13
- Vaen suakeli, katellaan mullekki, pieni ja ripijä,
joka aena on työhön pystyvä, eikä koskaa kipijä,
ja jos rahhoo vielä mukanaan toes, voes aoton ostella,
tuo mopokyyti niin kylymää on jäätyy räkä poskella.
Niin jahkaeltiin ja tuumittiin ja polte ylty vaen,
ei etes ruoka-aekakaa oo muistissa nyt laen,
kun tutkitaan ja tarkastellaan naesten kuvia,
se antaa noille veijareille suurta huvia.
Viimein löytyi kummallekin silimäänsattuva,
sellaenen jonka kanssa voes kokia rattuva,
niin kynät essiin kaevettiin ja onnii koettamaaan,
jos kirkonkellot alakaa heille häetä soettamaan.
Pureksittiin kynnää, rutisteltiin paperii,
välillä siinä siunattiin ja välliin kirottiin,
jo Ville viimen ahistuksen esillekin toe:
- En taijuu miten vaekijaa tää homma olla voe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti