynyt vastakohdattuun rakkaaseen.
- Kuule Sirpa, Olli sanoo, katsoen samalla Sirpan syvänsinisiin silmiin. -Meidän on tavattava uudestaan?"
-Kyllä,kyllä, sanoo Sirpa, -mutta vain täällä metsässä. Minun isäni on kovin ankara. Hän ei siedä ketään juokemassa kodin nurkissa. Muuten et taida tietääkkään missä asun?
-Enpä tiedä en, sanoi Olli. - Mikä lienet kartanon perijätär? Minä olen vain köyhä halonhakkaaja. Minun kotini onkin tuolla aivan lähellä. Kodin nimi on Onnela ja täytyy sanoa, onnellista lapsuutta ja nuoruutta olen saanut siellä viettää.
-Voi, kun hauskaa," sanoi Sirpa. Onko molemmat vanhempasi vielä elossa?
- Kyllä ovat, sanoo Olli, -eikä vielä edes ole kovinkaan vanhoja.Mutta sanoppas sinä missä sinä asut ja kuka olet?"
-Enpä tiedä sanonko, Sirpa hymyilee veikeästi ja pistää suukon suoraan Ollin suulle.
Olli kaappaa tytön syliinsä ja rutistaa hänet rintaansa vasten ja sanoo, vakavuutta äänessään:
-Vaikka olisit Kuninkaan tytär tahdon sinut omakseni. Rakastan sinua enemmän kuin elämääni.
-Minulle ei merkitse mitään manttaalit eikä tavara. Tahdon rakkautta ja joskus puolison joka minua rakastaa. Vaikka isäni on ostanut vähän aikaa Kunnaalan kartanon,- tiedätkö? Niin en aio näytellä korskeaa kartanon hienoa tytärtä. Siksi hakeuduin oluttupaankin oluen kaatajaksi, koska haluan olla ihminen ihmisten joukossa.JAT.

RUNO


MUUMI MAMMA.
-
Muumimamma huokas kohta kuusi ohi on
uuden kauden aloitus on aivan toivoton
kansa hyvin minut tuntee, en uutta keksi
mitenkähän sopisiko kamppaniaan seksi?
-
Raakkel Liehun hetimieten kahville hän tilaa
Raakel saapui, helmaa heti ylemäksi hilaa
mammalla jo palas mieleen vanhat hyvät ajat
kun se ennen hame peitti tuskin vesirajat.
-
Kamppaniaa suunnitellaan siinä aivan kaksin
pena lähti ostoksille koska tilas taksin
Hyvinhän se homma sujui mainoskuvat saatiin
sitten kovat iskusanat piti alkaa laatiin.
-
Kansa aivan hullaantui se seksinaula veti
mamma pääsi pressaksi vaalin jälkeen heti
naiset tykkäs kovasti, mammalle äänen kantoi
pojat katsoi sivusta ne kohta ylenantoi.
-
Muumimamma tuuletti ja voitonkahvit keitti
politiikan tarkalleen hän mielestänsä heitti
Laukun pakkas heti - reissulle nyt mennään
muusta ei nyt välitetä tipanvertaa ennään.
-
Sinne muori häipyi pian maihin lämpimiin
toivotaan et törmää siellä haihin vihaisiin.
Saataisiin me pressaksi sitten kunnon mies
meille hyvinvointia se toisi kukaties.
‎8.‎5.‎2009
-Oiva Pennanen-

JOKSEENKI


JÄLLEEN...
...se onki viikko meleko lopuillaan. Raskas joutenolohan se ottaa kylykiin jos kinttuihin, niinpä on kovin mukavaa ja onnellista kun on huomispäevänä sapatti joka pittää pyhittää lepopäeväksi. Sillonhan ei pije tehä muuta ku mitä ristillinen rakkaus ja tarve vaatii- Kyllä siinä raehnanen raato naottii kun eessä päen on juluma jono pyhijä. Siinäpä saaki levätä kunnolla, ei tarvihe ittijään kiusata eläkeläesen ankaralla ajatustyöllä.
***
Siinäpä sitä onki pitäny paahtaa täösillä, että on saanu yhen ajatuksen loppuun niin tilalle tyrkkää toesta ja ajatusjonuva piisaa kun Hurstin Heikin leipäjonossa- Aevo punasena siinä pohtii maalimanmenuva eikä tuu sen valamiimpaa. Nyt pukkaa vielää huolta maanjäristyksistä js muista luonnonilimijöstä.
***
Puolivalamista ajatusta on muhimassa suuret sammijot täönnään. Oeskoon että almmaeset on alakaneet märkänemmään kun tuoksahtaa siihen malliin.
***
No, näenä neitseellisensynnytyksenaekoehin, syntyy uutta ajatusta tillaamatta ja pyytämättä niin kun Jäte-Annelilla aekonaan. Vaen kun jokä päevä ahkeroe - otta hijessä - niin totta helevetissä paha saa palakkasa. Maksu on luonnollinen seoraos tehystä työstä, vaekka sei niin välttämättömyys ookkaa, kun tuota eläettäki tulla lillittää pyhinäki. Rahavirta ei oo vuolas, mutta kuitenkin tarjovaa jatkuvaa virkistystä elämänjannoon!
***
Sanomattakin on selvää, että on epäselevää mihin polku johtaa? Voe olla että tullee mutka matkassa ja mutkamäkejä en meinaa alakaa!!! Suoraa vaen. Olo on kun aena ennenki: Siitä vaen mistä aeta on matalin, vaekka en mikkää Helsteeni ookkaa niin esteijen yli sitä vielä kamuvaa kuin potrat pojat. Virtuvaalisti - mutta kumminki...
***
Tietenki toesinaan saattaa olla kivi kenkässä vaen heleppo seon ravistaa nykytietämyksellä poekkee. Saapas vaen poes koevesta ja ylösalasin. Sieltä se vierähtää suuriki kivi. Seon tuo maanvetovoema niin mahtavaa että se vetasee puoleesa vaekka suurenki kallijon.
***
Hummeetivelli kovilla kierroksilla meinaa karata mopo käsistä. mutta sehän eijoo niin vaarallista. Mopuva on tyrkyllä ostajalle vae tyytyskö rollaattoriin. Sillä tuskin ylinoppeotta kehtaa?

lauantai 8. joulukuuta 2018

JATKIS

KULTATUKKA - 14.
- Helpottuneena Olli lähti jo iloisesti kävelemään metsään päin.Hän suuntasi matkansa sinne,missä Sirpa oli ollut poimimassa kukkia päivällä.
Olli huomasi Sirpan poimimassa kukkia juuri samálla paikalla,kuin päivällä.Hän ajatteli yllättää tytön ja hiipi hiljalleen lähemmäksi Sirpaa joka oli aivan ajatuksissaan metsässä.Kuinka kaunis hän olikaan!, Olli mietti itsekseen ja hiipi lähemmäksi. Hän meni koivun taakse odottamaan jospa Sirpa tulisi itse lähemmäksi ja aivan kuin hän olisi kuullut ajatusen, Sirpa yhäkkiä lähti kävelemään kohti koivua. Juuri kohdalla, Olli hyppäsi hänen eteensä ja sanoi iloisesti tässä minä olen!
-Huh,kuinka säikähdin, sanoi Sirpa.
Olli katsoi lempeästi Sirpan sinisiin silmiin,eikä Sirpa voinut häntä vastustaa ja he suutelivat intohimoisesti.Kun he irrottautuivat toisistaan Sirpa ei voinut katsettaan irrottaa Ollista.Hänet oli täysin yllätetty ja tunteet tulivat hänet yllättämään noin vain! Olli katsoi Sirpaa suudelman jälkeen vieläkin lempeämmin ja he istuuntuivat kannon päähän kumpikin.
-Emme olisi tavanneet,jos et olisi pudottanut pitsiliinaasi?, sanoi Olli, -olen onnellinen että tapasimme.
-Niin minäkin, Sirpa sanoi.
-Katso Sirpa mitä minulla on hatussani? Tiedätkö minkä linnun sulka tämä on?
-Tiedän,tiedän,se on pöllön sulka,sanoisin huuhkaajan, sanoi Sirpa.
-Hyvinhän sinä linnut tunnet, sanoi Olli
-Sinulla on kaunis ääni ja kauniit silmät, sanoi Olli.
Sirpaa nauratti ja mielessään hän ihaili tuota ruskeaa miestä,hän tuntui rohkealta ja rehelliseltä,missähän on saanut nuo jäljet käsiinsä? Hän kysyi :
-Missä nuo tulivat?.
Olli kertoi koko tarinan Sirpalle ja häntä aivan itketti miehen puolesta.
-Hyvä kun eivät sinua tappaneet!,muuten en saisi sinua ikinä, lipsahti Sirpalta ja hän meni aivan punaiseksi huomatessaan mitä sanoi.
Ollia nauratti,kysyi kuitenkin:
-Mitä sinä minusta oikein ajattelet Sirpa? Sirpa katsoi Ollia syvälle silmiin ja sanoi:
-Sinuthan minä haluaisin ja hänen hymynsä liikutti Ollin sielua lämpimän ihanasti.JAT.

RUNO

HALLELUIJJAA‎--
-
Räsäsen Päivi
kun virsiä veteli
siitäpä syntyikin
kauhea meteli,
Kalliksen puhekin,
menneepi sekasin,
sellaisen huomijon
telkussa tekasin.
-
Hartaana huuvetaan
Jumalaa avuksi,
Kalliksen sanat
jo muuttuvat tavuksi,
änkyttää pappa
happiko lopussa
elvyttää täytyy
ukkoa hopussa.
-
Enkeli kiirehtii
apua antamaan
Kallista äkkiä
hoitoon kantamaan.
Yhteen ääneen
Luojaa jo kiitetään
sormet sormiin
lujasti liitetään.
-
Puoluveenjohtaja
pitää sen mielessä,
se ei on sielussa
joka on kielessä,
syntinen rikkaus
ei ole pahasta,
kaikihan kovasti
tykkäämme rahasta.
-
Unhoituneet ovat
Raamatun sanelut,
pois ovat jääneet
jo anteeksianelut.
Maallinen tavara
mielessä kovasti
se ei oo syntiä
sanoo sen rovasti.
-
Rukoillaan jälleen
voittoa vaalissa,
Jeesus on ratsuna,
voittaja maalissa,
kohta on valta
rajaton meillä
ei Suomenkansa
enää oo harhateillä.
‎8.‎7.‎2010
Oiva Pennanen

perjantai 7. joulukuuta 2018

KAUHUN-

TASAPAINO.
****************
Sehän ittenäesyyspäevä tuli nätisti taputeltua. Linnan valtijaat oli pyhävaatteisaan ja vieraatki oli ettiny vanahosta varastoesta resuja ja duunannu niistä hävynpeittua. Hyvä niin ei oo nin riettaan näköstä! Tottapuhhuin oli kalliin näkösiä kolttuja!
***
Joo postiloota oli tyhyjä ja varmaan pyssyyki. koska vähemmän viisaat ei muista osotetta ja viisaat ei tolloelle tekstaele. Vae onko sen väliä. Paree sievä silijä ku turhat kruusaukset.
***
Justiisa! Kyllä minunkin tekee mieli mannaa ja hunajata. Mannaryynijähän tuota voes - eijoo tyyristä, mutta hunaja heikontaa pahasti kestävyysvajetta. Vaen eihän makijata mielinmäärin.
***
On se heleppuva nuihen henkenmiesten. Ne suap ilosa irti vaekka itkumuurista. Vae entä me synnilliset saatanat. Murehittaan maalimanpahhuutta vaekka mitä se meille kuuluu. Neon Trumpir ja Puttiinit omijaan siihen duuniin.
***
Mene rauhassa sinä synnistä syntynyt. Sillä kirjoitettu on tulee tulivaunut ja vie sinut ihannaan lehtoon jossa aena paestaa aurinko eikä yönvarijot pelota. Jalopeora on sinun veljesi ja tiikeri sisaresi ja katso suuret ovet aukeavat ja astut kynnyksen yli joka on tosin korkea, mutta se ei ole sinulle este. Keruupit laulaa sinun kunniaasia ja harput soittaa sydämesi hymnin. Kirkkain silmin katsot valoa joka loistaa ja huomaat että et häikäisty ! Vapaalla mielellä heittäydyt sohvalle ja huomaat tulleesi kotiin.
***
Vetasin tuossa hartaoshetken, että sitä otollinen oesi! Seon näen yöllä syytä pyhittää ja päevittää tuo henkinen sisus eli sielu. Sitte kun arki koettaa voe taas lastata sitä toesta vaakakuppija - tasapaeno - kato

ENKELIT HANGELLA
Jouluyössä kuutamo hopeinen
niin nauravin kasvoin loisti
taas niin kuin aina ennenkin
sitä omaa tehtävää toisti
hanki kimmelsi yössä kirkkaana niin
jotain kummaa kuitenkin huomattiin.
-
Jouluenkelit siivin välkkyvin
tanssi luminietoksen päällä
heillä kevyet harsot verhonaan
oli tarpeeksi pakkas-säällä
Jostain humisi soittoa harppujen
taustalla maiseman hiljaisen.
-
Tanssi jatkui, jatkui ja jatkui vaan
se taukoaakohan laisin
se jospa ei lakkaa laisinkaan
soiton huminaan nukahtaa taisin
Kun heräsin poissa jo enkelit on
tummat pilvet on vieneet kuutamon.
‎Oiva.Pennanen.

JATKIS

KULTATUKKA - 13.
-Mihin olit menossa",kysyy Kustaa .
-Kotiinhan minä , sanoo Olli.
Silloin Olli muistaa Sirpan. on jo ilta ja kohta hänen pitäisi olla siellä,missa Sirpa keräsi kukkia.Sinne hän lupasi mennä.
-Minun piti mennä tapaamaan tyttöä tuonne metsään,miten kehtaan enää mennä Kustaa?
-Minulla on laukussa ehjä paita,saat sen ,mene lammelle pesemään itsesi,kyllä sitten kelpaat tytölle.
Köyden otan muistoksi tästä reissusta ja köydessä on aatelinen merkki, mietti Olli. Hän kiitti Kustaata ja lupasivat tavata joskus. . Olli tulisi olemaan hänelle aina kiitollinen pelastumisestaan.He erosivat ystävinä ja Olli lupasi tulla käymään hänen korsullaan jonakin päivänä. Olli katsoi Kustaan perään pitkään kun tämä käveli polkua pitkin metsän pimentoon.
 ***
Olli käveli metsälammelle pesemään kasvonsa, jalkansa,kätensä. Lammen vesi oli kirkasta ja kylmää.Se virvoitti hyvin mieltä ja kohta unohtuivat kaikki kärsimykset mitä hän oli saanut kokea. Nyt äkkiä Sirpaa tapaamaan,ehdin vielä.Tästä on matkaa,mutta haluan nähdä hänet pian. Mihinkähän minä laitoin sen kauniin kukkakimpun? Olli mietti,jossain sen on pakko olla.
Hän meni takaisin polulle paitaansa etsimään ja hattukin oli johonkin pudonnut. Siellähän ne olivat ojassa kumpikin,hattu oli vähän nuhruinen,mutta hatussa oleva pöllönsulka oli ehjä ja kaunis.Mitähän Sirpa sanoisi sulasta?JAT.

torstai 6. joulukuuta 2018

IMELIÄ

NAMUJA
***
Tyytymättömyys vaen kasvaa, vaekka kellää ei oo hätäpäevää. Lottoon ja piletykseen rahhaa löytyy, mutta ruoka on muka kallista! Nyt kun ruokaki on halpunut - niin mitä ihimettä - voe kitistä ettei oo näläkä.
***
Tämmösestä on merkkijä sielläsuntäällä ja jokapaekassa. Mitäkö meinaan? No, Tohtisko tuosta sanua`? Se voe herattää likehtintää kansassa. Kaekki ryntää kaoppaan ja ostaa elämän tarpeita piisalle asti. Se piisa on tosin aika epämääränen ilimasu.
***
Kokemuksen rintaäänellä tässä voe haastaa. Se on varmasti tulossa. Ookko valamis? Ennustaa voe, että on ennen näkemättömän kova talavi tulossa. Ei puhetta, että entisillä ketineillä pärijäes - huonostikkaa. Tae joko seon menossa?
***
Kuukaositolokulla mittari näöttää Siperijan lukemija. Kaoppaankaa ei tarkene. Näenollen hamstratut potut muovostuu suorastaan elintärkeiksi.
***
No samapa se sille haettaa. Tietohan lissee tuskaa ja tuskaan on paras liäke kunnon ponu. Onko sulla tietoo???? Siispä ponupillit on se tärkein hankinta ankaran talven koettaessa. Mikäpä seon köllötellessä ja naokkaellessa lähilientä. Seon isänmaallinen linija ja siihenhän itekunki pitäsi orientoetuva. Ittenäesyyspäevä velevottaa isänmaallisiin ratkaisuihin.
***
Miten sitten muuten voe varustautua ankaran talaven varalle. No, Forttumija virtaa töpselistä sen minkä tarvittee. Kaokolämpö pittää paekat lämpimänä - saonan jopa kuumana ja eikö tuota jottae puuta pehemijämpää saane ostettua henken pitimiksi.
^*****
Näen ollen tässä voe oottaa rajuaki pakkasta ja pahhaa ilimaa rauhallisin mielin. Klasista vaen kattelee kun luonto näöttää voemijaan.

RUNO

SONERASSA SUTJAKASTI.‎
Oli arvokas Sonera
pienen kansan voimafirma
aivan arvokas todella
miljardien arvohelmi.
Sitä haaveili monikin
omaksensa ostatella.
-
Tuli tarjousta monelta!
Satumaisen suuret summat
oli lompakkoon tulossa,
miljardit niin mahdottomat.
Mutta homman taas munasi,
herrat hölmöyksiä tehden.
-Lisää taaloja tulossa?
Toisiltansa varmisteli.
-
Ahneus jo herraan iski:
-Arvo kasvaakin kovasti
ostetahan ulkomailta
lisää verkoja vetehen.!
-
Ministeri naureskeli:
-Kaiken maksamme velalla
lisää teemme liksaa tällä
velat hoidellaan sujoksi.
-
Mutta sittenpä sävähti!
Papereilla laski arvo,
aivan pohjille menivät.
Ministeri päivitteli!
Maksaa korkoja pitikin
lyhennellä velkojakin.
Rahat kuitenkin lopussa,
konkurssiko eessä oisi?
-
Hallitusta jo kumarsi
ministeri mielevasti:
-Anna Paavo nyt minulle
muutamia miljarteja!
Vähän velkoja lyhennän,
taseitakin kunnostelen.
-
Rahat Paavo jo lupasi
lisää pisti himpun verran.
Auki piikkiä pitävi
kyllä kansa maksaa viulut.
Optioita vaan kovasti,
johtajille joutaville?
25.10.2001.
- Oiva Pennanen-

JOULURUNO


EN ETSI
En etsi mä tavaraa lahjoja laisin,
joulumielen jos jostakin tavottaisin,
niin olisi Jouluni vailla vertaa,
siitä haluan nauttia tällä kertaa.
-
En etsi karkkeja herkkuja muita,
en tarvitse helyjä, Joulupuita,
kun saan kuulla iloa, riemua lasten
sitä varsinkin toivon varta vasten.
-
En etsi kirkkoja en temppeleitä,
en joulukrääsää en seppeleitä,
vaan kynttilänliekin loimotusta
ja rakkaimman käden kosketusta.
-
En etsi loistoa en valoja,
en linnoja suuria taloja,
vaan halua asennetta uutta,
Joulurauhaa ja hiljaisuutta.
-Oiva Pennanen-

JATKIS

KULTATUKKA -12.
- Irrottaisitko minut näistä köysistä ja tästä puusta? Olli sai vaivoin sanottua.
-Tietysti,tietysti, sanoi vanhus ja tempaisi vyötäröltään puukon jolla sivalsi köyden poikki yhdellä vedolla.
Olli lyyhistyi puun juureen istualleen.Hän oli helpottunut.Ranteita särki ja pakotti. Iho oli pahoin rikki ranteista,hän aikoi ruveta niitä hieromaan koska karkeasta köydestä oli jäänyt ohuita lankoja haavoihin.Silloin vanhus sanoi:
-Ei,ei,minä laitan haavoihin kasveista tekemääni lääkettä, se auttaa nopeasti,eikä haavat tulehdu.
Olli katseli vanhusta vaivihkaa hänen kaivaessa laukustaan lääkenyyttejä ja salvaa.Hän kysyi:
-Kuka sinä olet? -en ole ennen nähnyt sinua?"
Vanhus vastaa :
-Korsu-Kustaahan minä,asustelen korsussa täällä metsässä,nyt olen kaukana omalta korsultani,olen erakko ja välttelen ihmisiä. , ,,,,,,Mutta kuka sinä olet? Korsu-kustaa kysyy
-Minä olen Olli ,puunhakkaaja ja sain ruoskasta,kun en aatelismiehelle hattua nostanut."
Kustaa katsoo Ollia eikä sano mitään.Olli huomaa vanhuksen viisauden ja ystävällisyyden ja kysyy:
-Miksi päästit minut puusta irti?olisit voinut kävellä ohitse mitään sanomatta? Silloin Korsu-Kustaa sanoo:
-Huomaan sinut rohkeaksi ,rehelliseksi mieheksi,joka ei itse tekisi tälläistä. Selkääsi on laitettava salvaa,että paraneminen lähtee käyntiin,muuten et pääse puita hakkaamaan moneen päivään. JAT

NOOH


ELÄ SE MITTÄÄ
****
Sehän rävväöttää lähipäevänä rahojen puolelle. Se kun Herra Valtijo pallaottaa ahaneuksissaa kynimäsä eorot. En oo vielä katellu investoenti kohetta. Pittää vissiin ottaa yhteöttä sijotusneuvvojaan, vaen raevaesko takapihalle tillaa rahasäelijölle, Roope kato! Se siinä vaen ny häekkää kun talavirakentaminen on tyyristä ja petonivalutki tullee mitä sattuu, pakkanen nääs! Pankkiinkaa niitä ei parane panna ku entisetki tilit valluu yli, aenaki sähköpostilla semmosta tietuva lähettivät. Muutenki se pankki vaehtoehto on hutera. Kälämejä pankinjohtajia on pilivinpimmein, tai joku pankkineiti kumminki.
***
Luottaappa Herra Valtijon käsijen kaotta soluneet rahavirrat pettureijjen kouriin. Siinä se on Temppu ja heiluttaa häntäänsä. Ajattelukonneisto työskentellee korkijapaeneen alasena ratkaistakseen suuri suuntaisen propleeman.
***
Tietysti rento elämä oesi yksimahollisuus. Viina ja estottomat naeset hienontaa äkkijä suurenki rahakasan. Eipää tarvihe petonipunkkereita rakentaa.... Vaen kun se raha pittää panna poekimaan, sannoo Nalle. Eipä rietas elämä pane sikijyvä kasvulle vaekka kuinka pannee ja otot jättää vähemmälle.
***
Näen Joulunallahan oesi paekallaan lahojottaa rahat maaliman köyhille. Eihän siinäkää tuottuva tule, mutta kunnijaa tullee loppaalisena hyväntekijänä. Tiijä kuinka Herra Valtijo vaekka perustasi säätijön KunnijaKansalesen nimissä. Herranen aeka seijoo paskempi ajatus.
***
Ehkä kumminkin on syytä tehä laskelmija pitemmällä tähtäemellä. Luuva visijoeta lopputulemaksi. Seki on mahollista että vaihtoehtona kaekelle hössäkälle käön syömässä roskaruokaa koko palautuksen voimalla, joka on 26€ .

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

JOULURUNO

JOULU SAAPUU.
Joulu saapuu joutavalle,
luuserille, ryövärille,
saapuu vankilaan vasiten,
saapuu mökkiin köyhimpien,
tulee rikkaiden pitohin,
rahakkaiden pippaloihin.
-
Kaikki joulusta puhuvat,
sanoo hoopot lässyn lässyn,
eivät tollot kai tajua,
jalon juhlan tarkoitusta.
-
Talven keskelle haluttu,
juhla suuri, arvostettu,
mielenvirkistys jokaisen,
lapsen niin kun aikuisenkin.
-
Hyvä mieli on jokaisen,
rauha kiirii kaikkialle,
edes jouluna jotenkin,
voimme sietää toisiamme.
Oiva.Pennanen-.

RUNO

PERSULANTIJA
-
Persulantijassa tässä
minne ollaan menemässä,
kaekki mennee ommaa urraa,
toesen päälle heittää kurraa.
-
Itsekkyys ja vallankiima,
Persulantijassa pitoliima,
pitäneekö mihin asti,
nyt jo lipsuu valtavasti.
-
Persulaenen lissää vaatii,
rankat puutelistat laatii,
sumuttaapi tahallansa,
vaalilupaus pelkkä ansa.
-
Tosiasijat ei passaa,
utopijat päätä rassaa,
Impivaara onnenkehto,
rajat kiinni - elinehto.
-
Nykyaika vaatii muuta,
nyt ei katella vaen kuuta,
matoa vain pannaan koukkuun,
eipä sorruta me loukkuun.
-
Yhteistyö on elintärkee,
olla Euroopassa kärkee,
vaurastuu myös silloin kansa
kun pistää hommat hanskahansa.
.‎5.‎2011
-Oiva Pennanen-