Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

KERRAN VIELÄ POJAT

Tähän sitä nyt on tultu, tämän vuuen viimmestä viijään.  Uusi jo on oottamassa kohtun suulla. Pää on jo näkyvissä. Lieneeko heleppo synnytys, vae menneekö imukuppi tae pihtihommiksi.
***
Kohtapa se nähhään. Tuli vaen tuossa mieleen, että tavallista viisaampi se on ollunna se veikko joka on osannu iliman tietokonneita laskija vuuen pittuuven niin tarkalleen. Senki ettei homma satu nappiin , vaen pittää joka nelejäs vuosi ryntäöttää yksi lisäkierros.
***
Ei jumankaota. Kyllä siinä menisi hummeeti sekasi tavalliseta ruvisleivänsyöjältä. On se tuo maalimankaekkevus niin monimutkanen kokonaesuus , että siinä pittää olla vähintään nero luonnostaan. Eihän tavallinen kirijaviisautta lukenu pölijäke mittää ällyä. Se vaen hokkee sitä matraasa kuin Mikki Hiiri merihatässä.
***
Nyt kun eletään näetä jumalattomija aekoja. Tae Raha-jumalan kumarruksen aekoja se moneltaki unohtuu, että kaekki eijoo hetikää miltä se näöttää. Ihiminen on koettanu pikkusen pintaa raapija tojellisesta tottuuvesta. Se voe olla palijo pelottavampi kun kukkaa ossaa arvatakkaa.
***
Perkele! En tiijä jos alakasi ennustajaeokoksi. Pitäsi vaen vettää pitkähamepäälle ja alakaa höpistä kaekkija semmosta mitä muut ei taijjua. Lavastasi jonnii ihimetevon. Onhan näetä illuusioeta! Voesi olla rahakasta touhua. Se kun immeinen mielellään uskoo semmosta joka eijoo järijellä käsitettävissä. Pittääpä jäähä harkittemmaan.
 ***
Se onki sitte v2017, kun seuraava istunto on. siksipä lienee paekallaan toevotella:
HYVÄÄ JA ONNELLISTA VUOTTA 2017.

MIEHENMITTA. 6.

- Vaan se ei Gabrielin tarvitse näihin mökkeihin nappiutua. Gabriel on niin etevä, että se vielä näyttää ihmeet tämän kylän muijille. Kohta valmis insinööri. Semmoinen mieskö tänne Jumalan selän taakse tulisi. Minä olen monesti Gabrielille sanonut, että äiti kouluttaa vaikka velkarahoilla. Vaan mikäpäs on lukea, kun on niin etevä... Paavo tekee hyvin ja ottaa siitä vielä lisää vehnästä, maanitteli Elli lempeällä äänellä.
- Se onkin se Gabriel aina ollut etevä poika. Vallanko on perinyt ne Elli-emännän geenit?
Jaskaa alkoi jo kismittää moinen imartelu. Hän nousi kahvipöydästä, että kupit helähti:
- Perkule soikoon! Eivät edes häävisti lukea osaa tuon Ellin velipojatkin! Samanlaisia tankkaajia ovat kuin isänsä. Kyllä se on minun suvustani peräisin kaikki äly ja viisaus!
Paavo laski kätensä rauhoittelevasti Jaskan olkapäälle, tämä istahti nöyränä aloilleen.
- Sooo, Jaska, joskus viisaus esiintyy piilevänä ja loikkaa sukupolvienkin ylitse. Sitten taasen näyttäytyy kaikessa tyrmäävyydessänsä. Niin nyt uskoisin tässäkin tapauksessa käyneen, vallankin kun on tiedossa, että kertomataulut teki sinullekin kansakoulussa ylimääräistä tuskaa.
Jaska meinasi kimmastua, vaan rauhoittui jo tunnolleen, kun asianlaita saattoi olla juuri siten, kuten Paavo sanoi. Jaska tyytyikin nulona vain hymähtämään.
- Jassoo! Niin minun laskupäälläni Jaska on aina vitsit vääntänyt! Tulipahan tuokin taas tietoon! puuskahti Elli.
- Milloinkas Gabriel ilmestyy kotiin lomalle seuraavan kerran? Uteli Paavo puheenaihetta vaihtaen.
- Se on mennyt kesätöihin jonkun Janatuisen metallivirmaan. Eipä se tule kotia kuin vasta juhannuksen aluspäivinä. Asuukin kaupungissa koko kesän, valisti Elli ja tarjosi kakkulautasta Paavoa kohden.
- Kiitosta vaan! Kyllä minun pitää viimeinkin tästä lähteä. On toimitettava vielä monta kutsulappusta perille! Sanokaapa pojalle terveisiä kun soittelette. Kertokaa, että meidän Eeva on hyväksytty sinne samaan kaupunkiin... ratenoomitutkintoa suorittamaan. Jospa vaikka sattuisivat näkemään toisensa!
Paavon lähdettyä Jaska koetti useampaankin otteeseen aloittaa keskustelua vaimonsa kanssa, mutta tämä oli niin syventynyt tutkimaan Tupperware esitettä, että ei laisinkaan kuullut eikä nähnyt muuta.
Tämä harmitti ja kiukuttikin Jaskaa. Paavo oli saanut Elliin eloa pelkällä ilmestymisellään, mutta hän itse hävisi ottelun muovikippoja vastaan erin 3-0.
Itsekseen jupisten Jaska painuikin, hartiat kyyryssä takaisin ulos. Ulkona häntä muistutti olemassaolollaan montakin tekemätöntä työtä. Kun katseli puuladon suuntaan, sen edessä lojui epätasainen rankakasa. Jaska kynsiskeli takaraivoaan ja vilkaisi navetalle päin.
Siinä oli nojallaan navetanseinää vasten isot kelat paimenpoikalankaa aidaksi muotoutumista odottaen. Ja vaikka hän käänsi katseensa mihin vain, näki hän aina keskeneräisiä töitä.
(jat.)

PUUTA&HEINÄÄ

KAHEN VAEHEILLA
***
Viimestä viijään! Eipähän tuo vanhus taida paljonkaan hanttiin pistää. Tolkku vuosi- Pelkään - seuraava voikin olla sitten jo vaikiampi tapaus. Eikä voi kun kattua ja ihmetellä! Vuosi vanahan vanahentaa...
***
Elä jo muuta sano näehen ihimmettelyjen kanssa. Itekki oon ihan ähmeissäni kun eijoo ratekija valamiina ja ihan kylymiltään on turhaa vaevaotua suurempiin rojekteihin. Toesaalta puhtaalta pöyvältä lähetään.
***
Arvaelun varassahan se tuleva on. Kaekkia voe sattua.
Suatanna kun vielä jos joku taoti isköö niin sitä männöö arvuuttaan liäkäreille mikä vaemaltoo. Perkele sehän on kuin kuritushuonevanki menis anommaan lissee kakkuva. Parempi seon kattua kun katua.
***
Ei saatana minä ymmärrä. Huokaellaan kuinka se hanurista on koko elämä, ja sitte kun näöttee, että homma alakaa olla siluvei, niin eiköhän saatana kynsinhampaen yritetä kurjuutta jatkaa.
***
Maksetaan isuva rahhaa lääkärille, että se kirijottas topakkaa myrkkyvä. Semmosta joka tappaa karhuva pienemmät, mutta kun on raotanen terveös sitä kestää vaekka syväniittijä?
***
Savu vaen korvista nousee ja tukka lähtee, vaen kun on kova vastustuskyky niin - kurijuus jatkuu. Jos mahollista vieläki kurijempana.Helepotusta ei näkyvissä!
***
Sitte kehutaan kuin joku saatanan sankari kuinka kovija tapuja naamaan nakellaan, eikä pieruun tuu mittää lisäsoentija.
***
Kaveri kattoo kunnijoettaen, saattaapa hatunki raapasta päästään. pyytää nimikirijotusta ja toevottaa lujjaa kestävyyttä saerausharrastuksessa. Me ollaan sankareita - melkein jokainen!
***
Kyllä seon kierrettävä pilleripurkit kaokaa jos meinaa iliman lisärangastusta lähtee sen viikatteeheiluttajan mukkaan. Sillä keinon on jonkulaenen mahollisuus, että kurijuus loppuu kohtuu ajassa.
****
Mikäs seon lennellessä. Paenovoema herkijää rasittamasta. Komijat maesemat ihhaetavana ja vappaos on lennellä iliman lupakirijaa vaekka Veenukseen. Siitähän se riemu repijää.
***
Toevon mukkaan kellää ei huumorintaju lopu. Ilösija ollaan aina! Kaikesta huolimatta Iloista v,2017. kaikille kamuille! PEUKKUJA UUDELLE VUODELLE PYSYTÄÄN NAAMARIISSA TOLOKKUNA: :D

perjantai 30. joulukuuta 2016

VISIJOITA.

Alakaa olla vähissä tämä vuosi. Vuan eissähän onnii uusi, aevan korkkaamaton. Mille iliveellehän tuota sitte meinovvaa ruveta. Ennakkosuunnitelema voesi antaa suuntviivoja elämisseen, että se siejettävvää oesi.
***
Oekijastaan siinä on vaen kaksi eri mahollisuutta. Jatkaa entissee malliin! Tae se toenen mahollisuus. Tehä täyvellinen elämänmuutos. Roskakoppaan vaen kaekki entinen. Kaekki tottumukset ja asenteet.
***
Vaen mitempä tuo mahtas onnistuva? Eppäelempä, että pahasti epä!  Se kun vanaha koera ei opi uusija temppuja. Tapoja vielä huonommin.  Ne tavat kun ovat vuoskymmenijä vakkiintunneet määrättyyn sapluunaan, niin vaekijapa niitä on kitkijä poekee ja istuttaa uusija tilalle. Eikähän sitä tiijä minkälaesija istukaeta saesikkaa.
***
Jos jotahi meinovaesi entrata niin tuo syöminen kae seon se tärkein. Saatana kun se tuo persous  iskee niin siinä hyvät neuvvot unohtuu. Suklaakonvehti laatikko mennee yhellä istumalla.  Tietenkää niitä istuntoja ei oo ku näen joulunseuvussa. Kun eijoo tarijontaa, eijoo kulutusta.
***
Täötyy myöntää joskus pittää koluta hyllyjä josko jottae makijaa oesi johonki hyllyyn jäännä! Muussaki syömisessä saesi pihistää. 100, lähestyy uhkaavasti, vaekkei mittää syö. Perkele seon tuo kone vielä niin tiivis että käöttää polttoaeneen tarkkaan.
***
Jos pienessä nälässä kutjottasi? Vaen sehhii on parraan kaverisa rääkkäämistä. Joellaki seon sitte kone menny välijäksi. Vaekka lapijoe evästä laotasmäärin, niin ei posket pyöristy. Läpipaskoja.
***
Kyllä minä taijan jatkaa entisellä ruttiinilla. Konijakkija jos panis hiukan lissää ja vähentäsi ruvisleipää? Olisikkohan tuo viisas ajatus? Pittää vielä funteerata oesko sillä minkämoesija haettoja!

MIEHENMITTA. 5.

Ellin posket punoitti, että Jaskaa jo vähän harmitti: Eivätpä punotelleet hänelle muutoin kuin kiukusta!
Mopoasian käsittely jäi Jaskan pettymykseksi kesken, kun Paavo yhtä äkkiä muisti varsinaisen asiansa. Sen minkä tähden oli tullut.
- Vaan perhana..! Nythän minä muistin. Minä kun olenkin oikeastaan sen paremman puoliskon asialla, Paavo sanoi ja kaiveli povitaskuja.
- Joo, se Paavo saattaa lähteä naisten asioitakin toimittamaan. Meidän ukko ei ikinä!
- Katohan sinä kun se Kerttu järjestää jotku Tupperi-iltamat, vaan mitkähän, helekatin, tupenrapinat ne oli? Niin sepä usutti viemään sinulle tämän hinnaston, että saat rauhassasi katsella. Ei tule vikaostoja.
- Täh! Tupperia? Saakeli niitä muovikippoja ei tähän torppaan ostella. Ennestään jo hyllyt notkuu.. Täynnään vaikka millaista vempelettä, Jaska aloitti.
- Sinä pidät suusi kiinni! Sinä puhut vasta sitten, kun sinulta jotakin kysytään...! Vaan olipas se Kerttu kultainen, kun muisti naapuria. Pitääkin valita useampi tuote, niin saa Kerttu paremman emännänlahjan.
- No niin! Perhana, tälle pitää olla vessat ja kaikki hienoudet. Kuitenkin syöstää rahoja ilmanaikaisiin kippoihin.
- Älähän nyt Jaska. Annahan emäntien joskus toteuttaa halujaan. Sitten ne ovat kuin ruusunnuppuja. Kehräävät tyytyväisenä ja eipähän tiedä vaikka sinäkin saat.... sen mopon ainakin, Paavo sovitteli vihjailevasti.
- Mökissä ei rahat riitä kaikkiin mielitekoihin. Tuolla Ellillä pikkusen huono tuo rätinkipää.
- Tuo ukko on meillä tuommoinen. Perälässä taitaa asiat olla erilailla. Paavopa osaa arvostaa naistakin. On se kunnon aviomies, kun oikein asiapojaksi antautunut. Sehän naisesta tuntuu mukavalta, kun saa vaikuttaa yhteisiin asioihin.
- Kyllä se meillä on niin, että Kerttupa se kaapinpaikan määrää ja prikulleen. Mutta kun se on sille mylläkälle mennyt, niin nykyvään menee omalla painollaan. Meillä on semmoinen työnjako, Kerttu määrää ja minä koetan totella, Paavo selitti totisella naamalla.
- Älä siinä pelleile - kylläpä minä tiedän, että sinähän puistelet mattojakin. Tuo meidän jäärä ei kyllä koskaan.
- No eipä tuota sitäkään uuhta ole pahemmin näkynyt tuolla peltohommissa. Mikäs se Patella, kun on aikanaan hommannut työmiehiä ahkeroimalla yötöillä. Seitsemän riskiä miestä, ei siinä vanhemman miehen enää tarvitse liikoja hötkyillä. Saattaahan sitä joutessaan, vaikka mattoja pieksää. Voi jukoliste noita Ellin ajatuksia.
- Kyllähän Jaska on aivan oikeassa. Eipä se yksi mies repijä akkojen passaajaksi. Se varmaan pitää Ellin hommata miniä. Poikasi on jo vaikka kuinka vanha.
(jat.)

SUJENKUOPPIA.

Sää on taas muuttumassa ja sen kyllä tuntee vanahossa luissa.Nivelijä pakottaa ja psori kuajaa sietorajan äärilaijalla!
***
Eipä mene hyvin ei! Vaen se pittää kääntee kaekki omaksi voetoksi. Jos vaemaltoo nii että iän piäsöö, niin eipään tarvihe herätyskelloo - nimittäen akka?
***
Tae pestaotuu ylleiseksi varotussirreeniksi. Siinä suapkii hihkasta kahennii persijjeen voemalla, eikä kukkaa moeti. Muutenki se tuottaa pelekkää lussaa.Säästyy lakanat eikä aenakaa unissaan potkase tyhyjää.
***
Ei kyllä muuten kehujakkaa saa, vuan eihän kiitos elätä.Kissa ellää kiitoksella, koera pään silityksellä.  Ikkääntyminen tekkee  vaen entistä nöyremmäksi ja huiputettavaksi. Lompsasta luopuu ennen ku rosmo vihijaakaa ja kännykän pistää kaopantekijäestä.
***
Nuihen rosmojen kaa eijoo ikkää liijan varovaenen. Jos meinaa jottae inahtaa nii heti net ratkoo kylykiluihen välliin välämää. Huoku ei kumminkaa oo tottunu suoratoemituksiin niin väärinhän siinä käö - vaekka on kuinka kova pää.
***
Se, varsinki talavi-ilima on senverran raakaa, ettei se keohko pysy sulana jos horsii sitä elämänkaasua tikkurin läpi, Äkkijä siinä kynsi kylymenee - varpaestaki.
***
Ohan se hilijaa tosi. ..  minä vielä tässä, hevonen Kestilässä puomissa - minä se meleko sälli. Vaen seon katottava tottuutta suoraan silimiin. Hevonen varmaanki kuollu jo näläkään.Aekaa vieriny melekeen sata vuotta.
***
Tavat pitäsi parantaa, mutta kun se tijaknoosi on niin välijä että porsaanreijästä juoksee suuremmatki siat tiehesä. Vaen mitäpä tukkeksi ku eijoo sarkahousuja kummempaa.
***
 Olinkohan ny tarpeeksi suorasananen? Joku moettinu kiverästä ilimauksesta. No sepä tarkotus että lukijan aevo saa pähkäellä mitä teksti tarkottaa.Seon tätä...MOE!

torstai 29. joulukuuta 2016

MIEHENMITTA--4.

- Joo, vaan jos ei siedä lämmitystä. Pierasee ja selkänsä kääntää. Eihän siinä silloin paljon nuotioita sytytellä.
- Ka, onhan se niinkin. Vaan minä sinne Ellin porinoille, tässä. Kokkaisiko tuo kahvit? Lähde sinäkin, Paavo sanoi.
- Olipa niin avopäinen lähtö äsken. Vaikka! Toisaalta olisihan tuo jo kahviaika. Paremmin sitten hommat sykertyy. Ajattelin noita aitoja kopistella. Kohta elikotkin pitää ulos kai laskea. Sinullahan sitä on työntekijää omasta takaa. Ei tarvitse joka asiaan itse rientää.
- Noo, eipähän minun tarvitse kun pikkuisen johtopuolella. Ja jos toden sanon, Kertun käsikassaraksi tässä on sortunut.
- Onhan sinulla tytär se Eeva. Niin pystyvä plikka. Ei taida Kertun tarvita, kuin katsoa päältä. Minä se Eevasta miniää kasvatin, vaan kun se poika herraksi, Jaska sanoi.
- Päästäisiinkin sitten sukulaisiksi. Kyllä se Eeva sopii herrallekin. Vaikka itse sanon. On jumalattoman nätti tyttö.
Paavo lykkäsi mopon nojaamaan seinää vasten ja miehet meni sisälle ovesta, josta Jaska oli äsken niin vauhdilla tullut.
Elli pyörähti vimmoissaan ympäri kun kuuli ovenkäyvän ja luuli Jaskan tuppaavan niin pian takaisin pirttiin. Mutta kun huomaa Paavon kookkaan hahmon hän leppyi siinä samassa.
- Katsohan, Perälän isäntähän se sieltä.
- Niin on Elli- emäntä kuin tuomenkukka, ei päivääkään ylitse kolmenkymmenen, sen voisin vaikka vannoa, aloitti Paavo tapansa mukaan, taitavana naisten käsittelijänä.
Jaskanpa osana oli seurata sitä sivusta kun Paavon puhe vaikutti Elliä sulattavasti. Tämä ei ollut mitään uutta, mutta Jaska ei voinut olla ihmettelemättä kuinka Paavo onnistui leperryksillään osumaan naisten herkimpiin kohtiin. Jaskasta se oli naismaista.
Jaskan tuoreessa muistissa oli, kun he Paavon kanssa olivat osallistuneet menneenä talvena metsäveropäiville. Veroasiantuntijana oli sattunut toimimaan simpsakka tyttöihminen.
Ja niinhän sielläkin oli käynyt, että tauolla Paavo jo istuikin viinerikahvia juomassa naisen kanssa.
Nainen oli kiemurrellut naurustaan, Paavon lisätessä pökköä pesään ja vedellessä onnistuneesti silloinkin oikeista naruista.
Jaska aivan hätkähti ajatuksistaan kuullessaan mainittavan sanan "mopo" ja peräti Ellin suusta tällä kertaa.
- Vai ettäkö mopokauppoja, kiherteli Elli. - Tarvitseeko tuo uutta mopedia. Vetelee sillä kaiket illat ja jää työt tekemättä.
- Ellihän tietää että mopo on miehen jatke, eiköhän ne Ellinkin helmat mukavasti leuhahtele mopon tarakalla istuessa? Saattaa tuoda uusia tuulia sinne helmain allekin.
Jaska kuunteli Ellin ja Paavon keskustelua, aikoen ensin osallistua siihen, mutta arveli sitten, Paavon kuitenkin onnistuvan paremmin ilman häntä.
(jat.)

PUUTA&HEINÄÄ

AASINPOTKUJA
***
TOPAKKATA torstaiaamua! Valtakunnassa kaikki hyvin! Vai onko? Huolta sekä murhetta sekä sielunvaivaa jokaisella on?
***
NO PENTELE! Mikähän se roukkinee sielun laetoja. Tunttuu että sitä  on myöny maattomat maasa ja syony sanomattomat sanasa. Apatijjaa meinaa lyyvä kehhiin ja laeskuus jäseniin.
***
 KUN vetasee ettoneet niin hetkeksi helepottaa. Seon tätä kun on synkkä syksy eletty ja armoton pimmeys voettanu valon. Nythän nuo nurkat vilisee sanoja, mutta jos koettaa kaapasta niitä uusijokäöttöön, niin karkaavat läpi sormijen. Kumminki joka päevä kirkastuu. Oli se jo aikaki-
***
PIHTELE! Sanavaraston ovi oli taas jääny ravolleen. Vappaat sanat tekkee elämän hektiseksi. Näenpä seon ollu aena, joten eiköpä tuon jonkulaesen postaoksen lykkää - irtohuulista.
***
PIRSKATTI! Noukka pystyyn ja antaa palaa. Mitä jos paskaa satasi. Ei paha! Seki oes hyvää. Miljoonat kärpäset ei voi olla väärässä. Tae no en tiijä sittekää...? Ei ne aena nuo fraasit pije paekkaasa. No, joskus kokkeilla!
***
JOO, on tässä aevan ihimmeisiinni törmännä? Toesinaan sitä  vaen on alakanna ihimettelemmään.... Seon taetolaji, siinei tarvita suurija muskeleita.
***
Avvaensanana voe käöttää: No kato perkelettä... Ihime ja kumma se tepsii. Tuttu asija saa uusija ulottuvuuksija kun alakaa ajattelemaan asijaa usijammalta kantilta. Ei paha!
***
Paskatejorijoesta en tiijä.../kato se koulupohoja..) vaen kovvaahan tuo meinovvaa mennä. Hattu meinovvaa päästä puota ja jallaat suttii kun on niin äkkilähtöjä.
***
Vaen mitäpä tuo haetannee ku eijoo jarrujakkaa. Siinä se ihimeen lykkää jos siinä vaohissa huoku säelyy? Hyvä seon ajjaa joskus päen seinijä. Pyssyy tojellisuus mielessä.
***
Suurija sanoja ei pie suuhusa työntää, vaekkeivat suuta halakase, niin kummasti se henkiä ahistaa. Pysyttävä semmosessa kevijäsä sannaelussa ja jos vielä kuorruttaa hunajalla voes maestua sullekki? MOE! 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

MIEHENMITTA--3

- Akat ne onki vihonviimeisiä otuksia maanpäällä, sen tiedän minäkin. Äsken juuri otallettiin Ellin kanssa, Jaska vahvisti.
- Aivoverenkierron epäilivät minulla tenän tehneen. Aamusellahan se nyt justiin sopiikin niin olla, ei veri ehdi kohota päänuppiin äkkiä ylösnoustessa. Akka, perkele, teki siitä vaan turhaan ison numeron. Nyt ei kehtaa naa- maasa kirkonkylällä näyttääkään, sepalus auki minua siitä aulan poikki kuskasivat paarilla.
- Elä perkuuti!?!
- No totta se on! Arvaas kun siinä vastassa oli nuoria tyttöhoitajia, sisar hento valkoisia. Ja minulla sepalus auki retkottaa. Jospa olikin aivoista veri paennut, niin arvaapahan minne oli pakkautunut?
Jaskaa alkoi naurattaa, puheet oli Paavolle ominaisia. Niissä ei ollut siteeksikään totta, mutta Paavon kerronta sai kuulijan hyvälle tuulelle.
- No eipä se kummakaan jos Paavolla on noin vauhti päällä kun se on saanut nätin hoiturin kättä puristaa. Vain mitäpäs sitä sinulla lie mielenpäällä? Joko kohta meinaat pistää Valmetin vaolle?
- Ja paskat! Kukas helvetti se peltohommiin näin aikaisin. Jäätyyhän siellä siemenet, kun on melko kolea tuo tuulen henki.
- Ellihän tuo jo hätäili, että jää vähätkin touot tekemättä ja ihaili, kun Loposen Lassi oli muka jo karhin kanssa ajanut suopellolle. Se on Lassi- poloisella niin pirunmoinen kiire jokainen kevät. Vaan kyllä se sitten näkyy oraissakin.
- Hätäinenhän se on Lassi kaikissa hommissaan. Siksi kai sillä ei ole jälkikasvuakaan, on niin kiire ollut vetää vempele ylös, että siemenet ei ole mennyt vaon pohjaan.
- Eihän sekään homma hätäilemällä onnistu. Sinulla se homma on onnistunutkin aika hyvin. Montako niitä sinulla jo on?
- Seitsemän veljestähän niitä on ja jokaisella yksi sisko, että kahdeksan kaikkiaan.
- Minullahan se jäi tuohon yhteen ja sekin meni herroiksi lukemaan. Äitinsä sen oli siihen hoputtanut. Noo, kai se on hyvä, ei tässä Kitulassa taida enää näinä Eeuun aikoina pärjätä. Jos tukea pikkusen tulee niin tuotteillahan ei saa mitään. Ja kohta kait kieltävät, alle sadan lehmän karjanpidot. Eikä kukaan enää ruokaa syö. Pillerin nakkaa, Jaska sanoi.
- Niin, olihan minulla muka asiaakin... Tai oikeastaan olen Kertun juoksupoikana. Heh!... Tavallisesti en ole akkain asioilla hypännyt, vaan kun lääkäri antoi sitä sairauslomaakin, niin ajattelin: Onpas kuin vaihtelua sohvalla makuuseen. Vaan turhaa kai minä sinulle seli- tän. Onkohan tuo Elli sisällä? Tohditko sinä laskija minut kahden kesken sen juttusille.
- Mitenhän tuo olisi? Sinä olet juuri äsken päässyt niiden hoiturin kanssa vauhtiin, niin tiedä mitä sinä eukolle teet. Vaikka toisaalta, helpotushan tuo olisi. Niin tuo on alkanutkin maistua tervanjuonnilta koko touhu. Ellikin alkaa olla kun kuollut lahna.
- Älä sinä Jaska, omijasi puhu. Se pitääkin
kehittää uutta asentoa, sekä käyttää mielikuvitusta. Mehän kai Kertun kanssa rassaututaan jopa monesti päivässä. Kyllä se vaan maistuukin kun pikkusen eukkoa lämmittää.
(jat.)

tiistai 27. joulukuuta 2016

MIEHENMITTA-------2


- Siinä tuo varsinainen virma varsa lienee. Naapurissa Lassi näkyi jo karhi perässä ajavan suopellolle. Tämä hyvä vain jahkailee.
- Elli kuules! Älä sinä sekaannu semmoisiin asioihin jotka ei sinulle kuulu. Lassikin tuhertaa viikkokausia toukojaan. Tietäähän sen, kun Lassi- poloisella on jäänyt ne älynlahjat melko vähäiseksi. Se pitää suunnitella hommat kunnolla, sitten se onnistuu. Vaan mikäs pirkule se taas on..? Oletkos sinä taas lukenut terveyspropagandaa. Puuro on aivan mautonta. Eipä se suola niin tyyristä ole. ettei raskisi panna tarpeeksi.
- Älä kitise! Jos ei keitokset kelpaa niin voihan se isäntä jättää syömättä. Kummallista kun vanhemmuutta pitää joka asiasta jappasta.
- Perhana! Jappasta? Asiasta sanoen. Sapuska on kuin lahoa puuta jyrsisi.
- Jaaha! Vai sen poikia!
Elli tempaisi lautasen Jaskan edestä ja kopisti sen laskiämpäriin. Tuhahtelikin. Sitten otti lehden käteensä jota alkoi tutkia.
Jaska katsoi Elliä hetken tutkivasti. Sitten tempaisi lippalakin ovipielen naulakosta ja säntäsi tuvasta ulos.
- Että oikein sisävessasta se Elli haaveilee. Että pirtin nurkkaan saisi käyvä paskomaan! Ei, ei! Kyllä se nyt siinä erehtyy...! Jaska ajatteli ääneen, mennessään pihan poikki. - Silloin on ihminen läpeensä patalaiska, jos se ei kanna paskojansa etäämmäksi - huushollista. Hyväjalkainen ihminenhän se Ellikin vielä, mitähän se nyt olemattomia höpelehtii?
Kuin varmemmaksi vakuudeksi Jaska nyökytteli päätään, pihan poikki kävellessään. Molemmat kädet syvällä housuntaskuissa.
Tieltä päin kuului lähestyvää pärinää, joka lähemmäksi tullessa muuttui katkonaisemmaksi. Jaska huomasi Perälän Paavon kääntävän moponsa heidän pihaan.
- Kato terve! Eipä ole sinua monen monituiseen viikkoon näkynytkään! Jaska huikkasi heti kun moottorin ääni vaimeni.
- Terve! Niin, niin! Eipä sitä. Oon maannut lasaretissa toista viikkoa.
Jaska näytti säikähtäneeltä, jolloin Paavo kiirehti jatkamaan:
- Vaan mitäs ne meikäläisestä löysivät tohtuurit ja trosentit. Ei niin mitään! Tervettä miestä meinasivat makuuttaa ihan ilman aikojaan - kylvöntekoaikana. Kokeita ottivat, useita puteleita verta juoksutettiin niin kun siasta, eikä mitään löytynyt laparoosissa, vai mikä se on? Ka, veripalttua EU-hun mahtoivat tehdä, kun eivät muuta saaneet!
Jaska raapi korvallistaan ja alkoi kysymään minkähän tähden, sinne sairaalaan olivat terveen miehen vieneet.
- Minkäkö tautta? Kaatua horjahdin aamunkusella. Siitäkös Kerttu heti ambulanssia soittammaan, vaikka minä manasin sille, että äläs perkele mene soittelemaan mihinkään. Eihän ne akat mitään järkipuhetta usko. Nepä perkeleen vauhkot luulevat, että henki on menossa, kun
mies vähäsen horjahtaa.
(jat)

maanantai 26. joulukuuta 2016

MIEHENMITTA,1

NÄIN TAPANINA LIENEE OTOLLINEN HETKI ALKAA UUSI JATKIS? NYT EI TEHDÄ RUUMIITA VAAN SEURATAAN MUUTAMAN PARISKUNNAN ELÄMIÄ HUUMORI MIELELLÄ. TUU ALUSTA KYYTIIN JOS SILTÄ TUNTUU! KIITOS.
***********************************************************************
MIEHENMITTA
OSA 1.
Keväisen aamun kirkkaat auringonsäteet maalailivat ristikkoikkunankuvioita, Kitulan ahtaan pirtin räsymattoon. Unettava hiljaisuus viipyi pirtin joka loukossa vielä, vaikka itse isäntä, Kitulan Jaska, istui ajatuksissaan pirtin seinusvieruspenkillä.
Elli, Jaskan elämänkumppani, tuntui kolistelevan eteisessä. Oli kai tulossa navetasta.
Jaska säpsähti ja kohensi ryhtiään ja otti käteensä penkillä lojuneen sanomalehden. Elli tuli sisälle luoden tuikean katseen Jaskaan.
- Mitä se siinä vain istua luhunottaa? Tulleeko siitä ikinä sen valmiimpaa? Viikkoja on siinä aikonut ja jahkaillut. Mikä on tulos?
- Älähän nyt Elli! Katso, sehän pitää asiat hyvästi ensin miettiä ja suunnitella tarkasti ennen kuin ryntää jo tekemään. Ei tule sitten tehtyä vikaliikkuja. Tullee kerralla sopiva.
- No eipä totisesti meidän isäntä tee vikaliikkuja. Nyt aamun taas haaveillut joutavia.
- Joutavia?? Mistä sen niin päättelet? Melko paljon jo edistynyt se suunnitelma.
- Hyh, kuulisi vain!
- Enhän minä keskentekosija ala lakrattelemaan. Odottele rauhassa. Kun suunnitelma valmistuu, ei tarvitse kun pitelee ja vetelee.
- Ennustanpa että taaskin syksy ehtii ennen kun mitään tapahtuu.
- On se vain kumma kun sinä olet tuommoinen hätäilijä. Niinhän se oli äitisikin. Aina oli appiukkoa painostamassa. Ja onhan se pikkusen rahastakin kiinni. Pitäisi tuo mopokin uusia.
- Mitä ihmettä tähän minun suku kuuluu? Sehän on se sisävessa kyllä saatava. Minähän en enää persettäni pakkasessa palelluta ensitalvena. Ja mopoa et uutta kyllä laita. Entinen kelpaa ihan hyvin.
- Perhana, tuota se on aina meillä. Jos minä jotain meinaan viritellä, niin se idea heti ammutaan kotijoukkojen toimesta varmastikin alas. Vai annahan olla jos sievistelyvärkeistä on puhe, niin ei ole kyllä rahasta uupeloa. Käsiväskyjäkin komerot pullollaan. Ja tanssimiskenkiä, vaikkei ihminen oo tansseissa käynyt aikoihin. Hitusvinkula se mopo on.
- Mitenpä tuommoisen nysvääjän kanssa vielä tanssimaan menisi..? Olihan ne naapurin pojan häät, siellä olivat hyvinkin tarpeen. Kateellinen olet. kun itse olet niin kampurajalkainen, ettet osaa vähääkään mennä.
- Ilmanaikuista hyppelyä. Riettaita ajatuksija vain pääkopassa kiertää. Sinullakin olivat posket punaiset kun paloauto.
- Joo, joo, rupeahan menemään sille tielle, niin pyöräytän, että samalla kertaa näet joka nurkan.
- No, koetahan rauhoittua. Joko se on puuro syötävää. Joutuu töihin.
- Siinä on padassa, vedä vaan emättiisi.... Mitäs se meinaa suunnitella?
- Noo, pitää katsoa... Kunhan tässä jotakin saa syödäkseen! Emäntä niin hitaanoloinen!.
(jat)

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

PITTÄÄPÄ...

...joutilaisuuven ratoksi( itteni, muista en tiiä) jottae höpistä!
***
Sehän taetaa olla meleko vähissä tämä vuosi. Niin ne nuo viisaat aenakkii höpäjää. Itellähän tässä eijoo mittää havaintova tulevasta tilanteesta, sitä vaen mennä möllöttää kuulopuhheijen mukkaan.
****
Sitä hupattavat että seon kohta uuvesti syntymisen aeka. Kaekki entinen nakataan jätteisiin ja lähettään yrittämmään uusin voemin puhtaalta pöyvältä. En kyyllä jummarra tuommosta politiikkaa. Jos oesi jatkanu entistä rattaa?
***
Voe se olla tietemies erehtynykki laskelmissaan. Mistä helekutista se voesi tietää maapallon synnyttävän? Täh! Ja missä sillon synnytyselimet? Minä vaen kysyn? Onhan sitä sanottu että me asustellaan maapallon rinnoella. Tae aenaki toesella.Niin sepä eijoo ollenkanas hyvä asija jos meitä aletaan imemään kuiviin kiihtyvällä vaohilla.
***
No toesen kuolo on toesen leipä. Jos annettaanki sille tulevalle tenavalle votkoo? Sehän voes olla hyvinnii mukava tulokas pienessä laetamyötäsessä. Ei pihistelisi panisi vaen retteesti haesemmaan! Jäläkihän oes tietenki kamalaa! Vaen vittuako me siitä, kuhan on lystijä!
***
Monenlaesta ennustaja Eukkuvahan sitä on nyt liikenteessä. Jokku huutaa vaekeita aekoja. Voevat olla oekijassa. Toeset taas kurkkusuorana huutaa lissää liksaa ja ettuuksia. Ne aenaki on väärällä tiellä. Sillä mistä saatanasta sitä lissää voe ottaa kun jo ennestään velekarahalla komuroijaan päeväkerrallaan parempija aekoja kohti.
***
Vaen se lienee sitä politiikkaa. Se vaen pikkusen huvittaa, kun hyvätuloset tuntuu olevan kaekista kurijimmassa asemassa. Haeskahtaa vähän ulosteelta. Vaen näenhän se aena, eikävaen jouluna

perjantai 23. joulukuuta 2016

JOULUSATU


Kattelen käsissäni joululehtiä jonka kannesa näkkyy autioitunu
mökkipahanen. Kuva vettää mua kauas menneisyyteen. Muistelen vanahanajan joulua.
Mielikuvisa nään, mökin akkunasta kun kurkin, lasten tähtien lailla kimaltavat silimät. Kaekki istua napottaa kiltisti. Ohan terotettu mieliin, että kiltti pittää olla. Myös kissa ja koera makkaa sulasa sovusa lattijalla, neki oottaa aattoiltaa.
Pirtin pöyvälle on juhulan kunniaksi levitetty pellavaliina. Siihen äiti varroen laettaa antimia, jokka levittää asukkaijen sieramiin harvon syötyjen herkkujen tuoksua. On uunisa paestettua sijanlihhaa, laatikoeta ja sylttyjä. Pöytää koristaa kaekenlaeset herkut jokka on koko syksyn säästelty joulua varten. Mittää kaopasta haalattua eijoo, kaekki on itte tehty.
Pirtissä vallittee rauhallinen hämäryys. Uunisa loemuvaa pikkunen valakija, se hohkaa lämpyä huoneeseen. Jouluna pittää tareta oottaa pukkija , ettei saunan jäläkee riipase kylymä. Jouluna kaikki saa syyä nii palijo ku maha vettää.
Joululahajat on pienijä, ittetehtyjä, puusta värkättyjä , kankaasta ommeltuja. Saattaapa olla isän tekemät puusuksetki...Lapsille neon aarteita, joijen rakas muisto säelyy läpi vuosijen.
Kun tullee leikin vuoro, pirtin täyttää riemusa meno. Aekuset ilottee lasten mukana. Lauletaa, nauretaa, vuoron sylisä ja lattialla peuhataan.
Sallaa, pieneksi hetkeksi äiti mennee syrijemmälle, ikkunan luo ja kattoo
ulos tähtitaivasta kohti. Kyynel vierähtää poskelle hänen muistellessaan menneen vuojen raskaita hetkiä ja hetkittäistä uupumusta. Pienen pirtin lapsikatrasta oli koetellut vaikia kuumetauti, johon toisella vuojella
ollu poika oli menehtyny. Saattohan siitä kiittää, että muut olivat tauvista parantuneet, ainakin sillä kertaa. Uuvelle vuojelle käjet ristien äiti toivoo siunausta, että kaikille riittäsi terveöttä, ruokaa ja vaatetta.
-
Laskin lehen käsistäni. Aattelin, kuinka palijo paremmin asiat nykyään sentään on, mutta kuitenki... Kuitenki sitä kaepaa sitä vanhanajan
joulua. sitä jännitystä ja sitä rajatonta lämpöä ja turvallisuuven tunnetta, jota lapsuuvenkoti tarjosi. Ei huomannut köyhyydeksi sitä, mitä minulta puuttu, jota toesilla oli. Olihan mulla niin paljon rikkautta, ne tärkeimmät: koti ja rakkaat ihimiset.

torstai 22. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--100

OSA.100.
Ketjuna poliisit etenivät talolle päin. Molemmat siivet oli kaartaneet jo näkösuojassa lähelle taloa. Kiiltelevä moottoripyörä seisoi talon edessä. Saalis oli siis saavutettu.
Mitään elonmerkkejä ei näkynyt. Joka puolella oli aivan hiljaista. Kumaraista hengästytti epätasaisessa maastossa kulku. Tuntui että happi loppui väkisin.
Yhä lähemmäs ketju eteni. Yhä oli täysin hiljaista. Hienoinen kevättuuli vaan heilutti pihakoivun oksia.
- No johan tämä on vallan merkillistä. En usko, että mies olisi alkanut vetämään sikeitä. Kenellä on hyvä heittokäsi?
- Eiköhän tuo vanhasta muistista lentäne. Joskus kauan sitten keihäs lensi yli seitsemänkymmentä, Viskari sanoi.
- No, otahan kivenmurikka ja heitä tuvan lasista sisään. Eiköhän tuo siihen herää, jos sattuu nukkumaan.
Viskari valitsi tienvierustasta sopivan kiven. Tähtäsi tarkasti, mutta kivi tömähti talon seinään. Kaikki odottivat jännityksellä joko luoti alkaa viheltää.
Mutta hiljaisuus jatkui.
- Otahan uusiksi. Koita osua ikkunaan, Kumarainen kehoitti.
Viskari teki työtä käskettyä. Nyt kivi sattui keskelle ruutujenvälipienaa. Iloisesti kilisten lasit rikkoutui ja kaksi ruutua ammotti tummana ikkunassa.
Taas oli aika odottaa. Mitään ei tapahtunut.
- Nyt ei ole peli rehellistä! Kuka on vilkas ja vikkelä? Kumarainen kysyi.
- Eipähän täällä muita taida olla vikkeliä kuin minä. Kankeita poliisinvötkyjä, Tikka liversi.
- Sinua kyllä tarkoitinkin. Uskallatko hyökätä tuonne rakennuksen seinustalle? Pakko ei ole. Jotenkin pitäisi saada tämä pattitilanne purettua.
- Minähän olen poliisi. Lasten turva ja leskien armahtaja. Aina valmiina missä vaaditaan rohkeutta ja kuoleman halveksuntaa.
- Hyvä! Siitä vaan töihin! Onnea matkaan! Jos huonosti käy niin valtio kustantaa komeat sankarihautajaiset.
Tikka tunsi sydämmensä hakkaavan täysillä. Oli outo tunne koko olemuksessa. Vaikka hänellä oli luotiliivit, niin hän tiesi Kauhu ampuu kasvoihin.
Hän karisti mielestä joutavat ja keskittyi tehtävään. Kuin pikajuoksija hän pinkoi sen muutamat kymmenet metrit jotka oli navetan nurkan ja asuinrakennuksen väliä.
Vieläkään ei tapahtunut mitään. Tikka rauhotteli itseään ja tasasi hengitystään. Muut olivat aseet tanassa valmiina tulittamaan.
Eteisen ovi oli avoinna. Sen yläpäänsarana oli pettänyt ja ovi repsotti vinossa, kuin todistaen kaiken päättymistä.
Tikka luikahti ovesta sisälle. Nyt hän jo tiesi, ettei mitään vaaraa olisi.Kuitenkin varovasti hän avasi tuvan oven. Kurkisti sitten huoneeseen.
Puusohvassa makasi kasvoton mies. Kasvojen paikalla vain veristä massaa.Katkaistu haulikko lojui lattialle pudonneena.
Tikka meni ovelle ja viittilöi poliisit tulemaan luokseen.
Kumarainen tuli ensimäisenä. Hänen ilmeensä oli hämmentynyt, kysyvä!
- Kauhu on tehnyt kerrankin oikeat johtopäätökset. Pomo tulehan katsomaan.
- Tämä oli paras ratkaisu tälle tarinalle. Vaikka monia seikkoja jää ikuiseksi salaisuudeksi, niin kuitenkin pääpiirteittäin juttua voidaan pitää ratkaistuna. Syylliset ovat paljastettu ja tuomionsakin saaneet. Ruikanranta voi jatkaa hiljaista rauhallista eloaan. Ruikanrannan Kauhu on kuollut!
LOPPU!
wwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww
No niin melekeen vuos kulahti Seon ja kumppaeiden parissa.Lukiko kukaan kaikki osat - Toivotaan! Kiitos heille. Tykkää jos haluut jatkoja ja millasta? Löytyy rikosta ja romantiikkaa maalaiselämää ja huumorrii! Vai lopetanko tyystin?

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--99.

OSA.99.
Nyt oli Pöntinenkin taipunut satsaamaan kaikki voimat "Operaatio Kauhun" saattamiseksi viimeinkin lopulliseen päätökseen.
Kumarainen tiesi että tehtävä ei tulisi olemaan helppo. Jopa miestappioihin piti varautua. Vastassa oli häikäilemätön psygopaatti. Sen kanssa ei ollut leikkiminen.
Kumarainen tiesi, että miesvoimalla homma ei ratkea. Piti käyttää älyä ja tilanteen vaatimaa oveluutta. Siksipä hän valitsi kokeneita ja monissa tilanteissa karastuneitä poliiseja tehtävään.
Kumarainen katsoi, että sama iskujoukko joka oli jo ennemmin ollut Ruikanrannan jutussa olisi hyvinkin sopiva. Paitsi Ylikonstaapeli Jaara saisi korvata Mörön, jonka asenteet poliisitoimeen saivat Kumaraisen useinkin kiehumaan raivosta.
---
Poliisi Mondeo kiisi kapeaa pikitietä Pökiön ohjaamana. Kumarainen istui vieressä jännittäen kuinka operaatio tulisi onnistumaan. Toivottavasti Kauhu olisi kotonaan. Tuskin hän poliisilta osasi odottaa näin nopeaa toimintaa.
Pahkaperä jäi taakse ja lähestyttiin jo Ruikanrannankylää. Tie oli muuttunut sorapäällysteiseksi ja vauhtia oli pakko hiljentää.
Kun tultiin Rimpiläisen kohdalle Kumarainen sanoi:
- Jospa käydäänkin Niemessä kyselemässä onko Kauhu mennyt tästä ohi. Näillä syrjäkylillä on ajoneuvvon meno tiellä aina tapaus. Se kyllä huomataan.
Pökiö käänsi auton Niemen liitymään ja näköetäisyydellä koko ajan seurannut Wolkkari tuli perässä ylikonstaapeli Jaaran ohjaamana.
Seppo oli huomannut poliisiautot navetan ikkunasta. Hän tulikin heti pihalle katsomaan mistä on kysymys.
- Päivää vaan! Me lähdettiin taas porukalla liikenteeseen. Paljon on tapahtunut viimenäkemän. Nyt haluttaisiin tietää onko Kauhu ajanut tästä ohi? Matti siitä ilmoitteli. Oli tullut lähellä kirkonkylää häntä vastaan
- Eipä ole kuin pari tuntia kun Kauhu kaasutteli tuonne kotiaan. Satuin olemaan juuri pihalla. Olen täysin varma että se oli Jokkeri.
- Sittenpä meillä onkin kova paikka edessä. Muuten sehän Rimpiläinenkin löytyi. Olet varmaan kuullutkin?
- On siitä ollut liikkeellä monenlaisia huhuja. Joku oli nähnyt jopa Jyrkin astelevan tiellä vastaansa ja sitten haihtunut aivan äkkiä. Siitä ovat kaikki kuitenkin varmoja, että tapettu Jyrki on.
- Näin on. Sieltä lammesta ruumis oli löytynyt. Lieneekö sinulle palautettu ne lapiot
- Sehän tuo olisikin erikoista jos lainattu palautettaisiin. Menny mikä mennyt.
- Ole huoletta. Lapiot tulee varmasti ja erinäisiä korvauksia uhratusta ajasta ja kestityksestä. Heti kunhan tämä revohka on ohi.
- Hyvä tietää!
- Nyt miehet! Valmistautukaa loppuiskuun. Luotiliiviä päälle ja sitten jokaiselle varovaisuutta. Autoilla mennään vain niin pitkälle kuin näkösuoja sallii. Sitten jalkaudutaan. Kaikkia maastonkohtia suojana käyttäen edetään ketjuna talolle. Huomioidaan kaikki vaaratilanteet ja niitä ehdottomasti vältetään. Sankarivainajia tässä operaatiossa ei saa tulla.
- Elävänä vaiko kuoleena? Jaara kysyi.
- Vahingollehan ei mahda mitään. Kiväärihän on mukana?
- On se ja voi olla että sitä on pakko käyttää.
(jat.)

tiistai 20. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--98

OSA.98.
- Kyllähän minä, mutta pomo aina keskeyttää.
- Antaa tulla. Kuuntelen!
- Kilinää oli ammuttu päin lärviä haulikolla. Arvannet kuka?
- Se saatanan Kauhu?
- Joo, Ruikanrannan Kauhu. Selvä tavaramerkki. Naamaan suoraan. Hyi helvetti!
- Minä alan soittaa Turakaisen Matille. Onko Kauhua näkynyt. Luulen että sinne se on mennyt. Siellä tutut maisemat. Voi piiloitella vaikka vuosia.
Hommaa sinä ruumis pois asianmukaisesti ja tehkää mitä tarvitsee. Olette sitten valmiina jos tulee Ruikanrannan keikka.
****
Turakaisen Matti ja Martta köröttelivät kirkolle eläkeläisten päiväkerhoon. Matin ajotaito ja refleksit olivat aika tavalla hidastuneet ja ehkä näkökin hämärtynyt.
Martalla sitä vastoin oli virkeät liikkeet ja katsanto terävä. Matin ajamiseen Martta puuttuikin tämän tästä. Milloin oli liian keskellä tietä tai oja oli liian lähellä.
- Kumpiko tätä autoa ajaa sinäkö vai naapurin koira? Minä se en nähtävästi ole! Matti taas kerran kyllästyi Martan ohjeisiin.
- Herranen aika kun välillä näyttää, että ojanpohjan kautta tässä pian mennään.
- Olenpa kuusikymmentä vuotta ajanut ja tiellä pysynyt!
- Taas se muistaa väärin. Miten oli se risteys kolari kun ajoit oikealtatulevan kylkeen?
- Sepä olikin niin tollo kuski, ettei tajunnut mitään ajamisesta.
- Väistä äkkiä. Moottoripyörä tulee semmosta vauhtia vastaan, eikä väistä yhtään. Millainen pökkelö tuokin on.
Vain vaivoin Matti ehti veivata autonsa keskitieltä lähemmäksi laitaa.Martta katsoi motoristia tarkasti:
- Tuohan oli se äitinsä tappaja. Ruikanrannan Kauhu on taas peliään pitämässä. Mitä se vieläkin täältä hakee?
- Minustakin näytti että Kauhu se oli. Minun pitää heti soittaa Kumaraiselle.
Matti ajoi autonsa linja-auto pysäkille ja alkoi kaivamaan kännykkää taskusstaan. Silloin kapula innostui soimaan.
- Kuka sieltä nyt parhaaseen aikaan soittelee. Helkutti sehän on Kumarainen, johan sattui.
Matti painoi nappia ja nosti kapulan korvalleen:
- Turakaisen Matti puhelimessa.
- Joo! Täällä päässä on Komisario Kumarainen. Semmoisia aloin soitteleen että onko Kauhu kotiutunut?
- Tässä nyt oli melkoista sattumaa. Olin aikeissa juuri soittaa, kun soitettiinkin sieltä päin. Niin se Kauhu. Tuossahan se tuli meitä vastaan melkein tienlevyisesti. Ollaan Martan kanssa menossa kerhoon kirkolle. Martalla on terävät silmät. Hän se Kauhun tunnisti.
- Täällä kaupungissa on sattunut kaikenlaista, mutta tutkinnallisista syistä niistä ei sovi puhua. Mutta kiitoksia tiedoista. Olivat enemmän kuin tarpeen.Palataan joskus ajan kanssa. Kuulemiin.
(jat.)

maanantai 19. joulukuuta 2016

..ON SE ELÄMÄÄ--97.

OSA.97.
- Voisi sitä edes yrittää. Päällikkö syö minut kaksi kerttaa päivässä kun ei ole mitään edistymistä kerrottavana. En minä muuta keksi kuin että partiointia jatketaan.
- Syrjäkadulla palaa talo. Poliisia pyydetään heti saapumaan järjestelytehtäviin, Konstaapeli Pirkko Kesti ilmoitti päivystyspöydän äärestä.
- Ketkä menee? Tikka ja Viskari? Olkaa tarkkana. Siellä on uteliaita paljon. Kilinäkin voi siellä tappaa aikaansa. Muut kadulle ja se Kilinä haetaan vaikka sinisenkiven sisästä.
Tikka ja Viskari lähtivät enenpää viivyttelemättä palopaikalle. Komennus ei ollut niitä mukavimpia.
- Saatanan Kumarainen. Taas piti vittuillessaan laittaa meidät keikalle. Näyttää että kun tulee kusiset paikat niin ainakin Tikka on mukana. Kyrsii tämmöinen, Tikka purnasi.
- Jospa sinä olet kuuliainen esimiehelle. Aina valmis kuin partiopoika.
- Tottapuhuen ennen olen kentällä mitä asemalla paperihommissa. Mutta voihan elämä kun täällä on uteliasta. Tuollaiset ihmismäärät vain vaikeuttaa palomiesten työskentelyä. Pitäisi vesitykillä sivaltaa väki hajalle.
Poliisit jalkautuivat ja niin oli suuri vaikutus univormulla, että väki väisti kun he työntyivät lähemmäksi paloa.
- Tämä on nyt nähty. Kaikki asiattomat poistuu paikalta.Ei tämä ole yleisötapahtuma. Vai pitääkö alkaa lappuja kirjottamaan? Tikka huuteli.
Ihmiset alkoivatkin hajaantua. Suurin uteliaisuus oli tullut tyytytetyki.
Palokunta oli saanut palon hallintaan. Tyyni sää oli auttanut osaltaan liekkien nopeaan talttumiseen.Savunmuodostusta kyllä vielä esiintyi, mutta talo kuitenkin säästyisi romahdukselta. Vain pieni osa kattoa oli jouduttu repimään auki.
Talosta tuskin enää saisi asumiskuntoista. Kuitenkin palomiesten tehtävä on sammuttaa. Siksipä palomiehet uurastivat saadakseen palon täysin sammumaan. Naapuritalot oli onnistuttu täysin suojelemaan. Eikä tulen leviämisestä enää ollut pelkoa.
***
Palopäällikkö huomattuaan poliisit kiirehti heidän luokse.
- Minä olen palopällikkö Lötjönen. Pääsimme palokohteen sisällekin viimein. Naapurin asukas kertoi talon olevan asumaton talvisin. Niinpä kummastutti mistä palo on saanut alkunsa. Epäilytti että olisiko mahdollisesti taloon mennyt kutsumaton vieras. Menimme heti sisään kun se oli mahdollista ja meitä odotti yllätys. Huoneessa oli kuollut mies. Vain hiukan kärventuny, mutta sen näkee että mies oli tapettu. Ammuttu haulikolla päin kasvoja.
- Perkele! Ei voi olla totta? Viskari älähti.
- Tulkaapas katsomaan. Kannoimme ruumiin ulos.
- On se... On se sittenkin Kilinä. Muitako ei ollut?
- Ei ole muita. Tarkistimme kyllä asian. Näytti että palo oli tahallaan sytytetty. Kai murhan peittelyn vuoksi. No se on poliisin asia.
- Minun pitää soittaa pomolle. Nyt ovatkin suuret asiat kysymyksessä, Tikka sanoi ja meni syrjempään.
- Tikkapa se tässä. Nyt on Kilinä löytynyt!
- Hienoa! Viimeinkin harppaus eteen päin. Tuokaa mies heti asemalle kuulusteltavaksi.
- Voisihan tuon tuodakin, mutta ei siihen taida tepsiä eden kolmasaste.
- Mitä ihmettä! Onhan Kilinä puhelias poika. Toisinaan!
- Se on tapettu. Oli täällä poltetussa talossa. Arvaahan miten on surmatyö tehty?
- Älä venkoile enää. Puhu suusi puhtaaksi.
(jat.)

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

... ON SE ELÄMÄÄ.-96


OSA.96.
Kilinä oli viipynyt kolossaan jo pari tuntia. Sitten hän varovasti kuikisteli porttikongiin. Ketään ei näkynyt. Hän eteni varovasti eteenpäin ja tultuaan kadunvarteen kuikisteli molempiin suuntiin. Poliisit olivat häipyneet.
Nyt piti olla tarkkana. Kilinä suunnisti syrjäkatujen hiljaisuutta hyväksikäyttäen kohti taloa jossa Kauhu oli potemassa. Nyt oli pakko muuttaa maisemia. Olisi vain ajankysymys milloin poliisi löytää paikan.
Ketään ei ollut näkyvissä kun Kilinä vilahti talon pihaan. Silmäillen pikaisesti ympärilleen hän meni ovelle ja koputti merkkikoputukset. Melkein heti tuli vastaus. Ovi avautui ja Kilinä luikahti sisään.
- Perkele! Nyt on kuule hätä! Oletko millaisessa kunnossa?
- Mitä sä vouhkaat?
- Kytät perkeleet ovat kintereillä. On vai ajan kysymys kun ne törmää tänne. Oli tuurista kysymys, etten jäänyt kiinni.
- Vittuako senkin ääliö tänne tulit. Nehän kytät tulee nyt varmasti. Saatanan saatana. Helvetti mikä nero!
- Pitihän minun tulla sanomaan, että osaat olla varuillasi.
Kauhu liikehti rauhattomasti sinne tänne. Vaikka haava oli vielä kipeä oli lääkitys kuitenkin auttanut. Kuumettakaan ei enää ollut.
- Onko sinulla rahaa?
- Eipä pääse koira kintuille kuseksiin. Ajattelin ostaa kunnon kaaran. En ole vielä ehtinyt. Melkein kymppi on taskussa. Puhuttelet rahamiestä, Kilinä leuhki.
- Mahtanetko olla kauan. Minulla on täällä avain tallelokeroon, Kauhu sanoi ja kaivoi sohvasta katkaistun haulikon.
Ilmeen värähtämättä hän suuntasi aseen kohti Kilinän kasvoja. Hetkessä muuttui Kilinän naamalla viipynyt kauhu veriseksi massaksi, kun haulikon panos räjäytti kasvot hajalle. Kilinän hengetön ruumis rojahti lattialle.
Nopeasti Kauhu penkoi uhrin taskut. Veti takin povitaskusta sievoisen setelinipun, suuria seteleitä, ja pisti sen omaan taskuun.
Silmäillen vielä ympärilleen hän oli valmis lähtemään. Hän meni ovelle, katsoi vielä uhriinsa ja julma irvistys tuli hänen naamalle:
- Itsepä tätä ehdotit, hän mutisi ja kaatoi pirtupullon sohvalle ja viskasi palavan tulitikun perään. Roihahtaen sohva syttyi ja Kauhu kiirehti ulos.
Vaja johon he olivat moottoripyörän piilottaneet oli tontin nurkassa. Nopeasti hän otti pyörän esille. Nöyrästi murahti 900 Honda pyörimään. Kauhu vilkaisi taloa, sen ikkunoissa näkyivät jo palonkajo.
Kauhu ajoi avoimesta portista kadulle ja kaasutti pyörän kulkemaan maaseudulle päin.
Talon ikkunat räsähtelivät rikki ja räjähtämällä palo levisi koko taloon. Palokunnan hälyäänet halkaisi ilmapiirin sen kiirehtiessä palopaikalle.
***
Komisario Kumarainen oli tyytymätön alaistensa toimintaan. Sen hän myös ilmaisi vähemmän mairittelevalla palautteella.
- Mikä tässä oikein maksaa? Melkein koko vahvuus jahtaa yhtä Kilinää. Ei oikein jaksa käsittää, että saalis on tarjottimella ja se lasketaan menemään. Oliko pullansyönti kesken vai tuijoteltiinko siellä toisiaan silmiin. Jaara ja Juva ovat selityksen velkaa.
- Aina ei vaan onnistu. Taas kerran sen huomasi. Etsittiin me tovin aikaa baarin lähitienoot ja sitten autolla ympäriinsä. Hukassa mikä hukassa. En minä ainakaan pysty millään taikatempulla ketkua esiin nostamaan. Siihen pitää olla erikoisosaamista.
(jat.)

lauantai 17. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ-95

OSA.95.
Sydän hakaten rajusta juoksusta Kilinä luikahti piilopaikkaan, liiketalon tavaraa kuohuvalla takapihalla.
- Voi perkele, kun se huomasi meidät liian aikaisin, Juva puuskahti.
- Eipä sille mitään voi. Ei ehditty valmistella. Olihan aivan sattumaa, että Kilinä sittenkin sattui juuri nyt kulkemaan tästä. No nyt ainakin tiedetään, että mies on elossa ja voi hyvin.... Kovin oli kepeä jalannousu.
***
Kalevi Koho istui kuulusteluhuoneessa hikoillen. Itse Kumarainen oli halunnut lypsää kaikki mahdolliset asiat tietoonsa. Kuulustelua oli kestänyt jo pitkään, oli käyty läpi perinnöt ja nuoruuden erehdykset. Vannottu kirkkainsilmin puhutun vain tosiasioita Sitten Kumarainen pääsi varsinaiseen aiheeseen.
- Koska kaupankäyntisi antiikin kauppiaana on aivan yhtä rehellistä kuin kaikkien muitenkin. Sehän on sikamaista ryöstöä vanhoilla tavaroilla. Mutta koska se kohdistuu rikkaisiin, niin mitäpä se meille kuuluu mihin rahansa panevat. Mutta niistä Ruikanrannan tauluista tehdään nyt täysi selvyys.
- Täytyy myöntää, että en ollut kovin viisas kun lyöttäysin Kilinän kelkkaan. Aavistin ettei siitä hyvä seuraa. Mutta kun Kilinä tuli niitä ehdottelemaan niin pyysin häntä hankkimaan taulujen tekijöistä faktaa. Kun siellä oli P.Halosta ja Gallen-Kallelaa niin en voinut vastustaa kiusausta.
Kilinä oli antanut autonsa miehille, jotka oli pikkurahalla palkannut hakemaan taulut. No, onhan viisisataa mieheen suuri raha työttömälle. Ja kun aivan vaaraton keikka. Oli ne joutuneet etsimään aika kauan kohdetta. Kilinä oli piirtänyt kuulema liian huonon kartan, Koho vaikeni.
- Minkä vuoksi se kamala hävitys? Jopa huonekalut rikottu?
- Miehet olivatkin yllättäen tavanneet talossa humalaisn miehen nukkumassa. Kun huomasivat, että siitä ei ole mitään vaaraa, niin kantoivat taulut autoon ja panivat sitten hyrskynmyrskyn.
- Mitä sinä maksoit Kilinälle tauluista?
- Ensin kymmenentuhatta ja sitten vielä tonnin lisää. Suuri vahinko, mutta ei aina voi onnistua.
- Muuten tiedätkö miksi se Kilinä parveilee tuolla Pahkaperällä. Hänet on nähty siellä aika usein.
- Joo sillä on siellä joitain sukulaisia. Kilinä on aika herkkä sukurakas mies. Taiteellnen luonne. Näyttelee kovista.
- Näinkö on?
- Voisi se olla niinkin. Osaako komisario sanoa kuinka paljon rapsuja minulle tulee? Koho kysyi.
- Olet kertonut asiat niin kuin ne ovat, niin mitäs me pienistä. Kaikki taulut kun saatiin takaisin
- Valitettavasti kaksi taulua ehdin myydä. Ne olivat pieniä, arvottomia töherryksiä. Viisikymppiä niistä sain.
- Miinuksen puolelle sinulla tämä keikka jää, joten ei muistella tämän enempää. Sen kuitenkin lupaat, että jos Kilinää näet niin heli ilmoitat meille. Jos se sopii niin saat lähteä. Tai kyllä ne pojat sinut viskaa. Pääset jatkamaan arvokasta työtäsi perinteen tallentajana, Kumarainen höysti.
- Kyllä komisario! Oikein mielelläni ilmoitan. Se on lääkettä tästä saamiini kolhuihin, Koho sanoi ja hänen silmänsä välähtelivät kostoa...
(jat.)

perjantai 16. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--94

OSA.94.
Ylikonstaapeli Jaara ajeli poliisiautolla pitkin kaupunginkatuja. Konstaapeli Erja Juva istui vieressä. Vaikka Erja oli tosi näyttävä nainen niin ei hän koskaan ollut kenellekään ylpeä. Miehiäkin hän kohteli mahdollisimman tasapuolisesti. Siksi kai Jaara halusi hänet aina mukaansa kentälle. Olihan Erja tosi terävä.
Kadulla oli hiljaista ihmiset olivat jo työpaikollaan ja asiollaan kulkevat eivät olleet vielä liikenteessä.
Kilinästä ei näkynyt jälkeakään.
- Minä muuten en usko että me Kilinää löydetään koskaan, polisiisiautolla ajelemalla. Sehän on kuin varoitusmerkki kaikille vekkuleille, että nyt piiloon, kytät on maisemissa, Juva sanoi ja pisti suklaapalasen suuhunsa.
- Samanlailla se varoittaa univormukin. Pitäisi olla naamiointivälineet.
- Heh! Aku ja Iines tepastelisivat torilla ja kurkkisi myyntipöytien alle josko Kilinää näkyisi.
- Vaikka niinkin. Ainakin tuottaisi paremmin tulosta. Me olemme ajaneet jo pari tuntia. Lähdetään kahville. Ei edes Pökiö tekisi näin pitkää siivua.
- Ihan sama, mennään vaan. Otetaan ikkunapöytä niin nähdään jos Kilinä sattuu menemään ohi. Tässä on paljon kello-ja kultasepänliikkeitä. Voihan se suunnitella seuraavaa keikkaa. Hei, et kai sinä jätä autoa tähän baarin eteen? Sehän olisi kuin varoitus Kilinälle. Aja tuonne sivukadulle. Reippaillaan vähän.
- Tosi on. Hyvä kun huomasit.Mehän voidaankin kytätä baarissa pitempään. Jos poliisi ei pääse Kilinän luo, niin Kilinä tulee poliisin luo. Vai miten se meni...
- Sopii kai se noinkin.
***
Poliisit ottivat munkkipossukahvit ja sijoituivat baarissa siten, että siitä oli mahdollisimman suuri näköala katua molempiin suuntiin. Leikkisästi jutellen aika kului huomaamatta. Keskipäivän ruuhkan jälkeen oli baarissa aika hiljaista. Vain muutaman kadullakulkijan kahvihammasta oli alkanut kolottaa.
- Kyllä tämäkin taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. Torikin tuossa lähellä, eikä Kilinästä tietoakaan. Kultaliikkeetkin saavat olla aivan rauhassa, Sanos mitä tehtäisiin? Jos asemallekin menee niin Kumarainen hätistää johonkin toisarvoiseen, Jaara sanoi.
- Hei kato! Tuo skini tuolla joka tulee tännepäin. Eikö tuolla ole sama kävelytyyli kuin Kilinällä. Hitto se ON Kilinä. Se on vetäissyt viikset ja takatukan hittoon. Nyt tarkkana, Juva sanoi.
Jaara oli kääntynyt katsomaan Juvan osoittamaan suuntaan.
- Ei epäilystä. Tunnen tuon hippasevan kävelytyylin takuuvarmasti. Eihän meitä karvattomuus hämää. Otetaan se kiinni.
***
Kilinä käveli katua valppaana. Vaikka tututkin ohittivat hänet morjestamatta, niin sittenkin oli kyseenalaista hämääkö uusi luukki poliisia. Hän oli päättänyt käydä torilla kuulostelemassa kavereilta oliko poliisipartiot vielä liikkeellä. Tullessaan tutun baarin lähelle hän ajatteli käydä pummaamassa tutulta baarinaiselta päiväkahvit. Hän silmäsi ikkunaan tarkoituksena katsoa oliko asiakkaita paljon. Hän huomasi Poliisit jotka juuri nousivat pöydästä. Kärppänä hän pyörähti ympäri ja säntäsi poikkikadulle ja sieltä porttikongiin. Toki hän tiesi kaupungin kaikki kolot joihin saattoi piiloutua.
(jat.)

torstai 15. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.93

OSA.93.
- Sepä on hyvä. Me etsitään sellaista reilut neljäkymmentä vuotiasta, kovasti vanhoihin varsiin tuupattua tavaraa. Tuntee nimen Kilinä.
- Anteeksi...
- Etsimme Kilinää sinun kaveria.
- Ei minulla ole sellaisia kavereita. Minä olen rehellinen antiikkikauppias. Uskallan myydä vaikka poliisille.
- Kilikki! Naurettaisiinko me? Tuohan oli viikon paras vitsi.
- Ei tuo vielä naurata. Kyselehän jos tulisi parempaa.
- Missä sinulla on ne Ruikanrannan taulut? Kuultiin sellaisia kilinöitä.
- En tiedä mitään tauluista. Tässä on näkyvillä kaikki myytävät taulut.
- Eras pikkulintu viserti minun korvaan, että Koholla on kymmenientuhansien arvoinen taulu. Hän on asiantuntija. Oli yrittänyt ostaa.
. Eihän taulua voi myydä kahteen kertaan sellainen on rikos. Se arvotaulu on jo viety pois.
- Sekö oli niitä Ruikanrannantauluja?
Koho lehahti punaiseksi ja änkytti jotain, josta ei selvää saanut.
- Minä neuvoisin jo tässä vaiheessa tunnustamaan. Siitähän ei tule kuin sakkoja varastettuun tavaraan ryhtymisestä. Tässä jutussa on ainakin kolme murhaa. Parempi tunnustaa, ettei tule sotketuksi niihin murhiinkin, Tikka peloitteli.
- Juu, tämähän on selvä juttu. Herra Koho, teidät pidätetään todennäköisin syin epäiltynä kuulusteluja varten.
Koholla oli holtti pois. Hän liikehti hermostuneena ja siirteli esineitään. Hänen aivonsa käsittelivät mahdollisuutta selvitä pinteestä.
- Kyllä se Kilinä hankki minulle parikymmentä taulua. Todella arvokkaita. En tiedä mistä ne on hankittu. Kilinän palkkaamat miehet taulut toi. Maksoin Kilinälle kympin. Alkuviikosta vielä kävi lypsämässä tonnin lisää. Yksitoista tonttua olen pannut niihin rahaa. Perkele, nyt menee kaikki! Saatanan saatana.
- Eipä kiroilla. Se tämä Kilikki on uskovainen poliisi. Saa suuria traumoja sieluunsa.
- Anteeksi en tiennyt, Koho yritti lieventää.
- Eipä siinä Pistäkää putiikki kiinni niin lähdetään. Jos olette viisas pääsette tänään vielä pois. Toisaalta valtiolla riittää soppaa pitempäänkin vierailuun. Saatte itse harkita.
- Mutta kun syytöntä...? Ottakaa se Kilinä kiinni. Sehän se roisto on.
- No, no! Eipäs ketään tuomita. Jokainen on syytön niin kauan kuin todistetaan syylliseksi.
- Tuota! Minä tunnustan että ne taulut on tuolla kellarissa. Ihan hyvässä uskossa ne ostin kahdelta tuntemattomalta mieheltä. Minä olen rehellinen mies ja tunnustan tietoisesti yhtyneeni varastettuun tavaraan. Luulin että taulut on tuotu jostakin Venäjältä.
- No, poristaan tuolla asemalla koko stoori läpi. Mitään siihen lisäämättä mitään pois ottamatta. Ja tarkkana pitää olla, että ei tarvitse jälkeen päin parannella.
(jat.)

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.92

OSA.92.
- Tietenkin intiimissä tilanteessa? Pökiö kysyi.
- Täytyy myöntää että olikin todellinen taiteentuntia. Naisella oli makua.
- Miten se sitten sortui Tikanpoikaan?
- Pökiöä kateus taas repii! Mutta tosiaan... Nainen kertoi olleensa ostamassa taulua. Oli löytänyt tosi arvokkaan kohteen. Oli ajatellut ettei se antikvariaatin myyjä osaisi sitä tarpeeksi hinnoitella. Mutta...Yllätys, yllätys. Se myyjä oli ollut tosiluihun näköinen. Hän olikin väittänyt jo myyneensä taulun. Oli ollut aivan hädissään... Nainen olisi maksanut taulusta maltaita. Epäili että se taulu oli varastettu.
- Ahaa! Sepäs mielenkiintoista.Missä se antikvariaatti on? Siellä pitää mennä käymään. Ketkä on vapaaehtoisia?
- Sellainen liike kuin K.Koho. Se on tuolla kaupungin vanhassaosassa.
- Joo, tiedän paikan. Olen joskus sieltä etsinyt vanhoja kirjoja, Kumarainen sanoi. - Niin ketkä menee?
- Minä voin kyllä mennä. Kuka lähtee kimppaan. Kilikki?
- Aivan sama. Kunhan et vie naisiin! Minä olen allerginen naisille.
- Päätetty! Tikka ja Kilikki menee. Ja jos näyttää siltä niin tuodaan äijä asemalle kuulusteluja varten. Jaaha! Viskarikin suvaitsee saapua!
- Kävin tapaamassa erästä vasikkaa. Oli muka illalla nähnyt Kilinän. Soitti minulle illalla. Nyt sitten sanoi erehtyneensä.Oli vain vaikuttanut illalla takaapäin Kilinältä. Tänä aamuna oli nähnyt naaman. Oli ollut outo mies. Perkele se on alettava alusta. Mihin mies voi niin kadota.
- Minä soittelen sinne Ruikanrannalle ja kyselen onko silellä sankareita näkynyt. Voihan olla että ketkut laskeskelevat olevansa siellä nyt turvassa kun poliisi on kaukana. Itse juttu on kyllä selvä kuin raitis mies, jos ei mitään yllättävää ilmene. Luulen että taulujuttu on erillinen tapaus. Sepä selviää kun saamme sen Kohon kuultavaksi. Ne huumerikokset taitaa olla sittenkin pelkkää lavastusta nekin. Valkoinen jauhe pienissä pusseissa olikin jotain aivan muuta. En vain ymmärrä miksi selaisia pusseja oli siinä laatikossa. Ehkäpä siihenkin tulee selvyys kunhan se parivaljakko löydetään. Nyt kaikki töihin.Kilikki ja Tikka hakee Kohon ja muut etsimään ja kyselemään Kilinästä.
***
Kalevi Kohon lailliset bisnekset olivat sujuneet aika heikosti. Useana päivänä hän oli pitänyt liikkeen kokonaan kiinni. Hän oli suorittanut suuria järjestelyjä tavaroiden suhteen. Kaikki kuuma tavara oli viety kellariin piiloon. Ruikanrannan suuri taulumäärä varsinkin oli pantu kellarin perimmäiseen soppeen.
Koho oli lehdestä lukenut, että poliisi oli kovasti kiinnostunut taulujen kohtalosta.
Onneksi Kilinä oli jättänyt hänet rauhaan.Sitä kelmiä hän ei halunnut tavata enää koskaan. Kilinän muistaessaan hänen mieleensä tuli Kauhu. Mitään yhteistyötä hän ei ollut Kauhun kanssa koskaan tehnyt, ei edes tavannut. Mutta Koho tiesi ettei Kauhun kanssa leikitelty. Kilinä oli kiitettävästi valistanut Kauhun hirmuteoista.
Hiljaisen aamun verkkainen tunnelma sähköistyi kun sinivalkoinen poliisiauto pysähtyi Kohon liikkeen eteen. Ikkunasta Koho näki kun kaksi poliisia tuli liikkeeseen.
- Hyvää huomenta. Onkohan itse Koho? Tikka kysyi asiallisesti.
- Kyllä minä olen. Mitähän vanhaa laitetaan herroille poliiseille. Antiikkia löytyy monen ikäistä.
(jat.)

tiistai 13. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--91

OSA.91.
- Saatana kun sotkeutuu nuo paikat. Hällä väliä. Kun pääset kuntoon pistetään torppa palamaan. Siinä häipyy kaikki jäljet. Tänne ei kukaan tule ainakaan kuukauteen. Eivät ole koskaan palanneet ennen kuin toukokuun lopussa. Muistat vain että pysyt sisällä ja et pidä valoja, etkä huiski ikkunassa. Saat levätä aivan rauhassa, Kilinä selosti.
- Eikö sulla ole mitään joka turruttaa?
- Otatko aspirinia? Tuossa olis.
- Kato hanuriin. Niillä ole vaikutusta.
- Omapa on asiasi. No niin nyt siinä on uusi tukko. Minä kaadan vielä tätä pirtua tähän siteeseen. Ei takerru enää kiinni.
- Nyt tuntuu paremmalta. Toki se on tuskilla, mutta helpompaa. Jos tuota saisi nukkua tänä yönä. Koisitko sinä täällä? Olisi mukava jos olisi joku antamassa vettä.
- Lupasin kyllä mennä muutaman luo. Tai sama se ei tule ekakertaa pettymään. Aamulla mun täytyy lähteä aikasin.Onneksi ei tuossa naapurissa ole näköyhteyttä tänne. Kuitenkin tarkka pitää olla. Se on paha jos kytät saa vihiä. Tarviiko sinulle tuoda mitään?
- Lakritsaa tekee mieli.
- Hehee! Sitä pitää muutama pötkylä tuoda.
- Nyt isketään unta palloon. Kello aika lähellä puoltayötä.
***
Kumarainen oli kiukkuinen. Monta päivää jo oli kulunut. Porukat olivat duunanneet sekä kentällä ja materian tutkinnassa. Tiedettiin jo aika tarkkaan tapahtumien kulku. Tiedettiin syylliset. Etsintäkuulutus oli epäillyistä
koko maassa. Mutta syylliset olivat kadonneet maan alle.
Ei edes vasikat osanneet sanoa yhtäkään vihjettä. Tänä aamuna pitää panna toimeen todellinen operaatio syyllisten saamiseksi vastaamaan teoistaan.
- Pökiö! Sanohan mikä tässä tilanteessa olisi varmin tapa savustaa rotat kolostaan.
- Kauhuhan voi olla vaikka ulkomailla. Äkkiä sillä isolla pyörällä tempasee Ruotsin puolellekin. Tässä on monta päivää mennyt viimeisestä murhasta. Saattanut jo samana yönä olla Ruotsissa.
- Entäpä Kilinä? Miksi se on kadonnut. Ainahan se on pyörinyt kaupungilla. Ei edes ole sitä Toyotan romua näkynyt. Onko Kauhu nupannut Kilinänkin?
- Oletko sinä soittanut Turakaiseen tai Niemeen onko siellä näkynyt Kauhua?
- En ole soitellut.Pitäisköhän?
- Et sä enää ehdi Tikka ja Kilikki jo tulee.
- Taitaa kellot jälestää tai yleinen väsymys on vallannut koko porukan.
Tikka tuli tarmoa täynnä. Virtaa oli miehessä liikaakin:
- Perkele arvasinhan minä. Johtoporras hautoo muniaan niin vakavana. Hei eihän maailma tähän kaadu. Kyllä se Kilinänkin kilinät kuullaan.Viskari oli haistanut jonkin johtolangan ja aikoi seurata sitä. Oli joku vasikkä mölähellyt jotain. Mutta...
...onko vieläkään kuulunut mitään tauluista?
- Sinullahan se on ollut erikoistehtävänä. Naiset taitaa olla vaan mielessä?
- Toki naiset ovat aina etualalla. Hyväntekijänä on pakko uhrata kallista aikaansa myös naisten hyvinvoinnin eteen. Mutta olen minä hiukan edistynyt. Eräältä naiselta kuulin muutamasta taulukauppiaasta.
(jat.)

maanantai 12. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--90

OSA.90.
- Ei ole ketään näkynyt. Saatana kun ne "oikeat" lääkkeet meni sinne kytille.Sinullakaan ei yhtään? Edes niitä totutuspusseja.
- Ei ole mitään. No, aspiriiniä kuten sanoin.Pitäisikö meidän vaihtaa side haavaan? Se on niin hankalassa paikassa, et itse kykene vaihtamaan.
- Saatanan Survoja! Kun tästä selviän niin minä kostan! Varmasti kostan, Kauhu kiristeli hampaitaan.
- Taitaa Survoja olla koston saavuttamattomissa.
- On sillä akka, tiedän missä se on.
- Mitä sinä siitä kostut? Tiedän minäkin sen naisen. On täysin kunnollinen.
- Siksipä juuri saa maksaa Survojan synnit, saatana.
Kauhu oli riisunut paidan pois ja sen alta paljastui selkäpuolelta vyötärön tienoilla teipeillä kiinnitetty iso, verinen taitos.
- Perkele tämä on tulehtunut. Aivan punainenkin. Se on pahan näköinen tuo pisto. Liekö kuinka syvä!
- Älä saatana niin kovasti. Jumaliste jotakin siihen pitäisi.
- On tässä tulehdusta poistavaa salvaa. Apteekista hain vartavasten. Olehan nyt varuillasi voi tehä kipeää. Tämä rätti on tarttunut kiinni. Repäisenkö?
- Saatana! Anna mennä. Kerran se kirpasee, Kauhu sähisi hampaiden välistä. Hikikarpalot kihosi hänen otsalleen.
- Olisit antanut Survojalle vähän siimaa. Tätä ei olisi tapahtunut.
- Vittu! Minun silmille ei hypitä. Hommat tehdään mun ehdoilla taikka ei ollenkaan. Ja pidä sinäkin lärvisi kiinni. Haulikko puhuu herkästi.
- Älä puhu paskaa! Kyllä olet mun armoilla nyt. Jos ei tyyli muutu, niin vittuja susta huolehdin. Mätäne helvetissä, Kilinä suutahti.
- Älä perkele nyt turhasta suutu. Kun tietäisit kuinka kipeä olen, niin et vittuilisi.
- Määränsä se minunkin pinna venyy. Sinä olisit jo kuollut jos en hommannut sinua tänne.
- Kuinka kauan täällä saa olla? Kenen talo tämä on?
- Olen ennenkin pitänyt tätä suojapaikkana. Tämän talon omistaa vanhempi pariskunta. Niillä ei ole ketään omaisia. Talvet ne viettää Espanjassa. Ketään ei ole koskaan käynyt. Olen aina pitänyt huolen että jätän kaiken sellaiseen kuntoon, ettei jälkiä jää. Että muista ettet sotke paikkoja, Kilinä selitti.
- Vaihda tuo rätti käy niin saatanasti...
- Voinhan minä tempaista. Älä pökerry.
Kilinä tarttui taitoksen laitaan ja repäisi haavaan kuivuneen taitoksen pois. Verta tulvahti haavasta ja siinä oli joukossa mätää.Kauhu puri hammasta, mutta ei pystynyt hillitsemään kivun tuomaa kirousta!
- Tässä on aika paha tilanne. Tämä märkii. Pitäisi olla desinvioivaa lääkettä. Olisikohan tuolla lääkekaappia. Muistelen keittiön seinällä olevan.
Kilinä poistui toisiin huoneisiin . Kauhulla valui hiki otsalta. Verta valui sohvan pehmusteille. Kilinä palasi puolen litran desinfioitiaine pullo kädessä ja vanu pussi toisessa kädessä.
- Nyt saadaan puhdistettua haava. Ole nyt iisisti. Voi tuntua melkoisesti. Jos tämä ei auta, sinut on saatava lääkäriin?
- Minähän en lääkäriin mene. Se on yhtä kuin kaksikymmentä vuotta kiven sisässä. Heti ovat kytät kimpussa. Pane vain kyllä mä kestän.
(jat.)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---89

OSA.89.
- Hetki vain! Minä heitän naarakoukut vielä varmistukseksi, Tietäväinen sanoi ja otti köyteen sidotun naarakoukun kärrystä.
Hän heitti naaran keksien väliin ja alkoi vetää.
- Nyt on kiinni ja pysyy. Vedetään!
Hitaasti hivuttamalla miehet vetivät taas. Poliisit seurasi tarkasti milloin tumman veden suojaama salaisuus paljastuu.
- On saatana se Rimpiläinen. Voi jumaliste! Tuollainen pienonen epelihän se oli. Onneksi oli luja haalari päällä. Tämähän onnistui päälle toivoen, Kilikki sanoi.
Ruumis vedettiin ja käännettiin niin, että enimmät moskat irtosi uhrista.
- Mitä helvettiä! Tätäkin on ammuttu haulikolla kasvoihin. Tavaramekkikö? Viskari sanoi.
- Todella surullista. Voit Viskari soittaa Mustanauton pojille, että kerran vielä.
- Nostetaanpa ruumis kärryyn ja tavarat nyös. Palataan tuonne pihalle. Hieno homma kun saatiin näin nätisti homma hoitoon, Tietäväinen jutteli.
***
Kilinä kulki illalla kaupungin syrjäkatua. Kädessään hänellä oli muovi kassi jossa oli K-logo. Hän piti tarkkaan silmällä ettei kukaan vain huomannut häntä, kun hän livahti pienen omakotitalon pihaan. Hän piiloutui pihan varjoihin pitkäksi aikaa... Ei koskaan tiennyt jos joku kyttä oli kintereillä. Päivällä käry oli ollut niin lähellä. Liian lähellä.
Kilinää aivan puistatti muistaessaan kun aivan yllättäen oli meinannut törmätä poliiseihin. Onneksi nämä olivat keskenään olleet niin kiivaassa keskustelussa, että Kilinä oli huomaamatta ehtinyt livahtaa sivukadulle.
Kilinä tiesi, että hänestä oli etsintäkuulutus päällä. Mutta hän oli siistinyt itsensä. Surukseen oli pitänyt luopua komeista mustista viiksistäkin jotka olivat koristaneet hänen komen räkäviisarin alustaa.Pään hän oli vetänyt aivan muliksi. Eipä edes hyvät tuttavatkaan olisi häntä tunnistaneet.
Nyt piti vetää matalaa profiilia. Taloudellista hätää nyt ei ollut joten bisnekset saivat odottaa rauhallisempia aikoja. Ja olihan Kohon Kale varma pankki jos hätä tulee. Kilistellä ei nyt uskaltanut.
Viimein Kilinä tuli varjoista ja meni talon ovelle. Koputti kolme pitkää jä lyhyen kopauksen oveen. Pihavaloja ei ollut ja kevätyön hämärä antoi jonkinlaista näkösuojaa. Kilinä odotti kauan, sitten hän toisti koputukset. Oli hiljaista vain kaukaiset keskustan äänet kuuluivat Kilinän korviin kuin vaimennettuna.
Viimein oven takana kolahti. Sovitut varmistus koputukset kuului oven sisäpuolelta. Kaksi pitkää joihin Kilinä vastasi kolmella nopealla.
Silloin ovi raottui ja raossa näkyi Kauhun kärsivännäkööinen, kalpea naama.
- Terve! Miten sinä jaksat? Onko haava tulehtunut? Olet aika kehnon näköinen.
- Saatanan Survoja! Haava on pahempi kuin luulin. Kuumettakin meinaa olla. Ainakin siltä tuntuu. Saitko sinä edes aspiriiniä.
- Toin minä ja ruokaa muutamaksi päivää.Oletko saanut olla rauhassa?
(jat.)

lauantai 10. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--88

OSA:88.
- On kai se niinkin. Minun pitää joutua toisten perään. Terve!
Mönkijät olivat jo suolla. Moottorit päristen ne kallisteli eteenpäin.. Sitten ne äkkiä pysähtyivät. Kilikki kiirehti kysymään syytä.
- Eipä sitä tiedä missä se lampi on?
- Enpähän sitä tiedä minäkään. Odotellaan, että tuo pitkäjalkainen poliisi ehtii tänne.
Viskari harppoi puolijuoksua seisahtuneen ryhmän luokse.
- Onko jotain häikkää?
- Kunpa kukaan ei tiedä missä se monttu on.
- Tuota vihreänä näkyvää pusikkoa kohti niin siellä se on. Vaan varokaa hetteitä. Uppoaa kallis värkki.
- Tälläpä pääsee pahemmasta kuin jalkamies. Melkein vedenpintaa pitkin, toinen kuskeista kehahti.
- Antaapa sitten älyttömän vetää, Viskari sanoi ja hyppäsi perävaunuun.
Kyyti oli kuitenkin niin heiluvaa epätasaisessa maastossa, että Viskari hyppäsi kohta alas.
- Ei tuossa pysy pirukaan.
Pian mönkijät saavuttivat lammenrannan. Aurinko oli laskeutunut jo aika matalalle. Taivaanrannan pilvet saivat kauniin kuparinrusken värin. Oli tyyntä ja ilmakin oli vielä useita aseita lämpimän puolella.
- Aletaan heti hommaan, että ehditään saada hommat haskaan ennen kuin aurinko menee piiloo
- Kuten huomaatte vain tällä rannalla on käynyt joitakin eläviä. Ei saa rahkasta selville onko ne ihmisen jälkiä. Vai onko eläimiä käynyt juomassa.Ainakin tuossa hirven jätöksiä näkyy. Tuo lammen toinen reuna on niin ylhäällä, että eläin ei ylety sieltä juomaan. Ainakaan näin vähän veden aikana, Viskari opasti.
Tietäväinen tutki lammen rantaa ja huomasi kaatuneen kasviston.
- Kylläpä totta puhut. Äkkiä tämä on hoideltu. Pojat keksit esiin. Kaukana rannasta se ei ole.
Nuoret miehet ottivat pitkäkoukkuiset keksit kärrystä. Niissä oli pitkä puuvarsi.
- Kokeillaan ensin näillä keksillä. Viskotaan sitten naaraa jos tulee näillä vesiperä, Tietäväinen osasi hommansa.
Nuoret miehet olivat vantteroita urheilullisia nuoria. Järjestelmällisesti he alkoivat vedellä keksillä rantavettä niin kaukaa kuin keksillä ylettyi.
Jo neljännellä vetäisyllä äärimmäisenä vasemmalla oleva nuorukainen sanoi:
- Hei täällä on jotain. Tuntui kuin keksi olisi tarttunut johonkin joustavaan, mutta sitten irtosi.
Tietäväinen komensi kaikki keksimiehet samaan kohteeseen. Tunnustellen jokainen työnsi keksin veteen ja vetivät rantaan päin.
- Joo on kiinni. Kaikki keksit tähän lähelle. Kun tunnette että tarttuu niin lopetatte vetämästä. Sitten kun kaikki keksit kiinni vedetään yhtä aikaa, Kimmo-niminen nuorimies opasti.
Kaikki keksit olivat tukevasti kiinni.
- Nyt vetoja yhtä aikaa. Hitaasti ja varovasti ettei keksit irtoa, Tietäväinenkin puuttui asiaan.
Mikä siellä sitten olikin tuntui tulevan aika helposti ylemmäksi.
(jat.)

perjantai 9. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---87

OSA.87.
Viskari ja Kilikki odottelivat yhä ruumisauton saapumista. He olivat tutkineet tarkoin ruumiin ympäristön. Myös tekninenryhmä oli käynyt ottamassa tarpeelliset tai muuten mielenkiintoiset näytteet.
Ihmeitähän siinä ei ollut. Kaikki palava materia autosta oli palanut. Oli aivan turhaa alkaa siitä jotain jälkiä etsimään.
Ruumiin he olivat kantaneet tilapäisillä paareilla talon pihalle.Samat miehet ja sama auto keinui jälleen huonoa tietä taloon. Totisen näköinen kuski hyppäsi autosta ja sanoi:
- Täällähän alkoi ruumista tulla liukuhihnalta. Mikäs siinä jo vain se meille passa. Toisen kuolo on toisen leipä. Vai mitenkä se menee?
- Ikävä kyllä näin on. Ja pahoin pelkään että tulee vielä kolmas keikka. Kunhan tutkimme tuolla suolla, mikäli saamme pelastuspartion tulemaan. Ihmeen kauan ne kupeksii.
- Mikäs se sellainen ruumis joka suosta ongitaan? No, kaipa teillä on tietoa. Me lähetään menemään. Soittakaa sitten jos vielä tarvitsee tulla.
- Selvä se. Toivottavsti ei pelastusmiehet ehdi yhtä aikaa huonolle sivu tielle. Aika hankala ohittaa. Turvallista matkaa!
***
Vielä saatiin odottaa pitkästymiseen asti ennen kuin keltapunainen kuorma-auto jurrasi talon pihaan. Auton lavalla oli kaksi mönkijää köysiä ja naarauskoukkuja ja kaikkea muuta tarvittavaa.
- Ollaanko täällä kuinkakin hermona. Oli hiukan vaikeuksia. Ei tuo Volvonresu suostunut käynnistymään. Kauan kun liikuteltu, oli akku päässyt tyhjenemään. Niin minä olen vt. palopäällikkö Tietäväinen, mies tarinoi ja kätteli poliiseja.
- Eipä tässä pimeä enää yllätä. Aivan hyvin kerkiää. Ei ole kukaan hengenhädässä.
- Hyvä! Mikäs se olikaan homman nimi?
- Suolampi pitäisi naarata. Epäillään että siellä on ruumis.
- Oho! Onko kaukana?
- Ei mahdottomia. Tuolla suolla. Olisiko puoli kilometriä.
- No pojat! Mönkijät alas kalusto kyytiin ja menoksi. Tietäväinen tuntui olevan ryhmän pomo.
- Tietäväinen oli jo keski-iän miehiä, mutta neljä nuortamiestä olivat varmaan juuri armeijan suorittaneet.
- Onko suolla kuinka pehmeää? Uppoaako nämä rakkineet sinne?
- Hyvin tuo jalkamiestä kesti. On siellä hetteikköjä, että kannattaa pitää silmät auki.
- Toisen mönkijän perään pantiin kevyt perävaunu johon lastattiin kalusto. Nuoret miehet hyppäsivät ajokkien sarviin ja kulkue alkoi laskeutua mäkeä alas. Poliisit ja muut miehet seurasivat marssien perässä.
Silloin eräs teknisenmies juoksi Viskarin perään:
- Kuule! Meillä on täällä kaikki valmista. Missä se on seuraava kohde.
- Pääsette isommalle tielle niin siinä kohta on kaksi taloa lähekkäin. Ensimäisestä ajatte ohi ja seuraava on Rimpiläinen. On siinä postilaatikossa nimi.
- Selvä! Toivottaisikko hyvää saalista ongintaan? En nyt kuitenkaan.Olisihan se helpotus jos ruumis löytyisi. Kuitenkin niin kauan kun ei löydy on toiveissa että mies on elossa.
(jat.)

torstai 8. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---86

OSA.86.
- Lupaatko ettet enää niiden taulujen tiimoilta rahasta? Voisin ehkä suostua.
- Perkele! Mun nähdäkseni sulla ei ole vaihtoehtoja. Sopimuksia en tee kenenkään kanssa. En edes Kauhun.
- Missä se Kauhu nyt on?
- Se on piilossa. En siitä ala laulamaan. Mutta helposti se lähtee liikenteeseen. Sitten ne taulut pidä tarkoin jemmassa ainakin niin kauan kuin pölyt laskeutuu. Kytät kiertää ympäri kaupunkia kyselemässä. Ei pienintä viitettä kytille. Joko olet ehtinyt myydä yhtään.
- Kaksi pientä halpaa taulua. Pitää panna kaikki piiloon. Saatanan Kilinä mihin kiipeliin sinä taas minut veit. Mene takakautta ettei kukaan sua huomaa. Tuossa on se tonnisi. Muista että mitään lisälypsyjä en rupea kärsimään. On ne minullakin omat "Kauhuni", Koho sanoi ja viskasi kaksi viisisatasta tiskiin.
Kilinä sieppasi setelit ja nauroi räkäisesti.
- Kyllä minä sinun gorillasi tunnen. Pelkkiä mammanpoikia. Tasan tarkkaan tiedän minkälaista sakkia sinulla on palkkalistoilla. Paskat housussa kun kuulevat Kauhusta. Me ollaan Kauhun kanssa kamuja. Me ei siedetä minkäänlaista kieroilua. Sen tuli Survojakin huomaamaan. Liian myöhään vain.
- Ala jo saatana mennä. Rahat sait. Nyt ollaan sujut. Toivottavasti ei nähdä koskaan.
- Noo papparainen. Hädässä ystävä tunnetaan. Se on hyvä kun on rikkaita ystäviä, ei pääse köyhyys yllättämään vaikka bisnekset ei kovin hyvin luistakkaan.
Kärpänlailla Kilinä säntäsi hyllyjen välistä takaovelle kun kuuli jonkun olevan tulossa.
Rikkaalta vaikuttava rouva tuli kauppaan. Hiukan nenäänsä nyrpistäen hän hengitti vanhan tavaran tuoksuja. Hän oli huomannut että antiikki liikkeistä helposti teki löytöjä. Kauppiaat eivät tunteneet taulujen arvoja. Hyvinkin arvokas taulu saattoi lähteä muutamalla satasella.
Lipevänä Koho oli heti valmis palvelemaan asiakasta. Tosin häntä hirvitti kun Ruikanrannan hankinnasta oli monta taulua näkyvillä. Toivottavasti rouva ei huomaisi "kuumia" tauluja.
- Hyvää päivää, kuinka voin rouvaa palvella.
- Taidetta lähdin katselemaan. Huomasin seinällä alastoman kohdan joka aivan välttämättä vaatii ison taulun.
- Olkaa hyvä vaan. Siinä on vaihtoehtoja moneen makuun. On isoa ja pienempää halpaa ja kallista. Tunnettujen taiteilijoden töitä ja on tuntemattomiakin. Kaikkea löytyy.
- Ai tuossapa on ihana maisemataulu, Tuon minä ostan maksoi mitä maksoi.
Rouvan valinta osui juuri Ruikanrannasta tuotuun tauluu. Hälytyskellot Kohon päässä kilisi. Vaikka tilanne oli houkuttava niin kärähtämisenvaara oli liian suuri.
- Anteeksi hyvä rouva, mutta juuri tuo taulu on jo myyty.En vain ole ehtinyt ottaa sitä alas. Ehkä jokin muu miellyttäisi.
- Ai! Minun pitää mennä sellaiseen antikvariaattiin jossa tavara on kaupan, rouva närkästyi . Pyörähti kannoillaan ja tuhahtaen poistui liikkeestä.
(jat:)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.---85

OSA.85.
"Antiikkikauppa K.KOHO" luki mustin kirjaimin kyltissä joka killui syrjäkadulla sijaitsevan talon oven päällä. Lisäksi oli seinään kiinnitetty lasilla suojattu laatta jossa kerrottiin liikkeen toimenkuvaa. Talo oli vanha puutalo ja sen lattiataso oli alempana kuin katu.
Talon ikkunat olivat vanhanajan pikkuruutuiset. Sen kellertävä seinämaali oli osittain lohkeillut pohjoisen ankarissa oloissa.
Kalevi Koho oli luihun näköinen mies. Olemus oli laiha ja hartiat jo painuneet. Silmät olivat vilkkaat ja seurasivat tarkasti asiakkaiden käyttäytymistä. Hän oli juuri laskeutunut asuinkerroksesta myymälään. Hän poimi muutamia. asiakkaiden lattialle heittämiä esineitä takaisin hyllyyn. Kellon tullessa kymmenen hän aukaisi lukot, mahdollisia asiakkaita varten.
Koho laitteli esineitä uuteen järjestykseen. Toki hän tiesi mitkä esineet olivat kulloinkin arvostetuimpia. Niitä piti panna tyrkylle.
Istuttuaan aika pitkän kakun omaisuusrikoksesta, hänelle oli sattunut onnenpotku. Hän oli perinyt rikkaan setänsä ainoana perijänä tämän kaiken omaisuuden.
Toki Koho oli kouluja käynyt aikanaan. Hän oli koulutukseltaan maisteri. Olosuhteet vaan olivat saattaneet rikostenpoluille. Tilaisuus tekee varkaan piti hyvin paikkansa.
Vuosien varrella oli antiikkikauppojen suosio noussut valtavasti. Tarpeeksi vanhasta rojusta saattoi joskus saada mahtavia voittoja. Varsinkin vanhat taulut ja kalusteet olivat kysyttyjä.
Koho osti kokonaisia kuolinpesiä. Joskus sattui aivan satumaista tuuria. Varsinkin tollot maalaiset eivät älynneet aarteittensa arvoa.
Ovikello kilahti ja Koho oli valmis palvelemaan päivän ensimmäistä asiakasta.
- Sinä! Mitä saatanaa sinä täällä? Olen sanonut että pysyt poissa työaikana. Eihän sinua kukaan nähnyt?
- Pakko oli tulla. Ne taulut jotka kundit kävivät sieltä Ruikanrannalta ovat nyt tosi kuumia. Poliisi etsii ja kyselee niiden perään. Missä ne sulla on?
- Sitä en sinulle kerro. Nyt lähet vetämään. Meidän välillä ei ole koskaan ollut mitään muista se, Koho sähisi miehelle.
Kilinä, joka asiakas oli, katsoi Kohoa kuin halpaa makkaraa.
- Senkin rotta! Arvasin että sinun kanssa ei pitäisi alkaa millekkään. Maksoitkin niin pirun vähän kun hommasin sulle taulut. Saat antaa tonnin lisää, ennen en lähde. Luin lehdestä että taulut oli miljoona luokkaa. Ala kuule kaivaa kuvetta.
- Ei senttiäkään! Mitä sinä suurilla rahoilla. Ala nyt lähteä.Sopimus kuin sopimus!
- Jos ei rahoja ala löytyä vihjaan Kauhulle! Tiedätkö miten Survojan kävi kun veti välistä?
- Minä en halua olla Kauhun kanssa missään tekemisissä!
- Pöhkö! Siinä ei sun tahto auta. Jos vihjaan Kauhulle se on menoa.
Koho oli kalvennut kun kuuli Kauhun nimen. Hermostuneena hän liikkui hyllyjen välissä. Hän mietti antaisiko rahan. Toisaalta hän tiesi senkin että rahanreikä olisi tukkeamaton niin kauan kuin Kilinä hengitti. Ehkäpä sitä hengitysaikaa pitäisi lyhentää. Olihan hänellä ne likaisentyöntekijät. Kauhu oli kyllä kauhunpaikka. Nyt täytyi toimia viisaasti.
- Onko suu sitten varmasti supussa jos nakkaan tonnin?
- Enhän minä turhista huutele. Auton pito tulee pirun kalliiksi. Pitää vaihtaa. Veres on kattelussa. Ajoin Toyotan romulaan. Laillinen auto täytyy olla. Muuten ei poliisin kanssa pärjää.
(jat.)

tiistai 6. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.84

OSA.84.
- Oletko nähnyt sitä Kauhua sen illan jälkeen?
- Nähtiin SEOlla seuraavana iltana. Siis edellisenä kun kytät tuli meille.
- Mikä oli homman nimi. Puhuttiinko Jyrkistä.
- Huurteiset imastiin ja suunniteltiin miten tehtäisiin rahaa. Kaupungissa Kauhulla kaveri jolla homma on hyppysissä. Mutta homma meni perseelleen, kun ei saatu siihen Kilinään yhteyksiä. Survoja oli häippässyt naisiin.
- Kilinään?
- Se oli se Kauhun kaveri. Lusineet yhtä aikaa. Samaa jengiä on se Survojakin. Kummankaan oikeaa nimeä en tiedä. Enkä minä ollut isotekijä missään. Suurinta oli kun kalautin hiekkapussilla poliisin Rimpiläisessä. Kauhu käski siellä SEOlla käydä Rimpiläisen navetan vintillä hakemassa siellä olevat tykit. Kun tiesin että Rimpiläisessä ei ollut ketään, niin menin sisälle. Mutta se saatanan naapurin isäntä ja kaksi poliisia tuli polkua pitkin. Minulla oli HK makkaralenkki kädessä. Jouduin panikkiin ja livahdin kellariin piiloon. Taisi olla komisario se toinen? Yritin odottaa, että pääsen livahtaan huomaamattomasti pyörälleni, jonka jätin pusikkoon kanavan taakse.
Sitten se yksi hoopo poliisi, Sauli vilkaisi Pökiöä, meni navetan nurkalle kuselle. Minulla oli nukutuslääke taskussa. Poliisi nukahti heti. Juoksin pyörälle ja ajoin kotiin.
- Vai sinä se olit? Syntilista kasvaa.
Pökiö katseli synkkänä Mykylää. Hän sipaisi korvallistaan jota yhä vielä aristi. Välikohtaukseen ei sentään enempää palattu.
- Mitä tiedät arvotauluista? Niitähän oli Rimpiläisessä kymmeniä.
- Se Jyrki kun tilasi niitä huoria sinne yhtenä kesänä. Jyrkillä oli silloin vielä rahaa. Kuitenkin toisena kesänä Jyrkillä alkoi rahat loppua. Se oli Survojalle luvannut taidetta. En tiedä sen enempää. Survoja vain kerran puhui Kauhulle.
- Eipä tuota pysty vastaankaan väittämään. Palataan taiteeseen jos jotakin uutta ilmenee. Mitä on ilmi tullut näyttää, että olet pelkkä käskypoika ollut. Aivan voisi vapauttaa. Mutta sinun turvallisuuden vuoksi se ei ole mahdollista. Survoja on survomiset survonut. Se oli tapettu!
Sauli valahti kalpeaksi. Tukkaansa haroen hän kostein silmin katsoi Kumaraiseen:
- Kauhu?
- Eipä sitä tiedä. Tuskinpa kukaan muukaan. Kauhu ei taida paljon miettiä? Taitaa ampua ensin ja kyselee sitten. Pääset heti vapaaksi kunhan Kauhu on häkissä. Lieneekö sitten helppo kiinniotettava.
Mykylän Saulile oli järkyttävä tieto tämä uusi murha. Väkisellä tuli mieleen onko itse seuraavana. Sehän jos mikä oli mahdollista.
- Tuota! Kyllä se Kauhu on tosi vaarallinen. Hän hermostuu aivan olemattomasta.Olen nyt poliisin puolella. Olen avuksi kaikessa missä voin.
- Vieläkö sinulla on kerrottavaa?
- Nyt ei muistu mieleen. Mutta saanko kynän ja paperia voisin kirjoittaa muistiin jos jotakin tulee mieleen...
- Totta kai" Pökiö annahan miehelle välineet. Palataan taas asioihin kun tulee kysyttävää.
(jat.)

maanantai 5. joulukuuta 2016

..ON SE ELÄMÄÄ.--83

OSA.83.
- Kummalle mallille se pyllähti tämän kylän elämä. Puhuko ne polliisit mitään niistä tauluista?
- Kumma kun sillä Rimpiläisessä oli niin arvotauluja. Aivan kuului miljoonissa olevan niiden arvo.
- Ihmiset liiottellee. Olihan niissä muutamia mukavannäköisiäkin, mutta enimmäkseen sellaisia töherryksiä, että en kyllä seinälleni laittaisi, Seppo sanoi.
- Sinä nyt et tajuakkaan kulttuurin päälle mitään. Edes ainoaa kirjaa ole lukenut, Salme sanoi.
- Millähän aikaa tuota vielä lukemaan? Hyvä kun kerkiää pakkohommat hoiteleen.
Matti huomasi, että kohta on perheriita päällä. Niinpä hän taitavasti käänsi puheenaiheen jälleen päiväntapahtumiin.
- Se ei ole vielä selvinnyt sekään, kuka se oli joka siellä pottukellarissa kyttäsi ja nappasi sitä polliisia. Onneksi oli kovapäinen poliisi.
- Eiköhän liene ollut samainen Kauhu. Tai sitten joku apuri.
- Joo, linnakundeja sillä on ollu apureina Jokella. Kuulin kun polliisit keskenään puhui. Puhui ne jostakin suolammesta jossa epäilevät Jyrkin olevan. Tiiäppä näistä. Mehän sitä taietaan pikkuMatin kanssa alakaa savotta hommat?
- Sepä pittää lähteä katastelleen karhia traktorin perään. Elämän on jatkuttava. Toivottavasti ei enää tule ruumiita lisää.
***
Kuulusteluhuoneessa oli kireä tunnelma. Kumaraisen massiivinen olemus täytti tilavan tuolin täysin. Sauli Mykylä näytti pelästyneeltä koulupojalta. Päivittäiset kuulustelut olivat koitelleet henkistä kanttia puolin jos toisin.
- Kuinkahan mones kuulustelu tämä jo onkaan? Nyt on viimeinkin korkea aika puhua totta ja vain totta. Satujenkerronta on nyt loppu. On se kumma jos ei ala muisti palata. Minä jo ennakkoon ilmoitan, että jokainen valhe lisää kalteripäiviä. Siinä on aivan oma valinta, Kumarainen jutteli leppoisasti mutta hänen tuima katse pani Saulin katselemaan pöydän pintaa. Aloitetaanpa siitä kun kitnappasitte Rimpiläisen. Antaapa tulla. On näyttöä että sinä olit myös mukana touhussa.
- No olinhan minä. Kolmestaan siellä oltiin. Kauhu, Survoja sekä minä. Kauhun Hiacella tultiin tuonne sivutielle ja sieltä käveltiin Rimpiläiseen.
Jyrki oli melkein kanttuvei. Oli siis humalassa. Ei sitä ollut tarkoitus tappaa. Kauhu oli tuonut purkin verta jonka kaatoi makuuhuoneen lattialle. Se tuntui mukavalta jekulta. Minä taisin kaataa veren lattialle ja panin tetran uuniin.
- Näin on sinun sormenjäljet oli selvät purkissa. Jatkahan.
- Jyrki oli niin humalassa, että se piti lähes kantaa autolle.Putosi se yhdenkerran maahan kun se meinasi rimpuilla.
- Miten homma jatkui kun Jyrki oli autossa?
- Kauhu taisi sitä pikkuisen kopasta. Jyrki oli hiljaista poikaa kun ajettiin meille. Siellä jäin autosta pois. Sitä en tiedä mitä siellä myöhemmin on sattunut. Nokasta siltä Jyrkiltä tuli verta runsaasti kun se Kauhu vetäisi sitä, kun se alkoi uhoamaan.
(jat.)

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ---82

OSA.82.
- Tässäpä minulla kaikki. Soitan sitten kun lampi on naarattu. Kuulemiin!
Viskari pisti puhelimen taskuunsa ja varmemmaksi vakuudeksi silmäili ympäriinsä josko jostakin haulikon piippu oli osoittamassa kohti.
- Mitäpä se pomo sanoi? Kilikki kysyi.
- Eipä tuo kerrottavaa. Joko tarkastit auton ympäristön?
- Silmäilin mutta eipä tuolla ihmeitä.
- Jos vielä tarkistetaan, Viskari mutisi.
Kilikki tunsi jälleen saaneensa epäluottamusta osakseen. Pilkallinen virnistys näämallaa tokaisi:
- Kattele perkele vaikka metri maan sisälle!
***
Seppo oli viimein saanut rankakasan lopuilleen. Muutama paksu haapapölkky oli enää jäljellä. Ne Seppo aikoi jättää syksyn pakkasiin pienittäviksi. Jäisenä saisi ne helpommin pillun päreiksi!.
Mattihan oli käynyt joka päivä poikien kassa vehtaamassa ja samalla irvaillut Sepon hitaasti edistyvää urakkaa.
Jälleen appiukko näytti kääntyvän Niementielle.
- Terve! Ei ne vain näy olevan ihmeiden ajat ohitse. Sinähän pienit rankakasan ettei mennyt kuin pari kuukautta. Ei kärsi kovin kallista tuntipalkkaa laskea. Tulee tyyriiksi lämpö vaikka on omasta metsästä.
- Siinäpä se olisi aika mennyt maatessakin. Eipä siitäkään kukaan maksa!
- Ei siinä kulu kintaatkaan... Niin se Kumaraisen porukkakin lähti kaupunkiin. Oletko sinä kuullut että se Kauhu on tappanut äitinsäkin?
- Mistäpä sen tiennee kuka sen on tappanut. Ei sinne ole kuitenkaan tekijän nimeä jätetty. Eiköhän liene mafian hommaa.
- Niin se Kilikalan ukko luuli, että moottoripyörä oli sinä iltana mennyt sinne Jämsään. Vanha mies ei ollut saanut unta, niin oli nähnyt palon kajoa sieltä päin.
- Tiiä Kilikalan ukon puheista. Kuvittelee kaikenlaista.
- Eihän niistä tiedä. Eilen kävin SEOlla niin siellä tiesivät, että Mykylän Saulikin joutuu linnaan ja se muutama Kauhu on etsintäkuulutettu. Saa ottaa kiinni elävänä tai kuolleena.
- Taitaa olla liiotteluja. Eihän sitä nyt ihmisiä ammuta noin vain.
- Silmä silmästä, se on ajan sävel.
- Tässäpä onkin päiväkahvin aika. Lähetään kahville.
- Sen persollapa lähin. Marttalla oli taas siistit hukassa. Paras silloin katella rauhallisia paikkoja.
- Ei se täälläkään mikään rauhansatama ole. Emäntä hohteissaan pitäisi saaha taulutelkkari. Mistä semmoiset rahat pieraisee.
- Eihän ne naiset oo tyytyväisiä jos niillä ei oo jotakin puutetta. Pohjaton kaivo se on se naisten toivomuskaivo.
Salme oli kiikuttanut kahvipannun tulille, kun oli huomannut isänsä tulevan.
Niinpä kahvi oli valmista miesten tullessa sisälle.
- Nyt on halkosavotta ohi. Voikin keskityä peltotöihin. Kyllä siinä olikin savottaa kerraksi.
- Hyvä oli että loppui. Mutta nyt kahville. Onko se Matti kuullut uusia Kauhun teoista? Vieläkö polliisit parveilee Turakaisessa.
- Jo ne eilen lähti. Kahen poliisin olisi pitänyt tulla yöksi, mutta ei noita näkynyt. Lieneekö ajaneet kaupunkiin. Mutta ei sitä olisi uskonut että tulee toinen tämmöinen tappamisjuttu tälle kylälle. Vapaana se kuului vielä olevan se peto.
(jat)

lauantai 3. joulukuuta 2016

....ON SE ELÄMÄÄ--81

OSA.81.
- Mikä merkitys sillä on ollut kun ajoi auton pellolle. Pihalla olisi palanut koko paska. Olisikin ollut melkoinen kokko. Navetassa paljon palamista. Vanhoja heinäpaaleja lato täynnään, Kilikki jutteli.
Viskari joka puhui vain tarpeellisen oli vaiti. Pitkin askelin hän harppoi pyörän uraa. Kilikillä oli täysi työ pysyä rinnallan. Miehet lähestyivät romua. Viskari pysähtyi äkkiä, vilkaisi Kilikkiä ja sanoi:
- Hei! Katso tuolla heinikossa makaa mies!
- Missä? Helvetti! Tosiaan mies se on.Onko se Kauhu nupannut itsensäkin, kun äiteensä lopetti?
Viskari astui ruumiin luo ja käänsi hänet selälleen. Ruumiin kasvot olivat yhtä tohjona kuin Jämsän mummon kasvot sisällä.
- Jumaliste, onpa pahan näköistä. Katsotaanpas onko miehellä mitään tunnareita mukanaan, Kilikki sanoi ja koitteli ruumiin vaatteista taskuja.
Housujen takataskusta löytyi lompakko jossa oli muutama kahdenkymmenen euron seteli. Ajokortti lokerossa oli ajokortti josta katseli viiksekään miehen naama. Tuomo Rasa, Kilikki luki.
- Rasa? Sehän on tuttu mies. Oikea taparikollinen. Edellisessä työpaikassa itäisessä Suomessa sen kanssa joutui usein tekemisiin. Lempinimi sillä oli Survoja. Missä Survoja siellä naisia! Nyt ei kylläkään näy!
- Nyt kai pitää soittaa Kumaraiselle? Se saa sanoa Isolle kun se oli ruumiita kaivannut. Alahan soittaa se oot sinä nyt pomo!
- Etsipä onko näitä enemmnkin. Jos Kauhu on telottanut itsensäkin. Minä kilautan Kumaraiselle... Haloo! Joo se on Viskari Ruikanrannasta päivää! Piti alkaa soittelemaan...!
- Joko lampi on naarattu? Löytyikö Rimpiläinen.
- Ei ole vielä pelastuspartio tullut...
- No mikä siellä sitten maksaa?
- Maksajista ei ole näyttöä. Löydettiin vaan ruumis täältä Hiacen luota. Pojat eivät olleet sitä hoksanneet. Kuollut jo aikoja sitten. Ammuttu haulikolla naama paskaksi.
- Johan on kelettä? Onko uhrilla papereita?
- Oli sillä lompakossa ajokortti. Nimi on Tuomo Rasa!
- Täh? Sekö huorankuskaaja? Nyt tämä menee liian kiivaaksi.
- Sitä vain että se pitäisi Mustaauto panna taas reissuun.
- Niin kai pitänee. Tuttupa on reitti. Ei siellä Kauhua ole näkynyt? On syytä pitää silmänsä auki.
(jat.)

perjantai 2. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--80

OSA.80.
- Perkele, en kai minä kaikkia auton rotiskoja kerkiä vahtimaan. Joku raja se on minunkin saavissa. Saatana kun vaatimukset kovenee, vaikka kaikkensa yrittää. Ja kun kaikki pitäisi tehdä paljain käsin. Kun tekniset tutkimuksetkin pitäisi tehdä vaikka ei ole edes koulutusta siihen. Saatana!
- Komisario rauhoittuu nyt. Kaikki faktatieto todistaa, että tulokset Ruikanrannan tapuksessa ovat aika vähäiset. Kehoitan ottamaan rajumman otteen asiaan ja käyttämään nimenomaan päätä. Sitäkin ajattelemiseen enemmän, kuin syömiseen.
Kumarainen nieli kiukkunsa. Hän tiesi että se saattaisi tuoda arvaamattomia esteitä uraputkeen. Saattaisipa jopa tukkia sen täysin.
- Voisiko saada ylimmänjohdon suunnitelmista tietoa ennakkoon. Eikä vasta jälkikäteen. Miten tästä jatketaan?
- Se on täysin komisarion omassa hallinnassa. Tulosta kuitenkin pitää alkaa tulla. Tämä ei saa olla ikuisuusprojekti. Tehokasta työskentelyä ja ennen kaikkea luovia visioita. Niillä ne visaisetkin jutut ratkeaa. Toivotan komisariolle työniloa ja tehokasta työskentelyä. Työtä joka tuottaa myös tuloksia. Voitte poistua.
***
Viskari oli hälyttänyt kirkonkylän VPK naaraamaan lammen. Luvattiin tulla vielä sille päivälle, kunhan porukkaa saataisiin kokoon. Parin tunnin kuluttua voisi jo odotella. Siihen oli Viskarin tyytyminen. Kilikki koki syrjäyttämisensä epäluottamuksena. Siksipä hän ei malttanut olla sanomatta:
- No, eikö sana kuulunut, vai eikö tehonnut. Niille perkeleille pitää huutaa ja kirota ennen kuin lähtevät liikenteeseen.
- Ehtiihän tässä. Päivää on paljon jäljellä ja lampi pieni. Äkkiä se tutkitaan. Muuten kuinka tarkoin tutkitte sen Hiacen? Oliko se kuinka perusteellisesti palanut?
- Vitut me mitään tutkittu. Mörö ei jaksanut lähteä kävelemään. Mentiin latoon kortille. Sieltä se Tikanpoika meidät yllätti!
- Eikö olis syytä? Lähdetäänpä joutessaan käymään. Tiedä mitä on jäänyt palamatta. Se murha-asekin voi löytyä, palaneena jos ei ehyenä.
- Jos kerran pomo määrää. Pakko se on alaisen totella, Kilikki vittuili.
Pitkä korsiintunut heinikko huojui kevät tuulessa. Auton romu näkyi pellon keskellä. Sen pyörät olivat kaataneet heinikkoon kaksi rinnakkaista uraa joita pitkin poliisit asteli.
(jat)'

torstai 1. joulukuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ.--79

OSA.79.
Vaikka Kumarainen koitti näytellä huoletonta, niin vatsanpohjaa raapaisi pelko siitä, että nyt tulee nuuskaa enemmän kuin on tilattu,
Kumarainen tuli huoneeseen, koettaen vetää vatsaa sisään ja muutenkin olla suomalaisen poliisin vaatimukset täyttävä komisario. Pöntinen viittasi Kumaraista istuutumaan ja istuutui itsekin. Hän suuntasi tiukan katseen Kumaraiseen, ikään kuin se tekisi ylilihavan komisarion paremmin univormuunsa sopivaksi.
- Onko komisario edistynyt tutkimuksissa? Monta päivää on kulunut eikä etsittävää ole löytynyt. Lisää vain on tullut ruumiita. Mitä se tämmöinen tutkinta on?
- Herra poliisipäällikkö.! Kyllä jutussa on edistytty aikatavalla. Nyt kun tekninen tutkintakin saatiin käyntiin, niin voimme odottaa suurta askelta milloin vain.
- Tietääkö komisario onko askel eteen vai taaksepäin?
- Toivottavasti eteenpäin. Olosuhteet ovt Ruikanrannalla vaikeat. Kukaan ei kerro totuutta. Sepitellään niitä ja näitä ja vielä noitakin juttuja. Poliisi saa sitten seuloa totuudenjyvät jos niitä nyt löytyy ollenkaan.
- Minusta tuntuu että komisario on saanut Ruikanrannalla tartunnan. Sepittelee tarinoita tuosta vain. Mutta mina haluan että etsitään faktaa eikä lasten satuja, Pöntinen kiihtyi.
- Parasta on yritetty, mitä näillä resursseilla voidaan. Ruikanrannalle jäi kaksi poliisia naaraamaan lampea jossa oletetavasti kadoneen ruumis on. On selvää että vie aikansa ennenkuin naaraus tuottaa tuloksia.
- Onko varmaa että ruumis on lammessa? Perustelut?
- Pakettiauto jossa kadonnutta kuljetettiin oli ollut verijälkiä ja muitakin johtolankoja. Tosin ne oli tuhottu seuraavana yönä. Auto oli poltettu?
- Ei voi olla totta! Miten se on mahdollista? Kaikki asiat menee päin permantoa. Komisario laulaa vain selityksiä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiedättekö? Olette antanut tuhota oleelliset todisteet. Mitä teidän päässä liikkuu?
Kumarainen oli vaiti kuunnellut Pöntisen raivoamista. Toki se oli tuttua menneiltä vuosilta. Kumarainen tiesi että kun on poissa kentältä sitä äkkiä unohtaa kuinka monimutkaista palapeliä tutkinta onkaan. Toisinaan tulee takapakkiakin. Sellainen takapakki juuri Hiacen poltto oli. Kuka arvasi että oltiin murhaajan leikittelyn kohteena.
- Kysyin mitä teillä päässä liikkuu? Pöntinen toisti, kun Kumarainen unohtui miettimään.
(jat).

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

...ON SE ELÄMÄÄ--78

OSA.78.
Aamuinen käskynjakotilaisuus Kaupungin poliisiasemalla oli kiihkeä. Olihan saatu niin paljon uutta todistusaineistoa kokoon. Oli kuitenkin paljon johtolankoja joita piti tarkistaa ja miettiä mitä ne todellisuudessa tarkoitti.
Komisario Kumarainen teki selkoa Ruikanrannan tapahtumista. Ruikanrannan Kauhusta pantiin etsintäkuulutus Samoin Tuomo Rasa haluttiin löytää.
- Herra komissaari näyttää unohtaneen yhden tärkeän asian, Pökiö sanoi.
- Mikähän tuo olisi. Jospa konstaapeli kertoisi.
- Eikö Kilinää olisi hyvä kuulla? Kilinä on vilkaskielinen iskemään tarinaa.
- Kilinä oli huoltsikan kahviossa kun tuotiin Mykylää tänne. Poikettiin Pahkaperällä kahvilla.
- Taaskin? Jotain sillä on menoillaan. Onko bongannut tuottavamman bisneksen?
Kuten Pökiö muistaa silloinkin kun mentiin Ruikanperälle Kilinällä oli jotain meneillään.
- Onhan Kilinäkin ollut istumassa. Moneenkin otteeseen. Onko perkele rosvotkin jo verkostoituneet kuin Tupperi kauppiaat. Tikka ottaa Mörön kaveriksi ja etsii Kilinän. Se kyllä löytyy jossakin torin seutuvilta.Pidätetään suurella syyllä epäiltynä. Vieläkö Mykylä on häkissä? Milloin kuulusteltu?
- On se sellainen sadunkertoja koko Mykylä. On sitä kuulusteltu joka päivä. Aina on uudet tarinat joilla ei päätä ei häntää, Jaara sanoi.
- Pitänee minun yrittää Pökiön kanssa. Jaara voisi jonkun nuoren konstan kanssa paneutua taidegallerioihin ja yleensä taulukauppaan. Varastettujen taulujen kuvat ja tiedot ovat minulla. Katsotaan tarkemmin palaverin jälkeen. Jotka eivät ole sitottuja toisiin juttuihin niin paneutuvat tosissaan oleelliseen. Se on murhaaja, ehkäpä kaksinkertainen, on saatava nopeasti kiinni. Tutkitaan konnien tekemisiä ja käännetään kaikki kivet ja kannot, että totuus paljastuu. Palaver on päättynyt!
***
Poliisipäällikko Pöntinen saapui poliisiasemalle kun poliisit olivat jo hajaantuneet tehtäviinsä.
Kumarainen suunnitteli Pökiön kanssa kuulustelumenetelmää jolla Mykylästä irtoaisi todellista tietoa. He olivat kuunnellet edelliset kuulustelut ja ihmetelleet onko Mykylä lainkaan tietoinen asioista, vai oliko tarinat pelkkää pelleilyä.
Pöntinen käveli ryhdikkäänä, arvonsa tietäen huoneensa ovelle:
- Kumarainen! Tänne.
(jat.)

tiistai 29. marraskuuta 2016

..ON SE ELÄMÄÄ--77

OSA.77.
- Tietysti kirosi alaisiaa, jotka eivät saa mitään aikaan, Suppari valisti.
- Millonpa se Iso on kiitellyt. Mutta tosiaan...
- Mitenkäs se lammen naaraus? Ei kai sitä voi jättää tekemättä? Viskari sanoi.
- Voi perkele, meinasi unohtua. Kuka olisi vapaaehtoinen jäämään hoitamaan homman. Kaksi miestä, kutsukoot pelastuspalvelun ja hoitakoon homman.
- Missä Kilikki ja Mörö? Tikka kysyi.
- Se nyt tietää. Menehän Tikka ja käy häkemassa miehet käskynjaolle! Osoite on navetan lato.
- Oiskohan noin? Vähä eppäelen, Tikka sanoi.
- Saahan tuota eppäellä. Käyhän ja katso.
Tikka lähti aikailematta kiertämään navetan taakse. Kumaraisen jäädessä keskustelemaan mahdollisista vapaaehtoisista.Niitä oli kuitenkin harvassa. Jokaisella oli halu kaupunkiin normaaliin elämänrytmiin.
- Johan on perkelettä kun miehet pakoilee vastuutaan. Julma murhaaja pyörii ympäriinsä ja miehet vain ajattelee pillua ja rietasta elämää.
- Minulla ei ole vetoja kaupunkiin. Jos joku jää pariksi, niin homma hoidellaan, Viskari sanoi.
- Minä voin jäädä toiseksi. Minä en naisia itke, Pökiö sanoi.
- Ehei Pökiö kuuluu johtoportaan alimmaksi askelmaksi. Ei puhetta että tänne jäät.
Kilikki ja Mörö tulivat Tikka vanavedessään paikalle.
- No missä ne nämä sankarit olivat? Kumarainen kyseli.
- Kovassa tutkimustyössä olivat. Liekö tullut tuloksia?
- Kilikillä kilisee ja Möröllä ei?
- Näin se menee... Kilikki sanoi.
- Kun Kilikki on niin uhrautuvasti toiminut jutun ratkaisun hyväksi. Katsonut korteista missä etsitty makaa. Palkkioksi moisesta urheudesta. Kilikki saa jäädä Ruikanrannalle toistaiseksi, kunnes toisin määrätään. Viskari pitää Kilikin sitten pois pelinhimosta ja johtaa lammen naaraustyötä. Tuliko seleväksi.
- Tässä mikään ole selvää, vaikka viinaa ei ole juotukaan. Mistä se on kysymys?
- Kyllä Viskari selittää. Muut miehet valmistuu lähtemään asemalle. Iso kun antaa ohjeensa, niin soittelen sitten, Kumarainen sanoi ja nousi Wolkkarin etuistuimelle. Pökiön mennessä kuskiksi. - Koittakaa tehdä tarkkaa työtä. Voitte vielä kuulustella ihmisiä. Aina se joku on jotakin nähnyt.
(iat)