Sivut

torstai 31. joulukuuta 2015

VAUVA

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Vauva nukkuu kehdossansa
pieni lapsi kätkyessä
tiedä vielä ei suruja
eikä mieti joutavia
äiti vahtiipi vasiten
taatto tietää tarpeellisen
hyvä lapsen on lepäillä
suuremmaksi kasvatella.
-
Koti turvaisa tukena
tulevaisuus varmistettu
kasvaa nuoreksi nätiksi
iloiseksi neitoseksi
Työhön tarttumaan ilolla
kasaan kortta kantamahan
joka turvaapi omankin
elonkaaren kelvollsen.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

KOIRANKUSETTAJAT

Suutuin vallan vietävästi
mieliharmista murisin
kun nuo koiranpaskottajat
suuren hurtanhallitsijat
karvakääryjen vetäjät
pyöräteiden valloittajat
käyttää valtaa valtavasti
oman mielensä mukahan.
-
Opit heillä on omansa
oikeukset vertaa vailla
kusitolppana pitävät
vaikka jalkaa naapurinsa
taikka pistää postarille
koiran tuotokset tukevat.
eivät kielloista välitä
alta kulmain muljauttavat.
-
Koiranpaska suututtaapi
jos on paikassa pahassa
juhlakengän pohjuksessa
taikka hiekkalaatikossa
jossa lapsoset naperot
palan suuhun suikauttavat
Kengänpohjassa paraiten
kotiin tuodaan tuomisina
saavat haisuja kokea
pienet lapsetkin kotona.
-
Ottakaa siis ongehenne
neuvo helppo ja tehokas
pussi taskuun taipaleelle
johon joutavat jätökset
voipi pistää pihtaamatta
koko tuotoksen peräti.
Siten toimitkin hyvästi
omaksikin kunniaksi
toisten kulkijain iloksi'
suuren toiveen täyttäjäksi

tiistai 29. joulukuuta 2015

TALVI

Kylläpä lehdet ilmassa tanssii,
pohjoinen tuimasti tuulee,
talvi on tulossa, nurkissa vinkuu,
kaukaisen kohinan kuulee,
Koukkuiset oksat pidellä koitaa,
syksyn tuntua yllä,
mutta hyytävä viima voittaa,
kylmällä kourallaan kyllä.

Riitteeseen vetävät lammet ja järvet
routakin puree jo multaan,
suolla karpalot hehkuvat vielä
heleän punaista tultaan.
Tummat pilvet jo maiseman peittää,
tullut hetki on jälleen,
tuuli tuiskuna lunta jo heittää,
talvi on saapunut tälleen.

maanantai 28. joulukuuta 2015

VALOA

Syksy saapui maisemaan silloin,
kun jo lintujen lähtevän näin,
auringon näin laskevan illoin,
hämärään yksin istumaan jäin,
minä kaupasin valoa uutta,
mutta ilta nyt pimeni vain,
toivoin sieluuni valoisuutta,
mutta pelkkää pimeyttä sain.
-
Kävi seutu vain tummemmaksi,
kaamos syöksyi jo maisemaan,
oloni kävi tukalammaksi,
tuskin mistään valoa saan,
syksyn myrskyt minua raastoi,
alistua minä sain kohtaloon,
nyt talvikin taisteluun haastoi,
mutta syksyn vanki mä oon.
-
Kun kevät kerran taas koittaa,
kevät rinnasta jään sulattaa,
lämpö roudan hyytävän voittaa,
jälleen kesästä riemuita saa,
jälleen kirkkaana taivas hohtaa,
maa on kukkia tulvillaan,
suvituuli hempeesti soittaa,
linnut viihdyttää laulullaan.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

MÄESSÄ

Pikkupupu lahjaksi on
saanut uudet sukset,
uudet sauvat, uudet monot
kaikki varustukset.

Pupu siinä riemuissansa
teki hiihtolenkin
iloisena hiihtäessä
huomasi hän senkin
kuinka aivan mainiosti
uudet sukset luisti
että aivan jonkin kerran
nurin hänet suisti.

Pupu lähti mäenlaskuun
äiti varoitteli
jospa tulee mukahasi
sisko sekä veli
niin ei mitään vahinkoa
mäessä vois tulla
kun ne toiset sinulle
avuksi vois tulla.

Ylpeästi pupu vaan
niskojaan ravisteli,
-sisko vaan on haittana,
ja kiusaamassa veli
yksin lähden laskemaan
ei mulle mitään satu
mäkikin niin lova on
ja aivan tuttu latu.

Pupu lähti viilettämään
kohti ahon laitaa,
siellä aivan sopiva
mäki olla taitaa
ilman mitään arkailuja
pupu mäkeen lykkäs
hän kun mäenlaskusta
niin hirveästi tykkäs.


Alku meni mukavasti
sitten tuli mutkaan
eipä sitä pikkupupu
heti huomannutkaan
että oli suuri kanto
lumen alla tuolla
kaikki pupun varusteet
hajallaan, jokapuolla.


Pupu päätä pyörittää
ja koetteleepi niskaa
sitten sauvat rikkinäiset
kädestänsä viskaa
rikki ovat uudet sukset
monot, hiihtopuku
varmaan tästä vihastuupi
koko jänis-suku

lauantai 26. joulukuuta 2015

MYRSKY

Syysmyrsky raivosi ympärilläin
luonnonvoimat mahtiaan näytti
myrskytuuli riepotti yllättäin
minun mieleni kauhulla täytti
Metsänpuut niin kuin tikut katkesivat
jävenaallot vaahtopäin kuohuivat.

Minä mökkini portailla ihmettelen
tuota luonnon hirmuista voimaa
täysin voimaton silloin on ihminen
kun luonto näyttää mahtia roimaa
On luonto voimakas mahtava niin
vastata ei voi ihminen haasteisiin.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

OI JOSPA

Oi jospa tulisi Joulu,
sydämiemme iloksi,
rinnassamme rauha suuri
lahja kaikista parahin.

Oisi Joulurauha meillä,
olo lämmin ja ihana,
pois riita ja pahamieli,
poissa katkeruus, kateus

Hiljentyä kaikki voisi,
nauttia Joulunriemua,
ja syntymää pienen piltin,
koko joukolla iloita.

tiistai 22. joulukuuta 2015

TAIVAANTIELLÄ

Jouluenkeli siellä taivaassaan
aikoi jouluksi tänne päälle maan
katsomaan vieläkö rauha vallitsee
vai terroristitko maailmaa hallitsee.
mukanaan oli lahjaksi hyväämieltä
löytyy rauhaa ja iloa pussista sieltä.

Paljon oli kulkijaa taivaantiellä
oli kaikilla valkeat vaatteet siellä
Oli monilla siivet mustuneet niin
ne taivaassa valkeiksi pestäisiin
joillakin oli siivet palaneet niin
niitä tuskin eheiksi saataisiin.

Oli Pirukin siellä valepuvussaan
sehän tavallista on hänen suvussaan
ensin ystävän naamaa hän näyttelee
sitten uhrinsa hyväkseen käyttelee
ensin hengen ottaa ja veret juo
onhan kovin tuttua touhu tuo.

Paholainen jouluenkelin ansaan sai
ennen kuin hengen otti raiskasi kai
lahjapussiin vaihteli tavarat nuo
jotka maailmaan sotaa ja kaaosta luo
sokerilla kuorrutti lahjat pahat
meni sekaisin valtaherrojen mahat.

maanantai 21. joulukuuta 2015

ETSIN

Minä Joulua etsin yksin,
aivan orpona vaellin,
oli Joulu aattoilta
kellot kirkojen kumisi,
minä tunsin riemun suuren,
sekä rauhaa rinnassain,
minä kuuntelin aivan vaiti,
tuli Joulu mun mukahan.
-
Minä Joulua etsin yksin
minut jättänyt kaverit on,
vain lintunen oksallansa ,
minun laillani osaton,
ei katettuna sillä pöytä,
eivat kynttilät kimalla,
ei hopeiset kellot helkä,
soitto viihdytä sorea.
-
Tuo varpunen onnen antoi,
kai osani saa minäkin,
ei huominen mieltä paina,
saan tarpeeni huomennakin.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (45)

-tumma on yö-

Seisahda nyt!
ennen kuin viime hetkesi lyö,
kiire vain sinun sielua syö,
tunteet piiloon saat peittää.
***
Seisahda nyt!
Mieti hetkinen nyt elämää,
mitä matkaltas muistoksi jää,
määränpää kun jo siintää.
***
Unhoon et jää:
Kaikki rakkaasi, läheiset nuo.
Tahtoisi vain,
sua helliä rakkaudellain.
Seisahda nyt!
Vielä aikaa on nauttia näin,
mietithän sitä oi ystäväin,
kun me näin keskustellaan.
(Välisoitto)
Tiedäthän sen
raha ei meille onnea tuo,
se vain vihaa ja kateutta luo,
sekä murhetta tuottaa.
Mietihän siis,
auta heikompaa selviytymään,
joka auttaa ei voi itseään
hälle turvaasi tuhlaa.

Sairauskaan sepä kauhua tuoda ei voi,
ympärilläin elon melskeessä aina huomaa,
Seisahda siis,
Kauniisti sävel kaihoinen soi,
kaikesta vielä nauttia voi,
kunnes loppuu se kerran.

lauantai 19. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (44 )

Säv(Villiruusu)
1.
Ikkunan takaa kurkkii taas tontut tosiaan
ne sieltä tarkkaileepi näin Joulutohinaa
näin vihkoon merkitsevät vain,
ken kilttinä ei ollut lain,
näin Joulupukki tietää,
kenelle lahjat tuo.
2.
Ikkunan takaa seurailee tonttu tarkalleen
mitenkä lapset kodissa hommat hoitelee
Kas auttavainen mieli kai,
se Joulumielen aikaan sai.
Näin Joulupukki tietää
kenelle lahjat tuo.
3.
Kun aattoilta saapuu, tuo pukki lahjojaan
niin kiltit lapset runsaasti silloin muistetaan,
Tuhmille risukimppu vaan
nyt palkkioksi tarjotaan.
Näin Joulupukki tietää
kenelle lahjat tuo.

perjantai 18. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (43)

Säv:(Väliaikainen
1.
Korvatunturin hienossa pajassa
oli kaamea häslinki,
kun Joulupukin tarkkailukirjassa
oli parin sentin vaillinki.
Kukahan vei ne sentit itselleen
ja piilotti kolikot tarkalleen
Sehän selviää näin-tottatosiaan
kun käy syyllinen tunnustamaan.
2.
Joulupukki jo tontuille ärjäisi,
vapaat loppuvat nyt kokonaan,
mutta kuka sitä unetta nyt pärjäisi,
työ ei onnistu ollenkaan.
Tontut yhdessä päättivät, eikös niin
että lakkoon kaikki nyt mentäisiin:
-Meille ei enää ehtoja sanella
pitäisi anteeksi anella.
3
Joulupukki jo taskuaan kouraisi,
-Mikähän siellä kilahti?
Kaksi puuttuvaa senttiä kahmaisi,
kämmenelle ne vain vilahti.
Joulupukki on nyt aivan nolona
ja sen tunsikin outona olona,
pyysi anteeksi vaan- tottatosiaan
näinhän sattuupi toisinaan.

torstai 17. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (42)

Säv( Nakatkaa löylyä lissää.

1.
Joulu kun meille on tulossa kohta
ostetaan tietysti kinkkua, lohta,
Syömistä lissää, syömistä lissää,
syömistä lissää me ostellaan.
*****
Kerto
Kärryihin tavaraa lissää
tämähän ei tunnu missää,
tavaraa lissää, tavaraa lissää,
tavaraa lissää me ostellaan
2.
Ostetaan tietysti juomisen puolta,
jano jos iskee, siitä ei huolta,
Juomista lissää, juomista lissää
juomista lissää me ostellaan.
******
Kerto
******
3.
Ostetaan tietysti koruja, kultaa,
leluja, vaatteita ja kukkamultaa
Lahjoja lissää, lahjoja lissää,
lahjoja lissää me ostellaan.
*******
Kerto
******'
Rahat jos loppuu niin otetaan lainaa,
ei haittaa vaikka se myöhemmin painaa,
Joulu on täällä, rennolla päällä,
tavaraa lissää me ostellaan.
'******
Kerto

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (41)

(väliaikasta)

Joulupukki se punasessa nutussaan
lähti maailimaa kiertelemään
erehtyi pukki paikassa tutussa
vanahaapiikaa jo silimäelemään
Liijan pitkään se neitoa suuteli
sekä riettaeta sanoja huuteli
sae Neiton kuumenemaan - tottatosiaan
sekä kaulaansa kapsahtamaan.
-
Vaen sehän oli Pukilla jo meininki
päästä tytön viereen makkoomaan
suunnitelmaa mielessään tuumaeli
tulosta ei menny takkoomaan
Ensin ukkeli anteeksi pyyteli
lahjat runsaat kontista syyteli
Sitten halamaan vaan - tottatosiaan
Neito käönyt ei vastustamaan.
-
Pukkisänkyyn sitten jo kavuttiin
Pukkikin riisui turkin pois
himokkaasti siinä jo suuveltiin
mitähän tästä tulla nyt vois
Pukki huomasi kampe ei pelitä
mutta ei sitä neitolle selitä
sieppaa turkkinsa vaan - tottatosiaan
lähtee Muorin kylykee koisailemaan

tiistai 15. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (40)

-räppi-
On joulumieli
ilona pinnassa,
ja hyvätahto
jokaisen rinnassa.
Rauha on maassa,
uurastus lopussa.
Koti joulukuntoon
laitetaan hopussa.

On aatto-aamu
kiirettä talossa,
pihamaa loistaa
lamppujen valossa.
Äiti jo siivoaa
hermo on kireä.
Lapsilla tunnelma
oottava, vireä.

Isi on kuusen
sisälle raahannut,
muutaman kaljan
jo kurkuunsa kaatanut.
Kovasti kännyyn
kamulle selittää,
että tää joulu
jo fiksusti pelittää.

Puoliltapäivin
äiti jo räjähtää,
kun isi lisää
kaljaa killittää.
Kaverin luokse
isillä matka vie.
Sielläkin tyyli
samanlaista lie.

Ilta jo koittaa
isi on pupissa,
viina jo tuntuu
huumeena nupissa.
Kaverin kanssa
kertoillaan juttuja,
ollaanhan sentään
vanhoja tuttuja.

Kotona tietysti
ootellaan pukkia,
pukki tuo lahjoina
suklaata ,sukkia.
Ei se oo mieleen
nuorelle väelle,
Huutaen toivottaa
pukkia"mäelle",
kun ei oo tuonut
lahjaa kallista,
pelejä, kampetta
viimesen mallista.

On jouluaamu
isikin kotiutuu,
jouluinen tunnelma
riidaksi rotiutuu.
Toisilleen herjoja
äksynä nakataan,
väittelyn jälkeen
äitiä hakataan.

Isi jo ajaa
perheensä pihalle,
viina kun antaa
pohtia vihalle.
Minkähän vuoksi
joulua vietetään?
Muulloin kuitenkin
toisiaan siedetään.

Parempi varmaan
on aatto omistaa,
perhettä varten
ja kuusta somistaa.
Ehtiihän myöhemmin
kaljaa kitata.
Kaverin kanssa
miehuutta mitata!

maanantai 14. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (39)

-kiekkumarallaa-
Possu katsoi karsinassaan aseen piippua
kohtalo sen orressa ois pian riippua,
Isäntä jo liikkuvia vetää taaksepäin
johohan nyt possun taival loppui tähän näin?
2.
Kauhuissansa Possu siitä pakoon pinkaisee,
juoksee ulos ovesta, riemusta vinkaisee,
Isäntä jo hölmistyy ja alkaa toimintaa,
kun hän sarjatulta sian perään tulittaa.
3.
Possu syöksyy pellolle, kinokseen kaivautuu,
miettii kuinka Joulun yli elää onnistuu,
Joulun jälkeen saavat kinkut olla rauhassa,
kun laihdutuksen liemet ovat vellikauhassa.
4.
Joka päivä Jouluun asti kesti jahtia,
Isäntä kun halus näyttää suuren mahtia,
mutta Possu koko Joulun ajan lymysi
nälissään se metsiä, mantuja rymysi.
5.
Tammikuussa Possu jälleen kotiin palasi
tyytyväisen hymynsä se tarkoin salasi.
- Kaksitoista Joulua on onni potkinut,
Kalkkunaa lie Isäntä Jouluna hotkinut.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

UUSIN SÄVELIN (38)

Säv:(Moskovan valot)

1.
Mistä löydän Joulutunnelmaa
joka arjen kiireen rauhoittaa,
:,:Ehkä kaupasta sen saan
kätkettynä rihkamaan?
Sen ajatuksen täysin hylkäsin:,:
2.
Tiellä kuljin yksin eteenpäin
kauniit mainosvalot kyllä näin,
:,:mutta Jouluntunnelmaa,
niistä mieleeni en saa.
vaan ohi niiden päätin vaeltaa:,:
3.
Kohta saavuin torin tungokseen
jälleen huomata sain uudelleen,
:,:Raaka rokki siellä soi
tunnelman se viedä voi.
Pettyneenä käännyin kotiinpäin:,:
4.
Lastenlapset pappaa odottaa,
heti pääsen Jouluntunnelmaan.
:,:Silmät loistaa lapsosten
niin kuin tähdet tuikkien
Jo rintaani saan tunteen Jouluisen:,:

lauantai 12. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (37)

-tumma on yö.
1
Synkkä on yö,
kuusten humina tummana soi
kohta kai ukkonen tulla voi,
jyrinää jostain kuulen.

Synkkä on yö
rajuilma kai kohta jo saa,
yöllä metsässä on mukavaa,
luonto mahtinsa näyttää.
Pelkää mä en
muistan entiset retkeni nuo.
Tahtoisin vain,
elää vielä ne tunnelmissain.
Synkkä on yö
Korpi autio, ääretön tuo,
sylin turvaisan minulle suo,
rakkain on aatoksissain.
(Välisoittoa)

Tiedänhän sen
toki metsä on turvallinen
ja se luottamus voimaa tuo,
sekä myrskyltä turvaa.
Lohtua tuo
uni metsässä rauhallinen
sillä kuuset vaalien mua
rajuilmalla suojaa.
Ukkonenkaan toki kauhua tuoda ei voi
ympärilläin korven yössä sen aina huomaa.
Aamu kun saa
laulu lintujen metsässä soi
tänne aina mä saapua voin,
Suureen temppeliin Herran.

perjantai 11. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (36)

Säv:(Kotkan poikii, ilman.....)


1.
Metsässä seisovat huurteiset puut,
lunta on maa tulvillaan.
mielestä häipyvät askareet muut
kuusta kun käyn noutamaan.
Varmaa on, että kai kuuseni tuo
kaunis ja vihreä on,
Mutta jos metsä vai karahkan suo,
olisin niin onneton.
*****
Kaunis kuusi, löytyy varmaan
kun vain jaksan taivaltaa,
harvat näreet, poltti päreet,
täytyy löytää parempaa.
Kuusi nätti, huolet jätti,
enkä löydä kauniimpaa.
*****
2.
Hartaalla mielellä käyn kuusen luo
vihreät oksansa nuo
lapsuuden ajat jo mielehen tuo,
muiston sen kauneiman suo.
Varmaa on, että mun kuuseni tää
metsässä kaunehin on,
siinä se kasvakoon, siihen se jää
muuten oisin onneton
*******
Kaunis kuusi.........
*********

torstai 10. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (35)

Säv:(Väliaikainen)
1.
Korvatunturin hienossa pajassa
oli kaamea häslinki,
kun Joulupukin tarkkailukirjassa
oli parin sentin vaillinki.
Kukahan vei ne sentit itselleen
ja piilotti kolikot tarkalleen
Sehän selviää näin-tottatosiaan
kun käy syyllinen tunnustamaan.
2.
Joulupukki jo tontuille ärjäisi,
vapaat loppuvat nyt kokonaan,
mutta kuka sitä unetta nyt pärjäisi,
työ ei onnistu ollenkaan.
Tontut yhdessä päättivät, eikös niin
että lakkoon kaikki nyt mentäisiin:
-Meille ei enää ehtoja sanella
pitäisi anteeksi anella.
3
Joulupukki jo taskuaan kouraisi,
-Mikähän siellä kilahti?
Kaksi puuttuvaa senttiä kahmaisi,
kämmenelle ne vain vilahti.
Joulupukki on nyt aivan nolona
ja sen tunsikin outona olona,
pyysi anteeksi vaan- tottatosiaan
näinhän sattuupi toisinaan.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (34)

Säv: (Toivotaan, toivotaan)

1.
Kun jälleen keskellemme Joulu saa
jo ulkona pakkanen paukuttaa,
kun huurteessa on koivut,
lumi peittää maisemaa,
On aika meillä tehdä Joulumaa.
****
Joulu saa, Joulu saa, Joulu saa,
On meillä Joulumaa nyt aika rakentaa,
sielun syvyyteen sen rakentaapi meistä jokainen,
niin tahdommehan onnistuvan sen?
****
2
Vaikka Joulu hetken kestää vain
ei lopu meiltä Joulumieli lain,
jos muistaisimme, ystäväni,
aina rakastaa
oisi sielussamme aina Joulumaa.
*****
Joulu saa, Joulu saa, Joulu saa,
******
3
Pois heittää joutaa viha, katkeruus,
ja luoda ilmapiiri aivan uus,
ei kateutta, kaunaa sielussansa
kantaa saa.
Vaan lähimmäistään aina rakastaa.
*****
Joulu saa, Joulu saa, Joulu saa..

tiistai 8. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (33)

Säv: LEHDETÖN PUU-
1

Kun Joulukuusi jälleen
on tuotu tupaan tälleen
ja lapsoset äänin kirkain
käy lauluja laulamaan:
- Oi Joulun armas aika,
on siinä vanha taika
kun syksy jo synkin illoin
näin ilon vei mennessään
---
Lumihiutaleet nuo
pehmeän peitteen luo
Lumihiutaleet nuo
luoksemme Joulun tuo
2.
Oi Joulunaika parhain
jo huomaan aamuvarhain,
on valkeaa kaikkialla,
nyt taas saimme Joulumaan
On sydämissä tuntu,
kuin oisi lumihuntu,
nyt peittänyt alleen
kaiken ruman ja synkkyyden.
---
Lumihiutaleet nuo...........

maanantai 7. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (32)

Säv:(kotkan ruusu)
1.
Joulukuuseen valot syttyy loistamaan
latvatähti, kaunista luo loistoaan.
taas oottaa, lapset silmät loistaen,
tuleeko pukki lahjoja antaen?
2.
Tule pukki! Kaikki kilvan odottaa
joko kohta poronkello kalkattaa?
Ikkunasta katsoo lapsen silmät etsien
ja jännitystä salaa huokaillen.
3
Ken jaksaa, väsymättä odottaa
tuleekohan pukki meille ollenkaan?
Rauhatonna lapsi tuota tiedustaa,
Kun jokin silloin ulkona kolahtaa.
4.
Jo kuuluu eteisestä kolinaa
sitten pukki ovelle jo kolkuttaa
Sisään saapuu lahjakääröt kantaen,
ja hyvän Joulun, lapsille antaen.
5
Taas lähtee, pukki ulos pakkaseen
poronkello kilahtaapi hiljalleen
sinne häipyy, suuntaan Korvatunturin
mut´ vuoden päästä, palannee takaisin.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (31)

Säv: Lokki)
1
On hiljainen metsä ja lauhkea sää,
vain hiljainen humina soi,
Ja kuusien oksilla lumi ja jää
ne Jouluisen tunnelman loi.
Joulu, talven keskelle tunnelmaa tuo
Joulu, mielenrauhaa ja rakkautta suo
Metsään, rauhaan ja hiljaisuuteen,
Jouluntunnelman parhaan
näin kokea saa.

2.
Näät Kurrenkin oksalla hyppelevän
se etsien kurkistelee,
Ja Jänökin arkana kummastellen
noin korviaan heiluttelee.
Täällä, arjen ankean voi unhoittaa,
Täällä, kiire ei sua voi rasittaa,
Luonto, sulle kuiskaillen kertoo
kuinka täällä vain aidon,
Joulun kokea saa.
3.
Tuo nuotionhiillos vain hehkua luo
ja laavussa lämmintä on
Kuu kirkasta valoa maisemaan suo
on kokemus voittamaton.
Joulu, saanut on sinut rauhoittumaan,
Joulu, sai sinut murheesi unohtamaan,
Metsä, Jouluisen mielen antoi
juhlan kauniin ja aidon
näin kokea saa.

lauantai 5. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (30)

Säv(Villiruusu)
1.
Ikkunan takaa kurkkii taas tontut tosiaan
ne sieltä tarkkaileepi näin Joulutohinaa
näin vihkoon merkitsevät vain,
ken kilttinä ei ollut lain,
näin Joulupukki tietää,
kenelle lahjat tuo.
2.
Ikkunan takaa seurailee tonttu tarkalleen
mitenkä lapset kodissa hommat hoitelee
Kas auttavainen mieli kai,
se Joulumielen aikaan sai.
Näin Joulupukki tietää
kenelle lahjat tuo.
3.
Kun aattoilta saapuu, tuo pukki lahjojaan
niin kiltit lapset runsaasti silloin muistetaan,
Tuhmille risukimppu vaan
nyt palkkioksi tarjotaan.
Näin Joulupukki tietää
kenelle lahjat tuo.

perjantai 4. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (29)

Säv:(kotkan ruusu)
1.
Joulukuuseen valot syttyy loistamaan
latvatähti, kaunista luo loistoaan.
taas oottaa, lapset silmät loistaen,
tuleeko pukki lahjoja antaen?
2.
Tule pukki! Kaikki kilvan odottaa
joko kohta poronkello kalkattaa?
Ikkunasta katsoo lapsen silmät etsien
ja jännitystä salaa huokaillen.
3
Ken jaksaa, väsymättä odottaa
tuleekohan pukki meille ollenkaan?
Rauhatonna lapsi tuota tiedustaa,
Kun jokin silloin ulkona kolahtaa.
4.
Jo kuuluu eteisestä kolinaa
sitten pukki ovelle jo kolkuttaa
Sisään saapuu lahjakääröt kantaen,
ja hyvän Joulun, lapsille antaen.
5
Taas lähtee, pukki ulos pakkaseen
poronkello kilahtaapi hiljalleen
sinne häipyy, suuntaan Korvatunturin
mut´ vuoden päästä, palannee takaisin.

torstai 3. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (28)

Säv: Rosvo-Roope)

Jos saesin lasin lögiä niin voesin kertova
sen kaameen rakkaostarinan jolla ei vertova
seon laolu Joulutontusta Riehakas nimeltään,
joka kaekki paekat särki missä joutu kiertämään.
-
Riehakas oli lihava ja ruma naamaltaan,
ei tyttötontut tykänneet siitä laesinkaan
Siksi Riehakkaalla ussein repi nupista,
ja lohtua ja vaohtija se haki kupista.
-
Kerranki oli yrittäny päästä saatille,
sen Ihanaesen tonttutytön kanssa raatille,
Vaen Ihanaenen nahkat anto ensi pelille,
se naoreskellen kerto siitä tonttu Helille.
-
Riehakas tuosta heti veti perseet olalle,
kun riijuuasijat ne män heikolle tolalle,
Ja kännipäessään Riehakas Pubissa metelöe,
vittuili ensin Viekkaalle ja sitte turpiin löe.
-
Ei tämä etes riittänyt hän meni Tonttulaan,
hän suorat sanat Pukillekkin sanoi tosijaan,
haestattelu toki tuollanen kyrsäsi Pukkia,
Muori vaen aevan raohassa pyöritti rukkia.
--
Riehakkaan kanssa Pukilla tulikin meteli
hän Riehakasta avokämmenellä veteli,
Riehakas armoo aneli mut Pukki hälle huus,
Sä musta lammas Tonttulan, korjaile siitä luus.
-
Näin Riehakas sae palkkansa ja on nyt Hesassa,
näät kasvon piirteet Touhukkaasta Soenin Timpassa,
kuin Joulupukki luppaa hän seittemää taevasta,
sen sallaa, että peräsin puuttuupi laevasta.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (27)

.rullaati-

Kun syksy tuo synkkänä mieltäsi painaa,
mietippäs hetkinen - jo helpottaa,
turhaan sä olet nyt aivan kuin vainaa,
Joulu on ovella iloita saa.
:,: Hei rullaati, rullaati, rullaati
rullaa, rullaati rullaati, rullallallei;,;

Syksyn sä synkän kun murjotit suotta,
nauruun ei vääntynyt kertaakaan suu,
nyt kun jo eletään lopulla vuotta,
voi ryhtyä tontuksi piiriin siis tuu,
:,: Hei rullaati...) :,:

Sitten kun hurahtaa tää Joulunaika,
kevääseen aika jo taas huristaa,
eletään iloiten tää Jouluntaika,
ikävä ei meitä voi kuristaa.
:,: Hei rullaati...) :,:

Tonttuna ollaan siis huolet ei paina,
piirissä pyöritään ja riemuitaan,
elämä meillä on vain pelkkä laina,
siksipä joukolla nyt lauletaan.
:,: Hei rullaati... :,:

tiistai 1. joulukuuta 2015

UUSIN SANOIN (26)

(säv: Eldangajärven jää)

1.
Marraskuu lopussa
nyt tavaraa ostamaan hopussa
on jälleen käsillä se hetki
tehdään ostosretki, Juu.
Tavaratalossa
nyt heikommat pyörivät jalossa
joukossa ukkia ja mummaa,
vaaleaa ja tummaa, juu.
On täällä tavaraa ja mieltä avaraa,
on täällä maksettu mikä on jaksettu.
On Joulu julmaa se tuopi monta pulmaa,
Kun pakkaset nurkissa ne paukkuu,
akat toisiansa haukkuu, juu.
2.
Kinkkua komijaa ja kapakallaa ihanaa,
on meillä varastot nyt täönnä
niin on jälleen käönnä, juu.
On ruokaa ja evästä,
voe kinkusta palasen revästä
sen sitte kituksiisa syyvä,
liijat saattaa myyvä, juu.
On täällä juomia, Alkosta tuomia,
lärvit voi imasta, se ei tuu simasta.
On Joulu julmaa se tuopi monta pulmaa,
kun sitä Joulurääsää ostaa
pankkiherra kostaa, juu.

maanantai 30. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (25)

(unohtumaton ilta)
1,
Tunturissa liiku ei tonttukaan,
on kuin Pukki kuollut jo ois,
:,:Kuinka kauan on ollut valoton
Korvatunturin verstas tää:,:

Joululakossa istuu porukat,
enään maistu ei pätkätyö,
:,: Kuinka elää voi Tonttu vallaton
tilipussia jos ei saa:,:

Lisää liksaa vaativat tontut nuo,
Pukki siihen väin ärähtää:
;,;- Aivan pohjaton tontun säkki on
ahneus tuo mua pelottaa:,:

Kauan Pukki miettii ja laskelmoi,
viimein sitten hän lausahtaa:
;,; Perseet penkiin vaan lujaan painakaa,
minä vehkeeni Kiinaan vien:,:

Tunturissa liiku ei tontutkaan,
työttömänä kaikki nyt on.
:,: Liika ahneus tuo,harhoja vain luo,
jos liikaa pyytää ei mitään saa :.:

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (24)

(säv, Tiikerihai )

Kaamos Tunturin ylle saa
revontuletkin loimahtaa
siellä tuulessa tunturin
kuulen juorun nilijaesen.
Juoru juttuva kertoe näen,
kuinka Joulupukki etelää päen
lähti salarakkaan löytääkseen,
vanahaan Muoriin vaehtaakseen

Vaan rietas gigolo kae
tuo rietas gigolo kae,
salarakkaan kai muualle vei
sitä Joulupukki löytänyt ei.
Nyt on niin synkänlaenen,
Pukki tuo naoravaenen,
kun hän suhteeseen ryppyjä sae
sen tuotti gigolo kae.

Hangen pinnalle paestaa kuu
sujen uluvonta kantaotuu
korviin Pukin niin hilijaesen
miettii; kohta kilijasen;
Poessa salarakas multa on,
lempi hohteessa kuutamon,
täötyy Muoria kae halata
ja reissultasa palata

lauantai 28. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (23)


(säv: Jalavei)

Oli Joulusika pihalla kylmissään
tipitiptaptipitipitei
se katseli pikkusilla silmillään
tipitiptaptipitipitei,
tipitei tipitei
tipitiptaptipitipitei
se katseli pikkusilla silmillään
tipitiptaptipitipitei.

Joulutontut se Joulusian lahtasi
tipitiptaptipitipitei
ja Pukki tuota raakuutta vahtasi,
tipitiptaptipitipitei
tipitei tipitei
tipitiptaptipitipitei
ja Pukki tuota raakuutta vahtasi
tipitiptaptipitipitei.

Pukin Muori se Joulusian savusti
tipitiptaptipitipitei
ja Joulutontut pikkuisen avusti
tipitiptaptipitipitei
tipitei tipitei
tipitiptaptipitipitei
ja Joulutontut pikkuisen avusti
tipitiptaptipitipitei

Se Joulusika kerralla popsittiin
tipitiptaptipitipitei
sijansorkilla Pukkia kopsittiin
tipitiptaptipitipitei
tipitei tipitei
tipitiptaptipitipitei
sijansorkilla Pukkia kopsittiin
tipitiptaptipitipitei.



perjantai 27. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (22)

(säv: Partisaanivalssi)

Tänään en voi kotiin jäädä
matkaan lähdettävä on
kera ystävien täällä
viettää voimme tuokion.
Laulu kaikuu, nauru helää
jutut monet kuunnellaan.
:,:Yhdessä on hauskaa elää
seniori- elämää :,:

Huolet eivät meitä paina
yhdessä kun olla saa
iloisia ollaan aina
murheet jäävät oven taa.
Vaikka oisi päivä harmaa
pyry taikka pakkanen
:,: se on kyllä aivan varmaa,
tunnelma on lämpöinen:,:

Vuodet painaa hartioita
kivut joskus pakottaa,
vyötäröllä makkaroita,
siitä ei voi sakottaa,
Silti vuodet parhaat meillä
joita nyt me eletään
:,: käymme tasaisilla teillä
suolle emme menekkään :,:

Sinäkin voit mukaan tulla
liity joukkoon laulavaan
jos on pitkät päivät sulla
saavu sakkiin oikeaan.
Poissa haihtuu pilvi musta
päivä alkaa paistamaan
:,: ystävä tuo lohdutusta,
elämääsi ankeaan.:,:

Jos et saavu toukokuuhun
tule kun taas syksy saa
kesän käytämme me muuhun
kun tuo luonto vihoittaa.
Syksy synkkä taas kun palaa
ollaan yhdessä taas näin,
:,: kaikki toisiansa halaa
seurassa taas ystäväin:,:

torstai 26. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (21)


Säv (Käyn ahon laitaa)
1.
Nyt kun Joulu alkaa olla aivan ovella
kiire ihan hirmuinen jo painaa povella,
lahjoja ja tavaroita pitää ostella
tilit pohjillensa nostella
***
On Joulu tullut, me niinkuin hullut,
tavaraa runsaasti haalitaan
Nyt Visa vinkuu ja eurot sinkuu
kun perinteitä näin vaalitaan.
2
Nyt ei sitten pihistellä yhtään rahassa
vaikka vähän pisteleepi selkänahassa
sileäksi pistetään nyt tilit eikös juu?
Se meillä kyllä onnistuu.
*****
On Joulu tullut.............
3
Jouluksihan kinkku toki pitää varata,
ei saa ruokaostoksissa vastaanharata,
Tippaakaan ei välitetä lisäkiloista
nautitaan me Jouluiloista.
*****
On Joulu tullut........
4.
Joulun-lasta ei me enää juuri kaivata,
tungokseen kun pitää omaa tietä raivata,
Kaikenlaista rihkamaa kärryihin mätetään
Jeesus-lapsi yksin jätetään.
*****
On Joulu tullut........
5
Hyvää Joulua me tahdomme näin toivottaa
tammikuussa ehtii laskujansa voivottaa
Lämmintä ja rauhallista Joulutunnelmaa,
voimme jokaiselle toivottaa.
*****
Siis Joulurauhaa, vaik´ melu pauhaa
ja rahat kassoihin kilisee,
Arki kun koittaa, järki taas voittaa,
pankissa laskut kun makselee.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (20)

Säv: Joensuun Elli
1.
Minä muistan sen tappaoksen vielä,
vaekka kauan siitä aekoo jo on
kun kohattiin myö mehtätiellä
olj kesä ja sää satteeton.
Minä kahtelin Elliä pitkään
oli sopiva se silimälle niin
etten uatellu juur muuta mittään
vuan vaevuin minä niin hurmoksiin.
En ruvenna Elliä jahtoomaan
vuan heittäyvyn sohovalle makkoomaan
poekamiehenä siksi minä vieläkin oon
sehän on palijoki näen helepompoo.
2.
Monet kerrat minun miettiä pittää
sitä tappaosta vaen uuvestaan
Ei haalennu nuo muistot mitkää
niistä paljonkin lohtua saan.
Minä muistan sen kapijan uuman
ja hiuksettii kultaset nuo
ne nostavat poltteen niin kuuman
ja vieläki naotinnon suo
En ruvenna Elliä jahtoomaan…
3.
Siitä aekoo on jo puól´sattoo vuotta
enkä hötkyilly enempää niin,
akan ottanna oesin ihan suotta
kun en halunnukkaa naemisiin
Yhä vieläki yksin mie makkoon
vanahapoeka minä vakkaa jo oon,
minä naesija juoksen jo pakkoon,
niistä Luoja mua vaen varijelkoon
En ruvenna Elliä jahtoomaan ..

tiistai 24. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (19)

Säv: Isoisän olkihattu
1.
Mä kaameassa kankkusessa eilen heräsin
kun kepu- kopan toissailtana mä tyhjensin.
Mä yksin sitä kittasin ja voihan saakeli
mä yöllä sitten lentelin kuin jouluenkeli.
Jääkaapista mä aamusella etsin suolasta,
mut eipä ollut hiukajaiseen mitä nuolasta
Niin kaupasta mä aioin sillipurkin hankkia
kun päässä kulki vähintäänkin kaksi tankkia.
2
Voi veljet kuulkaa! jotenkuten kauppaan kelailin
näin jäätiköllä hengenkaupalla mä pelailin
Mä ostin purkin silliä myös kananmunia
jo yöllä olin munakkaasta nähnyt unia.
Ja mankelini suunnistinkin sitten kotiinpäin
niin pyöränrattaat alta katosikin yllättäin
En aikaa tiedä kuinka kauan siinä makasin
kun vihdoin viimein tajuihini taasen palasin.
3.
Mä raajojani kokeilin, ja nousin istumaan
en tämmöistä mä kokenut kai ollut milloinkaan
Peffaani sattui kovasti, päässäni kirveli,
kuin oisi siellä tunnin ollut fipravirveli
Niin sattui siihen muuan mummo silloin tulemaan
ja huolestuen minulle hän alkaa lausahtaa:
- Särkyikö sulta munat? Sepä onkin ikävää
kun vaimoltasi leipomukset tekemättä jää.

maanantai 23. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (18)

(Lokki)
1.
Kun Lapissa kairoihin kulkusi käy
niin joudathan pysähtymään
kun tunturin huipulle jo ennättäy
niin ala jo silmäilemään.
Silloin, huomaat luonnon niin rauhallisen,
Silloin, tunnet sydämen sykähdyksen.
Täällä, järven rauhaisat rannat,
elämyksiä antaa, ja nautinnon suo.
2.
Niin kauan on Lapissa asukkaat nuot,
jo porojaan paimentaneet
on riistaa tulvillaan metsät ja suot
myös vesistä kalastelleet,
Täällä, ei oo alettu valittamaan,
täällä, usko luja on viel´ tulevaan.
Aslak vielä porojaan hoitaa
toki tekniikan uuden he kokea saa.
3.
Nyt aika on uusi, ei itkeä saa
jos kehitys muutoksen tuo,
kas, tiedäthän aina on ikuinen maa,
se vaurautta, kasvua luo.
Täällä, kairan tunturit korkeat näät,
täällä, metsälampien lumoihin jäät,
Tunnet, syvällä sydämessä,
suuren riemun ja rauhan, jonka kokea saat.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (17)

- Usein itken illoin.-

1.
Katson hiljaa, kypsää viljaa
tunne rinnassain raastava mulla
Syksyn ruska, vaivat, tuska
liian aikaisin saapui mun luo.
Nuorena en tiennyt silloin
syksy saapuu synkin illoin
Katson hiljaa, kypsää viljaa
elonkorjuu on parhaimmillaan.
2.
Kevään aika, lemmen taika
minun syömmessäin roihusi silloin
toivein suurin, mursin muurin
eteenpäin päässyt en kuitenkaan.
Kaikki keinot kyllä koitin
onneani varmaan moitin
Elon ilta, pitkä silta
johdattaa minut muistojen luo
3.
Silloin ennen, aikain mennen
huolettomana tietäni kuljin,
vuodet vaihtui, haaveet haihtui
syksyinen ruska on edessäin.
Kaiken muunhan kyllä kestin,
vuodet vieri, vaikka estin!
Hiljaa aivan, nään mä laivan
verkalleen lipuvan satamaan.

lauantai 21. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (16)

Säv: Lähtevien laivojen satama
1.
Erämaassa mä harhaillen kuljin
enkä suunnasta tietänyt lain
paniikissani silmäni suljin
olin hetkisen hiljaa vain
Minä ääneti apua huusin:
Eikö kukaan mua auttaa vois
olen eksynyt suunnasta täysin
kuka ohjaa mun vaarasta pois.

2.
Pelko suuri mun rintani täytti
ympärilleni katseeni loin
joka puolella harmaalta näytti
tiennyt en mitä tehdä mä voin.
Pilvet synkeät taivaalla sousi
kuului kaukaista jyrinää
rajuilma mun päälleni nousi
valon kajoa missään en nää.

3.
Myrsky hirmuinen repi ja raastoi
kynsin koukkuisin riisui se mun
minut hurjaan taisteluun haastoi
miehen kurjan ja lannistetun.
Silloin katseeni taivaalle nousi
rukoillen pyysin voimaa vain
Ja rinnassa tunsin sen silloin
mitä pyysin, niin sitä myös sain.
4.
Nyt mä vaellan totuutta kohti
valo kirkas on oppaana vain
Enää en eksyksissä mä kulje
voimat vahvimmat on turvanain.
Sitten kerran kun ilta jo koittaa
taivaan rannalla ruskottaa
koskaan ei enää tuskat voi voittaa
lepoon lempeään saan uinahtaa.

perjantai 20. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (15)

-rakastan elämää-

Hetken vaan kestää saa
ihmisen elo huolia vailla
lapsuus kun on jäänyt taa
vaellat upottavilla mailla
Kohtalo koittelee
se sulle harvoin ruusuja antaa
kohtalo koittelee
joskus vain kultatuolissa kantaa.
***
Joskus vaan onnen saa
sitten se luotasi kauas vierii
yksin saa vaeltaa
kyyneleet joskus silmistä kierii
Kohtalo koittelee
harvoin auringonpaistetta antaa
kohtalo koittelee
pilvet tummentavat taivaanrantaa.
***
Hetken vaan saa vaeltaa
kun jo askeleet alkavat painaa
sitten kun ilta saa
huomaat - elämä olikin lainaa
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
Kohtalo koittelee
hempeät tuulet soittaa
***
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
kohtalo koittelee
hempeät tuulet vapautta soittaa.

torstai 19. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (14)

(säv:Tunturin juurella)

Lappiin synnyin ja tänne myös kuolen
juuret vahvat on kietoneet mun
Lapin seidat kai pitänee huolen
että kaikessa myös onnistun
***
Tumma kaamos kun maisemaa peittää
kuuhut kelmeä luo valoaan
hopeisen hunnun hangelle heittää
lumotun hetken kanssasi jaan
***
Tummaan tunturiin katselen illoin
poron valkoisen juoksevan nään
tunteen tunnen mä rinnassa silloin
sinun silmien lumoon mä jään.
***
Lapin kevät kun saapuu taas kerran
sinut kaivatun rinnallein saan
salaisuutta mä kerron sen verran:
Lapintaiat sun kanssasi jaan!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (13)

-Kotkan poikii...-

Ystävänpäivää kun nyt vietetään
tahtoisin kertoa sen
olet kalleinta mitä minulla on
olen sinusta onnellinen
Tarvitsen sinua uskothan sen
kun sinut kerran mä sain
siksi nyt sinulle ruusuja tuon
ja maljani kohotan vain
---
kerto:
Ystävyyden kaunis ruusu
aina lisää kasvakoon
suuremmaksi ihanaksi
hopeaiseen maljakkoon
tuoksuvana huumaavana
onnea meille antakoon
2.
Ystävä kallis sen muistathan kai
ystävyys lahja on vain
rahaa ei tarvitse ei tavaraa
tunteita sinulta sain
Luottamus toisiimme kun vallitsee
ymmärrys vahva on niin
pettää en koskaan mä sinua voi
uskolliset oltaisiin
---
kerto:
--
3
Ystävänpäivää kun nyt vietetään
onnen sinun kanssasi saan
kanssasi aina on niin ihanaa
murheetkin yhtessä jaan
Ystävä sanoitta ymmärtää sen
lohtua sinulta saan
ystävyys kauniina ain jatkukoon
kaiken sun kanssasi jaan
--
kerto

tiistai 17. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (12)

sv- tunturisatu.-

Tunturiin lähdin kerran
yksinäin kulkemaan
muistelen nyt sen verran
muiston sen kanssas jaan
Muistan sen illan kauniin
kaikki kuin taikaa on
rinnassa mulla kaipuu
luoksesi pohjaton-
***
Valkoisen peuran silloin
huomasin edessäin
ihmettä suurenmoista
ihailemaan mä jäin
leimahti liekit silloin
ja aivan yllättäin
nainen niin ihanainen
seisoi mun edessäin
***
Kuinka tuo satu jatkui
kellekään kerro en
kun tunturissa kuljen
ihmettä muistelen
jospa sen vielä kerran
kokea jälleen saan
tunturiin juuri siksi
palaan mä uudestaa.

maanantai 16. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (11)


-neljän tuulen tiellä-

Talvella kun revontulet leimuaa
siellä missä puree pakkanen
syksyllä kun kaamos sielun vangitsee
siellä on perin pieni ihminen
Kuljen vaikka minne
kaipuu on suuri sinne
missä juuret karuun
maahan ovat painuneet
Sinne palaan aina
mieleesi se paina.
***
Siellä missä tunturit ne kohoaa
siellä julmat pedot saalistaa
sielussani ikävä kun vallan saa
mielessäni on vai Lapinmaa
vaivaiskoivun lailla
Lappia oon vailla
hetkisen vain muualla
voin jatkaa elämää
Sinne palaan aina
mieleesi se paina
***
Lapinkesä voiko olla kauniimpaa
syksynruska hehkuu loistoaan
Lapille mä tahdon laulun omistaa
missään ei voi olla kauniimpaa.
Hehkuu Lapin ruska
rinnassain on tuska
pakko päästä juurilleni
jälleen takaisin
Sinne palaan aina
mieleesi se paina

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (10)

Säv: Käyn ahon laitaa

1.
Vuosi kertoja kun tarpeeksi on elänyt
huomaa että pääkin alkaa olla tyhjä nyt
Nimiä ei muista eikä järki pelitä
mut´ tuota en mä selitä.
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää
elämän ehtoo kun lähenee.
Nuoruus se haihtuu vaivoihin vaihtuu
aistien kunto kun vähenee.
2.
Runsaasti kun vuosia on taakseen jättänyt
tukkakin jo melkein kaikki päästä lähtenyt
tennaritkin tökkää silmissäkin hämärtää
No, täähän on vain elämää!
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää ----
3.
Arvauskeskuksessa usein täytyy ravata
röörejä ja putkia kun pitää avata
tiivisteetkin valskaa, vellipesä ahdistaa
saisi sydäntäkin tahdistaa.
-
Tuo muisti mättää ja järki jättää -----
4.
Sentään vielä reippaasti siirrellään tassua
ehkä hiukan pienentää se suurta massua
Verenkierto notkistuu ja keho uudistuu
näin jumppa meillä onnistuu.
-
Ei surra suotta on monta vuotta
ennen kuin kelloja soitetaan
Niin siihen asti, me reippahasti
elämänpolkua kuljetaan.

lauantai 14. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (9)

- Muistelen Ruusua vielä-
1.
Jälleen päivä keväinen
meille antaa kirkkauden
poissa talven valta on
pimeä ja valoton
2
Linnut pienet oksillaan
laulelevat laulujaan,
Tuuli leuto puissa soi
kauniimpaa ei olla voi
3.
Kohta jälleen kukkii maa
kesäiltaan tulvahtaa
valkoruusun tuoksu tuo
joka rintaan huumaa suo.
4.
Suven aikaan riemuitsen
niinkuin pieni lintunen
iloiten taas laulaa voi
kun nuo kesän tuulet soi.
5.
Taas nään taivaan sinisen
poutapilven valkoisen
värit kauniit synnyinmaan
taivaalla nään loistossaan.
6.
Kun taas syksyn tuulet soi
kesää muistella vain voi
Riehuessa myrskysään
kesää kaipaamaan mä jään

perjantai 13. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (8)

(rakovalkealla)

On jokaisella elämässä joskus vaikeaa
kun surut sekä murheet mieltä painaa
ei kohtaloaan kukaan pysty muuksi muuttamaan
kas elämäkin on vain pelkkää lainaa
Kun ilon aika on
voi olla huoleton
ja irroitella
ennen kuin on vainaa.
***
On jokaisella elämässä iloon aihetta
se riemua ja onneakin tuottaa
siis etsi aina rinnallesi hyvää ystävää
johonka tinkimättä voisit luottaa
jos petturi tuo on
ysvävä kelvoton
hän sulle pelkkää
surua vain tuottaa.
***
On jokaisella elämässä monta vaiheta
on kasvamisen aikaa sekä ruskaa
jos kiintynyt sä olet rahaan sekä mammonaan
se tuottaa sulle luopumisen tuskaa
kas kaikki tänne jää
tää on vain elämää
kun kasvu loppuu
jäljellä on ruskaa
****
On jokaisella kohtalona kerran lähteä
kun lopussa on elämisen päivät
kun kellot kumajaa voit hiljaa uinahtaa
vain kauniit kukat kummullesi jäivät
Se jokaiselle on
vain käsky kohtalon
ja taivaanrantaan
jäävät onnenhäivät.

torstai 12. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (7)

-Kulkurin iltatähti-

Ei elämänpolkuja kulkiessaan,
aina voi ymmärtää toista
Riitaa ja kinaa se mukanaan tuo
synkkyyttä apeutta mielihin luo
aina ei silmät loista
aina ei silmät loista
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan
aina voi maistella mettä
Katkeran kalkin myös eteensä saa
pohjalle asti sen saa kulauttaa
se ei ole pelkkää vettä
se ei ole pelkkää vettä.
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan,
aina voi suuntaansa tietää
Useinkin edessä on erämaa
joka ei armahtaa voi kulkijaa
Kaikki vain täytyy sietää
kaikki vain täytyy sietää.
***
Ei elämänpolkuja kulkiessaan
tietää voi minne se johtaa
Missä se päämäärä lopulta lie
ehkäpä ikuiseen elämään vie
Kirkkauttaan taivas hohtaa
kirkkauttaan taivas hohtaa.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN(6)

- Suvivalssi-
...........................
Tummat sävelet sielussa soittaa
epätoivo jo tuskaakin tuo
sinä rakkaani luotani lähdit
ja matkustit näin toisen luo
Tää liittomme kestänyt kauan
on onneakin riittänyt
Nyt tuhkana on kaikki kaunis, kun rakkaus on hiiltynyt
Tää tuskani mun
aina mieleen saa kuvasi sun
Sun kanssas tahdoin ainiaan
rinnallasi vaeltaa
Oi rakkaani mun
miksi lähditkään luotani kun
se arki alkoi ahdistaa
enkö koskaan sua luokseni saa.
-
Sulle tahtoisin kertoa vielä
sinut tahtoisin luokseni taas
kai tappio pakko on niellä
vaikka suren ja mieli on maas
Vaan ehkäpä takasin palaat
sinut jälleekö vierelläin nään
ehkäpä luokseni palaat ja kanssani jäät elämään
Tää tuskani mun...

tiistai 10. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (5)

valssi menneiltä ajoilta-
xxxxxxxxxxxxxx
Kuunnelkaa, kuunnelkaa
tuulet kertoo tarinaa.
Jutut kummat kuulla saa
tuulen kieltä jos vain tajuaa.
Huomaat sen iloiten tuuli soi. sulle soi
Tarinaa niin ihanaa
herkin korvin ken vain kuulla saa.

Kuunnelkaa, kuunnelkaa
linnut kertoo tarinaa
Kuulet niistä, huomaat sen
viestin maiseman niin kaukaisen.
Muistat sen, leivosen, sävelen iloisen
murhe haihtuu riemuun vaihtuu
surut kauaksi näin unhoittuu !

maanantai 9. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (4)

- tähti ja meripoika-

Mietteissäni katson taivaanrantaa
idässä jo taivas punertaa
aamuhetki paljon mulle antaa
hiljaisuus - vain teeret kukertaa
***
Siinä mökin portaalla kun istun
onnentunne rintaa lämmittää
auvon suuren tavoittaa onnistun
hetki kaunis mieleheni jää.
***
Suuret kuuset mökin ympärillä
hiljaa huokuilevat oloaan
aamuvarhaisena käpytikka
hakkaa jossain pesäkoloaan.
***
Vielä huomaan järven tyyni pinta
päivän ensi säteet heijastaa
elämässä se on parahinta
kun aamuhetket nautiskella saa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (3)

-meren aalloilla.

1
Lapin kairoilla oon syntynyt
tumman kaamoksen hämääryyteen
täällä vshvaksi oon varttunut
aina tietänyt oon mitä teen.
Näitä karuja seutuja niin rakastan
täällä sieluni lohtua saan
revontulien räiskettä ain´ ihailen
silloin olen minä onnekas vaan
Tuonne tunturiin vaan usein matkani saan
jylhä luonto on minulle kaikki
oma tunturi maa sua saan rakastaa
.tätä maata en voi unhoittaa.
2
Täällä poroja paimentelen
sudet ulvoo ja on kuutamoyö
rakovalkea räiskyen palaa
ja vilkuttaa tähtienvyö
Näita karuja....

lauantai 7. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN (2)

-metsäkukkia-

Tunturiin tullut on syys
kaamos ja yön hämyisyys
tuskaansa valittaa saa
ruska ja kuoleva maa
Tunturin varjohon
kuuraakin tullut on
tuulet tuikeat nuo
lisää kylmyyttä meille tuo
Ruska tuo mieleen luo
kesän mennehen sen
elää saan uudestaan
Muistoja saan
nyt tallettaa
syvälle syömehen.
-
Pian on kesä taas uus
yöttömän yön ihanuus
tunturin rinteessä oi
keväiset äänet taas soi
Tunturin rinteet nuo
kasvua uutta luo
vaivaiskoivukin saa
pienen hetkisen
vaan kukoistaa
Yksinäin mietin näin:
Onhan niin ystäväin
muistot kaikesta jää
Aikansa saa
jokainen taivaltaa
kunnes unholaan uinahtaa.
O.P ‎20.‎7.‎2015

perjantai 6. marraskuuta 2015

UUSIN SANOIN

-sieluni soitto-

Rakovalkea räiskyen palaa
varjot häilyvät leikittelee
mielikuvani aivan kuin salaa
sinun luoksesi taas palailee
Mietin mielessäin teinkö mä väärin
mikä olikaan virheeni mun
aivan liikaako töissäni häärin
aivan yksinkö unhoitin sun.
***
Lapin Seita nyt puoleesi käännyn
voitko helpottaa tuskaani mun
täällä ikävään yksinäin näännyn
voitko parantaa haavoitetun.
***
Huomaan sisälläni tunteen uuden
taikavoimat on vallaneet mun
uuden sitkeyden ja tarmokkuuden
jonka luulin jo kadotetun.
Miksi menneistä murhetta kantaa
miksi eilistä murehtisin
sillä huominen toivoa antaa
onnen kestävän viel´ löytäisin.
***
:,: Lapin Seita nyt puoleesi...:,:
O.P.‎2.‎8.‎2015

torstai 5. marraskuuta 2015

SYKSYN SATOA

Me aikuiset ihmiset,
olemme kuin pahnakasa.
Toisiimme takertuneina
yritämme hakea tukea toisistamme.
Kaikki kuitenkin olemme
puimurin läpikäyneitä.
Surkeaa!!!!!!
Kaikki ilman päätä.
Joku kuitenki on säilyttänyt
muutaman ajatuksensiemenen
-puintitappiona!
Niinkuin pahnakasaa,
meitä riepottelee rajuilmat.
Vahvimmat selviää,
heikompien kustannuksella.
Kevyimmät tuuli heittelee,
tuulenvietäväksi.
Joilla ei päämäärää,
eikä tulevaisuutta.
Toiset jauhautuu silpuksi,
pystymättä kokoamaan itseään.
Pahnakasan lailla,
myös meillä on kohtalona
joutua elämäntunkion kautta,
ikuiseen unohdukseen.
Joku ilmatila rinnassaan,
moni täysin litistettynä.
Vain kokonainen oljenkorsi,
on silta elämään.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

NAISENNUUSAA(11)

-11
Hirnahtaen Kusti hyppää sitten satulaan
mutta voi voi onnetonta - ase laukeaa
kauaa viipyny ei Kusti herkkun kimpussa
eipä hammas oikein tehoo Miinan limpussa.
-
Miina sannoo: - Hommasta ei tullu tolokkuva
kerran vaen kun huulilla käötit mulukkuva
tuosta eipä oekein piässy onnen hurmijoon,
sinä taijat johtaa naesen harmiin, turmijjoon.
-
- No, kun tuota novviisi oon tässä duunissa
ei nyt ollut pullat oikein hyvin uunissa
mutta jospa toesen kerran toemeen ryhtytään
harkiten ja taijolla toisiimme yhtytään.
-
Ja harijotellen Kustista tulikin taitava
usseimman kerran päevässä olikin naitava
ja Miina hehkui onnia kun Kusti taidoillaan
sai rupsahtaneen vanhanruusun taasen kukkimaan.
-
Ja niinhän siinä kävi Kusti meni naimisiin
ja riemurieskaa nautittiin joka tarpeisiin
aotuutta ja onneja nyt heillä riittää kai
näin Kusti siitä Miinasta, tolokun akan sai.

LOPPU.

tiistai 3. marraskuuta 2015

NAISENNUUSAA (10)

-10
- Vaen tuota..en kyllä ainokaistani näytä naiselle
oon asettunut linjalle mä varovaiselle
eikä mulla muutenkaan haluta ollenkaan
mä lähen tästä mökille kun vaen paijan saan.
-
- Ja paskanmarjat, se on kyllä aivan saletti
kun valmiina on meillä jo, pensseli, paletti
niin kyllähän me maalaamaan nyt heti aletaan
kunhan ensin palijaaksi sinun pensselisi saan.
-
Miina kylla tahtonsa on aina pitänyt
ideat on vaikeimmatkin hyvin itänyt
siis eipä mene kauaakaan on Kusti nakuna
kourakuppiin piilotettu tojiva on muna.
-
Miina riisuu ittensä ja sänkyyn kellahtaa
jokohan nyt Kusti hiukan kipinätä saa
Jäykkänä nyt Kusti kattoo Miinan kolmioon
se saa vihdoin viimein Kustin täysin hurmioo

maanantai 2. marraskuuta 2015

NAISENNUUSAA (9)

-9
- Elähän ny Miina anna mulle aekoo vähän
eikae me sentään ystävyyttä lopeteta tähän.
Minä tuun sitten huomenna jos satun joutamaan
kun Reino naapurista pyyti nuottaa soutamaan.
-
Vaen Miina tuosta rietautuu: - No, voehan -kelettä
että meinaat kesken kaeken soutaan venettä.
Ja minähän en kokkeilematta akaksesi tuu
seon tiijettävä mitenkä Se sulla onnistuu.
-
Miina tarttuu Kustin paetaan käsin voimakkain
ei Kusti siinä muuta voe kun alistua vain
Miina vetää rivakasti Kustin paidan pois
hellempääkin käsittely toki olla vois.
-
- Ja sitten vielä alapiä nyt täötyy palijastaa
Ja Kustin pikku kaveri näen töihin valijastaa
Aivan kohta poekuuven sulta aijon varastaa
kato ,rakkauten aurinkomme alkaa sarastaa

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

NAISENNUUSAA (8)

-8.
- Jutteluksi näöttää menevänii koko juttu
ala heittee heti kohta piältäsi se nuttu
ekkö tunne rakkavus rinnassa roehuvvaa
sanoo Miina, sitten Kustia taas suukottaa .
-
Punasena Kusti alkaa heittää puseroo
Resusen paidan riekaleet piilottaa kainaloon
- Ota vaen se paetaki, ei teällä kylymä tartu,
etkae sä liene hitakaenen kun ei tevot kartu?

- Vaen voijjaanhan me halata vaekka on piällä vuatteet
kun mulla on sen touhun suhteen tosenlaeset uatteet,
jos ensin käyvvään pappilassa ja pappi antaa luvan
sillälaella itestään annamme hyvän kuvan.
-
- Voe ihime mikä vätys sinä Kusti olla taijat
eikö vieläkää oo selevenny asijan oekeet laijat
aevanko se homma sulle pittee opettaa
vae haluakko suhteen tämän alakuun lopettaa.

lauantai 31. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (7)

7-
- No mitä sanot? Kuiskaa Miina vielä nostaa hiukan
se jo tekköö Kustille, tuskanpaikan tiukan
kun se mustan kolmion, näkee ensi kerran
nivusissa jumistelee nyt jo jonkin verran.
-
- Tuota, köhii Kusti nousee raput lähemmäksi
nyt jo tuntuu hummeetissa ujot kauas läksi
Kädellä jo tunnustelee Miinan puskureita
ensi kerran Kusti koskee noita kumpareita.
-
- So soh poeka! ajeleppa hilijaa mäjessä
taijjuukko sä laenkaa mikä sullon käjessä
et liene ennen naesen kanssa ollu sillälailla ?
kun tuollalaella maltat siinä vieläki haikailla.
-
- Kah enpä oekeen tiijä miten hommat hoetuvat
ropleemat niin vaekijat nyt etteen koetuvat
jospa siirrytäänkin tuppaan juttelemmaan tästä
syvällistä asiaa -vaekka meijän yhteiselämästä.

perjantai 30. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (6)

-6.
Miina aivan hiukanverran hameen helmaa nykkii
posket hohtaa punaisena, sydän sataa sykkii
jopa näkyy hammeen alta polven yläpuolta
Miina vannoo mielessään ei kohta mitään huolta.
-
Kustin silmät pakrottaa nyt aivan räpsimättä
niskan puoleen empien jo viepi toista kättä
sitte kynsii niskasta ja Miinan reittä kattoo
Kustilla jo ajatukset tuottaa hyvää sattoo.
-
Housun etupuolella jo paineet tuntuu kyllä
housuja kun Miinalla ei ole lainkaan yllä
Kusti siinä hihkasee ja pyörän puskaan nakkaa
Miina vaan ei nostamasta helemojansa lakkaa.
-
Miinan helman alalaita ylös nousee yhä
Kusti tuota tuijottaa:- ei sua se pysähtyä
Kuulas valakee iho aivan ottaa Kustin silmiin
Miina, Kustin mielestä ois sopivainen vilmiin.

torstai 29. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (5)

-5
Astuu ulos, poraspuulla seisahtuupi vähän
-taispa jäähä kosimiset mulla justiin tähän
loppuu vappaus poekamiehen ijäksi kae multa
ei, ei taijja akanotto suaha oekein tulta.

Pyöränsä jo Kusti ottaa kottiin palatakseen
varmuudeksi kuitenkin, vilikaseepi taakseen
Miina oven aukasee ja hiljaisesti lausuu
hymyssä niin lempeässä on nyt Miinan suu

- Kuule Kusti, elä lähe ei sun tartte puita
mielessä on asijoeta minullaki muita.
Tule tule takasin elä mennä kehtoo
kunhan tässä porisee ja vähä aekoo vehtoo
eiköhän me piästä siihen rakkauven rantaan
siinä sitte kellitään ja jälijet jiävät santaan.
-
Kusti kahtoo Miinaa, ihan hyvältä se näyttää
jospa se nyt kuitenkin sen akanpuutteen täyttää
- Tuota...enpä tiijä...on mulla mökilläki hommoo
taijan naemisasijoesta ottoo vähä lommoo.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (4)

-4
Kusti ottaa nisua ja Miinaa silmiin kahtoo
miettii mikähän tuo naenen oekein olla mahtoo
liekkö kuinka tuhulaavainen, taekka sitte pihtaa
suako sitä saonassakkaa käöttee ennee vihtaa.

- Otahan nyt lissää siitä, nälissään oot aevan
kunnon naesen lähheisyys se viepi kaeken vaevan
Pitäsköhän suolastaki sulle pöytään laettaa
luulen että sijanpinta sulle kyllä maettaa.
-
- Kiitosta vaen, mulla alakaa tässä vaekee olla
ootahan kun pistäyvyn hetkeksi tunkijolla
tuntuu että pissihättää aevan päälle pukkaa ,
Kusti sannoo verkalleen ja sipaseepi tukkaa.
-
- Eipä siinä kauaa mee kun esiliinan väännät
jospa sitte tullessasi puita sylliis käännät,
Saha siellä pukilla jo oottaa miehen kättä
Kusti hatun päähän laittaa aivan empimättä.

tiistai 27. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (3)

3
-Miksikäs se Kustilla tuo ruusu rinnassa
taitaapa se rakkauden tuli palaa pinnassa?
Ei sulla Rekku, minä tiiän, ole karannut
oot vain pienen hätävalleen mulle laatinut.
Vaen katoppa kun Miina pistää kättä kaulalle,
ensin pannaan huopahattu seinänaulalle.
-
Miina pistää toimeksi ja suukon suikauttaa
tämä temppu hölmistyttää Kusti reppanaa
Jäykkänä kuin rautakanki Kusti tollottaa
tokkopa hän asiaansa koskaan esiin saa.

- Tuota minä... ajattelin..yrittää taas mies
toki Kustin ajatukset Miina täysin ties
hänellä on kokemusta miehistä jo kauan
takoahan täytyy aina hehkuessa rauan.
-
- Elähän nyt hättäele, raohoittaapi nainen.
- Mulla tässä valamistuupi kahavija jo vainen
siirryhhän ny pöyvän iäreen ota siitä pulloo
kyllä niihin asioihin joku tolokku tulloo.

maanantai 26. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (2)

-2
Punaisena Kusti siinä, ensin rykäisee.
Sitten aevan jämeränä Miinaa katselee.
Sanoo sitte:Tuota... mökillä oon mietinyt,
onko sitä meijjän Rekkuu täällä näkynyt?
-
- No eijoo tuota näkynyt, pääsikö karkaamaan?
Miina sanoo - Jospa sattu nartun huomaamaan
Ei Kusti tiedä kuinkahan nyt oikein jatkaisi
hän änkyttäen kuitenkin Miinalle tuumasi:
- Hm, tuota....se on koiran kansa vähä vaikijaa
kun kyliltä sitä jatkuvasti etsiskellä saa.
-
- Vain istuhan nyt perseellesi, Miina touhuaa
ja Kustilla jo lemmenliekki aivan roihuaa
muuta kun ei keksi, hämillänsä virkahtaa
- Eipä tässä oikein kerkijä nyt istahtaa
Kun se Rekun ryökäle on kauas luistanu
eikä ole retkiltään kotiinsa muistanut

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

NAISENNUUSAA (1)

1.
Kustia kun kovasti, tuo akanpuute vaivaa.
Pussihousut paremmat, hän komerosta kaivaa.
Huopahattu tietystikkin, päähän pitää laittaa.
Pihan ruusupusikosta, ruusun rintaan taittaa.
-
Kusti ottaa polkupyörän, nouseepi sen selkään.
Nyt on tosi kyseessä, ei Kusti ala pelkään.
Polkupyörän ohjastaa, hän leski-Miinan luo.
Kustille on sopivainen,emännäksi tuo.
-
Kusti saapuu mökille, taaksensa vilkaisee.
Jännitystä päälle pakkaa, Kusti nielaisee.
Varovasti ovelle hän sitten koputtaa.
Kohta mökin sisältä hän vastauksen saa.
-
Kusti tuntee polvissaan jo lievää vapinaa.
Astuu sisään,Miinalle hän päivää toivottaa.
Hatun koppaa käteensä, on aivan neuvoton.
Kaekki hyvät valmistelut, unohtunneet on.

lauantai 24. lokakuuta 2015

MORSSII (34)

34
Ville tuntoo vapinaa nivusissaan,
huavekuvija velemuvaa uatoksissaan,
voes se olla sommoo litistee naesta,
voes se antoo sätkyvä monenlaesta.

Vua sillon tulloo mieleen äeteen naama,
Villen naesenpelekoon alakusa saama.
- Ei helekutti en mäne siihen loukkuun,
että jäesin ijäksi semmoseen koukkuun.

Ville riuvvulle männöö ja antaa tulla,
maha tyhyjenee yhellä pierasulla,
Kaijan kirije leimataan sääntöjen mukkaan,
sen jäläkeen ei kirijettä luve kukkaan.

Siihen loppu Villellä Akanotto elekeet,
ny on elonohojeet suorat ja selekeet
poekamiehenä paras on miehennii olla,
suap ellää elämääsä ihan kunnolla.

LOPPU

perjantai 23. lokakuuta 2015

MORSSII (33)

33
Mutta Ville ei tuosta välitä mittää,
oman pääsä asijoehin tarkasti pittää.
mopon sentään on itelleen hankkinut,
maalikylässä kun käöny, mopon tankannut.

Joskus pistäötyy Jussin luona naapurissa,
nyt on Jussi niihen akkaen kanssa vihurissa,
muistaa Ville ja taskustaan kirijeen kaevaa,
ihan pikkusen se Villenkin mieltä vaevaa.

- Helekatti kun en muistanu oo tätä laesin,
viime viikolla sen postissa saaha taesin,
muistaa Ville, tarkoen kirijettä vahtoo,
mitäpä tuo sissääsä kätkijä mahtoo.

Vapisevin sormin Ville kirijeen avvaa,
vilikaseepi ympärillee, sitten vasta tavvaa:
- Täällä on ilonen likkalapsi Karijalasta,
ikkää mulla vajjaa kolomekymmentä vasta,
että vanahapiikahan tässä kohta lienee,
kukapa köyhää tyttyä vihille vienee!
Nimi mulla on komija: Kekkosen Kaijja,
ei tuo outo sullekkaa olla taijja.
Jos vaen tahot niin killaota numeroon tähän
haluttaes sinnuun tutustuu aevan vähän.

torstai 22. lokakuuta 2015

MORSSII (32)

32
Vaen Mutikaesen Ville, naapuri, kahtua se meijän pittee,
että onko se Jussin hehkutus vaekuttanu miehessä mittee,
sillä Äetee vanaha kun kerallaan on, äkänen ja holohuavaenen,
miten siihen nokkaasa pistänee, kukkaa ajatteleva naenen.

Niin kun muistatta Ville asustaa - Jussista kilsan päässä,
mopolla joskus Jussille ajelee vaekka märässä syksysäässä,
kun Äetee hommiin aena nohittaa ja laeskaksiki haokkuu,
sillon Ville pakkoon ampasee, niin että ovet paokkuu.
**
Mutikaesen Ville mies on tolokku ja vakkaa,
vielä puolilta päevin rietas sängyssä makkaa,
ei hötkyile eikä hättäele turhan taotta,
aekoo elämäsä ellääki helepoemman kaotta.

Äetimuori kyllä myötääsä patisteli töehin,
toesinaan kiihtyi kamaliin rähinöehin,
muka pitäny oes laettaa tätä ja tuota,
kehityksen kelekasta muori ei halua puota.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

MORSSII (31)

31
Toeselleki jalalle imasee rommija,
jo alakaa siltä tuntuva on mies niin kommia,
rehvakasti pullistaa Liisalle lihasta,
Liisa siitä ihastuu, ei hehkukkaa vihasta.

Ja siinä luonnon helemassa toesiisa yhtyvät,
sen jäläkeen saonanlämmitykseen kahen ryhtyvät,
niin onnellista auvoa saa Jussi nyt kokija,
ei haettaa vaekka savusaonassa tartuupi nokija

Näen mukavasti ratkastiin sen Jussin naemahuolet,
tosin on assii myonnettävä - keksittyä puolet,
vaen voeshan tuota visijoija homman sopivasti,
ja saatella näen nuoripari papin etteen asti.

Eipä ennää kumpastakkaa penikkataoti vaevaa,
ei sitä tiijä vaekka Jussi perillisen kaevaa,
annetaan nyt nuorenparin jäähä ommaan raohaan,
aeka sitte näötää mitä jiäpi valukaohaan.

tiistai 20. lokakuuta 2015

MORSSII (30)

30
- Suupuhheisiin en luota, tahon jottae takkuuta,
en tarkota nyt tietenkää vieressämakkuuta,
vaen jottae paperija pittää meijän laatija,
ei kumpikaa voe toesen ommaa omaksi vaatija.

- Jokos sinä alat asettaan hommalle pakkija,
ja alat tässä asijassa kääntää takkija,
Ootappa kaevan kassista pikkusen aenetta,
se varmaan tasottaahi sinunnii verenpaenetta.
***
Jo kirkastuupi Jussin naama, kieltä lipasee,
ja ohimennen Liisalta kankkuva hipasee,
Liisa jo tarijoo putellista kunnon rommija,
sen vaekutus pian muisttaa atomipommija.

On Jussin naama leviänä rintaa lämmittää:
- eipä tarvi tuota naesta juurikaa jännittää,
tuohan on niin ku immeinen ei räöhää viinasta,
se seikka kyllä pelastaa monesta piinasta.

maanantai 19. lokakuuta 2015

MORSSII (29)

29
- Kah, vakavasti sellasta harkita pittää,
periaatteessa mulla ei oo estettä mittää,
vuan kun loppuu lokosat poekamiespäevät,
jos se kavuttaa kun unohuksiin jäevät?

- Mittee noessa suremista, mitä niissä taekaa,
ny se riemu ratkijaa ja ilolaolut kaekaa,
kun Jussin kanssa yhessä, aletaan taevaltaa,
niin eipä ennää arijen huolet ala vaemaltaa.

- Vuan jospa sinä ärreövyt akaksi pahaksi,
ja haluvatki koko talon pistää rahaksi,
katuvaa multa ommaesuus jään puille palijaille,
ja eiköpä tuo koko kylä siitähi nalijaelle.

- Vae semmosija pelekäät? Suattii uskuva sä sen,
eipä se Liisa ookkaa kiukkunen immeinen
vuan niin ku niät oon naorava aena ilonen,
mun rinnalla on elonpoloku aena silonen.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

MORSSII(28)

28
Niinku Aatami ja Eeva paratiisissa kerran,
kaksi immeistä siinä huomasivat sen verran,
jotta sommaa on kahestaan luonnossa olla,
siinä kissaella kahen pihanurmikolla.

- Mitteepä se sannoo tämä isäntä vaenen,
oesko nytten löytyny se sopiva naenen,
jonka kansa voesi viettee pitemmän aekoo,
hullutella ja huutaa että mehtä raekoo?

- Kah, kovin mukavoo on tämä tierenpeli,
ja kun sattuki vielä näen notkija keli,
että iliman vuotteita ihan hyvin tarkee,
eikä mielessä synkkyyttä eikä arkee.

- Sullen passaako tämä Ryöhnykäesen Liisa,
jaksatko olla minun kanssa alavariisa,
ja jatkoo minun kanssa muajussin sukkuu,
jos ei yölläkää jaksa ihan aena nukkuu.

lauantai 17. lokakuuta 2015

MORSSII (27)

27
- Voe poeka elähän ny silimijäs hukkoo,
tätä herkkuva riittää ja muutahi pukkoo,
vuan oeskohan sulla jottae hualarinressuu,
että voesin alottaa vaatteihenpessuu.

Pallaa Jussihi tajulleen,tae aenaki melekein,
käjellään Jussi huiskasee suurin elekein:
- Eipä tässä oo nuapurit häerihtemässä,
eikä meillä oo kiirettä mittää tässä.
Saona lämmitetään pestään poesa hajut,
neon ihimisejälijessä melekosen rajut,
tukevampaa pukkija rustaella pittää,
jospa tyhyjennyshomma paremmin pelittää.

- Ohan meleko lämmin, ei viluta laesin,
mihinkähän minä pikkarit hukata taesin,
tae antaapa olla joskus tuulettaa pittää,
jos sitte kylyvöski paremmin ittää.

- Jospa minähi vähennän vuatetta piältä,
koska näöttee aevan kaoniilta siältä,
eipä kylymä kaappaa, kun tuo Arska paestaa,
vaekka paskanhajjuu vielä nokassa haestaa.

perjantai 16. lokakuuta 2015

MORSSII (26)

26
Tanssiaskelin Liisa alakaa riisuva mekkoo,
tuntuu Jussilla aevan, että pääki jo sekkoo,
voe iheme kun on siinä naesen lihhoo,
hiki Jussilla aevan jo pintaan kihhoo.

Iliman vuatteita Liisa, ihtijään pestä alakoo,
nostaa välliin kättä ja ojentoo jalakoo,
Jussin silimissä vilisöö salasta paekkoo,
veltous Jussista tarkon kauaksi kaekkoo.

- No miltä se näöttee, kelepaako naenen?
Kyssyy Liisa tuo morssii niin naoravaen,
ihan soekeena Jussilla silimät kahtoo,
mitähän tästä hommasta tulla mahtoo.

- Voe lempo, sinähän se taijat epeli olla,
tässä tunteet riehuvatki ny kunnolla,
syvän hakkaa ja muutennii outo on olo,
kovvaan paekkaan ny joutunu on poeka-polo.

torstai 15. lokakuuta 2015

MORSSII (25)

25
Paskamontusta Liisan sylliisä ottaa,
ei välitä vaekka siinä puseron sottaa,
kantaa Liisan sylissään pihhaan asti,
vaekka Liisa kyllä paenaa ihan kamalasti.

Laskee naesen siihen pihatantereelle,
ja tietää on sijjaa ny kuumalle veelle,
karijakeittijöstä sitä sankon hakkee,
Liisan naamaki on lannasta ihan sakkee.

Jussi sannoo: - Tämäpä on selevää kaoraa!
kun se Liisa alakaa hitosti naoraa:
-Eiköpä tämä liene sitä ihtijään aevan,
oota pikkusen kun silimät puhtaaksi kaevan.

Alakaa toepuva Liisa, kengät jalosta heittää,
luomulanta tarkoen kaekki vuatteesa peittää,
nousoo jalolleen siitä muuttuu naesen käötös,
nytpä alakaaki Jussille oma riptiisi-näötös

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

MORSSII (24)

24
Yhä kovemmat paeneet hyökkää Liisan puohon,
riukua silimä ettii jää Jussi tuohon,
navetantakkaa löytyyki se helepotuslankku,
sempä päälle hivuttaotuu Liisan kankku.

Vuan rutasemalla Jussi teheny on pukin,
värkki hajuvaa heti tekkee Liisa mukin,
suoraan jätösten päälle pyllähtää naenen
ja samalla laokijaa se sissäenen paene.

Haju tuikija tunkeotuu Liisan nennään,
ukonkattelu viehätä ei yhtää ennää,
sieltä montusta yrittee poesa päästä,
kaekkesa yrittää eikä voemijaan säästä.

Liisan kirkasun kuullu on suluhasmiesi,
kiireenvilikkaa paekalle juosta tiesi,
lujin ottein alakaaki pelastustoemiin.
Jussi täösin luottaapi suuriin voemiin.

tiistai 13. lokakuuta 2015

MORSSII (23)

23
Tullaan Torpan pihalle aekojen päästä,
kolosella tiellä Jussi ei Lattaa säästä,
Liisan puolella ressoorit lyövät pohojaa,
kun Jussii aotuvaan vakkaana ohojaa.

Liisan maha on sekasi huonosta tiestä,
mielessään jo soemaa maalaesmiestä.
- Minkä takkii sen piti niin luijaa ajjaa,
taetaa ukkopaha olla pahasti vaijjaa.

Jopa Liisalla alakaa mahhaaki vääntää,
siitä huolijaan sille Jussille ääntää;
- Liekö vessaa talossa, taekka puuseetä,
mulla tässä on nyt asijat aevan päen peetä.

- Täällä eletään luomuva vanahaan malliin,
tuollon riuku, voet luovuttaa annoksen kalliin,
takapuolen voe pyyhkästä sanomalehtiin,
vaekka Kansan Tahtoon, avviisiin rehtiin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

MORSSII (22)

22-
Liisa empijen kahtelee kurasta kaaraa,
tarkon ensin miettii asijanhaaraa:
- Pyhäkolttupa siinä ryvettyy mulla,
pitiki vielä tämmönen vastuski tulla.

Jussi yllyttää Liisaa toemeen yhä,
- Eipä virannella yhtää, on huomenna pyhä,
pittää joutuva Torpalle navettatöehin
ettei hommissa mene pitkälle öehin.

Liisa tomerasti jo Lattaa pukkoo,
ja mielessään uksii kummaa ukkoo,
- Liekö aevan pölijä ku ei ällyä mittää,
että miten sitä naesta kohella pittää.

Lata lähtiki käöntiin, meni Liisaki kyytiin,
Jussi nurkkasilimällä tutkii "Lyytii"
josko tuota kehtaes vakituisena pittää,
tuo naamavärkki ei oekein luppaa mittää!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

MORSSII (21)

21
Kohottaotuu jo Jussihi jalakoesa varraan,
oli aotolle varannu paekan parraan,
olj siinä tilloo ja katteluaekoo,
hyvin Liisan kaelotus korviin kaekoo.

- Oukko sinä se Jussi vaen viärässäkö lienen,
Liisa huutelee pistee jo töppöstä tiehen,
-Kah, en tuota tiijä, ryviskellee Jussi,
Liisa lähenee on käjessään karkkipussi!

- Minä tulijaesta muuta en keksiny laesin,
joko vallan tässä hommassa erehtyy taesin,
tokko sullaa sokeri, Jussin, suussa?
ja pitäs löytyvä virtaa monessaki muussa.

- Voe tokkiisa! Tokhan on virtaa sentää,
aevan heleposti Lata satasta lentää,
eikä jarruja tarvihe täällä käöttää,
eikä katastusmiehelle aotuva näöttää.
Vuan katohan konnaa, eipä tarttaa peli,
se varmaan haettaa tämä kostija keli,
hapettunu kae lienee akussa napa,
vae eipä tää pikkunen häerijö tapa,
jospa tyrkkäät pikkusen persepuolta,
kun se sähköpuoli Latassa antaa huolta.

lauantai 10. lokakuuta 2015

MORSSII (20)

20
Syvän pamppaellen Jussi nyt linijakkoo vuottaa,
oottaminen jo melekosta tuskaa tuottaa,
Kaekkeen helevettiin aekunen mieski ryhtyy,
eipä piäkoppaa vallaese ei kynttilää, lyhtyy.

Ihan tuskanhikijä pintaan jo työntee,
akanotto on vaekeeta, mielessään myöntee,
ja kun naesista ei oo tuntumaa laesin.
- Liijan rankkaan hommaan alakaa taesin.

Viimmen linijakko mutkasta työntäötyy,
Jussin ravattija ihan löysätä täötyy,
suaphan nahä onko millanen se naenen,
Jussin mieli on aevan jo harhaelevanen.

Linija-aoto pysähtyy, vähentee väkkee,
het Jussi joukosta Liisan näkkee,
meleko tukeva, ei mikkää kaonokaenen,
vuan hammeesta päätellen aeto naenen.

perjantai 9. lokakuuta 2015

MORSSII (19)

19
Jussi pullosta jälleen nappaapi naokun,
peräpiästä laskettaa melekosen paokun,
sannoo: - Papusoppaa uamulla nuamaan heitin,
sitä koko viikoksi kerralla keitin.

- Kah, se on elämäm merkki kun huoku kulukee,
kuhan julukisella paekalla muistaa sulukee,
Vuan poristaan sitte kun piäsen sinne,
ku vaen tietäsin aotosta, laskeonko minne?

- No eipä tänne korpeen linijakot tulle,
vaen jos semmonen meininki passaa sulle,
Latan hetimiten minä tulille laetan
ensin puhtaan laetan piälleni paetan
ja posottelen tuonne pikitien mutkaan,
en sua käveleen panna oo aekonukkaan.

Jussi Latalla ajeloo pikitien laetaan,
on siististi pukkeotunu valakijaan paetaan,
ja ravatinnii vielä se on syötiksi pannu,
sekä naamanki silleeksi on pulleerannu.

torstai 8. lokakuuta 2015

MORSSII (18)

18
Yhä kovemmaksi käy tunteet poekamiehen
meiningit on selevät, eivät jääkää puolitiehen,
mies kälättimmeen tarttuu - Liisalle soettelee
nyt nousuhumala pelon ja ujjouven voettelee.

Ny ei Jussija ujjous ei arkuus haettaa,
siihen puhelimen viereen putellin laettaa,
sitte numeron valihtee ja nousoo luuri,
naesen iäntä Jussi saa korviisa juuri.

- Kah oeskohan siellä se Ryöhnykäesen Lissu,
oon miettiny sitä asijaa - eppäely on karissu,
millompa meinaat tulla kahtoon rukinpaekkaa,
sitte keitellään lihapotut ja ryypätään saekkaa.

- Ka miten se assii pyörähti tälleen?
Minä nousen linijuriin oon siellä välleen,
sittehän sen asijan parraeten näkkee,
minnen muista sitä onko siellä muutaki väkkee?

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

MORSSSII (17)

17.
Jussi hätkähtee - mutisten hätäsesti tuo sannoo,
naesenpeleko miehen tässä hättäeleen pannoo:
- Elä helekutti vie, etpä sinä suakaa tänne tulla,
kun valamis akka ja liuta lapsia tiällä on jo mulla.

Jopa suuttuu Liisa luurin korvaan survassee
Jussi kynsii piätään sekä syvvään huokassee
- Eipä taija nämä hommeli nyt oekein onnistaa
ei homma mene putkeen vaekka kuinka ponnistaa

Jussi istuu ähkien ia alakaa noetumaan
- Näen vaekijaksi akan ottoo eipä arvaakkaan
mikä kumma lienöö kun sanat hukassa on aevan,
jospa kossupullosta rohkeotta lissää kaevan.

Jussi pullon ehtii ja kunnon kopsut nakkaa,
kohta olo rinnassa on rettee sekä vakkaa,
ihan hyvältä jo tuntuu, mielessä naesen kuva,
naenen aevan kiehtova mielessä hahmottuva.

tiistai 6. lokakuuta 2015

MORSSII (16)

16
Vaen muuvan uamu Ryöhnykäesen Liisa soettelee,
tuassii kumma ujjous tämän Jussin voettanee,
eipä ossoo aikaan suaha mittee järki sannoo,
ähkimään ja huokaelemmaan tilanne tuo pannoo.

- Minkä taotta Jussi siellä huastele et mittee,
naesimmeisenkö takijasi suuttuva ny pittee.
sano jottae tiijän, että sinnoot lankan piässä,
vae oukko siellä koko ajan aevan läpi jiässä.

Jopa viimen aokijaa puhheeseen Jussilla suu,
- Tiällä toki ollaan vuan tuskinpa onnistuu,
kun sinä asut siellä kae jossaki Nilsijässä,
ja minä tieällä syrijässä paekassa ikävässä

- Tokhan mie sinne linija-aoton kyyvissä piäsen
kuhan osottetta annat sinne äkkijä kuapasen,
seon vaohtia kun Liisa pistee hommat kohilleen,
ja nappiotuupi täyvvelleen uuteen kohteeseen.

maanantai 5. lokakuuta 2015

MORSSII (15)

15
- Elähän sano - vaekka sattuu tositaetava,
sellaenen naenen onki omaksi jo naetava,
makkaransyönti mua alakaa vähä nyppiä,
että karvareohkan päällä tekis mieli hyppiä.

- No, menköön kirije postiin pittää sitte kahtua.
että mahtaako hän muorin kaa, asumaan mahtua.
Mittää varmuutta en kyllä anna tähän hommeliin,
tarkon assiit punnitten, ettei vaen jouvu kiipeliin.

- No hyvä - minä aijoen käyvvä tännään Sivassa,
ja taijan vielä kävästä myös pitkärivassa,
on pakko ottaa tämän päälle vähän aenetta,
että ei nosta liijaksi naemisen paenetta.

Niin joka päevä Jussi ootti postin kulukua,
vaan Kusti näötti joka kerran kirijesulukuva,
Jussi jo meinas epätoevoon ihan vajota
niin kiukuttaa, ei syömisiinkään jaksa kajota..

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

MORSSII (14)

14.
- Elähän yhtää hättäele, siitä se suttaantuu,
ja morssiamen kalastelu täösin onnistuu,
ei ensialakuun passaa laettaa mittää hempeitä,
sitte peiton alla aekannaan voe sannoo lempeitä.

- Minä taijan tämän homman laestaa kokonaan,
kun tulosta ei aherrus tää anna ollenkaan.
ja Muorikin jo hermostuu kun en tuu kotija,
ja eikä mulla naesiin ookkaa mittää rotija.

- On selevä että rojekti myö viijään piätökseen,
eihän tiijä vaekka akan tässä viäntee vaemokseen,
Kuulehan Ville kohta meillä omat perreet on,
ja onni sekä aotuus sitte onki meillä loputon.

- Minä en kyllä hevillä - akkaa ota riesaksi,
kun paremmin se aeka kulluu aevan itekseni,
ja muori kyllä keittää toki soppaa sakijaa,
se äetimuorin leipähi on pirun makijaa.

lauantai 3. lokakuuta 2015

MORSSII (13)

13
- Vaen suakeli, katellaan mullekki, pieni ja ripijä,
joka aena on työhön pystyvä, eikä koskaa kipijä,
ja jos rahhoo vielä mukanaan toes, voes aoton ostella,
tuo mopokyyti niin kylymää on jäätyy räkä poskella.

Niin jahkaeltiin ja tuumittiin ja polte ylty vaen,
ei etes ruoka-aekakaa oo muistissa nyt laen,
kun tutkitaan ja tarkastellaan naesten kuvia,
se antaa noille veijareille suurta huvia.

Viimein löytyi kummallekin silimäänsattuva,
sellaenen jonka kanssa voes kokia rattuva,
niin kynät essiin kaevettiin ja onnii koettamaaan,
jos kirkonkellot alakaa heille häetä soettamaan.

Pureksittiin kynnää, rutisteltiin paperii,
välillä siinä siunattiin ja välliin kirottiin,
jo Ville viimen ahistuksen esillekin toe:
- En taijuu miten vaekijaa tää homma olla voe.

perjantai 2. lokakuuta 2015

MORSSII (12)

12
Jussi penkoo kirijekassaa niistä jo yhen aokasoo,
Ville ei jaksa innostuu - Kovinpa tuo raokasoo,
joko sulla lienee sitä kahvinlitkuva, sitte voes vilikasta,
tiijä jos Sulle oekijan valihen - ystävyyvestä silikasta.

Kahavit juotiin naesista huastellen - että otettava se on,
muutenhan se kaekki oma työ onki turha ja tarpeeton,
- Se poijan tekohi varmaan on tilanjatkolle tärkijä,
ja liekköse Ville koskaa saanu - ees kastaa kärkijä.

- Niin ku sannoen oon akkoja pelänny, en oo sekkaonu laesinkaa,
ja mistäpä tieällä Karhukorvessa pilluva saesinkaa,
vuan oeshan tuo sommoo kokkeilla onko miehessä tehova,
vaekka ei mulla oo niin suuresti sitä atleettikehova.

- Etitään sulle pieni ja näppärä ihan vähäruokanen,
ei talosi mäne konkurssiin, eikä muori oo vihanen,
ja ilimanen piika nykyvään seon kullanarvoenen,
minä ite yksin hommat tien niin toki tiiän sen.

torstai 1. lokakuuta 2015

MORSSII (11)

11
- Mitä se Jussi tuommosija Ville näen ällistyy,
Jussi kirijepinon pöytään lyö: - Tässä on se syy,
ei ennää kauaan tartte öetä yksin vietellä
valamis aamupuuro oottaa aena lietellä.

- Ootko sä ihan terve? Ville tuohon virkkaa aluksi,
- Jussin akanpuute nöttää tulleen naemahaluksi,
nyt vääräntien oot valinnut - minä pelekään akkoja,
ne miehelle vaen keksii ankaria työpakkoja.

- Sepä on vaemo täösin eri, mitä äetimuori on,
kaekesta naesen sulosta jääpi iliman akaton,
seon peiton alla mukavaa huiskia melalla,
siinä kuule Ville saatavat maksetaan velalla.

- Niinkö tuo oesi, terhentyy Ville - pöytään istahtaa,
- sepä akanotto muutenki voe runsaasti kustantaa,
minä oon ujo ja hilijanen, tuskin aekaan mittään saan,
ja jos sattuu akka isollaenen en kae pärijää ollenkaan.

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

MORSSII (10)

10.
Taas lukkoo kirijeen uuvelleen se kyllä viehättää,
ei asijan tään vaekeotta voe kukkaa ymmärtää.
- Oes etes joku joka hiukan neuvvovakkin voes,
se asijalle suuri harppaos etteenpäen jo oes.

Vuan sillon kuuluu pihatieltä mopon pärinä,
ei aikookaa kun kuuluu Mutikaesen ärinä,
on Ville naapurija joutessaan ajellu tappaamaan,
kun äetimuorin papatus alako mieltä rappaamaan.

- Kah, päevee lähin sinulle vasiten sanomaan,
kun Jussi se ei talossa poekkija millonkaan,
on muorinraato heittäytyny pirun ärreeksi,
jo siinä mennee miehen mietteet pillunpärreeksi.

- No, päevee! istuhan perselles, ei ilima happane,
varmaankaa eivät Mutikaesta kiireet tappane,
pistettään kahavi tippumaan ja mennään asijaan,
katopa meijänki pitäsi katastella riemurasiaa.

tiistai 29. syyskuuta 2015

MORSSII (9)

9.
- Suakel pakko kuitennii on jonnilaenen akka löytee,
mutisee Jussi, levittee ne kirijeet pitkin pöytee,
ja alakaa niitä hämmentee ja silimät kiinni pistää,
tuurillaan kirijeen valihtee välitä ei muusta mistää.

Hiki taas nousoo Jussin ohtaa, tärisevät käjet,
mutisee Jussi itelleen, tottuuven kohta näjet,
kiihkolla reppii kuoren poes ja levittääpi arkin.
on naesen käsiala mitä kaenehin ja tarkin.

Kirijeessä seisoo lyhyvesti:- Minnoon Miina vaen,
tään ilimotuksen lehestä mä sattumalta saen,
kun nuapuri on huolissaan kun vanahapiika oon
yllytti mua kirijottammaan, että piäsis avioon

Toeseennii kertaa Jussi Miinan kirijeen tavvaeloo,
ja hermostuven nyrkkejään sulukee ja avvaeloo,
- Voe hitto kun tietäs millanen on naenen eholla,
niin toki tässä rynnistäs täyvellä teholla.
Ei kuvvaakaa tuo ryökäle oo mukkaa laettanu,
vuan kaoniisti on kirijelapun kuoreen taettanu,
jos kirijottasi ryötälle, oes aekaa miettiä,
ja siinä samalla tutkaella sukupuoliviettiä.

maanantai 28. syyskuuta 2015

MORSSII (8)

8
- Vuan minnen ala voonaamaan, tuohtuupi tuosta Liisa,
-enpä ala sulle soetelemmaan aevanki alavariisa,
seon tosi miehen tiejettävä mitäkä se tahtoo,
nuoruus se tässä hupenoo jos viikkomoesin kahtoo.

Jussi ei virko enempää vuan pannee poesa luurin,
on piäki aevan sekasin, kun särkeny oes muurin,
ei helekatti noehen akkaen kera kehtoo porinoija,
ne sentään kunnon päekkärit vetästä pittää voija,

Jussi vettee päekkärit, tolokkuva unta näkkee,
hän unessa on olevinnaan parempata väkkee,
on vaemo siinä vieressä se kaonis on kuin missi,
Jussi tuota taluttoo, vaemolla palijaana on tissi.

Se Jussin mieltä kiihyttee ja oetis mopo karkaa,
jo kohta Jussi unessa vaohilla kyntee sarkaa,
vaohti vaen yhä kovenee ja kierroksija kerree.
aevan ennen huippuva Jussi valaveille herree.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

MORSSII (7)

7
- Mikkee siellä paokkejaa ja mikä siellä ryskee,
tiellähhii on ollunna palijo romuskoo ja yskee,
vuan palijo valakosipulija sekä kuumaa rommii,
muajussihan ei koskoo pysty pitelemmään lommii.

- Aevan oekein arvasit on tiällä paskataoti,
suat olla Liisa varma, olosta en yhtää naoti,
siksipä tuossa tuumaelin on joutavata aekoo,
jospa naentimarkkinoella kokis lemmentaekoo.

- Katohan tätä karijuva, kihertää Liisa vaenen,
- Minä oon leski-immeinen - kaekkeen taepuvaenen,
jos kunnon akan itellesi viimmen meinoot ottoo,
oekija emäntäimmeinen löytyy sulla aena kottoo.

- En ossoo tässä sanan piälle vielä piättee mittää,
täötyy tää taoti saerastaa ja tuumaostunti pittää.
Se suattaa viijä meleko kauan, viikon tahi kaksi,
sillä aekoo asijassa tulloo palijo viisaammaksi.

lauantai 26. syyskuuta 2015

MORSSII (6)

6
Jussin uatokset kiertää vieläki sitä rattoo,
että Impin kohalla tarkon asija pittee kattoo,
taetoopi olla ryökäle, rahallekki liijan hupa
ja aevan kunnossahan vielä mulla on tää tupa.

Ee helekutti - pittee kokkeilla vielä toesta,
tuo Impi ei varmastikkaa työvoemapullaa poesta,
pittäähän sähäkkä akan olla töehen perrään,
sillon parraan hyövyn tästä hommasta kerrään.

Jussi tuassii naputtee puhelimen pintoo,
taetaa lystille kertyä jo liikoo hintoo,
vuan tuskin akka ehtimättä ovesta tulloo,
Jussi paijanhelemoo housuihisa sulloo.

- Tiällä puhhuu Nilsiästä Ryöhnykäesen Liisa,
Jussi torraantuu kun kutinoo saa sieraemiisa,
aevastoo pittee rajusti - pieru ihan karkoo,
moenen paokku ihan säekäöttee Liisa-parkoo.

perjantai 25. syyskuuta 2015

MORSSII (5)

5
- Hihhii, siehän se veikkonen ollaki mahat.
vuon mitenkä siun assiit - riittääkö rahat,
Uusi talo pittee olla, tietysti aotoki uusi,
ja vappaapäeviä viikossa aenaki kuusi.

Jussia vuotimukset eivät viehätä yhtään
hämillään sitä luurin piuhaa vaen nyhtää,
rykäsee sitte sannoo:-Kah miettiäppä pittee
minnen hetkeen ossoo piättee asijoeta mittee.
Vuan palataanpa asijaan jos se siltä tuntuu
että elä vielä ala ettiin sitä morsiushuntuu.

- Hihii, naoroo Impi, siehän epeli oot vaenen
tuollasesta se tykkevvää kae jokkainen naenen.
Vuan palataan asijaan, sitte kun kiima yltyy
ja yksinmakkuuseen se siellä tyystin kyltyy.

torstai 24. syyskuuta 2015

MORSSII (4)

4
Jo kynsii piätään ja eppäillä alakaa,
tullooko tästä mittään ny ylimalakaa.
Vuan piätös pittää ja kännykän ehtii,
mänköömpä syvälle sytteen tae mehtiin.

Numeron näpyttee jo vapisoo miesi,
mennekö poekuus ny, kukapa sen tiesi?
- Tiällä on Impi Uimonen! luurista sannoo,
Jussi hölömistyy - sanattomaksi se pannoo.

-Halojaa, kuulu kapulasta iäni nii hento,
Jussin piässä jo katkesi alotus rento.
Punasena Jussi ähkii, mielessään kattuu,
asijat mennee nyt liijan mutkasta lattuu.

- Tuota... viimmen suapi Jussi iäntä vähän,
- Tiällä Jussi! Killuutan kirjeeseen tähän,
siekö aevan tosissaan mulle eokoksi tulet,
tänne Karhukorpeen kinttupolokuja kulet.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

MORSSII (3)

3
Tarkoen tutkii kirijeestä joka puolen,
räntin pienuus tuottaa pikkusen huolen,
Tarkoen lukkoo rivit ja rivienvällii
ja siirtelee toeseen poskeen mällii.

- Helekutti, tämä pittee syrijään pistee,
noen nättijä eikae löytäne mistee
vuan kouluja liikoo käöny liennee,
onko herraskaenen, kukapa sen tiennee?

Vuan jostae se täötyy valinta alakoo
puolikymmetä jos valihtoo ylimalakoo,
nii eiköhän hemmetti oekija satu.
ja kohta aokijjaakin ura ja latu.

Arpapelijä Jussi piättää koettoo
ja ensimmäeselle meinoo soettoo.
Ottaa kirijeen kätteen lopulta avvaa,
sitte kiireesti lapun läpitte tauvvaa.

tiistai 22. syyskuuta 2015

MORSSII (2)

2.
Pöyvvän nurkaan Jussi raevoo tilloo
turhalla kiireellä eipä hommoo pilloo
naatiskellen haestelloo kirijenippuu:
- Suap nähä, joutuuko Jussi ny vippuun.

Kirijeen vaalijanpunasen näppiin nappaa,
- Tämä jännityshän aevan kae tappaa,
henkeen ottoo ja kovottoo suku kalluu,
ja mieleen nostattee rietasta halluu.

Jussi reppii kuoren ja iäneen tavvoo:
- Tää likka puhhuu ehtaa savvoo!
Minä kahtona oun suluhova monta,
issoo, pientä ja muuten mahotonta,
vaen passelija ee oo löytännä vielä,
vuan oesikko se suluho viimmenni siellä?

Naurattammaan tuo jo Jussija alakaa,
ja nostelloo innossaan takajalakaa.
Hillihtöö ihtesä, ottaa tuasen kuoren,
käsj'ala näyttäs olevanki naesen nuoren.

maanantai 21. syyskuuta 2015

MORSSII (1)

- Se on vissiinki nyt sillä laella,
jotta taijan olla morssiita vaella,
tuumas Jussi siinä iäressä pöyvvän,
- kun vuan semmosen jostakii löyvvän.

Vuan ratekija pittää tuumata tarkkaa
putjetti syynätä viimoseen markkaa,
paljonko rojektiin sijoittoo voesi,
että parraimman tuloksen touhu se toesi.

Tätä jahkaeli Jussi naputtelj pöytää,
mistä morsijammen parraeten löytää?
Piätti sitä vanhaa konstia koettoo
muaseutulaeseen ilimotuksen soettoo.

Tulj vastaoksija satoja kae aevan,
sano Jussi:- Tämähän makso vaevan,
tiijä jos kesällä piäseepi kossiin,
poeka alakaa pijan lullassa potkiin.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

MUKAVOO (71)

71.
Mistä se Elliki putkahti tähän
kerroppa Maijja aiheesta vähän
millanen oli Eemelin akka
oliko niin ku kannelle vakka.

Oliko moinen sukua sulle
eipä kai sustakaan kokkia tulle,
puurot kiehuvat hellalle aivan
kokee Elli turhaan sen vaivan.

Eemeli aina päivin on poissa,
Kalle silloin vieräilee Ellin koissa,
Elli ei mahtanut sille mittään
että se rupes Kallesta pittään.

Kalle vain Elliä hyväkseen käyttää
miehistä voimaa mielellään näyttää,
Eemeli tiedä ei suhteesta tuosta,
iltaisin muistaa kotiin juosta.

Sattuipa sitten aivan sattumalta
kun Eemeliltä työ meni alta,
Eemeli kotiin kun päivällä palas
näki kun Kalle Elliä halas.

Puurot ja vellit sekoaa aivan
lopetan tarinan kertomis vaivan
huomenna yritän jotakin muuta
lopuksi suikkaan tytöille suuta <3

lauantai 19. syyskuuta 2015

MUKAVOO (70)

70.
Naapurin Akselin idolit moiset
kaikenmoiset luuserit, loiset,
Akseli saa orkut kun Maijan näkkee
Aksu onki vakkaata heteroväkkee.

Heillä on jumalat jo maan päällä
heitä he palvelee jokkaenen täällä
Urkkia, Väykkää ja Sirkkaliisaa
heitähän kaekkijalla kyllä piisaa.

Politiikka nätisti aokoo sana-arkut,
oli jalloessa sitte hame tae farkut,
jokkaesella on ommaa lehemää ojassa,
jokkaenen kiskoo itelleen etunojassa.

Toki täötyy myöntääm, vappaos jokkasella,
on ommaa mielipijettä korostella,
sananvappaos antaa vappaotta vaenen,
sanasa sannoo jokaenen mies, tae naenen.

perjantai 18. syyskuuta 2015

MUKAVOO (69)

69
Kalle houreissansa makkaa
vällii noetuu ommaa akkaa
saapuu siihen naapurin ukko
luonteeltaan - tappelukukko

Akseli alkoi Kallea mollaan
kuinka typeriä ollaan,
raavitaan vain jotain pintaa
sille kasvaa liikaa hintaa.

On se Akseli kumma mies
"syvällinenkin" kuka ties?
haukkuu kyllä aina muita
katsoa ei osaa ees kuita.

Akseli pane paremmaksi,
muuttaa kaiken ilmavaksi
jotta kasvaa puuta heinää
yrjö lentää pitkin seinää.

oi Kalle sä raapaisit pintaa
olisit pannut parahintaan
syöksynytkin syvälle aivan
Äkseli sanoo: se maksaa vaivan

torstai 17. syyskuuta 2015

MUKAVOO (68)

68
Jatkuu vain kuivaa erämaata
Kalle ei silti luopua saata
alla polttavan auringon
kai vielä vihreä täplä on.

Helle jo tarttuu Kallella kieleen
taisipa mennä hommelit pieleen
kaartavat korpit jo Kallen yllä
helteeseen yksin hyljätyllä.

Kalle jo kompastuu hirven luihin
korpit on lihat niistä pistänyt suihin,
Vettä, vettä huutaa Kallen suu,
miksi ei Maijja paikalle tuu?

Helle vaan hehkuu, pilvetön taivas
Kalle vain voihkii helvetin vaivas,
Korppikotkat jo alemmas saapuu
Kallen silmiin vedellään kaapuu.

Kangastuksena silmissä huomaan
Maijja saapuu vettä jo tuomaan,
käsi hapuilee kuumaa santaa
tarttuu siihen vain lehmän lantaa

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

MUKAVOO (67)

67-
Poutaa vain kestää yhäti vielä
kaunis on ilma en sitä kiellä
mutta kun palaa nurmet ja pellot
kuolemaa soittavi kirkonkin kellot.

Aavikoksi kohta maisema muuttuu
kasvu rehevä kuivuuteen juuttuu,
syöminen loppuu ja jumalauta,
mikään ei meitä tässä tuskassa auta

Kallehan täällä keitaeta ehtii
harhaelee yksin ympäri mehtii,
kaohija kohtalo Kallella lienee
hemmetikö kaikki keitaat vienee.

Ihan on kuivaa, tahkia keli
tuskasta kilijuu kärsivä veli,
mistähän saisi tarmoa lissää
kun ei näy ennää kosteotta missää.

tiistai 15. syyskuuta 2015

MUKAVOO (67)

67.
Poutaa vain kestää yhäti vielä
kaunis on ilma en sitä kiellä
mutta kun palaa nurmet ja pellot
kuolemaa soittavi kirkonkin kellot.

Aavikoksi kohta maisema muuttuu
kasvu rehevä kuivuuteen juuttuu,
syöminen loppuu ja jumalauta,
mikään ei meitä tässä tuskassa auta

Kallehan täällä keitaeta ehtii
harhaelee yksin ympäri mehtii,
kaohija kohtalo Kallella lienee
hemmetikö kaikki keitaat vienee.

Ihan on kuivaa, tahkia keli
tuskasta kilijuu kärsivä veli,
mistähän saisi tarmoa lissää
kun ei näy ennää kosteotta missää.

maanantai 14. syyskuuta 2015

MUKAVOO (66)

66.
- Tuurin kaupasta tuuria ostin
molli voittoisen mieleni nostin
nyt minä laulan ja vihellän vaan
molli ei mielessä laisinkaan.

Käy sinä Maijja kaupassa tuossa
ei sinun tarvii rämpiä suossa
hilloja osta sa soppa keitä
kauaksi ankea mielesi heitä.

Pistäppä polokaksi syönnin perrään
pariksi saesit miehen errään
uuvuksiin sitte polokattaan
ja sänkyssä polokkaa jatkettaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

MUKAVOO (65)

65.
Kummat on laulut Maijjalla tällä
ovat kuin maalaisemännällä,
tokkopa lienee oppia saatu
sellainen on tuo laulun laatu.

Voi tosin olla Kalle ei taijjuu
ei ole oikeaa nuotista haijjuu
mollia lie vaiko tuuria vainen
jota tuossa vetelee tuttu nainen.

Kalle kuuli soinnin mi tuuli tuo
ja auvvoisen olon rintaan tuo,
se hyväilee hellästi sieluaan
se riemuitsee Maijjasta tosiaan.

Tuo sävel kaunis helisten soi
vain herkällä mielellä kuulla sen voi
sitä kuule ei korvat ihmisen pahan
sitä huomaa ei joka on vallassa rahan

lauantai 12. syyskuuta 2015

MUKAVOO (64)

64
Tässä aikansa kun vuottaa
ehkä tulosta se tuottaa
Maijjan kieli soittaa noita
vielä sulo aarioita.
----
Ootella kai täytyy jaksaa
vaikka kai se hiukan maksaa
mutta hyvää ei oota liikaa
sillä välin ongin siikaa.
-
Hyvä tässä on ootella
on mieli korkealla,
Maija kohta riimin vetää
äänellä sorealla
-
Eipä laula taivaanlinnut
sievemmällä suulla
Mieluummin Maijan laulun
tahtoisinkin kuulla.

perjantai 11. syyskuuta 2015

MUKAVOO (63)

63.
Maijja uponnut on suohon
mitä sanoisinkaan tuohon?
Taikka jos on vierailulla
hyvin maistuneeko pulla.
-
Ankeaa on yksin Kallen
kuivettuneen sen jo luulen
Aapelikin kylän jättää
mistähän tää homma mättää?
-
Rupatella voi sentään toki
katosta et tippuu noki
tarinaahan löytyy kyllä
tappeluun ei silti yllä.
-
Viime uutiset kun lataan,
yksin jutut pistän pataan
kun on Maijja hukkaan mennyt
parempaa kai keksi en nyt.
-
Vielä pieni toivo itää
Maijja voi ei sille mitää
jos vie duuni kaiken ajan
siivoukset mummon majan.
-
Mutta vielä aika koittaa
Maijan kieli jälleen soittaa
noita sulosäveleitä
viihdyttäen Kallen teitä..

torstai 10. syyskuuta 2015

MUKAVOO (62)

62.
Kalle kyllä konstit tietää, aivan tarkalleen
kutinat ja jumpsutukset sammuu hiljalleen,
tyytyväisyys taattu löytyy Kallen sylistä
parempaa et löytää voi toisissa kylissä.
-
Jokos alkaa rauhoittua Maijan pikku pää
huolet sekä tykytykset kohta taakse jää,
pistä simmut kiinni siinä lepää hetkinen
vietetään nyt aivan kahden hetki hiljainen.
-
- Maija älä välitä vaikk´ tuska pahenee,
siitä fiilis taivaallinen juuri alkanee,
Vuota vaan niin ehkä vielä keino keksitään
ja kuume alkaa laskemaan, miettimään nyt jään.
-
Minkäs Kalle mahtanee jos naiset rakastuu,
mutta on se nähty kohta sitten pakastuu,
Ehkä Maija erilailla ottaa jutut nää
Kalle sen jo huomannut on Maijallakin pää.
-
Maijan syleilyssä on, tunnetta tulista,
Kalle alkaa kohta hekumasta ulista,
jos Maija yksjakaks lähtee lätkimään,
Kallen sydän surusta alkaisi pätkimään.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

MUKAVOO (61)

61
Oi kiitos Maija tällä pärjään kauas eteenpäin,
nytpä olen ajatellut yksikseni näin
ei ruokaa eikä juomista, tarvitse laisinkaan,
kun kullan kera päivittäin, rupatella saan.

Säästö on aivan valtava ja selvää lienee se
sä paras olet akaksi, siitä ei parane,
mainio olet toimissasi joka alalla
hauskaa on kanssasi soudella kalalla?

Tää ei oo lainkaa kehua, vaan totta totista
minähän en ruukaa iliman syytä lotista,
Hattuun mulla tietysti ei nouse mikkää muu,
kun sinun kaunis katse sekä viettelevä suu.

Aevan pittää rauhoitella tuota sydänrukkaa?
mulla aivan paniikkia sydämmeeni pukkaa,
jospa vallan rytmi menee aivan sekaisin
mistä sydämmen mä tilalle tekaisin?

Syvän kovin vaimaltaa ja rauhatonna lyö
niin ottaa täötyy Nitroa ja kiireella sen syö
luulen että lakkaapi jo vauhti vallaton,
kun tulet suukon antamaan se paras lääke on.

tiistai 8. syyskuuta 2015

MUKAVOO (60)

60
Tunteiden palolla, suurella halolla
kiistoja ratkaistaan
kiistat on kovia, paiskellaan ovia.
sovutkin katkaistaan.
-
Maijja on vakaa, sen Kalle takaa,
sen vuoksi hättää ei,
hiukkase visaillaan, yhdessä kisaillaan
kiistat jo joku vei
-
Mukana sielu, aivan kuin nielu
mukaansa imaisee
rakkauvvensanoja, tiukkoja panoja
Kallekin riemuitsee.

maanantai 7. syyskuuta 2015

MUKAVOO (59)

59
Maija jatkoo yhä vaen urputustaan,
Kallen nuama vintyy jo vihhaan mustaan
puolustella alakaa ommaa kantaa,
selevät sävet Maijan kuulla antaa:

- Enhän minä sentään elläin liene,
et kae minua sentää parteen viene,
toki astumishommiin mielellään alan
Maijan viereen taivallan vaikka jalan.

Maijja yhä vaen totinen olla koettaa,
viimmen raekuva naoru synkkyyven voettaa,
aevan silimijä pyyhkijen naoraa Maija,
eikä aevan heti siitä heretä taija.

Viimen tappaotuu tunnolleen Kallelle sannoo
aevan kätesä Kallen kaolalle pannoo:
- Oot sä melekonen köriläs Kalle-kulta,
jos kiltti oot, saat jottae hyvvää multa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

MUKAVOO (58)

Maijalla löytyy sisua, voimaa,
ideoita hyviä ja taitoa roimaa,
miehen se helposti orjakseen saa,
hiukan jos sormea koukistaa.

- Yhen kalijan jos imasen oota vähän
Kalle koettaa vielä tingata tähän,
Mutta Luja on Maijan tahto ja voema,
ja konstejakin suuri valikoema.

- Helekatti Ukko jos vatuloet viellä,
kukkaahan ei haaveita sinulta kiellä,
vuan käötänto onnii jo toesta luokkaa,
turhat haaveilut ei leivänjatkua tuokkaa.

Eipä aottanu Kallen kun taepuva tähän,
tosin kapinamielellä aevan vähän,
mutta kun kahto Maijjan nuamavärkkii,
eipä Kalle tohtinu ennää härkkii.

lauantai 5. syyskuuta 2015

MUKAVOO (57)

- Paljon on virrannut Vantaassa vettä,
paljon otettu myös on lämmikettä,
kun viimmeksi rattorikaoppoja tehtiin,
Sillon vielä voetiin turvata mehtiin.
Mettäherrat ei puusta mittää maksa,
aevan olematon se on tukkien taksa,
ei ja aevan kuiva on minulla suu.

-Minkä taotta tänne pitikää tulla,
kun se vanaha rattori on suossa mulla,
ukon juutas vaen tahtoo kalijoo kiskoo,
Maija tulistuu tuasen ja niskoja viskoo.

- On akka mua kieltäny monneen kertaan
eipä oekein tiijä mihin sinuva vertaan,
aevan menneiden aekojen hameväkkee,
vasta kovan päästä se pehemijän näkkeen.

Maijja vaeti on sitten sannoo vähän,
jääköön rattorin osto justiisa tähän,
nyt kottiin ajetaan nopijasti,
aevan turhaan me tultiin tänne asti.
siitä rattorin ostosta mittää tuu,