Sivut

maanantai 18. maaliskuuta 2019

JATKIS-40.

PUTELLI.-40.
- Sydänsylissä sitä minäkin katsoin. Miten lieneekin justiinsa sattunut tuo hihna katkeamaan kun hevonen tuli. Se kun kilestää, niin se kilestää joka malliin. Tosin minä jo aamulla vääntelin tuota remmiliitosta, että mahtaneeko kestää. Oli aamulla jo pari hakasta repeytynyt. Ajattelin jos menee nämä kotipuinnit. Sitten olisi puintipaikanvaihdon aikana aikaa korjata. Vaan ei sitä pitäisi huonokuntoisella vehkeellä pelata, Risto selitti.
- Löytyykö sieltä edes remmihakoja? Eipä ole tullut ajateltua kun se Jussi on tämän voimapuolen valvonut. Mikko joko sinä olet katsellut hakoja? Paavo kysyi.
- Joo, oli siellä että ainakin tämä liitos saadaan liitettyä. Isot hakaset sieltä loppui, pieniä kyllä on, Mikko sanoi.
- Voi lempo! Liekö siellä pajassa yhtään tankoa? No, pitää katella illalla... Kyllä se pitäisi melko kauan kestää nyt kun tulee uudet päät. Varmaan lopun syksyä, jos ei mitään turmaa tule, Paavo sanoi.
- Kummallisen paljon näitä vastuksia nyt on ollut. Joko tämä lie viimeinen vastus? Onneksi näyttää näitä ilmoja riittävän. Se harmittaa kun pitäisi kynnöillekin keritä. Vaan onhan puinnitkin puitava, Risto sanoi
- Nythän siellä Jaska jo ruunansa kanssa tulee. Komeahevonen se on Jaskalla ja säyseä. Jaska sanoi, että se ei pelkää piruakaan, Paavo sanoi.
- No niin, nytpä hihna onkin taas päätä vailla. Ei muuta, kun hihna päälle ja puimaan. Kohtahan nuo loppuu. Kauroja ei monta kuormaa tule. Tulisiko kymmenen.- Keritään vielä illanpäälle viedä koneet suolle, Risto sanoi.
---
Kauratkin saatiin puitua iltapäivän tullessa. Jyväsäkit, joita on kertynyt muutamia kymmeniä, vietiin hevosella aitalle... Miehissä säkit tyhjennettiin laareihin.Kaikilla oli hymy herkässä, olihan viimein saatu taas yksi etappi suoritettua.
jat.

RUNO


MUMMON RESEPTI.
-
Jospa voisinkin jotenkin
antaa pientä helpotusta
joka tuskaasi tuherrat
murhemielin matkustelet
näitä maailman toreja
lavehia tanhuoita.
-
Runon riemusta rakennan
pistän paljon naurulientä
hymykuoppia syviä
hekotuksen haivenia
hiukan naisten niiskutusta
tyttärien tirskumista
miesten raisuja sanoja
pikkupoikain piiperrystä
-
Pistän kaikki nuo sekaisin
kotvan noita hämmentelen
vielä maustetta rutosti
suolaa myöskin pippuria
enään puuttuvi sokeri
puoli litraa siirappia
anttaa hetkisen muhia
sitten voisi maistellakin.
-
Ota reilusti kaveri
kallistele rohkeasti
että helpottuu olosi
päivä paistaa kirkkahasti
jaksat hiukkasen paremmin
toimiasi toimitella

Oiva Pennanen

VAIMEAA

SURINAA!
***
SUURINA surisevat enkeliparvet ja arvet näkyy rääkätyssä lihassa. Kukko kiekuu kolmasti ja Saara nauraa. Metsosopraano laulaa linnuista, mutta julma metsästäjä lopetti soitinmeno-lystin lyhyeen. Ampui mezon alas ja sitten palas lihapatojen ääreen. Onnistui kuitenkin saamaan sulan hattuunsa ja untuvia muorin tyynyyn.
***
MUORI oli saanut sääreen säärihaavan josta vuoti verta, eikä se ollut linnun! Se oli äkästä muorinverta, siinä oli ärhäkkyyttä ja sisua- Dna näötti punasta ja senkka huiteli satasissa. Muori otti rahat ja pisti ison nokan suojaan, kiittäen Luojaa kun sai!Eikä se ollut pelkkää vettä, vaan äkästä pontikkaa.
***
NÄINHÄN se on nähtävä ja korvin kuultava. Aistit avoinna, sanoi hän ja otti huikat! Meni baariin ja haksahti vaariin joka oli jo parasta ennen päivät nähnyt, nyt näki vaan käskopelolla. Kuitenkin osui arkaan paekkaan ja ei aekaakaan kun se oli menoa!
***
Vaari tuskin olisi Muorija hoksannut, mutta kun katsoi käsillään niin se oli vikatikki. Käsi sattui arkaan paikkaan ja Muori hermostui helevettiin. Vaari sai tuta muorienergijjaa eikä aikaan kun Vaari heitti veivinsä.
***
JA KATSO pilvi laskeusi hänen yllensä. Näin pitkäaikainen pouta päättyi rajuilmaan. Vaari eijollu turha mies. Muori huusi hoosiannaa ja halleluijjaa. Näin oli päivän epistola täytetty ja naytetty närhen munat.
***
Mutta sepä ei tuottanut tulosta, vaikka suurin toivein sitä ototti. Yhdeksän pitkää kuukautta. Kunnes huomasi etsikkoaika on ohitse eikä takaisin palaja. Kallit on laulujen lunnaat!
***
HÖPÖTIN tuossa aamutuimaan joutavija, Sori!. Ilimasuva pittää reenata - pahan päivän varalle Tiijä vaikka meikäkin vetassee kunnijjaa ja maenetta ja helevetin suuren rahasäkin. Sitähän minä en ite tarvii, joten lahajotan tarvitteville. Selevästi Ropin Hootin sielunveli`Näen mahtaa olla. Apuraha kolunkeja täötteleen. Täält pesee!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

JATKIS-39,

PUTELLI. -39.
Ja niin Leimu alkoi kohta rauhoittua ja se pysähtyi, jääden huohottaen ja lihakset väristen seisomaan paikalleen.
Antti ja Alli laskeutuivat alas kuormalta. Antti meni Leimun eteen, sille rauhoitavasti puhellen ja taputellen.
Putelin Paavo ja Rinteen Jaska oli tulleet juoksujalkaa hevosen perässä. Ehtiessään paikalle Paavo huohotti:
- Kävikö kummallekaan kuinkaan? Miten Alli?
- Ei minulla enään mitään hätää ole. Oli vaan hurjaa kyytiä. Pelotti jos ojaan mennään. Onneksi Antti sai hevosen hillittyä äkkiä, Alli sanoi.
- Eipä siitä taida enää olla Leimusta elojen ajoon. On se liian säikky. Särkee ihmiset ja värkit. Miten on Jaska? Sinullahan on rauhallinen ruuna, sopisiko sinulle jos otetaan se kärryjen eteen, Paavo sanoi
- Mikäs siinä! Minä lähdenkin heti hakemaan.
Mikko oli sammuttanut moottorin. Kokeilehan Antti suostuuko se Leimu viemään kuormaa tuonne koneen luo, Jaska sanoi.
Leimu lähti hiukan jaloilla teputtaen kävelemään takaisin koneita kohti. Katsellen korkealta Leimu katsoi moottoria. Vaahtoinen kuola valui suupielistä, sieraimet suurina huohottaen, hevonen veti kuorman sentään syöttöpöydän lähelle, johon Antti sen pysäytti.
- Antti riisu se Leimu valjaista. Jaska lähti hakemaan ruunaansa. Vietkö sinä Leimun tuonne laitumelle rauhoittumaan, Paavo sanoi.
- Joo, se sopii. Kyllähän tämä onkin jo ihan rauhallinen.
***
Rantalan Risto ja Putelin Mikko oli alkaneet liittämään voimahihnaa. Muu puintiväki seurasi tapahtumaa vierestä.
- Olipas siinä vaikka mitä tarjolla. Jos tuo ryökäle olisi juossut tuonne kanavaan. Siinä olisi mennyt hevonen ja ihmiset. Nyt kuitenkin selvittiin pelkällä säikähyksellä. Kyllä tuommoinen vikuri pitää vaihtaa pois. Heti kun on tilaisuus, Paavo sanoi.
jat.

RUNO.

MUMMON MIETTEET.
--
Aika kauhea kamala
parhaillaan lie soljumassa
joka puolella sotivat
sotahullut tappelevat
ilman sääliä panevat
kaikki paikat pirstaleiksi
sekä tappajan himossa
surmaa lapset pienokaiset
naiset raiskaavat rajusti
pedon lailla raatelevat.
-
Aika katsoa kahesti
kolmastikin silmäellä
miten murskata mokomat
sotahullut hurjanlaiset
heidät riisua aseista
rauhantöihin houkutella
-
Tehdä täytyisi jotakin
tykit muuttaa hyytelöksi
putket uhkaavat tuhota
maata kohti tähtäämähän
taikka vieläkin enemmän
putket muuttaa kyntimiksi.
-
Siinä haastetta kovasti
monellekin mahtajalle
muuttaa toiseksi asenne
sotahulluus muutettava
ajatuksiksi hyviksi
mietinnöiksi mainioksi.

Oiva Pennanen.

OLEMATON

ONNI.
***
HÄIVÄ Onnista nähty romuvaraston takana, jossa lakana, näköesteenä. Kenolappukainalossa jossa 50€ potti. Pienessä on suuren alku. No, mihin se riittää? Viisikymmentä päivää 1rivin tahdilla. Mutta aina on joka päivä mahdollisuus että se poikii. Se on tosin aika pieni nakki, mutta mahdollisuus kumminkin, mutta Onni antaa ja ottaa tarpeijen mukaan.
***
TUSKIN kumminkaan raha muuttuu lihaksi? Sanahan voi - sanoo papit!. Kaupan tiskillä kyllä muuttuu, jos on virtaa lompsassa tai Visa. Kadehtien katsoo lihansyöjät, kuten esimerkiksi kissa.
***
Tuskin kuitenkaan mirri naukasi? Susi se oli jolla suussa oli lihaa. Leipäsusi se ei ollut. Pantasusi paremminkin. Se vihaa kaikkea mikä liikkuu, tai kiikkuu. Kohta vainaa. Riiputettu lihA SUJEN HERKKUA. Paitsi jos seriippuu asianhaaroista. Vaaroista viisi---
***
SELKÄ kenossa voi nauttia vapaista päivistä. Kumminkin tulee aika jolloin perse ei penkistä nouse, eikä lusikka osu oekijjaan rakkoon. Uhkakuva pahimmillaa on kun muu ei liiku kun silimäluomi. Veltto sormi ei nappulaan osu. Oikosulussa rätisee piuhat ja sakea savu leijuu tulevan edessä. Näkkeepähän. Jalka valmiina potkaseen, eikä päivitys auta.
***
HARKITEN pitää ovia aukoa näinä päivinä. Voi astua Toivo sisään ja siinä sitä ollaan toivoa täynnä, mutta pelätään pahinta. Illanrauha kun maille taas hiipii. Usva laskeutuu maisemaan ja ei näe huomista päivää. Kostea lakana kietoutuu ympärille ja homma on paketissa.
***
Rauhattomana vaeltaa kuolleet sielut. Lakana päällä peittää olemattomuutta. Huhuu sanoo hän ja kolkko nauru repii kouvusta tuohta.
***
Tuskin ilta ehtii kun aamu jo saa. Sialla saparo kippurassa.Tuskin oikenee ilman hännänvejintä. Tuskalla oikeneen kaavoihin kangistunut.Pahassa tapauksessa mutkasta poikki! Saparon suuret oikasut osuu oikijaan jos vasen ei pane hanttiin.Jep!

lauantai 16. maaliskuuta 2019

RUNO

MUMMON TILITYS
***
Miksi ei voinut kieleni kiittää
siitä kaikesta mitä jo sain
mikään tahtonut ei mulle riittää
miksi en tyytynyt osaani lain
Lisää tahtoi ahnas mieleni mun
vihdoin itsekkyyteeni havahdun
***
Miksi tahdoin mammonaa ylenmäärin
lisää himoitsi mieleni kyltymätön
vaikka tiesin kyllä . se on niin väärin
olin itsekäs - sieluni heltymätön
Keräsin tavaraa - nyt huomaan sen
rajallinen on aika ihmisen.
***
Minkä vuoksi en voisi kiittää
tästä kaikesta minkä jo sain
minkä sain se minulle riittää
enempää en tarvitse lain
joka ilta nyt mielessäin tahdon kiittää
niin kauan kuin eloni päiviä riittää.
Oiva Pennanen.

JATKIS-38.

PUTELLI. -38.
Antti oli ottanut Uutelan Allin kuormanpolkijaksi. Yhdessä olikin hauskaa jutella kaikenlaisia juttuja, siinä työnlomassa.
Putelin Mikon ajokki oli Paavon itsensä kasvattama, Poku, työhevosena parhaimpia.
Poku oli Mikon vakituinen ajokki. He osasivat melkein lukea toistensa ajatukset.
Niinpä Mikon ei tarvinnut ohjaksiin juuri tarttua pellolla. Puheella käskien sekä kieltäen, Mikko ohjasi hevostaan.
Kukkuran Katri, Allin ystävä, oli Mikolla kaverina. Kärryt olivat kummallakin porukalla matalat, kumipyöräiset, viljanajokärryt.
Mikolla ja Katrilla kuorma täyttyi nopeasti, kun hevosta ei tarvinnut ohjastaa... Antti joutui joka siirron jälkeen sitomaan suitset kiinni.
Mikko oli jo puintitantereella, kun Anttikin nousi Allin kaveriksi kuorman päälle. Vikuriluonteinen Leimu pyöritti häntää ja lähti vauhdilla viemään kuormaa eteenpäin. Antti oli tottunut hevosmies ja pystyi hyvin hallitsemaan hevosen.
Leimu katsoi sieraimet suurena, kun he tulivat puintikentälle. Varsinkin paukuttavaa moottoria Leimu pelkäsi. Sitten sattui jotakin odottamatonta. Kuin jättiläiskäärme alkoi, liitoksesta rikkunut valtahihna, tulla hevosen suuntaan.
Kimeästi hirnahtaen hevonen hyppäsi takajaloilleen. Sitten Leimu loikkasi sivusuuntaan, poispäin moottorista ja hihnasta joka makasi maassa jo liikkumatta.
Pillastuneena, Leimu ryntäsi läpi läheisen laitumen puuaidan. Antti veti suitsista minkä jaksoi, älyttömällä vauhdilla hevonen laukkasi eteenpäin.
Alli kirkui peloissaan ja makasi mahallaan kuorman päällä, yritellen pysyä kyydissä. Onneksi kuorma oli matala ja kärryt kumipyöräiset. Antti sanoi Allille:
- Koitahan rauhoittua ei meille kuinkaan käy, kyllä hevonen kohta väsyy. Koetan pittää hevosen hallinnassa, ettei se laukkaa kanavaan.
jat.

LIITO-

OORAVANNAHKOJA
***
ELONMAENINKIT ne tietysti korkijana käyvät, niin ku ovat aena teheneet.Aena on elomerellä joku merihäjässä jopa peräti hukkumassa. Harvon on kukkaa pelastusrenkasta hukkuvalle viskaamassa saatikka tukkimassa venneen saamaa vuotuva. Jos ei soutajalla satu itellään olemaan lompakossa täppijä tae irtonaesta setelirahhaa jota myös taskuhienoksi sanotaan. No, nimijhän ei miestä pahenna saatikka sitte vaehonvälinettä. Samanasijan ajjaa vaekka oravan nahka jos joku pistää siihen jonku vesileiman ja holokrammin hännänpäähän. Mitäkö hukkuva rahalla tekkee? Höh. tietenkin tukkii sitä rahanreikää...
***
Eipä se osumaa kauvaksi heitä jos ei satu hosumaan. Tarkka tähtäös on aena paekallaan. Esimerkiksi jos aekoo jottae kaverija kusta silimään on tähtäys hyvinkin tärkijäässä roolissa. Jos hötkyilee liikaa niin eipä siinä tuu kuin sanomista. Se on enimmäkseen asijatonta palautetta jota ei niele kakistelematta saatikka purasematta nielase.
***
On toki onnellista ja varsin toevottavaa, että kaekki syötävä on korvamerkittyä ja alkuperä on tarkasti jäljitettävissä. Mennään jakokketjua tuotajaa kohti lenkki lenkiltä. Jos kohalle sattuu heikompi lenkki ja se arveluttaa on otollista ottaa ritolat ja tehä vankat johtopäätökset ja pakittaa lähtöpisteeseen. Näetä kettinkejähän riittää vaekka ilimaesjakeluun, niihin tulisi kumminkin suhtautua suurella epäluulolla. Tulisi sulkea korvansa viettelyksiltä. Korvatulpat on OK ja taustamelukin pelastaa monenkin rahat ja oravan nahat.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

JATKIS-37.

PUTELLI. -37.
Jussi heitteli solvauksia, vasten Paavon kasvoja, muistellen kaikki riitatilanteet vuosien varrelta. Paavo ei sanonut sanaakaan, katsellen ilmeettömänä Jussin riehumista.
Vähitellen Jussilla kiukku laantui, ase painui alas. Sitten Jussi pisti aseen taskuunsa ja lähti, kuin jotakin peläten, menemään juoksujalkaa kylälle päin.
Paavo huokaisi helpotuksesta ja istahti tienvieressä olevalle kivelle... Huh, huh, olipa varmasti melko lähellä se viimeinen hetki... Ei edes rintamalla ollut, ainakaan tietoisesti, loppu noin lähellä. Ilmoittaisikohan siitä virkakunnalle? Miten sen todistaisi? On vain sana sanaa vastaan... En taidakaan puhua kellekään... Jospa tapaus olisi Jussin mielessäkin varoittavana muistona... Pelastuihan hän itsekin murhamiehen kohtalolta.
Putelin Paavo istui kivellä pitkään rauhoitellen kiihtynyttä mieltään. Miten elämä tuollaisen naapurin kanssa vastaisuudessa onnistuu...
Mutta - niitä kauroja pitää käydä katsomassa. Lieköhän seipäät pysyneet pystyssä.
Useita satoja kauraseipäitä seisoi suorissa riveissä. Muutamia oli kaatunut. Ne Paavo nosteli pystyyn. Saakeli! Eipäs ole ennen mennyt näin myöhäiseen puinnit... Se Jussin Hoppa vei parhaan puintiajan. Riittäisi nyt poutaa viikonkaan.
***
Maanantaina aloitettiin puimaan viimeisiä ohria. Saaren Saimi nosteli reippaasti hangolla ohraa pöydälle. Jaska työnsi viljaa koneen ulvovaan kitaan.
Osa puintiväestä oli lähtenyt hakemaan hevosilla kaurakuormia, läheiseltä pellolta. Siellä kauraa oli seipäillä, muutamia kuormia. Sen jälkeen olisikin edessä koneidensiirto suoviljelykselle.
***
Pussilan Antti oli saanut ajettavakseen nuoren ja vireän hevosen. Leimu oli ollut Putelissa vasta pari kolme viikkoa. Toinen hevonen oli jatkuvasti kauppatavaraa, jota isäntä- Paavo vaihteli, kun sattui sopivan kumppanin löytämään. Leimu oli arka hevonen lienee ollut hiukan luonnevikainen.
jat.

RUNO

MUMMO MUREHTII

Kyllä mieleni pahoitin
surun sieluuni sain suuren
kun nuo turkasen tunarit
politiikan toimittajat
paskanpenkojat mokomat
ampuu kaiken liikkuvaisen
lynkkaa hengiltä jokaisen
lihat raastaa luiden päältä
pistää muusiksi jokaisen
joka hiukan horjahtaapi
ilkkuu vielä sen lisäksi
käyttää tervaa höyheniä.
-
Kyllä mieleni pahoitin
murhemieltä kannattelin
vihanvallasta kovasta
epäluulon siemenestä
Kateus voimissa pahoissa
tuottaa tuskaa tuttavalle
välit rikkovi rajusti
katkerana lausumahan:
"-Minä saanut oon vähemmän
kaverilla kaunis kaara
minä Mossella ajelen
ottaa päästä hemmetisti
mutta vartoohan vähäsen
vielä muuttuu maukkahaksi
velli meikän lautasella
Loton taitavan tekaisen
näytän pitkät petturelle."
-
Kyllä mieleni pahoitin
otti koppaan jonkin verran
nuopa johtajat jopelot
rahamiehet mahtinaiset
noilla palkoilla hyvillä
vetää liiviin mansikoita
jopa keinoilla kepulin
lisää liksaa saalistavat
vievät tuhkatkin pesästä
sekä roppeet marjastajan.
mitä jättävät tilalle
tuskaa paljon kyyneleitä.

Oiva Pennanen

SAKEA

PÄÄSTÖJÄ
***
ON tullu taas aamu ja päästöt kattelee purkupaekkaa. Hummeetissa saekkaa monta kuollutta ajatusta, jotka pittää raahata tietsikanruutuun tunnistettavaksi. Näkösiä ovat täötyy myöntää, mutta niin pittääki!
***
TAEVAARANNANMAALARIT sutii penselillään. Murhe kaekkovaa- Se ratkiriemuksi muuttuu. Suuri on taulu ja suuri on suti. Täysin palvelleena joku saa kultaisen kädenpuristuksen ja jossakin kaivetaan hautaa.
***
SYNNITTÖMÄT syntymättömät odottaa ulostulemista. Maailima pelastuu ja suurissa taloissa on riemu korkealla. Katto ylläällä ja seinät ettäällä niin kun Temarien kartanossa.
***
KATSO, kaiken tämän saat jos olet minulle mieliksi ja hän antoi ja Aatamikin söi. Sekä möi taivasosuuden. Hikeä pyyhkien sitten söi Eevan ruislimppua. Mutta se Eeva, kavalin otus maanpäällä oli pannut kiven taekinaan . Mitä teki Aatami. Iski kivikirveesä siihen kiveen. Tultahan se iski ja syttyi tulipalo josta palijo tuli tuhkaa ja tulikiveä. Tuli Sodoma ja Gomorra. Arkihiippa katsoe nurkan takkaa ja nyökytti hyväksyven päätää: Tää on neutraalia.
***
VÄLITTÖMÄSTI tuhkarokko iski Kaeniin ja Aapelin. Eeva siinä äplisteli, että mitä nyt? Ei ollu lääkärrii, eikä terkkarii, oli vain Aatami ja se tuntematon ääni joka käskytti ja rankasi.
***
AATAMI OLI niitä miehijä jotka ei menneet paniikkiin. EI! Eevalle vaen sano: - Pistähän vettä tulille ja pannaan hösseliksi. Minä hipasen hakemassa yrttiä ja muuta tarpeellista. Kyllä se siitä taoti tokeenee kuhan et turhaa hättäele! Moido!
***
EIPÄ aikaakaan kun Aatami palasi pollttaraesta ja pirunheinää kaenalossaan ja pärreitä! Pärreet oli hyvijä sytykkeitä. Eevalla nääs ei ollu sytyttänyt.
***
Mutta käärme, tuo kavala, senhän kanssa Aatulla oli ollut vaikeuksia Paratiisissakin, luikerteli paikalle. Aaatami otti kivikirveen löi käärmeen lihoiksi ja keitti väkevät käärmesopat pojille. Pojathan parani heti, Kaenille jäe vaen viha Aapelia kohtaan. Aapo oli sanu enempi käärmeenlihaa. Mihin se johti? Mikäli huhut pittää paekkasa niin huonostihan se Aapelille kävi.

torstai 14. maaliskuuta 2019

RUNO

MUMMON. HUOLIA

Kovin on mieleni apea,
mieli mielettömän musta
kun on kurkussa etova
tunne täysin kummallinen.
-
Nenä naapurin vinossa,
silmät suuret sirrillänsä,
mua katsovat kahesti,
kolmestikin kurkistavi.
-
Muutkin naapurit ikävät
suuta mulle soitelevi
vasten lärviä sanovat
juorupuhe pontimena
jutut joutavat typerät
ikänaisen turmioksi.
-
Olen itkenyt monesti
surrut rankkaa kohtaloa,
raivonnut sekä rukoillut,
suruun syönyt suklaatia.
-
Olen ootellut osaton
vuotellut oon jatkuvasti
milloin tuttuni tulevi,
hupsu heili saapunevi.
-
Eipä innosta isommin
karkauspäivä kaikkinensa
hamekankaat ei kosinnat,
maistuu silti viinijuoma
.-
Heili mielessä minulla
kainaloonsa päästä tahdon
aivan sielua lähelle,
siellä murheet lieventyisi.
Oiva Pennanen.

JATKIS-36

PUTELLI. -36.
Rajalan isäntäkin kipusi lauteilta alas ja vähitellen muutkin seurasivat, nakaten kukin muutaman kauhallisen vettä päähänsä.
Eteinen oli aika kolea. Nopeasti liika kosteus kuivui, että saattoi pukeutua. Ja vähitellen jokainen katosi syksy- yöhön.
---
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisen harmaana. Muutamia kevyitä lumihahtuvia leijaili ilmassa.
Putelin Paavo astui verkkaisesti suoviljelykselle vievää peltotietä. Onpa se mennyt pahaan kuntoon tie... Pitää olla rauhaisa hevonen, että koneet saa vietyä ehyenä kauranpuintiin...Pitänee Rajalan isäntää pyytää tuomaan Puten, sillä se ei ole koskaan liian kiire... Patalaiska hevonen. Tämä sunnuntai olisi kyllä saanut olla pari päivää myöhemmin...Jos siitä sateetkin?
Turhaa saikatessa mennyt syksy näin pitkälle. Perunakin vielä kaivamatta. Kaurat puimatta. Onneksi eilen meni ohrat jo melkein loppuun. Ei olisi ollut varaa pyhänpitoon. Mutta Putelissa ei ole milloinkaan sunnuntairauhaa rikottu. Eikä rikota nytkään. Ahaa naapurikin on liikkeellä. Saahan nähdä mitä tuolla on mielessä...
Kyräillen naapurukset lähestyivät toisiaan. Kumpikaan ei tervehtinyt, vaan maahan katsellen olivat jo lähes ohittamassa toisensa sanaa sanomatta..
Silloin Kohtalon Jussi vetäisi kätensä taskusta ja ojensi sen Paavoa kohti.
Kädessä oli pienoinen käsiase jolla Jussi tähtäsi Paavon rintaa kohti. Kumpikin pysähtyi ja Jussi sanoi:
- Nyt perkele! Tuli Isolle Putelille äkkilähtö helvettiin, se on nyt varmaa! Olet aina kehunut voimillasi, vai yritäpäs nyt! Saatana! Nytpä ei voima autakaan. Eikä rahat. Liikautahan kättäsikään, niin silloin kyllä pamahtaa! Jussi huusi, hän oli selvästi vahvassa humalassa.
Paavo tiesi hyvin, että nyt oli vakavat paikat kysymyksessä. Hän vaikeni sillä yksikin varomaton sana, voisi olla kohtalokas.
jat.

OUTOJA

NÄKYMIÄ.
***
Taas on aika märehtijä joutavija. Maku on tietty kitkerä ja hapan. Parasta ennen on ohitettu, eikä uutta oo mistää saatavissa muuten kuin uuven kasvun kautta. Niinpä lienee aika nostaa kissa pöyvälle ja tutkija mitä seon syöny, vaeko ihan iliman murkinaa kisuli on pääsä pärijänny?
***
Hätähän eijoo tämän näkönen, siis kissan-näkönen! Asijanlaeta muuttuu tietenki jos meinaa nostaa pöyvälle esimerkiksi tiikerin. Siinä äkkipojalla lipsahtaa ihimetyksen sormi kummastuksen suuhun. Suutarin sormihan, kuten laajasti on tievossa, lipsahtaa sijan ahteriin. Jos on peukalo keskellä kämmentä on sormen imeskely varsin helppo operaatio. Kuin tutti huutavan kakaran suuhun.
***
No siinähän se kissa pötköttää. Näkymä on tietenki virtuvaalinen ja kissan voe kuvitella minkäväriseksi ite haluvaa. tietenkin nykysuuntaoksen perusteella voe kissan kuvitella läpinäkyväksi. Vilasulla jo huomaa mitä se on syöny ja onko suolitukoksija. Henkiosastolla on yheksän lokeruva joessa kaekissa on elämää, joten nouhätä.
***
Tilannehan muuttuu kokonaan toeseksi jos kissa on kiimanen narttu. Sillon kynnet terävät vaekka piilossa. Mutta siinä on kissantutkija pahassa pulassa jos kissa pääsee sivaltamaan. Nukutusta tietysti voijaan menestykseekkäästi käyttää jos sattuu olemaan jokin astalo tai nuija saatavilla - käjenulottuvilla.
***
Näin talvisaikaan ei käki kumminkaan kuku joten tyytyä saa maan kylmän kahleisiin. Ehkä käyttää perinnekonsteja. Kisulin koevet kopraan ja pieni pyöräötys. Tuloksena ikiuninen kissa
***.
Kissantutkinassa törmää moniin vaikeuksiin. Proplematiikka ja suuri hätä ryykää silimille kun alakaa kyseleen iteltään.: Kuka kissanhännän nostaa. Nostoväkijä ei oo maella eikä halameilla. Siinä häntä retkottaa velttona pöyvänreonalla. Onhan selevä että nukkuva kissa ei häntää nosta, eikä hiiret suuhun juokse. Paitsi elohiiret tutkijan selässä. Jännitys aiheuttaa monenlaista tuntemusta, eikä sitä koskaan tiijä tulleeko lasta vai paskaa!
Ylleesä ei tuu kumpaakaa, mutta se tunne on oma nautintonsa?
***
Tutkijan työhän on jo itsessään jännittävää. Siinä saa veikata tae lotota missä välissä vaen. Täösosumaa on turha oottaa. Hyvä jos muutama ossuu. On tietenkin kovin onnellista jos ossuu pääpotti, sillon saa monta asijaa jalalle. Ei kumminkaan pijä vettää päätä täyteen. Pittää tarkkailla ettei kusi kerräänny päähän. Jos pantas käytäntöön se läpinäkyvyys niin olisis se helppo laskea paineita jos niitä syntyy.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

JATKIS -35.

PUTELLI. -35.
- Heh, eihän tähän maailmanaikaan enää ihmeitä tapahdu. Se meikäläinen enää pysty korkeintaan silittelemään, Risto nauroi.
- Kyllähän se ikä tekee tehtävänsä. Tietysti se vaihtelee. Minä tunnen yhden vanhan isännän joka on yli kahdeksankymmenen. Ainakin omien sanojen mukaan sarvi pysynyt kovana ja halut. Ja aina sillä on joku akka kierroksessa vaikka on sillä omakin akka. Siellä vissiin kuitenkin on pelto alkanut poutimaan. Naistenmies se kyllä aina on ollut. Mikä siinä lie, että se jollakin miehellä on se vetovoima niin hyvä? Vai sekö tehnee, kun maine kasvaa? Paavo kertoi.
- Olisi kai niitä hyviä juttuja,jos kehtaisi kertoa. Ollaanhan tässä kaikki karvakullimiehiä, että ei tässä keltään taida taju mennä vaikka kerronkin. Kerrankin oli muutama reissusälli mennyt tienvarsimökkiin ruokaa kyselemään. Ovi oli ollut auki emäntä oli perse pystyssä luutunnut lattiaa. Niin kuin akat ruukaa nostaa hameensa vyötäisilleen, oli tämäkin niin tehnyt...! Eihän ne naiset kesäaikaan, ennen housuja pitäneet. No, kulkumies oli tilaisuutensa huomannut tullee. Oli kaivanut jotkaleensa ja survaissut, siihen karvareuhkaan pohjia myöten. Olihan se emäntä ensinnä säikähtänyt, vain kun leskiemäntä oli, niin hyväähän se sille teki. Olikin sitten laittanut syömisiä parhaasta päästä. Kiitellyt hyvää työtä. Kulkumies oli majaillut mökissä koko kesän. Niin että kyllä se joskus kannataa työntää tappi odottavaan reikään, Jaska kertoi.
Väliin löylyä heitellen ja rohkeita kaskuja kertoillen, miehet nauraa remahdellen kuittailivat päivänharmeja ja vastuksia.
Kehossa on kuumasta löylystä raukea tunne ja mieli vapautunut kaikesta kireydestä. Ilman kiirettä nautittiin, hiljalleen kovimman kuumuuden menettäneen kiukaanlämmöstä ja tunteesta, että oltiin samaa maata
- Minulle tämä ainakin riittelee. Lähteä osailemaan mökille päin. Sitä aamulla vissiin pimeällä aletaan jatkamaan? Risto sanoi.
- Jos ei sada, niin tietysti. Vain muistahan Risto kellos vetäistä, ettei vallan pysähdy, Paavo sanoi.
jat.

RUNO

MUMMO HELSINGISSÄ.

Lähin käymään Helsingissä
väkipaikassa kovassa
sivistyksen saapuvilla
siellä viisaiden lähellä
missä herrat hengailevat
rouvat hienot parvelevat
hirmu hienoissa asuissa
hienoimmissa kaaroissansa
alla Mersu hohtavainen
taikka mahtava Bemari.
-
Ällistelin kortteleita
sekä korkeita taloja
ihmettelin liikennettä
sekä tungosta kadulla
kuinka tuossa selviäisin
autovirrassa kovassa
toilailin vain tollukkana
kadun vieriä vaellin.
--
Puisti kuskit nyrkkejänsä
mulle kauheesti kirosi:
"-Mene moukka matkoihisi
maalle matkusta mokoma
siellä pärjää tyhmempikin
juntti joutava jotenkin.
-
Naiset sätti säälimättä
moni nyrpisti nenunsa:
"-Tuollaisella tunkiolla
paikka piilossa parempi
paikat hienot saastuttavi
pistää parketit pilalle
likaiseksi ruokapaikat
tanssilattiat laveat."
-
Senpä viimeinkin tajusin
mitä meinaa hienokansa
kaiken mielellään pitävät
nauttivat vain helvetisti
maksut junteilta imevät
kaiken vievät viipymättä
kuoret junteille jakavat
jätteet tuovat tuomisina.

Oiva Pennanen.

PANNAAN

LIKOON.
***
Tänään aattelin pistää itteni likkoon. Tae tosi on, että meleko kusessa tässä on oltu jo ennestään. Nyt kumminki pittää lijotusliemet valakata semmoset jokka tuoksuu ruusunkukille j a mirhamille. Ehän sitä minä tiijä miltä se mirhami haesee. Pannaan kumminki haesemaan, niin eikö tuo sakkasa sanone. Tietysti kaekki on mahollista. Vaen rohkija rottija syö ja jopa santsaa. Seon kova poeka, se rohkija, aenaki jos syö rotan päeneen häntineen. Vähä sammaan tappaan kun kotkanpoeka. oottahan nähäneet töllössä. Sinne vaen vaekkei oekein mahukkaa, luineen karvoneen ja kotvan kuluttuva muklaottaa oksennuspallon mäkeen - tutkijoijen ihimeteltäväksi.
****
Miten minä nyt eksyn suolle kotkija ihimettelemään. Aijoenhan livotella pahimmat synnit veke ja lähtijä uuvistuneena poekana kahtomaan mitä löytyy nurkan takana.... Muuten pitäsi olla tarkkna kun nurkan kiertää. Siellä voe olla kataja johon kapsahtaa. Sillonhan siinä on rähämällään ja pahassa paekassa.
***
Tosin nurkantakana voe olla pehemijääki? Nimitäen jos on kovija kokenu. Loihehan lausumaan se entinen mies, liekkö ollu peräti Vaka? Sehän on sanonu että kovan jäläkeen pehemijän löytää. Saattaa sitä kapsahtaa höyhenpatjalle ja ottaa nokikset!
Siinä jos aekasa uneksii, niin kova kohtalo voi sinut tavottaa ja raahaa sinut kovennetulle? Siinäpä se hymy hyytyy vaekkei oesi pakkanenkaa. Äeti tullee mieleen ja jano nousee kieleen, mutta armuva ei oo kaopan eikä oo rahhaakaa.
***
Siinä sitä sitte oot puhtaan kaolasi kansa ja oottelet ihmettä tapahtuvaksi, mutta huomaat: Ihmeijen aika on ohi ja taikurinhatut on hattuhyllyllä.Tunnet pienuutesi kun yrität katseen voimalla saaha hatun päähäsi. Mutta ei saa suurija ajatella. Se voi johtaa ojasta allikkoon jos oot nesteitä ottanu. Jos otat - et aja. Varsinkin jos et oo ajokyky on perin puutteellinen johtuen eri tekijöistä joita en uskalla tässä alkaa luettelemaan. Se voe intimiteettisuoja romahtaa kuin kuplahalli ja tietysti meikän niskaan.
***
Siinä vaajitaan suurta niskankestävyyttä ja vankkoja jalakoja ennen ko tohtii tuommoseen riskinhallintaan sotkeutua. Tämä hetkihän on niin hektinen että hetken jo luulin olevani jo ammeessa lijossa, mutta huomasin olevani kaukana kotoa. Harhailemassa suurella suolla, eikä hillatkaan ole kypsijä. Saattasi noeta nakella muutaman pahimpaan nälkäänsä, että pääsee puusta pitkään. Kato, sen kapsahtamisen jälkeen en löytänyt untuvapatjaa vaan kurkotin kuuseen. Täällä sitä köpötetään kuusenoksalla ootellen päevää parempaa ja lämpimämpijä säetä.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

RUNO

MUMMON KAPINA.

Nyt on tautinen tilanne
ihmis-suhteet surkeasti,
heili hautoopi suruja
minä paikkaan turkkiani.
sovut täysin on sekaisin
rakkaudet riekaleina.
-
Toki kaikkeni yritin
tehdä heilin hellemmäksi
koitin konstilla pahalla
hyvälläkin hellyttelin
kepillä ja porkkanalla
sekä herkuilla hyvillä
kaakuilla ja leivoksilla.
-
Mutta auttoiko kuritus
kummeniko kilvoittelu
oppi kulkiko perille
onnistuiko kouluttelu.
-
Eipä tepsinyt tekoset
auttaneet ei kurmotukset
kaikki pielessä pahasti
hermostuttaa helvetisti
tuhmemmaksi jäärä muuttui
meni lukkohon mokoma
-
Poisko heitän moisen miehen
etsin paljonkin paremman.
etsin nuoren varren vahvan
etsin rikkaan ja komean,
nöyrä saisi myöskin olla,
sekä tarmokas todella.
-
Kertokaa oi siskot mulle
tuota löydänkö ikinä?
Etsisinkö kaupungista
vaiko maajussin vetäsen
vierelleni vaarumahan
rinnalleni kulkemahan
mulle mieheksi hyväksi
paremmaksi passariksi.

Oiva Pennanen.

JATKIS -34

PUTELLI. -34.
Etäämpänä pellolla tuikki yksinäinen valo. Kun sitä läheni alkoikin hahmottua iso savusauna, jonka ikkunankohdalla, ulkopuolella, myrskylyhty yritti pienellä liekillä valaista sysipimeää syysiltaa. Heijastaen samalla nokisen ikkunalasin läpi niukan valaistuksen tulikuumaan saunaan.
Risto keulimmaisena, miehet saapui savusaunan eteiseen, jonka katossa riippumassa oli toinen lyhty, valaisten eteisen himmeällä valollaan. Paavo tuli viimeisenä. Hän aukaisi heti saunanoven ja nuuski saunanilmaa.
- Kyllä perkele siellä tuo kitku tuntuu. On se vähentynyt ensikerrasta, mutta vielä se tuntuu. Alahan Jaska mennä heittelemään kitkulöylyjä, minä pitelen ovia aluksi auki, Paavo sanoi ja alkoi hänkin riisuutua vaatteitaan.
- Ei täällä haitalle asti ole kitkua, ihan pikkusen silmiä kirvelee. Minäpä nappaan muutaman kauhallisen vettä kiukaalle, saadaan puhtaat ilmat sisään, Jaska tuumi.
---
Paukkuen punahehkuinen kiuas otti vesikipollisen vastaan, sylkäisi vastalahjaksi polttavaa höyryä kylpijöitä kohti, nautinnollinen ähinä kuuluu lauteilta. Rantalan Risto katkaisi hiljaisuuden.
- Olisi se saattanut Kaisa lähteä mukaan jos olisi sitä pikkuisen vielä härnännyt. Kaisa on tosi reilu, se ei turhia niuhota.
- Olihan se kerran muuan emäntä lähtenyt miesten kanssa saunaan, puintiaikaako lienee ollut, kuitenkin valoisampaa kuin nyt. Siinä kylvettiin ja puheet lipsahti vähän vallattomaksi. Siinä emännän vieressä istuvalla isännällä oli alkanut juokalehtamaan. Emäntä oli sen huomannut, oli kaapannut löylyvettä kauhallisen ja heittänyt sen isännän ainoaa kohti ja sanonut: - Minun karvareuhkaa on turhaa tulla kaljupäiden kurkkimaa. Oli vain huono tuuri, että vesi oli niin kuumaa, että poltti isännän mahanahkat, sekä kasvinkumppanin rakoille, Paavo kertoi.
- Olisikohan Ristolle käynyt samalla tavalla, jos Kaisa lähti mukaan, Jaska sanoi
jat.