Sivut

lauantai 31. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (7)

7-
- No mitä sanot? Kuiskaa Miina vielä nostaa hiukan
se jo tekköö Kustille, tuskanpaikan tiukan
kun se mustan kolmion, näkee ensi kerran
nivusissa jumistelee nyt jo jonkin verran.
-
- Tuota, köhii Kusti nousee raput lähemmäksi
nyt jo tuntuu hummeetissa ujot kauas läksi
Kädellä jo tunnustelee Miinan puskureita
ensi kerran Kusti koskee noita kumpareita.
-
- So soh poeka! ajeleppa hilijaa mäjessä
taijjuukko sä laenkaa mikä sullon käjessä
et liene ennen naesen kanssa ollu sillälailla ?
kun tuollalaella maltat siinä vieläki haikailla.
-
- Kah enpä oekeen tiijä miten hommat hoetuvat
ropleemat niin vaekijat nyt etteen koetuvat
jospa siirrytäänkin tuppaan juttelemmaan tästä
syvällistä asiaa -vaekka meijän yhteiselämästä.

perjantai 30. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (6)

-6.
Miina aivan hiukanverran hameen helmaa nykkii
posket hohtaa punaisena, sydän sataa sykkii
jopa näkyy hammeen alta polven yläpuolta
Miina vannoo mielessään ei kohta mitään huolta.
-
Kustin silmät pakrottaa nyt aivan räpsimättä
niskan puoleen empien jo viepi toista kättä
sitte kynsii niskasta ja Miinan reittä kattoo
Kustilla jo ajatukset tuottaa hyvää sattoo.
-
Housun etupuolella jo paineet tuntuu kyllä
housuja kun Miinalla ei ole lainkaan yllä
Kusti siinä hihkasee ja pyörän puskaan nakkaa
Miina vaan ei nostamasta helemojansa lakkaa.
-
Miinan helman alalaita ylös nousee yhä
Kusti tuota tuijottaa:- ei sua se pysähtyä
Kuulas valakee iho aivan ottaa Kustin silmiin
Miina, Kustin mielestä ois sopivainen vilmiin.

torstai 29. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (5)

-5
Astuu ulos, poraspuulla seisahtuupi vähän
-taispa jäähä kosimiset mulla justiin tähän
loppuu vappaus poekamiehen ijäksi kae multa
ei, ei taijja akanotto suaha oekein tulta.

Pyöränsä jo Kusti ottaa kottiin palatakseen
varmuudeksi kuitenkin, vilikaseepi taakseen
Miina oven aukasee ja hiljaisesti lausuu
hymyssä niin lempeässä on nyt Miinan suu

- Kuule Kusti, elä lähe ei sun tartte puita
mielessä on asijoeta minullaki muita.
Tule tule takasin elä mennä kehtoo
kunhan tässä porisee ja vähä aekoo vehtoo
eiköhän me piästä siihen rakkauven rantaan
siinä sitte kellitään ja jälijet jiävät santaan.
-
Kusti kahtoo Miinaa, ihan hyvältä se näyttää
jospa se nyt kuitenkin sen akanpuutteen täyttää
- Tuota...enpä tiijä...on mulla mökilläki hommoo
taijan naemisasijoesta ottoo vähä lommoo.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (4)

-4
Kusti ottaa nisua ja Miinaa silmiin kahtoo
miettii mikähän tuo naenen oekein olla mahtoo
liekkö kuinka tuhulaavainen, taekka sitte pihtaa
suako sitä saonassakkaa käöttee ennee vihtaa.

- Otahan nyt lissää siitä, nälissään oot aevan
kunnon naesen lähheisyys se viepi kaeken vaevan
Pitäsköhän suolastaki sulle pöytään laettaa
luulen että sijanpinta sulle kyllä maettaa.
-
- Kiitosta vaen, mulla alakaa tässä vaekee olla
ootahan kun pistäyvyn hetkeksi tunkijolla
tuntuu että pissihättää aevan päälle pukkaa ,
Kusti sannoo verkalleen ja sipaseepi tukkaa.
-
- Eipä siinä kauaa mee kun esiliinan väännät
jospa sitte tullessasi puita sylliis käännät,
Saha siellä pukilla jo oottaa miehen kättä
Kusti hatun päähän laittaa aivan empimättä.

tiistai 27. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (3)

3
-Miksikäs se Kustilla tuo ruusu rinnassa
taitaapa se rakkauden tuli palaa pinnassa?
Ei sulla Rekku, minä tiiän, ole karannut
oot vain pienen hätävalleen mulle laatinut.
Vaen katoppa kun Miina pistää kättä kaulalle,
ensin pannaan huopahattu seinänaulalle.
-
Miina pistää toimeksi ja suukon suikauttaa
tämä temppu hölmistyttää Kusti reppanaa
Jäykkänä kuin rautakanki Kusti tollottaa
tokkopa hän asiaansa koskaan esiin saa.

- Tuota minä... ajattelin..yrittää taas mies
toki Kustin ajatukset Miina täysin ties
hänellä on kokemusta miehistä jo kauan
takoahan täytyy aina hehkuessa rauan.
-
- Elähän nyt hättäele, raohoittaapi nainen.
- Mulla tässä valamistuupi kahavija jo vainen
siirryhhän ny pöyvän iäreen ota siitä pulloo
kyllä niihin asioihin joku tolokku tulloo.

maanantai 26. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (2)

-2
Punaisena Kusti siinä, ensin rykäisee.
Sitten aevan jämeränä Miinaa katselee.
Sanoo sitte:Tuota... mökillä oon mietinyt,
onko sitä meijjän Rekkuu täällä näkynyt?
-
- No eijoo tuota näkynyt, pääsikö karkaamaan?
Miina sanoo - Jospa sattu nartun huomaamaan
Ei Kusti tiedä kuinkahan nyt oikein jatkaisi
hän änkyttäen kuitenkin Miinalle tuumasi:
- Hm, tuota....se on koiran kansa vähä vaikijaa
kun kyliltä sitä jatkuvasti etsiskellä saa.
-
- Vain istuhan nyt perseellesi, Miina touhuaa
ja Kustilla jo lemmenliekki aivan roihuaa
muuta kun ei keksi, hämillänsä virkahtaa
- Eipä tässä oikein kerkijä nyt istahtaa
Kun se Rekun ryökäle on kauas luistanu
eikä ole retkiltään kotiinsa muistanut

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (1)

1.
Kustia kun kovasti, tuo akanpuute vaivaa.
Pussihousut paremmat, hän komerosta kaivaa.
Huopahattu tietystikkin, päähän pitää laittaa.
Pihan ruusupusikosta, ruusun rintaan taittaa.
-
Kusti ottaa polkupyörän, nouseepi sen selkään.
Nyt on tosi kyseessä, ei Kusti ala pelkään.
Polkupyörän ohjastaa, hän leski-Miinan luo.
Kustille on sopivainen,emännäksi tuo.
-
Kusti saapuu mökille, taaksensa vilkaisee.
Jännitystä päälle pakkaa, Kusti nielaisee.
Varovasti ovelle hän sitten koputtaa.
Kohta mökin sisältä hän vastauksen saa.
-
Kusti tuntee polvissaan jo lievää vapinaa.
Astuu sisään,Miinalle hän päivää toivottaa.
Hatun koppaa käteensä, on aivan neuvoton.
Kaekki hyvät valmistelut, unohtunneet on.

lauantai 24. lokakuuta 2015

MORSSII (34)

34
Ville tuntoo vapinaa nivusissaan,
huavekuvija velemuvaa uatoksissaan,
voes se olla sommoo litistee naesta,
voes se antoo sätkyvä monenlaesta.

Vua sillon tulloo mieleen äeteen naama,
Villen naesenpelekoon alakusa saama.
- Ei helekutti en mäne siihen loukkuun,
että jäesin ijäksi semmoseen koukkuun.

Ville riuvvulle männöö ja antaa tulla,
maha tyhyjenee yhellä pierasulla,
Kaijan kirije leimataan sääntöjen mukkaan,
sen jäläkeen ei kirijettä luve kukkaan.

Siihen loppu Villellä Akanotto elekeet,
ny on elonohojeet suorat ja selekeet
poekamiehenä paras on miehennii olla,
suap ellää elämääsä ihan kunnolla.

LOPPU

perjantai 23. lokakuuta 2015

MORSSII (33)

33
Mutta Ville ei tuosta välitä mittää,
oman pääsä asijoehin tarkasti pittää.
mopon sentään on itelleen hankkinut,
maalikylässä kun käöny, mopon tankannut.

Joskus pistäötyy Jussin luona naapurissa,
nyt on Jussi niihen akkaen kanssa vihurissa,
muistaa Ville ja taskustaan kirijeen kaevaa,
ihan pikkusen se Villenkin mieltä vaevaa.

- Helekatti kun en muistanu oo tätä laesin,
viime viikolla sen postissa saaha taesin,
muistaa Ville, tarkoen kirijettä vahtoo,
mitäpä tuo sissääsä kätkijä mahtoo.

Vapisevin sormin Ville kirijeen avvaa,
vilikaseepi ympärillee, sitten vasta tavvaa:
- Täällä on ilonen likkalapsi Karijalasta,
ikkää mulla vajjaa kolomekymmentä vasta,
että vanahapiikahan tässä kohta lienee,
kukapa köyhää tyttyä vihille vienee!
Nimi mulla on komija: Kekkosen Kaijja,
ei tuo outo sullekkaa olla taijja.
Jos vaen tahot niin killaota numeroon tähän
haluttaes sinnuun tutustuu aevan vähän.

torstai 22. lokakuuta 2015

MORSSII (32)

32
Vaen Mutikaesen Ville, naapuri, kahtua se meijän pittee,
että onko se Jussin hehkutus vaekuttanu miehessä mittee,
sillä Äetee vanaha kun kerallaan on, äkänen ja holohuavaenen,
miten siihen nokkaasa pistänee, kukkaa ajatteleva naenen.

Niin kun muistatta Ville asustaa - Jussista kilsan päässä,
mopolla joskus Jussille ajelee vaekka märässä syksysäässä,
kun Äetee hommiin aena nohittaa ja laeskaksiki haokkuu,
sillon Ville pakkoon ampasee, niin että ovet paokkuu.
**
Mutikaesen Ville mies on tolokku ja vakkaa,
vielä puolilta päevin rietas sängyssä makkaa,
ei hötkyile eikä hättäele turhan taotta,
aekoo elämäsä ellääki helepoemman kaotta.

Äetimuori kyllä myötääsä patisteli töehin,
toesinaan kiihtyi kamaliin rähinöehin,
muka pitäny oes laettaa tätä ja tuota,
kehityksen kelekasta muori ei halua puota.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

MORSSII (31)

31
Toeselleki jalalle imasee rommija,
jo alakaa siltä tuntuva on mies niin kommia,
rehvakasti pullistaa Liisalle lihasta,
Liisa siitä ihastuu, ei hehkukkaa vihasta.

Ja siinä luonnon helemassa toesiisa yhtyvät,
sen jäläkeen saonanlämmitykseen kahen ryhtyvät,
niin onnellista auvoa saa Jussi nyt kokija,
ei haettaa vaekka savusaonassa tartuupi nokija

Näen mukavasti ratkastiin sen Jussin naemahuolet,
tosin on assii myonnettävä - keksittyä puolet,
vaen voeshan tuota visijoija homman sopivasti,
ja saatella näen nuoripari papin etteen asti.

Eipä ennää kumpastakkaa penikkataoti vaevaa,
ei sitä tiijä vaekka Jussi perillisen kaevaa,
annetaan nyt nuorenparin jäähä ommaan raohaan,
aeka sitte näötää mitä jiäpi valukaohaan.

tiistai 20. lokakuuta 2015

MORSSII (30)

30
- Suupuhheisiin en luota, tahon jottae takkuuta,
en tarkota nyt tietenkää vieressämakkuuta,
vaen jottae paperija pittää meijän laatija,
ei kumpikaa voe toesen ommaa omaksi vaatija.

- Jokos sinä alat asettaan hommalle pakkija,
ja alat tässä asijassa kääntää takkija,
Ootappa kaevan kassista pikkusen aenetta,
se varmaan tasottaahi sinunnii verenpaenetta.
***
Jo kirkastuupi Jussin naama, kieltä lipasee,
ja ohimennen Liisalta kankkuva hipasee,
Liisa jo tarijoo putellista kunnon rommija,
sen vaekutus pian muisttaa atomipommija.

On Jussin naama leviänä rintaa lämmittää:
- eipä tarvi tuota naesta juurikaa jännittää,
tuohan on niin ku immeinen ei räöhää viinasta,
se seikka kyllä pelastaa monesta piinasta.

maanantai 19. lokakuuta 2015

MORSSII (29)

29
- Kah, vakavasti sellasta harkita pittää,
periaatteessa mulla ei oo estettä mittää,
vuan kun loppuu lokosat poekamiespäevät,
jos se kavuttaa kun unohuksiin jäevät?

- Mittee noessa suremista, mitä niissä taekaa,
ny se riemu ratkijaa ja ilolaolut kaekaa,
kun Jussin kanssa yhessä, aletaan taevaltaa,
niin eipä ennää arijen huolet ala vaemaltaa.

- Vuan jospa sinä ärreövyt akaksi pahaksi,
ja haluvatki koko talon pistää rahaksi,
katuvaa multa ommaesuus jään puille palijaille,
ja eiköpä tuo koko kylä siitähi nalijaelle.

- Vae semmosija pelekäät? Suattii uskuva sä sen,
eipä se Liisa ookkaa kiukkunen immeinen
vuan niin ku niät oon naorava aena ilonen,
mun rinnalla on elonpoloku aena silonen.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

MORSSII(28)

28
Niinku Aatami ja Eeva paratiisissa kerran,
kaksi immeistä siinä huomasivat sen verran,
jotta sommaa on kahestaan luonnossa olla,
siinä kissaella kahen pihanurmikolla.

- Mitteepä se sannoo tämä isäntä vaenen,
oesko nytten löytyny se sopiva naenen,
jonka kansa voesi viettee pitemmän aekoo,
hullutella ja huutaa että mehtä raekoo?

- Kah, kovin mukavoo on tämä tierenpeli,
ja kun sattuki vielä näen notkija keli,
että iliman vuotteita ihan hyvin tarkee,
eikä mielessä synkkyyttä eikä arkee.

- Sullen passaako tämä Ryöhnykäesen Liisa,
jaksatko olla minun kanssa alavariisa,
ja jatkoo minun kanssa muajussin sukkuu,
jos ei yölläkää jaksa ihan aena nukkuu.

lauantai 17. lokakuuta 2015

MORSSII (27)

27
- Voe poeka elähän ny silimijäs hukkoo,
tätä herkkuva riittää ja muutahi pukkoo,
vuan oeskohan sulla jottae hualarinressuu,
että voesin alottaa vaatteihenpessuu.

Pallaa Jussihi tajulleen,tae aenaki melekein,
käjellään Jussi huiskasee suurin elekein:
- Eipä tässä oo nuapurit häerihtemässä,
eikä meillä oo kiirettä mittää tässä.
Saona lämmitetään pestään poesa hajut,
neon ihimisejälijessä melekosen rajut,
tukevampaa pukkija rustaella pittää,
jospa tyhyjennyshomma paremmin pelittää.

- Ohan meleko lämmin, ei viluta laesin,
mihinkähän minä pikkarit hukata taesin,
tae antaapa olla joskus tuulettaa pittää,
jos sitte kylyvöski paremmin ittää.

- Jospa minähi vähennän vuatetta piältä,
koska näöttee aevan kaoniilta siältä,
eipä kylymä kaappaa, kun tuo Arska paestaa,
vaekka paskanhajjuu vielä nokassa haestaa.

perjantai 16. lokakuuta 2015

MORSSII (26)

26
Tanssiaskelin Liisa alakaa riisuva mekkoo,
tuntuu Jussilla aevan, että pääki jo sekkoo,
voe iheme kun on siinä naesen lihhoo,
hiki Jussilla aevan jo pintaan kihhoo.

Iliman vuatteita Liisa, ihtijään pestä alakoo,
nostaa välliin kättä ja ojentoo jalakoo,
Jussin silimissä vilisöö salasta paekkoo,
veltous Jussista tarkon kauaksi kaekkoo.

- No miltä se näöttee, kelepaako naenen?
Kyssyy Liisa tuo morssii niin naoravaen,
ihan soekeena Jussilla silimät kahtoo,
mitähän tästä hommasta tulla mahtoo.

- Voe lempo, sinähän se taijat epeli olla,
tässä tunteet riehuvatki ny kunnolla,
syvän hakkaa ja muutennii outo on olo,
kovvaan paekkaan ny joutunu on poeka-polo.

torstai 15. lokakuuta 2015

MORSSII (25)

25
Paskamontusta Liisan sylliisä ottaa,
ei välitä vaekka siinä puseron sottaa,
kantaa Liisan sylissään pihhaan asti,
vaekka Liisa kyllä paenaa ihan kamalasti.

Laskee naesen siihen pihatantereelle,
ja tietää on sijjaa ny kuumalle veelle,
karijakeittijöstä sitä sankon hakkee,
Liisan naamaki on lannasta ihan sakkee.

Jussi sannoo: - Tämäpä on selevää kaoraa!
kun se Liisa alakaa hitosti naoraa:
-Eiköpä tämä liene sitä ihtijään aevan,
oota pikkusen kun silimät puhtaaksi kaevan.

Alakaa toepuva Liisa, kengät jalosta heittää,
luomulanta tarkoen kaekki vuatteesa peittää,
nousoo jalolleen siitä muuttuu naesen käötös,
nytpä alakaaki Jussille oma riptiisi-näötös

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

MORSSII (24)

24
Yhä kovemmat paeneet hyökkää Liisan puohon,
riukua silimä ettii jää Jussi tuohon,
navetantakkaa löytyyki se helepotuslankku,
sempä päälle hivuttaotuu Liisan kankku.

Vuan rutasemalla Jussi teheny on pukin,
värkki hajuvaa heti tekkee Liisa mukin,
suoraan jätösten päälle pyllähtää naenen
ja samalla laokijaa se sissäenen paene.

Haju tuikija tunkeotuu Liisan nennään,
ukonkattelu viehätä ei yhtää ennää,
sieltä montusta yrittee poesa päästä,
kaekkesa yrittää eikä voemijaan säästä.

Liisan kirkasun kuullu on suluhasmiesi,
kiireenvilikkaa paekalle juosta tiesi,
lujin ottein alakaaki pelastustoemiin.
Jussi täösin luottaapi suuriin voemiin.

tiistai 13. lokakuuta 2015

MORSSII (23)

23
Tullaan Torpan pihalle aekojen päästä,
kolosella tiellä Jussi ei Lattaa säästä,
Liisan puolella ressoorit lyövät pohojaa,
kun Jussii aotuvaan vakkaana ohojaa.

Liisan maha on sekasi huonosta tiestä,
mielessään jo soemaa maalaesmiestä.
- Minkä takkii sen piti niin luijaa ajjaa,
taetaa ukkopaha olla pahasti vaijjaa.

Jopa Liisalla alakaa mahhaaki vääntää,
siitä huolijaan sille Jussille ääntää;
- Liekö vessaa talossa, taekka puuseetä,
mulla tässä on nyt asijat aevan päen peetä.

- Täällä eletään luomuva vanahaan malliin,
tuollon riuku, voet luovuttaa annoksen kalliin,
takapuolen voe pyyhkästä sanomalehtiin,
vaekka Kansan Tahtoon, avviisiin rehtiin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

MORSSII (22)

22-
Liisa empijen kahtelee kurasta kaaraa,
tarkon ensin miettii asijanhaaraa:
- Pyhäkolttupa siinä ryvettyy mulla,
pitiki vielä tämmönen vastuski tulla.

Jussi yllyttää Liisaa toemeen yhä,
- Eipä virannella yhtää, on huomenna pyhä,
pittää joutuva Torpalle navettatöehin
ettei hommissa mene pitkälle öehin.

Liisa tomerasti jo Lattaa pukkoo,
ja mielessään uksii kummaa ukkoo,
- Liekö aevan pölijä ku ei ällyä mittää,
että miten sitä naesta kohella pittää.

Lata lähtiki käöntiin, meni Liisaki kyytiin,
Jussi nurkkasilimällä tutkii "Lyytii"
josko tuota kehtaes vakituisena pittää,
tuo naamavärkki ei oekein luppaa mittää!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

MORSSII (21)

21
Kohottaotuu jo Jussihi jalakoesa varraan,
oli aotolle varannu paekan parraan,
olj siinä tilloo ja katteluaekoo,
hyvin Liisan kaelotus korviin kaekoo.

- Oukko sinä se Jussi vaen viärässäkö lienen,
Liisa huutelee pistee jo töppöstä tiehen,
-Kah, en tuota tiijä, ryviskellee Jussi,
Liisa lähenee on käjessään karkkipussi!

- Minä tulijaesta muuta en keksiny laesin,
joko vallan tässä hommassa erehtyy taesin,
tokko sullaa sokeri, Jussin, suussa?
ja pitäs löytyvä virtaa monessaki muussa.

- Voe tokkiisa! Tokhan on virtaa sentää,
aevan heleposti Lata satasta lentää,
eikä jarruja tarvihe täällä käöttää,
eikä katastusmiehelle aotuva näöttää.
Vuan katohan konnaa, eipä tarttaa peli,
se varmaan haettaa tämä kostija keli,
hapettunu kae lienee akussa napa,
vae eipä tää pikkunen häerijö tapa,
jospa tyrkkäät pikkusen persepuolta,
kun se sähköpuoli Latassa antaa huolta.

lauantai 10. lokakuuta 2015

MORSSII (20)

20
Syvän pamppaellen Jussi nyt linijakkoo vuottaa,
oottaminen jo melekosta tuskaa tuottaa,
Kaekkeen helevettiin aekunen mieski ryhtyy,
eipä piäkoppaa vallaese ei kynttilää, lyhtyy.

Ihan tuskanhikijä pintaan jo työntee,
akanotto on vaekeeta, mielessään myöntee,
ja kun naesista ei oo tuntumaa laesin.
- Liijan rankkaan hommaan alakaa taesin.

Viimmen linijakko mutkasta työntäötyy,
Jussin ravattija ihan löysätä täötyy,
suaphan nahä onko millanen se naenen,
Jussin mieli on aevan jo harhaelevanen.

Linija-aoto pysähtyy, vähentee väkkee,
het Jussi joukosta Liisan näkkee,
meleko tukeva, ei mikkää kaonokaenen,
vuan hammeesta päätellen aeto naenen.

perjantai 9. lokakuuta 2015

MORSSII (19)

19
Jussi pullosta jälleen nappaapi naokun,
peräpiästä laskettaa melekosen paokun,
sannoo: - Papusoppaa uamulla nuamaan heitin,
sitä koko viikoksi kerralla keitin.

- Kah, se on elämäm merkki kun huoku kulukee,
kuhan julukisella paekalla muistaa sulukee,
Vuan poristaan sitte kun piäsen sinne,
ku vaen tietäsin aotosta, laskeonko minne?

- No eipä tänne korpeen linijakot tulle,
vaen jos semmonen meininki passaa sulle,
Latan hetimiten minä tulille laetan
ensin puhtaan laetan piälleni paetan
ja posottelen tuonne pikitien mutkaan,
en sua käveleen panna oo aekonukkaan.

Jussi Latalla ajeloo pikitien laetaan,
on siististi pukkeotunu valakijaan paetaan,
ja ravatinnii vielä se on syötiksi pannu,
sekä naamanki silleeksi on pulleerannu.

torstai 8. lokakuuta 2015

MORSSII (18)

18
Yhä kovemmaksi käy tunteet poekamiehen
meiningit on selevät, eivät jääkää puolitiehen,
mies kälättimmeen tarttuu - Liisalle soettelee
nyt nousuhumala pelon ja ujjouven voettelee.

Ny ei Jussija ujjous ei arkuus haettaa,
siihen puhelimen viereen putellin laettaa,
sitte numeron valihtee ja nousoo luuri,
naesen iäntä Jussi saa korviisa juuri.

- Kah oeskohan siellä se Ryöhnykäesen Lissu,
oon miettiny sitä asijaa - eppäely on karissu,
millompa meinaat tulla kahtoon rukinpaekkaa,
sitte keitellään lihapotut ja ryypätään saekkaa.

- Ka miten se assii pyörähti tälleen?
Minä nousen linijuriin oon siellä välleen,
sittehän sen asijan parraeten näkkee,
minnen muista sitä onko siellä muutaki väkkee?

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

MORSSSII (17)

17.
Jussi hätkähtee - mutisten hätäsesti tuo sannoo,
naesenpeleko miehen tässä hättäeleen pannoo:
- Elä helekutti vie, etpä sinä suakaa tänne tulla,
kun valamis akka ja liuta lapsia tiällä on jo mulla.

Jopa suuttuu Liisa luurin korvaan survassee
Jussi kynsii piätään sekä syvvään huokassee
- Eipä taija nämä hommeli nyt oekein onnistaa
ei homma mene putkeen vaekka kuinka ponnistaa

Jussi istuu ähkien ia alakaa noetumaan
- Näen vaekijaksi akan ottoo eipä arvaakkaan
mikä kumma lienöö kun sanat hukassa on aevan,
jospa kossupullosta rohkeotta lissää kaevan.

Jussi pullon ehtii ja kunnon kopsut nakkaa,
kohta olo rinnassa on rettee sekä vakkaa,
ihan hyvältä jo tuntuu, mielessä naesen kuva,
naenen aevan kiehtova mielessä hahmottuva.

tiistai 6. lokakuuta 2015

MORSSII (16)

16
Vaen muuvan uamu Ryöhnykäesen Liisa soettelee,
tuassii kumma ujjous tämän Jussin voettanee,
eipä ossoo aikaan suaha mittee järki sannoo,
ähkimään ja huokaelemmaan tilanne tuo pannoo.

- Minkä taotta Jussi siellä huastele et mittee,
naesimmeisenkö takijasi suuttuva ny pittee.
sano jottae tiijän, että sinnoot lankan piässä,
vae oukko siellä koko ajan aevan läpi jiässä.

Jopa viimen aokijaa puhheeseen Jussilla suu,
- Tiällä toki ollaan vuan tuskinpa onnistuu,
kun sinä asut siellä kae jossaki Nilsijässä,
ja minä tieällä syrijässä paekassa ikävässä

- Tokhan mie sinne linija-aoton kyyvissä piäsen
kuhan osottetta annat sinne äkkijä kuapasen,
seon vaohtia kun Liisa pistee hommat kohilleen,
ja nappiotuupi täyvvelleen uuteen kohteeseen.

maanantai 5. lokakuuta 2015

MORSSII (15)

15
- Elähän sano - vaekka sattuu tositaetava,
sellaenen naenen onki omaksi jo naetava,
makkaransyönti mua alakaa vähä nyppiä,
että karvareohkan päällä tekis mieli hyppiä.

- No, menköön kirije postiin pittää sitte kahtua.
että mahtaako hän muorin kaa, asumaan mahtua.
Mittää varmuutta en kyllä anna tähän hommeliin,
tarkon assiit punnitten, ettei vaen jouvu kiipeliin.

- No hyvä - minä aijoen käyvvä tännään Sivassa,
ja taijan vielä kävästä myös pitkärivassa,
on pakko ottaa tämän päälle vähän aenetta,
että ei nosta liijaksi naemisen paenetta.

Niin joka päevä Jussi ootti postin kulukua,
vaan Kusti näötti joka kerran kirijesulukuva,
Jussi jo meinas epätoevoon ihan vajota
niin kiukuttaa, ei syömisiinkään jaksa kajota..

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

MORSSII (14)

14.
- Elähän yhtää hättäele, siitä se suttaantuu,
ja morssiamen kalastelu täösin onnistuu,
ei ensialakuun passaa laettaa mittää hempeitä,
sitte peiton alla aekannaan voe sannoo lempeitä.

- Minä taijan tämän homman laestaa kokonaan,
kun tulosta ei aherrus tää anna ollenkaan.
ja Muorikin jo hermostuu kun en tuu kotija,
ja eikä mulla naesiin ookkaa mittää rotija.

- On selevä että rojekti myö viijään piätökseen,
eihän tiijä vaekka akan tässä viäntee vaemokseen,
Kuulehan Ville kohta meillä omat perreet on,
ja onni sekä aotuus sitte onki meillä loputon.

- Minä en kyllä hevillä - akkaa ota riesaksi,
kun paremmin se aeka kulluu aevan itekseni,
ja muori kyllä keittää toki soppaa sakijaa,
se äetimuorin leipähi on pirun makijaa.

lauantai 3. lokakuuta 2015

MORSSII (13)

13
- Vaen suakeli, katellaan mullekki, pieni ja ripijä,
joka aena on työhön pystyvä, eikä koskaa kipijä,
ja jos rahhoo vielä mukanaan toes, voes aoton ostella,
tuo mopokyyti niin kylymää on jäätyy räkä poskella.

Niin jahkaeltiin ja tuumittiin ja polte ylty vaen,
ei etes ruoka-aekakaa oo muistissa nyt laen,
kun tutkitaan ja tarkastellaan naesten kuvia,
se antaa noille veijareille suurta huvia.

Viimein löytyi kummallekin silimäänsattuva,
sellaenen jonka kanssa voes kokia rattuva,
niin kynät essiin kaevettiin ja onnii koettamaaan,
jos kirkonkellot alakaa heille häetä soettamaan.

Pureksittiin kynnää, rutisteltiin paperii,
välillä siinä siunattiin ja välliin kirottiin,
jo Ville viimen ahistuksen esillekin toe:
- En taijuu miten vaekijaa tää homma olla voe.

perjantai 2. lokakuuta 2015

MORSSII (12)

12
Jussi penkoo kirijekassaa niistä jo yhen aokasoo,
Ville ei jaksa innostuu - Kovinpa tuo raokasoo,
joko sulla lienee sitä kahvinlitkuva, sitte voes vilikasta,
tiijä jos Sulle oekijan valihen - ystävyyvestä silikasta.

Kahavit juotiin naesista huastellen - että otettava se on,
muutenhan se kaekki oma työ onki turha ja tarpeeton,
- Se poijan tekohi varmaan on tilanjatkolle tärkijä,
ja liekköse Ville koskaa saanu - ees kastaa kärkijä.

- Niin ku sannoen oon akkoja pelänny, en oo sekkaonu laesinkaa,
ja mistäpä tieällä Karhukorvessa pilluva saesinkaa,
vuan oeshan tuo sommoo kokkeilla onko miehessä tehova,
vaekka ei mulla oo niin suuresti sitä atleettikehova.

- Etitään sulle pieni ja näppärä ihan vähäruokanen,
ei talosi mäne konkurssiin, eikä muori oo vihanen,
ja ilimanen piika nykyvään seon kullanarvoenen,
minä ite yksin hommat tien niin toki tiiän sen.

torstai 1. lokakuuta 2015

MORSSII (11)

11
- Mitä se Jussi tuommosija Ville näen ällistyy,
Jussi kirijepinon pöytään lyö: - Tässä on se syy,
ei ennää kauaan tartte öetä yksin vietellä
valamis aamupuuro oottaa aena lietellä.

- Ootko sä ihan terve? Ville tuohon virkkaa aluksi,
- Jussin akanpuute nöttää tulleen naemahaluksi,
nyt vääräntien oot valinnut - minä pelekään akkoja,
ne miehelle vaen keksii ankaria työpakkoja.

- Sepä on vaemo täösin eri, mitä äetimuori on,
kaekesta naesen sulosta jääpi iliman akaton,
seon peiton alla mukavaa huiskia melalla,
siinä kuule Ville saatavat maksetaan velalla.

- Niinkö tuo oesi, terhentyy Ville - pöytään istahtaa,
- sepä akanotto muutenki voe runsaasti kustantaa,
minä oon ujo ja hilijanen, tuskin aekaan mittään saan,
ja jos sattuu akka isollaenen en kae pärijää ollenkaan.