Sivut

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE -24.


- Vuan eijookkaa hätä tämän olonen laesin
Mansikkille korkeelaetasen tilata taesin,
koska miehiä on se aina vihannu kovin
potkukohetta itelleen sihannut tovin,
tuumii Kalle ja jatkoo sitten näen:
- Itehhän minä ensiksi sen tielle jäen!
-
Onni kahtoopi isäntee kotvan aekoo:
- Kylläpä nyt oli potkusa jottae taekoo
minuva se taesi kuitenki nyt onnistaa
kun emännällä kalusa hoijattaa saa.

Onni lehemälle ruikkoo siemenet sissää
ja suatesannoeksi vielä perrään lissää:
-Tiehän nyt oekeen korree vasikka tuosta,
ettei uusimassa tarvii tiällä juosta.

Sillon muistaakin äkkiseltään isäntä-Kalle,
minkä tautta olkaan lähtenä navetalle:
- Mikähää se olj se äijjä, joka suapu tuppaa?
en kae minä sitä yöksi jiämään luppaa?.
-
Maijja muistaa siihen, että: - se jehovalaenen
jäe vuatteihen putsuuta uottamaan vaenen,
kun sen rytkyt män loskaan pihassa äsken
niin uattelin siinä jotta tuppaan sen käsken.
-
Aletaanpas tästä joutua äkkijä tuppaan,
se pijetään kyllä minkä minä vaen luppaan,
se on herralle kateltava puhasta paetoo
ja jos vielä antas sille oekejjaa maetoo.
-
Kah, läheppähän Onnihi sissään siitä,
ei se Tummeli-hoeto siihen tolohoosi riitä
samantien voijaan kahtua teijjän kummanki kalu
tuolla Kallellaki kun siitä aevan verta valu.
-
- Empä tiijä oekeen kun se herra on siellä
se tämmönen seminologi on vaen kuitenki tiellä
vaen kahaveelle kyllaki suattasin tulla
kun viimenen paekka tämä tännään mulla.
-
- No tottahan kahvit suat - tottakaet,
kun semmosen tällinnii munilles saet.
Maijja kiiruhtaa sitten juoksulla tuppaan,
kaet uatteloo herrahii missee mie kuppaan.
-
Vuan yllätyksen kokkeepi tuvassa Maijja,
eekä oekeen silimillään kahtova taejja,
esjliinallaan silimijjään peittelöö,
sieltä salloo päen silimäyksijä heittelöö.
-
Jo joutuvat hättiin myös Onni ja Kalle,
ihimetellen mikähän se tulkaan Maijjalle,
kun se näkköösä peittelöö liinalla essun
hokijen nimijä taevaan herroo jessun.
-
Mikä ihime se Maijalla silimään osu
Onniko se siinä sen verran hosu
että satutti kätesä Maijan ohtaan
voe annahan kun paenan kipijää kohtaa

VAPPUNA


Sehän vappu on meleko ankara päevä
pittee sammuttee pöntöstä järijenhäevä
ja kontata pitkin kavun laetaa
jyskyttee maata ja kaataa aetaa.
-
Aekusin aattona hommelit alakaa
ensin ottoo siivosti ylimalakaa
ja kokkeilla kuinka se kunto kestää
sitä vappua kun ei saa kukkaa estää.
-
Liemiruokija varataan tarpeeksi asti
että ei kävis kovinkaan katkerasti
jotta loppuu viina mutta jano jatkuu
eikä housussa oo vielä paskan katkuu.
-
Siispä lissää paokkua täötyy laettaa
ja sittenhän se vasta liemi maettaa,
kun on kipannu naamaan putellin kaksi
homma alakaa muuttuva kiinnostavaksi.
-
Heti kohtahan tullee mieleen naeset
ja ilot riehakkaat kaekenlaeset
siinä oot kohta aeka kovvaa miestä
että halluut jokkaesen karijun piestä.
-
Yhäti lissää höyryä otetaan pannuun
se ei tyhyjä tepsikkää meikä jannuun
kunto kyllä kestää eihän tippa tapa,
tämä poeka on tämän maaliman napa.
-
Kuka helevetti ravistaa tätä laivaa,
pittää vielä muutama ryyppy kaevaa
sittepä onki höyryä parraemmilleen
tämä poeka ossaa hommat takitilleen.
-
Mitä helevetti miksi tämä mualima kaatuu
aeneet piti kyllä olla parraenta laatuu
Jumaliste nyt taesi tulla pimijä yö
piru, nyt pittää kiireesti avata vyö

VIUHKAA

VAPULLA VIUHKAA
Vapulla viuhkaa
simaa on tukassa
muutenkin mimmi
iteltään hukassa
ei tajuu mitään
järki on lomalla
lirputtaa hellästi
kielellä somalla.
Vappu on jarruja
löysännyt vapuksi,
asusteet kutistu
pieneksi lapuksi
nyt hiekkarannalla
vienti on rajua
ei sitä tytteli
itekkää tajua.
Vappu nyt haluaa
rajua menoa
pelata lottoa
ja takakenoa,
osumatarkkuus
parasta mallia,
nyt huti-iskuja
ei voisi sallia.
Virta jo loppuu
Vappu on sippinä
viimmeset sentit
tarjotaan tippinä
vappu on ohi
tukka vaan sekasin
Vapulle pienet
jutut kun tekasin.

LAULETAAN 2

VAPPURULLAATIVAPPUA (kaikille!)
Talven kun harmaalla mielellä kuljit,
Vappu sun mielesi nyt kirkastaa,
synkyyden syvälle sieluusi suljit,
aika on viimeinkin taas juhlintaan,
:,: Rullaati Vappua, rullaati rulla,
rullaati Vappua, rullallallei:,:
-
Katsele kevättä herkällä miellä,
Vappuna huolesi voit unhoittaa,
Vappuna ethän sä iloa kiellä,
kaunista kevättä voi toivottaa.
:,: Rullaati Vappua rullaati rulla....:,:
-
Kevättä kestää vain hetkisen aikaa,
päivät kuin siivillä pois pakenee,
keväässä aina on jotakin taikaa,
jokaisen rinnassa se tuntunee.
:,: Rullaati Vappua, rullaati rulla...:,:
Ota siis huikka ja hellitä hiukan,
arki on huomenna luonasi taas,
tuosta kun imaiset tilkkasen tiukan
hihkaise hyppää ei jalka oo maas.
:,:, Rullaati Vappua...:,:

LAULETAAN.

ELDANGAVAPPUA
Vappu on meillä nyt,
se pohoseen tänne on eksynyt,
on meillä kaljat ja kassit,
taskussa passit, juu.
Käyty on Virossa,
siellä aineet ei hinnankirossa,
on meilla votkat ja wiskit,
miehet on riskit, juu
On meillä aineita, ei puutepaineita,
uutta kun naukataan, makkaraa haukataan,
On elämässä laatua, se aivan lahjaksi on saatua,
nyt täysin vitutus on poissa,
riittää putelleissa noissa, juu.
Makkarata suolasta,
on välliin herkullista nuolasta,
on meillä monenlaiset herkut
kavereille terkut, juu.
Taasen kallistellaan kuppia,
ei vanne kiristä päänuppia,
kun kevätmeininki on päällä,
väliäkös säällä, juu.
On tässä korkattu, kaverit morkattu,
laskettu paineita, siemastu aineita.
On elämässä laatua, se aivan lahjaksi on saatua,
nyt täysin vitutus on poissa,
apu putelleissa noissa, juu.

LOMA -25-


Hätäisesti hän vetäisi kätensä takaisin, ja koska oli herrasmies, häneltä tuli automaattisesti suusta ,aivan selvällä suomenkielellä:
- Anteeksi, en yrittänyt mitään.
Suomalainensotilas oli äkkiä riisuttu aseista, ja koska aurinko paistoi niin kuumasti, he riisuivat asetakinkin, sarkatakin, kesävarusteita ei oltu vielä jaettu rajavartioon.
Sitten sotilaat kehoittivat Tuomoa nousemaan ja he syleilivät ja suutelivat häntä , sillä olihan rakas maanmies saatu ilman neuvotteluja takaisin kotimaahan.
Nyt Tuomo sai puhelahjansa takaisin, ja monin taidokkain sanankääntein hän selosti , lomamatkansa erivaiheita, unohtamatta sen järisyttäviä järkytyksiä , eikä hän salannut edes sitä että oli doupannut. Sotilaat pistivät kädensä kasvoilleen ja katsoivat läpi sormiensa kaikki mahdolliset rikkeet , mitä Tuomo ehkä oli retkellään tehnyt. Tosiasiahan oli , että Tuomo oli kaiken toiminnan tehnyt vieraanvaltakunnan alueella, joten nootin mahdollisuus leijjui ilmassa. Mutta onneksi eräs sotilas huomasi sen , ja ampui ankkana alas.
Tuomo oli kietonut taasen lannevaatteen perhekalleuksiensa peitoksi. Sotilaita nauratti mainosten siinä olevat tekstit.Varsinkin se suuresta kertova, olihan he nähneet, mitä siellä oli.
Suomalaskansalliseen tapaan he pistivät juhlat pystyyn Tuomon pelastumisen kunniaksi. Eräs sotilas kävi hakemassa korvesta , korpirojua, ja juhlat saattoi alkaa.
Tosin he siirtyivät siitä rajanpinnasta hiukan etäämmälle , että velivenäläinen , ei pääsisi yllättämään, kesken juhlien.
Ylikersantti antoi jokaiselle putelin, Tuomollekin, ja nosti maljan(putelin) Tuomon paluun kunniaksi ja huudatti kolminkertaisen"eläköön" -huudon, Tuomon suureksi mielihyväksi..
Tuomohan ei ollut oikein tottunut olemaan tuollaisen huomion kohteena. Kaikki liikeneuvottelut kun nykyään käytiin netin välityksellä. Punastellen hän kiitteli, ja pahoitteli sitä , että hänen juhlaasunsa oli kovin .....erikoinen. Ylikersantti lohdutti, ettei sen väliä, kunhan vaan pontikka riittää. Korpirojun hakenut puskajussi antoi tiedotuksen , jotta seuraava annos on valmista parin tunnin päästä. -jat-

VAPULLA PÄÄHÄN-

-ja se vie jalat alta.Neliveto päälle ja yrjö pyrkii kaveriksi.Kantomatka omaan   vuoteeseen Via Dolorosa. Valtion pahna on vapunjuhlijan taivas.
***
Viimeiset lehdet putoaa kun kiireemmät ryntää ensin. Hesarissa kauhujuttuja politiikan pyrkyreistä. Armo tuo oikeutta ja rosmolla tippa linssissä. Virsiä veisaa uskovien kuorot ja pakanat kiroaa lakanan valkeutta. Ottaa silmään erikoisuus. Silmät kiinni ei näe. Kuvitella voi.
***
Kuka postin toi, vai toiko kukaan? Lähde mukaan, aina se mahtuu, jos mieli palaa. Sammutusruutat vakijovaruste. Roihut sammuu kaikki väki nukkuu ja kukkuu käki eikä pesi. Huoneisto vapaa huomenna.
***
Lehmät lentää , sielu saa siivet. Köyhässä on rikkaan alku. Sioitukset pielessä alamäki mielessä ja se pysäys joka on äkkinäinen ja vaatii ryhtiä..
***
Johtotähti ojassa ja kuskilla paha olla. Nääs polla ei säteile. Tsernopyl kaukana ja mennyt päivä. Jossain kuu kumottaa ja aurinkossa on pilkkuja. Tilkkuja tarvii täkintekijä ja lankaa...
***
Surulla huomaan - taas itkee Ilona alennustilaa, kun suru on silmässä, eikä viimenen päivä tuo ratkaisua päivän polttavaan kysymykseen.
***
Aika pilaa kaiken mihin tarttuu, mutta karttuu syntikuorma ja hihna katkeaa. Toivotaan pahinta, pelätään parasta, kukaan ei varasta sioitettuja ajatuksia. Sika kätkettynä korulauseisiin ja koira haudattuna maireaan hymyyn, Sudella on sudenturkki yllä ja ketulla häntä kainalossa. Kanat - loppu on lähellä!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE-----23


Elähän huoli Kalle homma kauaa ei kestä
pit homman jäläkeen Onnilta munat pestä,
kun tuo Mansikki potkasi arkaan paekkaan,
siksi minä tässä Tummelin kansa saekkaan.
-
Nyt isäntä hölömönä kahteloo Maijjaa,
on silimissä ilime kuin oesi vajjaa,
- Eipä kaet ne sittenkään tuolla laella,
siemennä lehmijä näellä maella.
-
- Uuvet konstit ne on käötössä meillä
kun kuletaan näellä siemennysteillä
Mansikilla vain taisi pettää perä
sen nimmiin taes mennä tää ensi erä.
-
- Ihan tottako siemennys käöpi niin
että siementäjä panneotuu hommelliin
luonnonmukastahan toki semmonen on
ei sekkää homma ennää oon tunteeton.

- No eehän nyt sentään ukkeli-kulta,
Se Mansikin luonne vaen on tulta,
että kiima jo sivutte livahti hiukan,
se Onnille antoeki potkun tiukan.
-
Onni ottoo pillisä, hollille saa sen
vaen Mansikki vihurissa pyörii taasen,
ei homma se luonnistu huonostikkaa,
koko yritys jälleen valluu vikkaan.
-
- Tuuhan sinnäe ukko toeselle puolen,
ja pijätki sitte tolokusti huolen,
ettei hommassa kävisi huonosti tälleen
ja Mansikki lojjauttaan piäsis jälleen.

Jopa valakenee isännän piähän heti,
mikä Onnin housut nilikkoehin veti,
hieman vahingon ilosesti mainihtoo:
-Se tää Mansikki miehijä kaltoen kohteloo.
-
Pakottooko vielä Onnilla se suoro
se Mansikin oppiin oli Onnin vuoro
isäntäähän se männä viikolla potki
ja täyvelleen kutemistouhut sotki.
-
Onni työntee kätesä lehemän sissään
sannoo: Onkohan makija paekka missään
täällä tuntuu oleven jottae vikkaa
joku hommeli tässä lehemässä klikkaa
-
Möyrytaatiko Mansikkiin iskenä oesi,
sepä se sitten tähän selityksen toesi,
minkä taatta se ukkoja munille hutkii,
sehhii asija ny selevesi iliman mutkii.
(jatkuu)‎´´´´´´´

LOMA-----24

Samoiten hän kuunteli jokaista risahdusta, mikä hänen korviinsa asti kantautui. Ja kantautuihan sitä. Hän kuuli hiljaista suomenkielistä keskustelua, joka sai hänen ihonsa kananlihalle. Keskustelusta kävi ilmi , että maahanpyrkija ammutaan armotta, jos vielä näkökontakteja saadaan.
Paniikki meinasi iskeä taasen Tuomon olemukseen.Osa hänestä oli nykimässä takaisin Venäjälle, toinen osa vaati syöksymään Suomen synkkiin korpiin. Mutta aina rauhallisesti vaikeuksiin suhtautuva perustuomo, halusi harkita ja paneutua pulmaan tosissaan.Mikä voisi olla se keino, millä saada sotilaat tajuamaan, asian oikeanlaidan.
Tuomo tunsi kurkussaan kuristavan tunteen, hänen tekisi mieli kokeilla lähtisikkö kurkusta puhe vaiko vain epämääräisiä mölähdyksiä.
Sitten hän keksikin keinon. Hän alkoi ajatella hyvin murheellisia asioita, niin että häntä alkoi itkettää. Tuomo kun ajatteli , että ei niin julmaa sotilasta olekkaan, joka ampuisi itkevää ihmistä. Hän kävi mielessään läpi kaikki häntä riipaisseet asiat, Varsinkin nuoruudenajan pettymykset sai hänet itkemään suureenääneen.
Siinä nyyhkiessään Tuomo huomasi raudoitetun sotilassaappaan ilmestyvän näkökenttäänsä. Hän nosti hieman katsettaan ja huomasi katsovansa kylmän ja uhkaavannäköisen konepistoolin piippuun.
  Sen enempää hän ei ennättänytkään, kun kp;n takana oleva mies sanoi tovereilleen:
-Hei kaverit! Tulkaa katsomaan täällä on märisevä ilikosen alaston ryssä.
Kaksi muuta sotilasta saapui pensaantakaa näkyviin. Nyt Tuomo tiesi olevan sen hetken, joka merkitsee hänen tulevaisuudelleen paljon. Tuomo kakisteli kurkkuaan. Ainakin jonkinlaista ääntä kurkusta muodostui. Hän koetti miettiä miten asiansa esittäisi. Pitäisikkö nousta seisomaan ja kädestä pitäen tervehtiä ja esitellä itsensä. Hän hylkäsi ajatuksen yht´äkkiä kuin se hänen mieleensä oli tullutkin. Sillä voisihan aiheuttaa väärinkäsityksiä , jos alkaisi käsiään ojennella.
Sitten Tuomo päätti yrittää sanoa sen kukkasin, ei muuta kuin tolkku kukkapuska, mieluiten sinivalkoisia,sehän varmaan uppoasi jäyhään suomalaiseen sotilaaseenkin..Tuomo hamusi kättään sinivuokkoja kohti, mutta silloin sotilas heilautti pyssyään ja murahti:
-Paikallasi ryssä! -jat-

VAPPUA KOHTI.


Hassuna maailimalla , kunhan kotona muistaa murehtia. Eikä suru silmiä puhko ja kyynelissä hehkuu timantti. Kaikki hoituu hyvänmallisen paidan kaa tai ilman.
***
Toki asian voi löytää rasiasta kunhan ei ole suuri. Sillä suuren kanssa rasia on vaikeuksissa ja muuttuu arkuksi? No, väliäkö sille oli matti tai ville. Kunhan sukuun tulee ja menee mukiin!
***
Ennustamaton hetki lyö kasvoille kauneusnaamion. Apua huutaa heikommat ja rohkeat elvistelee liskojen yössä, työssä puurtaa työtätekevät ja herroilla optijot lankeaa.
***
Kankeaa on välillä vanhan konin juoksu, mutta suuri palkinto odottaa ottajaa. Pakkanen panee odotajan varpaat. Mustiksi muuttuu henkevät mietteet. Yössä kulkee monenlaista ottajaa. Harva antaa vähääkään!
***
Ei vältä...Kaurakuurossa kuulevan siemen. Puuronsilmästä katsoo ymmärtävän katse. Hassuna henkailee henkari ja palttoo on unesta tehty. Turkki huokaa minkkien elämän tuskaa ja ketut kanalassa viettää verijuhlaa.
***
Naapuri suulissa orgiat kamalat. Trenki panee heiniä seipääseen ja piika ottaa onnettoman alas. Suuret kellot moikaa kristityn syntejä.
***
Tyhjäksi on viety pirun konstit ja saatana tuntee täyttymyksen kun köyhä sortuu rikosten teille, mitäs meille! sitä yhtä ja samaa.
***
Ei kirkastu päivä ei kumota yö. Paksut pilvet peittää lapsuuden leikkipaikat. Muija keitä saikat, kyllä nälkä lähtee ennen kuin palaa, paitsi jos salaa tegee temput, eigä voi mitään. Tässä seison kun maa makaa.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE -22,


- Särkykö munat, tuota huolehtii Maija
tästä hyvillään ei olla eukkosi taija?
Tekkeekö häijjyä, menneekö sulta taju
kun potku tuo oliki melekosen raju.
-
- Saakeli, taesi mennä nyt lituksi munat
on olo aevan kuin päältä ois ajanu junat,
sannoo Onni ja haarojaan käjellä paenaa,
ihan kalapija on joko melekeen vaenaa.
-
- Voe ihime mitä minä tehä ny voisin
oman ukkelin kopekset taijolla hoisin
mutta tohinko minä etes kahtua noeta
Onnin perrhekalleksia, niitä ainuoeta.
-
Nyt pakko kae se on kun ottaa kovin,
Maijja emäntä tuota miettiipi tovin,
kohta käsin vikkelin aukasee vyötä,
pakko kae tässä alakaa on hoetotyötä.
-
Varovasti Maijja aukasoo Onnin housut,
siinä unohtuu aorinkon laskut ja nousut.
kun hän hilijaksee puottaa housut allaa
samalla huastellen Onniin uskova vallaa:
-
- Eipähän nämä vielä ihan entiset oo,
ehkä ne siitä toepuu, kun vähä hieroo
varovasti tuosta, no tuntuuko missään?
Maija hoetajana hiärii jo elementissään.
-
Hellijen Maijja sivelöö varren ja pallit,
aevan hyvät on Onnilla kopeksen mallit.
Kun puhaltelloo laupeesti vielä tähän,
niin nostaakin veitikka piätään vähän.
-
Elä helekutin värkki siinä piätäsi nosta
sannoo Maija, otahan nyt ensiksi tosta
jiäkylymee vettä Onnin huaroehin heittää
kourakuppiin Onni kalleutensa peittää.
-
- Katotaampa joko se raohottu veikko
ei se sentää liha saa olla niin heikko
tähän pitteeki laettaa Tummeli rasvaa,
eiköhän sille ala sitte luonneki kasvaa.
-
Onni huohottaa pinteessä kotvan aekaa
kun isännän askeleet ovelta kaekaa
- Mitä hemmettiä täällä ihan munasillaan
jokohan minä polliisin tänne tillaan.

LLOMA---23.


Siispä Tuomo lisäsi, mikäli mahdollista , jalkojensa liikettä. Ja vauhti parani selvästi. Toden-näköisesti Tuomo alitti kaikki mahdolliset ennätykset . Koska Tuomo oli solakassa kunnossa ja vatsa tyhjänä ei hänellä ottanut ollenkaan henkeen. Ja maitohapotkin pysyivät jossain piimäpurkissa., eivätkä olleet haittaamassa Tuomon rankkaa suoritusta.
Pelastava pajupensas oli jo kymmenen metrin päässä, kun Tuomo iski jalkansa johonkin kiveen tai kantoon. Kuin mäkihyppääjä Tuomo syöksyi etunojassa likomärkään maahan, ilman suksia. Mutta se olikin onni onnettomuudessa, juuri kun Tuomo mätkähti maahan, kp-suihku pyyhki hänen ylitse.
Tuomo siunasi tuuriaan ja noitui ukkovarvastaan, siihen koski kuin olisi junan alle jäänyt, siihen teoriaan Tuomo ei kuitenkaan uskonut, päin vastoin hän piti sitä mahdottomana, koska junan olisi kyllä huomannut, jos se olisi paikan ohittanut.
Siinä ähistessä Tuomo hilasi itseään , senttisentiltä lähemmäs pensaikkoa. Sade jatkui edelleen rankkana, ja suuria rapakoita oli muodostunut jo Tuomon reitille. Uimiseen vettä oli kuitenkin liian vähän, joten matelu oli ainoa käyttökelpoinen etenemistapa.
Nyt Tuomo jo saattoikin hengittää vapaammin, ja hän hengittikin syvään , viimeistäryntäystä varten.
Pensaanläpi hän yritti sihtailla missä sotilaat olivat, mutta silmiinsä hän ei heitä saanut.....onneksi. Se olisikkin hämärtänyt näkökenttää aivan liikaa. Tuomolla alkoi homma panikoida, mutta hän rauhoitteli itseään, muistelemalla kotona olevaa perhettään. Tuomo oli mielestään , kuitenkin voitonpuolella (paremminkin Suomenpuolella) joten hän katsoi luottavaisesti, sinisilläsilmillään eteenpäin, tulevaisuuteen.
Sade alkoi tauota, ja tumma synkkä pilvi vetäytyi pois, lämpimästi hehkuvan auringon edestä.Luonto tuoksui huumaavasti kaikenlaisille yrteille ja kukille..Tuomolla tuli kyynel silmään kun hän huomasi kuinka ihana oli Suomen kevät.
Mutta nyt ei olllut aikaa vaipua turhiin haaveiluihin, nyt oli tullut toiminnan aika, toiminnan joka johtaisi lopultakin tämän tuskaa tuottaneen lomamatkan siunattuun loppuun. Kun siitä selviäisi vielä elävänä , voisi taasen paneutua firman projektivastaavan , vastuunalaisiin tehtäviin, ja näppylähansikkaiten markinonnin jyrkän nousun tuomiin järjestelyihin.
Silmä ns. näpissä Tuomo katsoi , näkyykö mitään liikettä missäänpäin . -jat

OHJE

VAPPUNA ON MUKAVATA
Vappuna on mukavata aurinko jos paestaa
kevväesijä tuoksuja saa pusikossa haestaa
Panna ratkiriemukasta taekka ujonlaesta
kampetta kun etsivälle löytyy monenlaesta.
-
Tavarata ostella voe, kun ei ole lammaa
laatu tietty ratkasee kuhan on laatugammaa
ja jos ei eorot riitä voenet velaksiki ellää
näen Vappuna ei vastaanpanemista liene kellää.
-
Siis tarkoen tutki tavara se onko kunnollista
kas jos on palijo käötetty voe olla vaarallista
siis iliman muuta varmistele ostoksesi laatu
se kylykijäenen harmittaa, se ilimaseksi saatu.
-
Ennen kuin tutkit syvältä niin luotaemesi suojaa
jos ostos riskitavaraa niin rukkoella saat Luojaa
se että sinut varijeleisi jäläkilaskuloesta
varsinkin ostos ulukua ei taösin vaaraa poesta.
-
Vaekka on Vappu muista silti varovaenen olla
kohtuuvella viinaa käöttele, lopeta suosiolla
ennen kun sulta pimenee pöntöstä järjenääni
jos käypi niin sun toelaeluista puhuu koko lääni

IHMEEN ÄÄRELLÄ

-
Tämä on tositarina joka panee miettimään voiko tää olla totta.Se vaan on TOTTA!
***
Viime viikonvaihteessa su.iltana rupesin nukkumaan tavalliseen tapaan klo.23.paikkeilla. Silmälasit panin yöpöydälle. Nukuin yön normaalisti ja heräsin  5.00. En edes vessassa käynyt, se rollen kaa aina oma numeronsa.
Kaikki normaalia, mutta en löydäkkään laseja?   No, aattelin että olen unissani huitassu lasi lattiallle. Etsinnät ei tuonu tulosta. Piti turvautua vanhoihin laseihin. Vaimo suoritti perusteellisen siivoouksen, vaihtoi petivaatteetkin. Lasit pysyi piilossa. Vaimo jo epäili, että olen vetänyt lasit vessasta alas. Haku koko ajan päällä.
***
Tuli sitten eilen ilta!!!!!!!!!Taas pitkälleen 23. Puoliunessa torkuin aikani. Minulla yökellona vanha Nokia-känny. Katsoin aikaa. 00,03 oli aika. Uni tuli vain puolittain. Torkuin kylelläni oikea käsi oli osittain petin ulkopuolella. Ryypäyn uneen ja käsi herpaantuu.   Tunnen kun jotain irtoaa kädestä ja kolahtaa lattiaan. Luulin että tokkurassa oli känny jääny käteen.Näin on joskus käynyt. Kumarrun kurkkimaan hajosiko känny? Uskokaa tai elkää. Kadonneet lasit  ON Lattialla.
Nyt lasit on silmillä!
***
Herää kysymyksiä:   MIkÄ VOIMA LIIKUTTI RILLEJÄ? mISSÄ NE OLI 4 PÄIVÄÄ? oSAAKO KUKAAN KERTOA? Ihme juttu!

torstai 27. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE

- Vaen se kyllä soppii, Onni jo sannoo
ja Maijjan uumalle jo kätesä pannoo.
- Mitenkäs se sinulla vaohti on piällä
onko ilimasto pysyny tyynellä siällä.
-
- Voe lempo kun toesinaan myrskyt vinkuu
kun se ukon kalsteeni myötääsä hinkuu
pitäsi olla ruojalle kahavia, ruokaa,
monenlaestaki luatikkova, herkkuvuokaa.
Ja kaekesta paskasta ei palakkaa mittää
kyllä tässä helevetissä katkeruus ittää
nyt eoron saa kun pistää kolome likkoo
minä luulen on systeemeissä jottae vikkoo.
-
Vuan lehmä navetassa haekeesti ammuu
siinä heinijä samassa suuhusa hammuu.
Vuottaa eekö se sulho jo tulla voesi
peräpiähän vasikan tekotarpeita toesi.
-
-No, pijähän ny kiinni hännästä Maija
ei tästä muuten mittää tulla taijja,
antaa Onni ohjeitaan, kiärien hihhoo,
eppäillen se Mansikki Onnia kihtoo.
-
Perspuolelle lehmän se asettuu Onni,
tämännii homman hoetaa ny korvikesonni.
Vuan arvaa ei Onni miten käykään tässä
kun karjan parasta lehmee on siementämässä.
-
Just kun Onni sen pillisä huulille suapi,
Mansikki takasorkallaan Onnii kojjauttaapi
potkassee Mansikki Onnija huaraperrään,
sukukalleuvvet vuarassa ovat errään.
(jatkuu‎

MATKALLA.

Mureni mun helppo leipä,
limppu pehmeä lopahti
kun mie kurja kuljeskelin
pitkin maanteitä ravasin
etsiskelin onneani
hyvää tuuria tavotin.
-
Kuljeskelin, kummastelin,
pitkin maanteitä matelin
kuljin siellä, kuljin tuolla,
jopa tännekin tähysin
onni käänsi kelkkojansa
tuurin tynkäkin hukassa.
-
Kului kunto huonommaksi
ikä tepposta tekaisi,
jyysti kankut kankehiksi
polvet väljäksi porasi
niveliä jyrsiskeli
nahkan ryppyihin rutisti
-
Nyt oon matkalla takaisin
tyhjän konttini keralla
matkalle lie haaskattuna
kaikki tärkeät tavarat
tunteet vienyt talventuiskut
tahto tuulehen tuhottu
-
Enpä tuota tuskittele
en mie muutenkaan murehdi
elän päivän kerrallansa
viikon vitkalleen kulutan
kummastellen kummempia
ihmeita suuria sulatan.

LOMA--22.

Tuomo ajatteli , että nythän tuon senkin ihmeen näkee. Eikä mennytkään kuin hetki, kun salama valaisi, häikäisten synkistyneen aamun. Tuskin salaman väläys oli häipynyt, kun valtava jyrinä tärisytti maata. Kauaa ei tarvinnut odottaa kun sama toistui. Nyt vaan edellistäkin rajumpana. Tuomo oli aina pelännyt ukkosta, mutta nyt hän ei tuntenut pelkoa ollenkaa. Hän jopa toivoi , että Taivaanukko tähtäisi häneen , ja tekisi selvää. Tosin selvää tulisi, jos hän nousisi ylös, hänhän olisi ihanne maalitaulu, värikäs ja sopivan pieni. Mutta Tuomo pelkäsi tuskaa. Koska hän oli lehdestä lukenut suomalaisten uusavuttomien nuorukaisten mitättömästä ampumataidosta, hän oli varma, että hänet ammuttaisiin siipirikoksi. Haavoittuneen pirullisia tuskia Tuomo ei halunnut kokea, ruoskanjäljissäkin oli kestämistä.
Ensimmäiset suuret sadepisarat tavoittivat lätsähtäen maanpinnan. Tunnelma oli juhlallisen odottava.
Kummaltakaan puolelta ei ollut pitkäänaikaan käytetty tulivoimaa. Sitähän Tuomo ei tiennyt oliko sotilaat vielä asemissaan. Sillanpääasemista ei voinut olla kyse, koska lähettyvillä ei ollut siltoja, eikä siis sillanpäitäkään.
Äkkiä kävi maisemassa kuin humahdus. Pensaat ja puidenoksat aivan taipuivat kun rankkasade valui alas valtavana ryöppynä. Tuulikin oli herännyt ja puiden latvat heiluivat, kuin suuressa tuskassa, ja maassa irtonaiset oksat lähtivät tuulen mukaan, vapaamatkustajana.
Nyt Tuomo huomasi tilaisuudensa tulleen. Kuin jousen viskaamana hän oli pystyssä. Jostain rääkätty keho sai , ylimääräistä voimaa ja kuin "himohäss"in ajamana Tuomo kiisi poikki leveän rajalinjan. Koska lannevaate oli liian houkutteleva maali, hän irroitti kankaan vyötäisiltään, ja rypisti silkkikankaan, kuin taikuri, kouransilmään.
Kuin aropupu Tuomo kiisi matalana ja nopeana , väistellen ilmassa lenteleviä oksankappaleita, ja kuusenkäpyjä. Sinivalkoinen rajapaalu ohittui humauksessa. Tuomo tunsi rinnassaan kuumana tunteena, rakkaan kotimaankamaran jalkojensa alla. Jos hänellä olisi aikaa, hän kumartuisi suutelemaan maata jalkojensa alla. Mutta kiire oli valtava. Matka oli vasta puolivälissä, ja vastassa arvaamaton suomalaisten, tappamaanopetettujen rajamiesten joukko. -jat-

SITÄ JOTAKIN...

pittää rakennella, vaekkei nämä värkit oo rapijat. Tahtoo tulla semmosta sekuntaa, vae eikö se määrä korvaa laavun, ennen ihtijään lohuteltiin. Mikksei päje nykkii?
***
Ei kae silloo mittää äärtä eikä määrää tuolla immeisen hölömöyvelläkää. Saateri kun keksitään yhä kovempija liemijä, joella varmasti mennee pöntto sekasi. Hummeettivelli jämähtää pankkuriin, eikä kaveri ällyvä tälle maalimalle mittää.
***
Mikä helevetti se saa yhtymään esimerkiksi noehin huumeissii? Jokkaenen nykyvään tietää mihinkä se takkuuvarmasti johtaa.
***
Pertana kun ne sitte höyryissään on kuin jottae sankareita, tae maaliman omistajia. Pannaan siluvei kaekki mikä ehyttä oli.
***
Kae se raha on suurintekijä joka pitää yllä tuota valtavaa huumehommaa. Oon kahtonu Jimiltä tuota Tulli-sarjaa. Jumankaota koetetaan keksijä vaekka millasta piilopaekkaa nyssyköelle. Jopa nieltään huumepötkyjä. Eikö nuo pölijät hoksaa, että käry käö varasti. On koerat ja huipputekniikka apuna.
***
Vuosia mätkähtää vankeotta, tietää kurijija vankilavuosija, eikä ne tyrmät taija olla mittää luxus lukaaleja, kuten Suomen vankilat.
***
En tosin oo vankilas ollu, mutta töllös ovat näyttäneet, että harva asuu siviilissä niin hyvin, kuin Suomen rangaistusvanki..
****
Lipsahti ny pikkusen sivuraeteelle, vaen haetaneeko? Huomenna jottae muuta.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

VOE POJAT...

Kattelen suurilla silimillä
näetä maaliman asijoeta
eipä ennää taho ymmärtää
noeta kaekkija kiemuroeta
Joeta immeiset tekkee toesinaan
ne on aevan ku järkijä vaella
noella konsteilla ei kyllä toemeen tuu
varsinkaa syrjäkylijen maella.
-
Kukkaa ei ennää ittijään likkoon paa
vaan valamista hyvvää vaatii
ja jos ei niitä etuja heti saa
ne jo valituskirjettä laatii.
Heti kaekki mulle nyt vaajitaan
lähimmäestään ei kukkaan muista
susien laella uhrit raajellaan
ja lihat irti revitään luista.
-
Oma maha pullottaa valtava
läskit löysät poskissa hyllyy
ja ravitolaillan jatkoksi
naeset vappaasti tarijuvaa pyllyy
Kaekenlaenen riettaus kukoistaa
sekä lespot ja homppelit hilluu
Peräporttija nykyvään vonkaellaan
ennen reilusti tahottiin pilluu.
-
Komijasti tää mulle passaelee
enpä sen vuoksi laenkaan haasta
Se vaen minua suuresti kummastuttaa
miksi kiinnostaa pelekästään saasta
Aika aikaansa kuitenkin elellään
sano pässi kun katkastiin kaola
Se on selevä ei päätön millonkaa
ennää pornolaoluja laola.

MAIJA&KALLE - 20.

Ei mää kauaa ku pihalle aoto tullee,
siitä ylös nousoo herra paksu ja pullee,
Maija juoksoo vaohilla ottamaan vastaan,
herralle sanan sannoo muutaman aenovastaan.
-
- Nyt on kiire, navetassa jo ootetaan kovin,
sinne vuan lehemä seisomakiimassa tovin,
eipä aekaella ennee, että heti tärppää,
sannoo Maija vilikkaasti, muistuttaa kärppää.
-
Tuota...en oikein tiedä missä nyt mennään?
takeltellee herra ja kovasti tekkee tennää,
kun Maija osottee käjellään navetan ovveen
pohtii nyt tässä taisin langeta meleko lovveen.
-
- No, eikö herraa kiinnosta lehemän puo,
loppukiimassa alakaaki olla jo tuo,
vaen kun äkkijä työnnät siemmenet sissään'
niin yheksän kuun piästä suahaan karijaa lissää.
-
- Kyllä emäntä nyt käsittää aevanki väärin
minä Jumalan sanansaattajana innolla häärin
tässä teille on Vartijotorni ja Herätkää!
ystäväni et sinäkään pirun saaliiksi jää.
-
- Kah päevee, tiällähhää onnii jo sonni
turhan reissun taesinki tehä oon Keino-Onni
hyvinkö sillä herralla siementä sylyki
kun näöttee lehemänpaskassa olevan kylyki.
-
Herra kahtoo takkisa kaenalon alle
ihan haesoo se lehemän muutamalle
Onnin maasturi rattaasta paskoo heitti
ja se herralta puvun kuralla peitti.
-
- Sa-saatte korvata kaiken vahingon kyllä,
paras puku kun minulla reissussa yllä,
miten matkaan voen saattaa Jumalan voimaa
Herra heristää nyrkkijä, Keino-Onnia soimaa.
-
-No mänkeepä uottamaan työ siitä sisemmälle
ja pitäkee suarnoonne vaekkapa isännälle,
minä vuatteenne puhistoo luppoon ihan kohta
ja likanen näkkyy olevan herralla ohta.
-
Näen tarinoijjen emäntä Onnija kahtoo
unelmiensa salaista olla kae mahtoo.
-No eeköhän myö lähetä siementä ruiskii,
Maijja Onnille kikattaen korvaan kuiskii.

LOMA -21-


Onneksi oli lämmintä, kohta liiankin lämmintä. Aurinko porotti täydellä terällä Tuomon runneltua selkää joka rupisena ja verentahrimana alkoi kutisemaan.Tuomo liikautti kättään , heti kp-sarja hakkasi lähelle hänen olinpaikkaa.
Kyllä saatana, me suomalaiset ollaan verenhimoisia, ei anneta uhrille mitään mahdollisuuksia. Uhriksihan Tuomo itsensä tunsi....veriuhriksi. Tuomo tunsi äkkiä , että kasvinkumppali oli herännyt ja halusi seisomaan. Mutta eihän Tuomo voinut sellaista sallia. Kovasti komentaen hän yleensä oli saanut kaverin taipumaan tahtoonsa. Mutta nyt epätoivonhetkellä , hän epäonnistui surkeasti . Kaveri aivan villiintyi kuin olisi saanut jostain pisaran "himohäss"iä. Tuomo yritti hillitä mielikuvitustaan, mutta kauniita nuoria naisia aivan tulvi hänen mieleensä ja kaikki oli täysin alasti
Viimein Tuomo muisti, kerran epäonnistuneensa , erään ruman naisen kanssa. Silloin hänellä ei ottanut ns, eteen , ei sitten millään. Ja se auttoi nytkin, häpeän tunne joka hänet silloinkin valtasi , auttoi nytkin , ja Tuomo huokaisi helpotuksesta. Se ongelma oli toistaiseksi ohi.
Tuomon aivo tyoskenteleli, taukoamatta. Muodostaen erilaisia skenaarioita. Yhden tultua valmiiksi, hän joutuu sen heti hylkäämään, siitä syystä , että näissä olosuhteissa se oli mahdoton toteuttaa. Ilman ruokaa ollut Tuomo oli hoikka poika. Koska hän oli lisäksi pieni kooltaan, hän oli aluskasvillisuuden seassa lähes huomaamaton. Ainoa merkki hänestä oli lannevaate, joka loisti kilometrien päähän, jos joku niinkaukana hokssasi Tuomon suuntaan silmäillä.
(Mutta koska meillä on nyt pattitilanne, meidän on pakko tehdä nyt jotain Tuomon hyväksi? Näinhän tapahtuukin. )
Äkkiä sysimusta ukkospilvi peitti heloittavan auringon. Luonto vaikeni, ja,,,aseet. Kammottava hiljaisuus valtasi tienoon. Linnut heitti laulamasta Eikä puhelinlangatkaan valita, tosin puhelinlangat olivat kymmenienkilometrien päässä, joten niitten volina oli vain kuviteltu uhka. Karjalan luonto antoi parastaan, sillä kohta jyrähti. Tuomo oli väsymykseen asti kuullut, kuinka siirtolaiset aina kehuivat Karjalanluontoa. Kuinka he sanoivat ukkosenilmallakin , että .....koton Karjalas ol ukkosetkii paljo kovempii, ja ain sato enempii. -jat

MAALARI.


Kevät lymyää tulevissa päivissä. Suuri maalari duunissa. Suuri yleisö katsoo jänityksellä onko huomenna pouta. Työtaistelu maisemassa. Rikkurit paikalla. Homma hanskassa, väri väärä. Vihreetä kehiin!!!!!!!!!
***
Maalari lakossa, loistavia värejä maalaa ruska. Värivalinnat pielessä. Amatöörit pilaa valkean kankaan. Oi mikä tuska on papilla. Tekis mieli mutta ankarat säännöt estävät huvittelun , mutta kuvittelun sallii. Ja himosta punoittaa papin nenä.Silmät ristissä käsi käy ja vaikeaa on laukeamisen tuska.
***
Kauas kaikkoaa pitkät pilvet ja sumuinen sää valuu papin poskille, oi mikä elämys, sanoo pappi ja anoo synnin anteeksi.
***
Sukulainen herää henkiin ja nappaskenkiin painuu karvainen kavio. Ohoo huutaa suku ja rippipuku saa hätäkasteen.
***
Sataa ja tuhatta kulkee auto tiellä pölyt saa niellä joka vaeltaa ilman suojakypärää. Kehdossa keinuu eliitin sivistys, kateus ja ahneus kaataa suurenkin talon vain heikon valon näen pimeydessä :
***
Huumorimies huhuilee vaikka on vitsit vähissä vain tähissa voi löytää jotain mistä mainita. Ainainen kiire saa kellot hulluksi onkai selvää, ettei selvää päätä näissä maisemissa.
***
Kai jossakin on parempi paikka. Ota se ja tyydy siihen minkä sait. Huomisella omat tuskat tyydymme siihen!
***
Suutari heiluttaa lestiään eikä lapsilla ole saappaita. Bisnes on etualalla ja vaimo huokaa raskaudenpäiviä. Anna meille... huokaa nälkäinen ja luo katseensa parempiin päiviin.
***
Vuolaina virtaa vapaat joet eikä pato salpaa niiden juoksua. Ihanaa tuoksua levittää ruusu ja Ruusunen on turha julkku. Punatulkku etsii einettä ja ompa vielä taivaassa tarjolla - yltäkyllin.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

KEIKKUEN.

Kevät saapui keikutellen
sulohuulilla huhuillen:
- Joko lähti taipaleelle
talvi kylmä ja pureva
joko heltyi pohjanmahti
pakoon pinkaisi hopusti
tuonne kauas tuntureille
aivan Pohjolan perille.
'
- Pohjanpoika ilkeästi
meitä kohdellut pahasti
jäähän pannut kaikki paikat
viimat vinkuneet vihaiset
paleltanut poskipäitä
tehnyt synkäksi elämän.
'
Kevät tarttui tarmokkaasti
työhön rankimpaan rupesi
pisti hanskat heilumahat
kintaat kämmeniin kiristi.
'
Kohta nosti nokkelasti
kukat kukkimaan kedolle
herätteli heinänkasvun
silmut pulleiksi puhalsi
lehdet kauniit kasvatteli
tuoksut huumaavat herätti.
'
Kesä lämmin nyt voi tulla
suvi saapua suloinen
ihmislapsen nautinnoksi
jopa aikuisen iloksi.

MIKÄ MEININKI?

Tuli mieleeni ajatus
mielenliike miellyttävä
sitä kääntelin käsissä
pyörittelin peukaloissa
panin pakkaseen välillä
sulattelin sunnuntaiksi.
***
Mietiskelin tuumiskelin
hunttailin ja pohdiskelin
noita syntyjä syviä
tämän kaiken tarkoitusta.
***
Kaarrattelin kierrättelin
mutkan muutaman tekaisin
ajoin pitkin pientareita
kylänraitteja ravasin
kyselin ja tiedustelin
tinkasin ja tutkaelin
onko kellään kelvollista
pientä vinkkiä minulle
pimeydessä kulkevalle
***
Monet mahtajat mesosi
tietojani surkutteli
moni mahtaili mokoma
tietävänsä tarkallensa
mikä meille on hyväksi
kuinka taival tarvottava.
***
Enpä tuosta turhautunut
kotiin matkalta palasin
pistin siinä pitkälleni:
-Kaikki hallussa hyvässä
suojeluksen siiven alla!

MAIJA&KALLE---19

Pittää mualaesakan uamulla navettaan mennä
kun nukkuvan kissan suuhun ruoka ei lennä
se kinosta kahalaa ku on kello puoli kuusi
sentään navettatakki joskus piälläsä uusi.
-
Siinä akka ussein miettiipi elämänsä rattaa
monet elämäntarpeet toki työssä kae kattaa
voep lehemälle huastoo jos jokin paenoo
joka uamuhan pikkusen sapetus vaenoo.
-
Oes se somasta kaopunkin rouva olla
saesi ihteesä hoetoo koko huomijolla
voe nuamaasa levittee kaonistusaeneet
oes kaukana tämmöeset töijjen paeneet.
-
Arki ussein paenaa myöski Maijan mieltä,
suap aena vaen haesta paskalta, hieltä.
Kun saes joskuskaa olla kun ruusunkukka,
oesi punatut huulet ja valakastu tukka.
-
Vuan Mustikki parressaan kummasti notkuu,
ei lypseekkää anna, koepi valamis on potkuu,
Maija huomaa lehemä on kiimassa kovin,
Maija aatteelee elämee pitkän tovin.
-
Kyllä vaen se on kummaa tuo astumishalu,
eipä Mustikkii raohota suoro tae kalu,
vuan pillijä työnnetään peräpiähän,
ei se ajatus mahu oekein Maijan piähän.
-
Siinä Maija kännykän taskusta kaevaa
ja samalla parsia puhtaaksi raevaa.
- Eikö suakeli tuasenkaa pelitä linkit
liekkö pakkanen katkonu vaijerit, sinkit?
-
Vihonviimmenki puhelin vastaelee:
- Kah päevee! Johan se ilimoja pitelee,
vaen miten se oesi lehemä sonnii oes vaella
millon sonni kulukenee näellä maella.
Saes uamustapäevee se tänne kiertee
kun lehemällä kovin paekkoja hiertee
voepi kiima vaekkapa ohitte mennä
ei kuivassa vehkeessä siemmenet lennä.
-
- Kah suatampa poeketa sieltähi kaotta,
sehän sopivasti seilaa suareen se laotta,
mikä siinä kun pannaan anomus sissään,
suat yheksän kuun piästä karijoo lissää

SE ON KOHTA.

AHONLAITAA... VAPPUNA
Kevätaikaa ooteltu on hyvin hopussa,
helpottaa kun talviaika on jo lopussa,
villahousut jäävät komerossa hyllylle,
saa antaa tuuletusta pyllylle!
---
Nyt Vapun aika, on siinä taika
se antaa rintoihin kipinää,
ei mikään auta, vaan jumalauta,
laitetaan kinttuihin vipinää.
---
Nyt on aika tullut sulatella routia,
kun on meille tulossa hellettä, poutia,
persuksia olalle yhdessä heitellään,
välillä nakkisoppaa keitellään:
---
Nyt Vapun aika...
---
Kossupullo tietysti on jemmaan varattu,
poikain kanssa emänniltä juomaan karattu,
pulputtaapi pullo, väliin korkki narahtaa,
paatti karille jo karahtaa:
---
Nyt Vapun aika...
---
Nyt ei ennää naurata, viinatkin vähenee,
tuomiopäevä ankara kotona lähenee,
eukko ottaa kaulimen ja antaa huutia,
siinä hommassa on ruutia.
----
Ei mennyt putkeen, kaulimen jutkeen
vieläkin tunnen pääkopassain,
vaan ensi vuosi, vaihtuupi kuosi,
kypärän päähäni laitan vain.

LOMA--20.


Siinä elimistöään käynnistäessään, Tuomo havaitsi hänen rintaansa kiinnitetyn pahvilapun, johon oli kömpelöin kirjaimin kirjoitettu karjalan murteella, venäläisillä kirjaimilla " -Suomi-poika, lähe sie äkkiä täält Mee sie rajan yli kaikes rauhas , nii ei koira perrääs hauku. Mut jos sie vakkoojakoira pallaat takassii tänne meiän vastukseks, niin myö ammuttaan, vaik Pääsihteer suuttuski."
Tuomo ihmeteli miten hän osasi lukea venättä, mutta huomasi ,jotta pakkohan se on , eihän tässä muuten päästä asiassa eteenpäin.
Niinpä Tuomo nousi vihlovaa tuskaa tuntien jalkojensa varaan. Hän silmäili ympärilleen , näkyykö missään kiväärinpiippuja. Ei näkynyt, ainoastaan joitain tehtaanpiippuja kaukana horisontissa.Sitten hän silmäili rajalinjaa molempiin suuntiin. Jostain Tuomon mieleen tuli,...Raja railona aukeaa? Kovin hän tuotakin viisautta ihmetteli, mutta päätti ,että ei lähde railoja etsimään. Parempi on ylittää rajalinja pikimmiten.
Tuomolla oli edelleen sama kirkuvanvärinen ilmapallosta tehty lannevaate yllään. Avojaloin ja ilman "himohäss"iä hän oli surkeassa jamassa. Tuomo lähti epävarmoinaskelin ylittämään rajalinjaa. Mutta tuskin hän ehti ottaa, kuin pari askelta , kun konepistoolin lyhytsarja pölläytti hiekkaa hänen varpailleen.
Hätkähtäen Tuomo heittäytyi vatsalleen. Mielessään Tuomo heti älysi, että nyt omat koirat purivat. Siinä maatessaan mahallaan maata vasten. hänen ylitseen pyyhkäisi luotisuihku. Saattajat olivat olleet kytiksellä ja nyt vastasivat tuleen. Suomen puolelta kuului noitumista . Jollakin oli säikähdyksestä mennyt maha sekaisin, koska kamala paskanhaju tuli tuulen mukana voimakkaana Tuomon nenään..
Tuomo yritti huutaa hätäänsä suomenpuolelle, mutta saa aikaan vain pientä pihinää. Hänen hakattu kaulansa oli tulehduttanut kurkunpään.Hänen huulensakin olivat rikki ja turvonneet. Tuomo mietti mistä voisi saada valkoisen rauhanlipun, mutta eihän hänellä muuta valkeaa ollut kuin kasvonsa , jotka oli pelosta kalmankalpeat.Sydän hulluna pamppailen, Tuomo litistäytyi mahdollisimman litteäksi hietikkokangasta vasten.
Hän kelasi päässään erilaisia mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia ei ollut monta. Joko nousta ylös, ja marssia Suomenpuolelle, ja tulla ammutuksi. Tai palata takaisin ja tulla venakkojen toimesta ammutuksi. Tilanne vaikutti tosipahalta.-jat-

VARRELLA...

Tiistaita koko päivä. Pyhänjäännökset illalla joutaa pyhittää, että ne puhtaat olisi. Vettä virtaa Vantaassa eikä virta venhettä vie - moottorissa voimaa joka voittaa luonnonoikut. Anna meille ja katso hän antoi - pahakin sai palkkansa.
***
Komeat on ovet rahamiehillä. Siitä ulos siitä sisään siitä mun matkani pitää. Kaikuvat kellot ja elämänvirralla käy kolea kuolemantuuli. Vain huuli pyöreänä katson miten mahdoton mahtuu olemattomaan.
***
Pajupillit soittaa laulujaan ja särähtäen kielet katkeaa. Lääkäriin ja kieli jääpi kiinni. ei vienyt kissa nyt suu on lukossa.
***
Hohhoi jo puoliyö tää miestä syö ja antaa aihetta ? Ilman vaihetta ei voi vaihtaa. Raha kaihtaa pieniä kukkaroita. Suuret setelit vaatii tilaa! Onko sulla?
***
Tästähän se käönnistyy ja mennee mehtään. Mopo keulii jo. Syksyntuntuinen hämärä kietoo päällensä hämärän huntua ja kannonkolossa on ahtaus. Suurin silmin silmäilen silmittömässä , korvin kuulumattomassa pimeyksissä. Vettä tulee, mutta minä vaan odotan.
***
Minä odotan nousevaa päivää. Kivenpalaset krassaa kurkkuani ja ilta on vielä nuori, vaikka muori löysi jo vaarin, ei se tilannetta muuta.
***
Paree on silloin - kun nuortea kukkaset on. Lakastuneet vain suututtaa. Kerran nuori aina nuori, valehtelevat siniset huulet ja pää tutisten nakataan taas tabu.
***
Kantokyky näyttää heikolta selkä notkolla ja pitädyskyky alentunut. Taakka painaa, kunnes on vainaa, otetaan lainaa jos oma ei riitä, kuitenkin kiitä mitä sait ja liitä iltarukoukseen pyyntö paremmasta. Iltarusko kaiken pahan poistaa.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE.18.


- Siihen mustelma lienee varmaanki tullu,
tuo Mansikki kanttura on ihanki hullu,
minä Ruusalle mustelmoo näöttää koetan,
ennen kuin sinne arvaoskeskukseen soetan.
-
- Minä mustelmoo näötän, hihkasoo akka
se sinä oot kansi ja minnoon vakka
persuuksille potki tuota vierasta naesta
muuten et kyllä minun suloja maesta.
-
Kalle hölömönä seisoo ja naesija kahtoo,
ei oekeen ällyy mitäpä se tahtoo,
kuitennii sannoo Reetalle:- lähe jo siitä
en ennee heiniä korijaa en aenakaa niitä!
-
Reeta nousoo ylös ja hametta oekoo
Naapurin Julle parressa uniaan loekoo,
Reeta mennee ja pukkoo Jullea mahhaan
- Eläpä ennää tukkija urkkona sahhaa.
-
- Täh, missäpä pallaa? sepä Julle sannoo
- En ennää ikinä ryyppää, huutaen vannoo
Reeta hamettaan nostoo: - Tiällä se pallaa
alahan nousta jo siitä ja mua rajusti hallaa.
-
Vuan Julle on aevan ku löölyn lyömä
hernekeittohi puhkuilee, päevällä syömä,
Jalakoo nostoo ja pierasta karskaottee
kiäntyy ovelle ja siitä ulos astelee.
-
Reeta oetis säntääki Jullen perrää,
nopijoehin kinttuihin vaohtija kerrää,
jopa suavuttaa Jullen keskellä pihan,
Jullen kaolassa roekkuu kiimassa ihan.
-
Maijan sisällä yhä vuan halut kiihtyy
Reeta mielellään Jullen likellä viihtyy
Maija kahtoo kajehtien pari kun pussaa
kyllä naeminen oesi pelekkee plussaa.
-
Maija pihalle kieäntyy Jullen perrään
sitte muistaa piässään asijan errään:
- Jassu hei katoppa mikä tiällä näkkyy
Maija näöttee Jullelle aetuva täkkyy.
-
Kalle yksin jää kahtomaan näötelmää tuota,
ei enneen ommaan Maijaasa luota,
ihimetellen kahtoo sitä tierenpellii,
kun molemmat naeset sitä Jullee hellii.
-
Mitä sitte tapahtu ei kerrota ennään
vaan ölövinä tappaoksen sivu mennään
sitte voijaa kurkkia tunnin piästä
siihen asti voijaanki jutella siästä.
(ja.

LOMA-19.

-Entäpä mitä sitä sinä olet tehnyt, entä nuo kaverisi?
- Ka, eihää täs vankilas muit ookkaa ku murhamiehii. Tuo eskimonnäkönen mieskii on pistänt kolme äijää siivil lentelleen.Tuo toine jok on vissii alakujaan kiinallaesii .onkii hurja mies, hiä on kolme naist auttant lähtemään täält , enneko on kututtukkaa. Miuhaa tuot pit muijalt kattoo , mit hiä on syönt ku se ei muistant jotta hiä on miun ommaesuutta. Yleaekaa vaen riekku toise äijä matkas, mie sannoen jot , jos ei miun molo kelpova, nii et sie kyl muiltakkaa sua, eikä saanu.
Tuskanhiki oli alkanut valumaan Tuomon kasvoilla, Punapartaisen kertoessa. Tuomo mietti, jotain on asianhyväksi tehtävä. Mutta hän ei päässyt mietteissään sen pitemmälle, kun ovi avautui.
Samat miliisit , jotka hänet selliin toivat olivat jälleen asialla. Tuomolla pelko puistatti kehoa , kun hän huomasi kummankin kädessä monihaaraisen ruoskan. Miliiseillä oli pilkallisen julma ilme kasvoilla , ja toinen sanookin kun astuu kynnyksen yli.
- Nyt vakoojakoira, nyt loppuu sinun vakoilu-urasi. Arvelet toisenkin kerran ennenkuin tulet tänne urkkimaan. Olisit pysynyt siellä lännen kurjuudessa. Halusit tänne parempaan yhteiskuntaan, mutta tuossa esimakua.. Miliisi sanoo ja piiskan siima viuhahtaa Tuomon selkään. Monta iskua Tuomo ei kestä, häneen väsymyksen ja valvomisen näännyttämä kehonsa ei kestä kipua , vaan hän menettää tajuntansa.
***
Keväinenaamu oli lämmin, leuto eteläinenvirtaus puhalteli leudosti. Aurinko on noussut jo kauan sitten, ja paistoi pilvettömältä taivaalta. Rajalinjan lähettyvillä Tuomo heräsi koviin kipuihin. Hän oli jokapuolelta suurien paukamien peitossa. Joka paikkaan koski . Kaksi hammastakin oli sanoneet yhteistyösopimuksen irti.
Tuomo nousi kivusta ähkien istualleen. Hän kokeili jokaista jäsentään onko luita poikki tai murtunut. Vaikka raajojen liikuttelu tuntui tuskaisalta, niin kuitenkin kaikki luut tuntuivat ehjiltä. Kun Tuomo sen havaitsi , hänen mielialansa saa lisää toivoa. Ehkä vielä hänen lomansa loppuisi? Tämä tuskaisa loma, joka oli tuonut tullessaan pelkkää, tuskaa, murhetta ja vaikeuksia.
MK-projektia Tuomo ei ollut enää jaksanut ajatella aikoihin. Itsekkään hän ei tiennyt kuinkakauan hän oli ollut tajuton. Ei hän tiennyt edes sitä kuinka kauan hän oli ollut reissunpäällä. Oliko kulunut päiviä vai viikkoja. Ainakin kevät oli jo pitkällä koska monenvärisiä kukkia kasvoi hänen ympärillään. jat.

VIISARI.


Aasialaisella aasilinjalla vauhti on kova . Silimät vinossa ja suu mutrussa ajelee kuli mopuvaan. Tuskin saa sanasta suusta, eikä miehestä härkää.
***
Ranskalainen tiehaarassa, mitähän siitäki seuraa? LePen saa pensaa liekkeihin ja koko Eurooppa palaa? Ruutat tanaan, Pelastusarmeijja saa ihmeitä aikaan.
***
Märkää on mutta on muuta mielenpäällä. Kehenot on kelit kesällä, talavisaekaan kyllä luistaa, jalas nimittäin , vaikka jalassa ei housuja, silti huolia piisaa!
***
Vitsit on ainoat eikä sattuma tuu lähelle. Kohtalo vaan kuljettaa - ja tuuli. Minne kuljettaa sen tietää perillä. Koivet verillä vaeltaa köyhä kansa - eivätkä he koskaan saavuta parempaa päivää.
***
Kovaa on kallo luun kohalta ja perästä pehmijän löytää Monet nuijan kopautukset antaa herätyksen. Nuijan kopautuksesta asijat varmat, vain harvat tietää, miksi maailma murjoo .
***
Pakkanen halkoo valtatiet halki, poikki ja pinoon. Lisäksi tekee nimismiehen kiharat. Laaksot on kukkulain takana ja lakana on kerran pesty.
***
Suuria summia virtaa rahaa jos lautoja sahaa. Sahasta viisi kunhan riisi riittää. Siittää suuret ikäluokat pieniä. Missä vika? Tuskimpa siinä, koska homma ikiaikainen ja sattuma on aina korjannut satoa.
***
Mutta latoa tarvitaan ettei kastu! Sajetta pitämällä parempiin päiviin ja unettomiin öihin. Vöihin on kiinnitetty tuppiroska. Hekselit on kohotusta varten. Lökäpöksy ei kakkua kaipaa, tulee toimeen vähällä. Paljon on vähää enemmän! Mutta kuinga paljon on paljon?

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

KUOHUISSA

Jäätyi jo järvi
kahleissa vierivä virta
elämänkankaan
kutoi jo iskevä pirta
elämänehtoo
kohta on lähellä aivan
kauneimmat hetket
esille muistoista kaivan.
***
Kuohuva virta
elämän haasteista suurin
helposti mursin
tahdolla vahvankin muurin
elämänvirtaa
sitä kun soudella koitin
rakkauden voimin
synkimmät syöverit voitin
***
Nyt on jo tyyni
laantuneet merellä tyrskyt
kaikonneet kauaksi
ukkosenilmat ja myrskyt
löytänyt olen
rauhaisan poukaman pienen
sataman rauhaan
purteni huteran vienen

MAIJA&KALLE.


Talon pihhaan taksi kun kurvaelee
emäntä tarkoen ympäri silimäelee
pihamua on aotijo, ee kettee näö
vaen rattori siinä tyhyjäkäöntijä käö.
-
Taksi lähtöö ja Maijan pihalle jättää:
- Kyllä helekutti tässä ny joku mättää
kun ei ristisielua oo näkyvissä!
Olo Maijan on kuin oisi eksyksissä.
-
Matkalaokun portaen etteen kantaa
sitte ärsytykselle tilloo antaa;
- Missä saatanassa se ukko makkaa
kun ei oottamassa oo ommaa akkaa.
-
Jos se navetassa? Maijja hoksoo tälleen
pihan ylitte onneton juoksoo jälleen
aoki navetan oven kohta kiskassoo,
ja sitte käjet yhteen iskijen kirkassoo.
-
Riemu-Ruusa on suanna Kallen jo paolaan,
on kiepsahtanu se Kallen kaolaan,
ja pussaa huulilla himokkaella,
kah, sitähän Kalle on ollunna vaella.
-
Kalle huomaa ovella kiukkusen muorin;
- Tässä villapaetaa piältäni kuorin,
kun potkasi Mansikki minua käsivarteen,
äskettäen ryöttää taalasin toeseen parteen.
(jatkuu)‎

LOMA--18.


Tosin Tuomolla oli vain yksi rivi, pelkkiä ykkösiä. Ja tämmöinen pitkäykkönen oli Tuomolle antanut täysosuman. Eihän se voitto niin iso ollut, muutama satanen, mutta Tuomo on urheilumiehiä. Hänen mielestä ei ole tärkeintä voiton suuruus , vaan voitto, konstilla millä hyvänsä!
Tuomo huomasi ajatustensa lähteneen harhaileen maallisiin asioihin, mutta heräsi todellisuuteen karmealla tavalla. Kopin numero 13 ovi oli auki, ja sinne Tuomo potkaistiin,kahden rautoitetun venäläisen saappaan voimalla.
Tuomo lennähti bitumilattialle rähmälleen josta hän voihkien kääntyi selälleen. Sitä Tuomon ei olisi pitänyt tehdä. Heti kun Tuomo oli selällään , hän näki kun miliisit , toinen toisella puolen, alkoivat kopeloida sepalustaan, ja kusivat Tuomoraukkaa silmään. Sitten ne poistuivat räkäisesti nauraen kopperosta käytävään. Sähähtäen vielä lähtiessä:- Kypsy siellä, vähän aikaa.
Kun ovi sulkeutui Tuomo hierusteli enimmät kuset silmistään, ja katseli ympärilleen. Hän huomasi kopissa kaksi kerrossänkyä, joissa kolmessa petissä makoili uteliaan , mutta julmannäköinen mies. Tuomo nousi istualleen , pudisteli päätään ,ja kysyi häkeltyneenä:
---Missä olen ? toverit sanokaa! Tuomo tiesi että venäjällä pitää aina käyttää toverinimitystä. Herroitella ei saa. Tulee matka saunan taa, tai ainakin montun reunalle.
Yhteen ääneen miehet sanoivat, julmalla äänellä, vain yhden sanan:- KUSESSA.
Tuomo oli kova karpaasi eikä hätkähdä toverien sanoista. Hän sanoikin, vieläpä vitsiä tavoitellen:
- Kyllähän minä sen tiedän, tai paremminkin haistan, mutta mikä on paikka ,missä olen.?
- Tää onkii Pietarin henkrikollistenvankilan koppi. Montako sie sälli oot pistänt lihoiks.?Punapartainen mies sanoo Karjalanmurteella. Nousten istumaan yläpetille. Sitten Punapartainen mies jatkaa: -Kovinhaa sie ootkii äkäse näköne sälli, siul on varmaankii pahat mieles? Mitähää sie lient tehnykkään?
Tuomo on aivan pihalla, vaikka onkin kopissa. Hän katsoo vuoronperään jokaista, sellissä olijaa. Pikkuhiljaa Tuomoa alkaa hirvittää millaiseen seuraan on eksynyt. Hän alkaa tarkkailla muutoksia itsessään, sillä Tuomo tietää , että seura tekee kaltaisekseen. Pahimman mahdollisuuden välttääkseen hän kysyy vastakysymyksen punapartaiseltamieheltä:

HUUTAJAT......

Hyvää  sunnuntaihuomenta sinä keralla taivaltava. On tullut aika luoda silmät vaikeuksiin ja keksiä pulmiin ratkaisuja jotka monimutkasina tuovat harmaita päiviä - ja hiuksia.
***
Äänettömät huutaa suu ammollaan olemisen tuskaa. Kukaan ei kuule jos ei nää. Tuskan näkeminen tuntuu tukassa eikä kaljupäällä huolia. Suohon laulettuna nukkuu ne joilla ei laulu lähde.
***
Rauhaton lienee yhä suossa, sen puossa on päästö loppunut ja korvissa soi luopujan sävel. Suuret systeemit antaa jättipotin. Köyhällä pelimerkit hukassa. Hukassa löytyy susi, eikä sano päivääkään.
***
Aasittomat kokevat hitaan kyytin kantapäissä. Ratsu haaveena. Aasi väsyy ja hirttäytyy koivunoksaan.. Voi Rähmänkäki oksa ei kestänyt ja loppu on lähellä. Tähellä on tilaa jos siipi kantaa.
***
Kaukaa siintävät kaukaiset vuoret. Silmissä vilisee seitikin antama huuma. Onko kuuma? Kesä meni! Suurena laskeutuu taivas maanpäälle. Alle ei saa jäädä! Sieraimista sinkoilee elämän neste. Verta pakkiin ja vedetään viimeinen virsi!
***
Hukassa hirsi joka oli elämäni puu. Avoinna suu josta näkyy huomisen tuulet. Joko kuulet? Jossain louhitaan! Monistus toimi menossa. Selkä kenossa otan vastaan mitä tuleman pitää. Mikäli itää pikku louhet täyttävät maan ja käyttävät kiviainesta sielujensa hyväksi. Pysyväksi iloksi muodostuu kivinäyttely. Kivikasvoin katsovat jäykät naamat.
***
Häkissä vielä killuu hirressä kanarialintu. Pää alaspäin. Menikö veri päähän ja jäähän nappasi Inarin järven. Niin pitkä on kuin paksukin. Tyytyväisyys taattu tai rahat takaisin. Makasin... onneni ohi. On niin pienestä kiinni ja mahdoton ei mahdu olemattomaan. Kultainen leikkaus on rikkaiden viihdettä. Köyhä tyytyä saa elettyihin päiviin.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

LOMAREISSU


Iskä ja Äiskä
kimpassa kivassa
matkalle lähdössä
käsi jo rivassa
evääksi hankittu
on paljon ruokaa
Kiire on hillitön,
Äiskä jo huokaa.
Kaarassa nokka
kohti Hiekkasärkkiä
Iskä jo manailee
kulkemisvärkkiä
-----------
Joo, niimpä niin,
matkaan me lähdettiin!
-----------
Tilanne tiukka
pyörätkin soikeat
suuntia ei tiedä
väärät vai oikeat
Tavaraa myöskin
on kaarassa katolla
nuorimman oksennus
on autonmatolla.
Suuremmat kaipailee
jo roskaruokaa
Äiskä jo alistuu
Iskäkin huokaa.
Annokset suuret
Mäkissä tilattiin
suurella vaivalla
autoon ne hilattiin,
-----------
Joo, niimpä niin
Mäkkiin vaan kurvattiin!.
----------
Matka taas jatkuu,
kyllästyy kakarat,
Iskällä puutuu
ajaessa pakarat.
Lapset jo hihkuvat
ollaanko perillä
tappelun nujakkaa
tytön poski verillä.
velimies siskolleen
herjoja heittää
Iskällä pontössä
hermo jo keittää.
Kulku on vaappuvaa
ollaan kai merillä?
lysti tää maksetaan
osamaksuerillä.
Auto on farmari
vanhempaa mallia,
ei enää kestä
kovempaa rallia.
Paukahdus kuuluu
katkesko jousi?
Iskä jo synkkänä
autosta nousi.
- Kaikki on kunnossa
kaarassa tässä
oisipa niin
myöskin elämässä.
-------
Joo, niimpä niin
perille me saavuttiin.
----------
Hiekka on kuumaa
aurinko paistaa
lapset juoksevat
noin hiekkakaistaa
jäätelökitskalta
tötteröt haluttiin
Iskältä eurot
tarkasti kaluttiin.
Äiskä on nyreä
lieneekö huolia,
yrittää levittää
rannalle tuolia,
lukitus pettää
peppu on kipeä
pelastustoimissa
Iskä on ripeä.
Lapsia naurattaa
kovasti seikka
hauskinta lomalla:
Äiskän kuperkeikka!
Välillä myöskin
polskitaan meressä
Iskällä huuli
kirkkaassa veressä
satutti siihen
naapurin kakara
oli rantalelussa
terävä sakara.
_______________
Joo niimpä niin
lomaa me vietettiin.
--------------
Viikko jo vilahti
loma on lopussa
takaisin kotiin
suuressa hopussa,
Iskällä vatsa
kovassa tuskassa
asiat hoituvat
kai pajupuskassa.
Äiskäkin petrannut
on lomapaineista,
apu lie löytynyt
kaunistusaineista.
tuupeja, pulloja
kassissa kilisee
jonossa eurot
menemään vilisee.
----------
Joo, niimpä niin
kotiin me saavuttiin.
-----------
Onneksi selvittiin
terveenä lomasta
Iskä kai haaveili
naisesta somasta
Äiskä ei sietänyt
vieraita kukkia
kaalimaanlaidassa
loikovaa pukkia!
Tarkasti Iskälle
säännökset saneli
Iskä jo nöyrästi
anteeksi aneli.
Kotia lomalta
hyvä on palata
riemuiten perhe
voi toisiaan halata.

MAIJA&KALLE --16.


Kalle karijasee sillon; - jätkä Jukolaota,
lähe kalappimmaan siitä senki naota,
minun revviirille ei liene asijaa sulla,
vae se ratkastaanko me nyrkkitappelulla?
-
Naapuri pelästyy tuota ja pakkoon säntää,
aevan hirvittää miestä niin vähänläntää,
kun pikajuoksija juoksee pakkoon,
ja päättää alakaa ikkuiseen lemmenlakkoon.
-
Aevan niin ku tyrkyllä on siinä Reeta
melekeen niinpä kuin tuore nisuleeta
Ukko hyökkääki himolla Reetan kimppuun
melekeen niin kuin näläkänen sika limppuun.
-
Vyötä kiireellä aukoo jo housuistansa
eipä tulekkaa tolokkuva touhuistansa
eipä Kallella laenkaa ota ny etteen
eipä pysty Kalle ny akkaasa petteen.
-
Kalle ottaaki kasvoelleen ankaran ilimeen,
ja ottaaki Reetan tosissaan silimeen:
- Jumalaota yhäkkö se siinä vaen makkoo,
vaekka puolipäevä piälle jo pakkoo,
alahan, jumaliste jo töehin siitä,
eiköhän nämä lemmentouhut jo sulle riitä!
***
Maija istuu tuolilla silimät kiinnä
aevan pikkasen kuitenni huokoo siinä
- taespa tullakii tästä keheno loma
ja kotonaki outtaa se ukkoki oma.
-
Maija silimeesä pikkasen ravottaa
silimä kuskin nuaman jo tavottaa,
- On tuo aeka turpia, ja väsyny liennee
monta päevää lie ajanu, kuka sen tiennee?
-
Kuski nousoo ylös ja akalle sannoo:
- Eiköhän tuos lähetä paenoon hannoo
sie voet vaekka mennä vetämään unta
kun kilometrejä eessä on tuhakunta
ennenkun piästään tyhyjään tämä lasti
siinä urakkaa onki aevan kamalasti.
-
- Minä se taijannii jiähä mietimmään,
jos pallaesi kottiin takasi rehkimmään,
kotipuolessa ukkohi oottaa jo varmaan,
piäsen ommaan sänkyyn, vierelle armaan.

LOMA --17.


Miliisien tönimänä Tuomo saapui isoon kolkkoon huoneeseen, jonka halkaisi pitkä tiski. Tiskin takana istui kaksi synkännäköistä miliisiä. Yhtään asiakasta ei ollut. ja miliisit olivat keskittyneet kirjallisiin tehtäviin. Vanhempi heistä nosti katseensa tulijoihin. Hänen silmistään loisti avoin viha Tuomoa kohtaa.
Tuomo koitti painua maansisään, mutta ei tietysti onnistunut, koska jalkojen alla oli paksu venäläinen bitumilla päällystetty sementtilattia.
Tuomo katsoi sitten ylöspäin: Olisippa siivet, tuli Tuomolla mieleen. Tuomo ei vielä aavistanut, että kohta siihen tulisi mahdollisuus, siivet kasvaisi........enkelin siivet!!
Koska emme osaa venäjää, eikä Tuomokaan. Pakotamme venäläiset puhumaan meidän kielellä.
- Mistä tämä iljettävä otus löytyi , vanhempi miliisi kyseli.
- Tuolla kadulla nähtiin nuuskimassa, selvästi vakooja! Toveri majuri, saanko ehdottaa. Koppiin ja ruoskaa? Lännessä alkavat herätä kurjuudessaan, niinkuin tämäkin on melkein alasti. Laihakin on ja pieni, Toveri majuri annetaanko ruokaa? kyseli toinen tataareista.
- Vakoojakoira , koiranruokaa jos sattuu kupissa olemaan. Sitten vakoiluhalut ajetaan sällistä ruoskalla.
Viekää moinen iljetys pois silmistäni.Olen varma että tuo koira on ottanut selville rakkaan isänmaamme puolustuksen ja joukkojemme vahvuuden. Kuoppaankaan tuota iljetystä ei uskalla laittaa. On aina mahdollista että joku ihmisoikeusvouhottajista saa siitä vihiä, ja Toveri pääsihteeri joutuu käyttämään meitä kohtaan kovia menetelmiä. Menkää poissa silmistäni.
Miliisit alkoivat raahata Tuomoa käytävää kohti, jossa näkyi paksujen tesäsristikoitten sulkemia osastoja. Tuomolla oli mennyt jalat alta. Sitä Tuomo ei tiennyt oliko se onni kun hänellä oli katto päänpäällä. Rohkeasti Tuomo vain höpisi itsekseen , että huomispäivä kaiken muuttaa voi.
Suuri avainnippu, kalisi teräsristikoita vasten kun miliisi aukaisi ristikkoportin käytävään. Käytävässä oli sakea paskan- ja lianhaju. Luukulla varustettuja ovia oli käytävän molemminpuolin vierivieressä. Miliisit pysähtyivät oven eteen jonka numero oli 13. Tuomo , vaikka oli puoleksi tajuton , aivankuin virkistyi kun huomasi, onnennumeronsa ovessa. 13 oli Tuomon onnennumero. Hän oli syntynyt 13 päivä( sitä ei Tuomo kyllä aina onnena pidä) Veikkauksessa hänellä oli ollut kerran 13 oikein! jat-

RAPINAT


Keväisiä tuulija jopa myrskyjä lupailee. Lumet on kohta häipyneet. Hiirenkorvaa pian pukkaa puut ja pensaat. Kollikissojen juhulat alkaa olla ohi. Sipilä punoo kestävää köyttä vetääkseen Suomen suosta. Onnistuuko? Sen aika näyttää. Tällä katsomalla - Valtakunnassa kaikki hyvin!
***
Marketeissa mammutit melskaa ja lasikaupassa norsut. Ei hetkenrauhaa saa markkinavoima. Taatelit kasvaa kauniisiin oksiin ja tyydyttyen huokaa nuori morsian.
***
Kivinen sydän on kova ja raaka. Illankajo antaa pehmeän hohteen kun löytää kohteen suuressa kaipuussaan. Onnen kantamoinen ylittää takarajan eikä mittanauha riitä
***
Arpa on heitetty, saiko kukaan kiinni? Se on tuurissa kellä on suuri, se juuri josta kasvu alkaa, ylimalkaan siinä se on pihvi ja lisukkeet. Aromivoi antaa mahtavan mauan.
***
Haikuja vetäen voi saada syövän, sen kuolleeksi lyövän. Peli on pelattu, vaikka vasta vähän selattu, elämän kirjan lehtiä. Pitää ehtiä olemaan maailmankansalainen, ja ainokainen henki lentää pilvelle.
***
Päästöissä löytyy ja tuotot plussalla. Maailma pelastuu? Kenelle? Kas vaikeaa on olla ja elää . Aina on joku vastaan ja joku peesaa. Joku huutaa hallelujaa joku kiroaa saatapeetä. Voi ihmiset poloiset. Mihin me ollaan menossa.
***
Junat lakossa ja veturit vetää kaikista ovista, lovista paistaa hentoinen valonsäde. Suuressa maljassa killuu boolia, siellä piiloilee räyhähenki. Pohjalla lepää nukkumatti!
***
Kapellimestarilla puikko hukassa. Rytmi sekaisin ja kaaos paikalla. Mitä voisi keksiä että löytyy rytmi paikalle ja Rauha on rientänyt iltalomalle. Täytys tehrä jotain...?

perjantai 21. huhtikuuta 2017

AALTOJEN TIE


On aallot rantaan rauhoittuneet
ne on tulleet mereltä kaukaa
ne on vaahtopäisinä riehuneet
itselleen etsineet syvää rauhaa.
Nyt on perille viimein saapuneet
lepoon vaipuneet - matkalla uupuneet.
***
Niiden äiti on tuuli tuo vallaton
joka rauhaa ei löydä koskaan
aina eteen päin riennettävä on
vaikka uupua voisi se loskaan.
Jos tuulelta henki otetaan pois
se kuolonisku aalloille ois.
***
Siis tuule tuuli ja riehu myrsky
synnytä aaltoja jatkuvasti
perille opasta jokainen tyrsky
että ne pääsevät rantaan asti
Aallot raukeina rantaan raukeaa
jokainen rauhaton viimein levon saa.

MAIJA&KALLE. -15.


Johan voemistuu Reetan hoelotus aevan
tuumii isäntä: - Tämä kae maksoo vaevan
tuohan selevästi kiimaasa apuva huutaa
tien ohheen varmuuveksi vetesä ruutaa.
-
Reeta yhä vaen laoleloo lemmentuskaa
takapiästä pikkusen venttiili fuskaa
pieru valtava täristää kivirakennusta
housuun pikkusen lirahtaa Reetalla kusta.
-
- On se ennen pitännä Reeta tuumaa
tätä tekkee kun kokkee kaepuun huumaa
Eikö isännän rontti jo suavu tänne
kun kovin mulla kuumottaa lemmenjänne.
-
Kalle klasista näkkee kun nuapurin mies
navettaan livahtoo - metkun tekköö kenties
hän kiruvaa ja säntää kiiruusti pihalle
antoo piässään tilloo jo julumalle vihalle.
-
Vaevihkoo hiän ovesta nyt kurkistaa
johan nuapurin miehen silimiisä saa
kun se Reetaa hallaa ja puristoo
mustankippeös Kallen rintoo jo kuristoo.

Kallen halut nousoo kun huomoo tuon
Reetan hyvinmuovostuneen levveen puon
jota nuapuri taputtoo omistajan elekein
on tarkotuksesa aevan mitä selekein.
-
Vuan sillompa tapahtuu hyvinki kamalaa
Reetan kumisuapas äkkijä luiskahtaa
ja kuatuu perseelleen suureen likasankoon
häjissään siinä tarttuu naapurin "tankoon".

LOMA -16.


Tataarimiliisit käskivät Tuomon pysähtyä korkean kellertävän rakennuksen eteen. Sisäänkäynnin päällä oli vieraannäköisiä kirjaimia, joita Tuomo ei siinä hötäkässä viitsinyt alkaa opiskelemaan.Yhä kyyneleet vieri Tuomolla poskipäitä pitkin. Hänellä oli mielessä vaimo ja kymmenen lasta, jotka varmasti ikävoivät isäänsä.
Rakennuksen ovi avautui ja siitä astui ulos tuimailmeinen koppalakkinen mies. Kuin ukkometso, mies saapui kaula kaarella Tuomon eteen. Mies seisahti, Tuomon eteen. Tuijjottaen Tuomoa vihaisesti silmiin, hän sivalsi läjähtävän läimäytyksen Tuomon poskelle ja sähähti:- Vakoilija saatana!
Jostain vanhoista jo ammoin opituista ohjeista, Tuomon mieleen tuli, että jos sinua joku lyö poskelle , niin käännä toinenkin poski. Tuomo teki, kuin hyvinopetettu koira, käänsi toisen poskensa, ja nostaapa vielä toista jalkaansakin.
Koppalakkinen ei tietysti suurempaa yllykettä tarvinnut , vaan alkoi läpsiä Tuomoa vuoron perään kummallekin poskelle. Tuomon pää heilui kuin tulpaani hirmumyrskyssä. Hampaat kalisivat suussa ja korvissa soitti torvisoittokunta.
Koppalakkinen vain kiihdytti tahtiaan, sähisten hampaittensa välistä vain sitä samaa:-Vakooja , saatana!
Tuomolla tuli mieleen, olisippa "himohässiä" niin ukolle näyttäisin? Mutta sitä on turha haaveilla kun sitä ei ole. Ilman doubinkia Tuomon olikin turha näyttää, sillä hänellä oli aika pieni.
Viimein koppalakkinen sai tyydytettyä sadistiset tarpeensa, hän sanoi miliiseille vain yhden sanan: -Koppiin. Sitten koppalakkinen lähti , melkein juoksuaskelin kaupungillepäin , kaula kaarella. Varmaankin huoriin, Tuomo ajatteli.
Ajatuksen katkaisi väkivaltaisesti miliisin raju potku kuusamolaisiin vitjamuniin. Tuomo suo muutaman toruvan ajatuksen esi-isien suuntaan. Olisivat pysyneet pois Kuusamosta! Kivut olisi paljon pienemmät tavanomaisissa. Omaisista Tuomon aatos kiitää jälleen kotiin rakkaitten luo, ja liikuttuen hän puolusteli olotilaansa sillä , että perheensä puolesta pitää miehen kestää monenlaista.
Pakotettuna Tuomo kiipesi miliisiaseman korkeita rappusia. Se oli hänestä tosi vaikeaa, jalat tuntuivat olevan tunnotonta hyytelöä. Mutta kaiken tahdonvoimansa ponnistaen Tuomo viimein pääsi ylätasanteelle. Korkea raskas ovi avautui kuin portti helvettiin. Tuomo tiesi, että mihinkään lastentarhaan ei nyt olla menossa.-jat-

SISÄSSÄ.

Uhkauksia ja kähmintää ilmassa. Politiikot kiertää kehää, etsitään kamuja ja heitellään herjoja toisintuumaaville. Ootettavissa katkerraa sanailua. Mustaa pestään valakijaksi ja roeskastaa paskaa tuulettimmeen.
***
Kelopuussa kukkiii kesäiset ajatukset. Temppu tehdään jos ei kaava unohdu. Kankeat kaavat vaikea sulloa pieneen tilaan. Pilaanko kaiken. Hapanmaitotuotteissa on hapan maku.
***
Siivetön lentää päin seiniä ja pyrstössä pyörii puristusvoima. Lepopäivä siunataan mennen ja tullen. Mutta ei käsitetä. Mitä se on?
***
Pöytälaatikossa Rauha! Jallaat mutkilla. Päässä pyörivät hikiset sukat. Korvat hörössä kulkee juna pohjoiseen ja keukkuen jatkuu matka Lappiin. Ei pappiin ole luottamista. Satuja kertoo ja katuja mittaileen joukkojen suuret laumat.
***
Raskaasti painuvat silmäluomet! Kuusen alla on kolo jossa voi unohtaa eilisen ja elää tätä pivää. Ei huolen häivää näy kiven sisässä.
***
Kuntopyörässä vaihteet on loikkarilla ja päässä humiseet syysmyrsky. Kohtalo koettaa taistella tuulta vastaan, vaan ainoastaan saa aikaan sanomista. Sanomista luen sateisten päivien summan. Aurinko paistaa harvoin varjossa vaeltaville. Keinovalo kylmä kaveri. Lämpöä saa risukasakin joskus. Täytyy muistaa järjenvalo. Liekki lepattaa jo!

torstai 20. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE.-14.

Kalle akkunasta kattoo Reetan perrään
ja mielessä muistaaki naesen errään,
sen jonka kanssa muhinoe jonku kerran
se oli leskirouvva rikkaan mehtäherran.
-
Kalle ähkäsee kun muistaa jäläkipelin
akka kuukaosikaopalla pyöri selin,
sepä pikkusen pani jarruja hommaan,
jos joutusi tuasennii pitämään lommaa.
-
Avopäen Kalle pirtistä ulos säntää
on ilima huononnu, sattoo vetistä räntää
vuan eepäse Kallelle jarruja laeta
hällä takana liputtoo flanellipaeta.
-
Juoksujalakaa kiirehtii yli pihan
on melekeen jo puolivälissä ihan
kun lipsahtoo jalaka ja aevan nokalleen
Kalle sortuu syksyiseen losseeseen.
-
Höyryt laskeotuu tuohon mahalaskuun
Kalle nousoo ja työntee käjen taskuun
ja huomoo pilistä puhti on täösin menny
- Nollaamaan minä ihtiän menekkää en nyt
-
Vaen nuapurin isäntä Reetan laolun kuuloo
kun sopivalta kantilta, näjetsen, tuuloo,
Niinku seireenin kutsuna laolun ottoo
ja lähteepi näen ihan yksinään kottoo.
jat.

LOMA -15.

Tietysti ei menty missään, kun miliisi oli pysäyttänyt menemisen, mutta voisimme asian muuttaa kysymykseksi, missä ollaan?
Tuomolla alkoi taas tuntua kusen maku suussa . Jopa Tuomon lahjoilla voitiin päätellä , että oltiin taas kusessa. Tuomolla oli se tunne , että jos tähän asti oli ollut vaikeaa , niin nyt ne vaikeudet vasta alkoikin.Hän tunsi kun koko mies oli tutisevaa hyytelöä , polvet löi setsuuria.
Hitaasti Tuomo kääntyi katsomaan häiritsijöitä. Ruma irvistys naamallaan , ja pikimustat silmät leimuten, miliisit alkoivat Tuomoa kovistella. He puristivat Tuomoa käsistä ja muustakin mistä kiinni saivat. Mustat parrat väpättäen miliisit sanoivat Tuomolle:
- Minkäs maan elävä se täällä hiipparoi. Oletko yhteiskunnanvihollinen? Onko jäsenkirja taskussa, vai ollaanko me pakotettuja lujempiin toimenpiteisiin? Vai onko kysymyksessä peräti , mainion maamme, yhteiskuntajärjestemän vakoilu , ja sen menetelmien salaa vieminen länteen?
Tuomo tunsi jalkojensa sylttäävän, eikä hän saanut sanaa suustaan. Hän vaipui kadunloskaan holtittomana, pystymättä enää hillitsemään itseään. Hän purskahtaa hillittömään itkuun.
Miliisit vilkaisivat toisiinsa. Nyökyttelevät toisilleen, jotta tietäähän nämä lännen liipparit. Kun kiinni jäävät sitä aletaan esittämään, viatonta ja lapsekasta roolia.
Toinen miliisi potkaisi Tuomoa persuuksiin. Tuomo voihkaisi ja on niin loukkaantunut, koska hänet oli alistettu elukkaakin alemmas. Miliisit eivät luovuta. Suureen ääneen nauraen he potkaisevat Tuomon munille , että Tuomo tunsi valtavaa tuskaa. Kaiken tahdonvoimansa ponnistaen Tuomo viimein kompuroi pystyyn,,,,muniaan kourassaan pitäen. Tuska vääristää hänen kasvonsa , ja mielessään hän kiroaa kommunismin alimpaan helvettiin.
Miliisit viittiloivat Tuomolle, että pitäisi alkaa kulkemaan eteenpäin. Vauhtia antaakseen toinen miliisi tönäisee Tuomoa, että hän meinaa sortua takaisin kadun inhoittavaan loskaan.
Kuin alistettu eläin Tuomo alkoi laahustaa miliisien näyttämään suuntaan. Välillä vauhtia tönien , miliisit ajoivat Tuomoa , kuin käärmettä pyssyyn. Mihinkään putkeen Tuomo ei halunnut, mutta ei sitä häneltä kysyttykään. halusiko hän pyssyyn tai muuhunkaan putkeen. Miliisit molottivat keskenään, tönäisten välillä Tuomoa, että hän meinasi tuupertua turvalleen. Vastaantulevat ihmiset katsoivat vahingoniloisina Tuomon ahdinkoa. -jat-

EVVÄÄT

Tiijossa torstae! No passaa sehhii paremman puutteesa. Tosin Toevo puuttuu.  Ankara talavi on kansan yllättäny - kesävaatteissa.-3.3 on mittarissa pakijoko lie mittarin ulukopuolelle?
***
Kel Onni on se Onnin kätkeköön. Tuo vain niinkun vihjeena, Niin ja Jorma on kans hyvä piilottaa. Komerossa voe tulla ankara tappelu Jompi tae Kumpi voettaa. jompikumpi varmaan
***
Mikäli oekein muistan niin laoluntekijä on teheny ehotuksen Onnin loppusijotuspaekaksi " Se kehottaa kuskaamaan Onnin korpehen ja olla onnellinen Onnistaan.
***
Ei taija olla kaekistellen heteron laolu? Mullon niin keheno Onni että saa tulla toemeen omillaan oli korvessa tae vaenijolla.
***
Tietysti Meokov tasottaa kovasti tunne-elämän huippuja. Tasanen olotila on mukava ei tuu yllätystä. kalijasta en tiijä. Taetaa laskija? Aenaki laskuja.
***
No, nyt jo passaa! Sakramenttijä tullee ku turkin hijasta Ja varmaan varsinaista tottuuven sannaa. Tottuus ei pala tulessakkaan. Joten olkaamme iloitsevaiset. Sillä katso. Hyvä osa on meille annettu ja sitä ei meiltä oteta pois . Luu muuttuu lihaksi ja lampaanpää makkaraksi.
***
Hallelujaa huutaa kivet ja kannot, kun kansa lipittää viinaa. Velat muuttuu saataviksi ja valhe totuuteksi. Sankat kansanparvet tulevat kumartamaan Alkon rappusille. Sillä nähty on. Pelkkää iloa tippuu totuuten torvesta. Hartainkin ristitty alkaa ajatella ja tarkistamaan tottumuksijjaan. Lopputulema on Herran hallussa.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE -13,


Riemu-Reeta on viimein tullu talloon
ja alakanu lomitustyöhön jalloon
alakoo piältäsä matkavuatteet heittee
ja rytkyillä kaekki sulosa peittee.
-
Kalle penkkisä reunalla katsellee tuota
ihan meinaa silimäsä muahan puota,
silimä alakaa kiiltee ja veret liikkuu
kun Reeta siinä silimijen eissä kiikkuu.
-
Reeta vaevvihkaa nostoo hamettaan
ihan reisiä piäsöö Kalle jo kahtommaan
niin hehkijän valakee on Reetan jalaka
jo tipahtaa ukon silimästä malaka.
-
Kallen aevoessa nyt varotus kilisee
akan nuama siinä silimissä vilisee
mitäpä sannoo se kun lomalta pallaa
tuskinpa aevan suoraan ukkua hallaa?
-
No, tuskinpa tietee jos aesan yli potkin
ja Reetasta parraemmat palat hotkin
Akkahan on poekessa viikon taekka pari
siihen mennessä kierretään suuriki kari.
jat.

LOMA--14.

Tuomo katseli ympärilleen näkyikö hevosia lähettyvillä. Ei näkynyt! Tuomo teki oikeat johtopäätökset ja hakeutui kauneimman huoran juttusille. Rahaahan Tuomolla ei ollut, mutta kun hän vihjaisi erikoiskäsittelystä, huora ei voinut vastustaa kiusausta.
"Himohäss" velloi viellä rankkana Tuomon suonissa, ja niinpä hän antoi huoralle sellaisen käsittelyn , jotta ammattilainenkin haukkoi henkeään ,ja puhkesi jälkeenpäin vuolaisiin kiitoksiin. Tuomo vaatimattomana miehenä viittasi huoran antamalla kintaalla moisille puheille.
Kun Tuomo oli saanut tyydytettyä nivusiaan painavan poltteen, hän oli kuin toinen mies. "Himohäss" oli viimein kulutettu loppuun. Tuomo joutui nyt maksamaan ylikierroksilla käyneen elimistön kuluttamat etuotot. Tuomo jaksoi hätäisesti kättään nostaa. Huoran räkäisen naurun saattelemana hän lähti laahustamaan kadulla eteenpäin.
Nyt Tuomo olikin totisen paikan edessä. Ilman rahaa ,ilman ruokaa, ilman vaatteita, ainoastaan kirjava lannevaate peittämässä intiimimpiä paikkoja
Järkikään ei Tuomolla oikein juossut, eikä mieskään. Apaattisesti , ympäristöstään tajuamatta hän talsi katua eteenpäin. Koiranpaskaa oli kaduilla kahlata asti, ja se litskahteli varpaitten välissä mukavantuntuisesti.
Muutamia nälkäisen näköisiä koiranhurttia , yritti näykkiä Tuomoa kantapäästä, mutta tottuneena kaikenlaiseen näykkimiseen kotimaassa, Tuomo ei ottanut asiaa kovin raskaasti. Muutaman herjan hän lakoonisesti heitti olkansa yli, mutta ei osunut koiriin.
Tuomo ei oikein tiennyt mikä kaupunki oli kysymyksessä.Siitä hän oli varma että kaupunki oli venäläinen. Tympeän kuuloinen molotus kuului Tuomon kuuloelimiin vaimeana , koska hän oli sulkenut korvansa, ulkopuoliselta häirinnältä.
Tuomon huomaamatta kaksi miliisiä oli alkanut seuraamaan hänen perässään, valppaan näköisenä. Keskenään he molottivat venättä, mutta koska Tuomo ei ollut kielimiehiä, lienemme pakotettuja tulkkaamaan asiat hänelle Suomeksi.
Toinen miliisi tarttuu Tuomoa käsivarresta tiukalla otteella ja sanoi tiukalla äänellä: -Seis! Koska käännämme sanat suomeksi Tuomo älysi heti missä mennään. -jat-

RYPPYSET.


Turhaa ne vouhkaavat kaekenmaaliman terveöstuotteista. Kun vetaset tätä naamaan oot aenaki sata vuotta nuorempi. Kun syöt tätä jopa on elämä kuin juhulaa. Jos käötät tätä huomaat kuinka nyt vasta elämä alakaa. Kun teet näen kehosi on kuin nuorukaesen jne.
***
Ja mitä sitä kissanpaskoo. Päenvastoen kaekkinaenen vouhotus varsinnii tuolla meikki puolella tekkee kokonaan päenvastasen vaekutuksen. Kun vanaha muori vettää ryppyset huulesa kirkuvalla värillä seon kamalan näköstä. Siihen ku vielä kirkuvaa värijä tukkaan ja muuta ehostusta. Huomaa kyllä että muorilla on epätoevonen ikä menossa.
***
En mie sitä, ettei näen saa tehä. Sitä vaen meinasin, että kyllä se tuo maenos on melekonen manipuloija. Kun luvataan kuuta taevaalta jokkaenen sitä haluvaa. Vaekka tuo kemikaalipuoli lie melekonen terveysriski.
***
Ruokapuolella taas sitä vasta vouhotettaanki. Välillä milloen mikäki ruoka-aene on myrkkyvä ja välillä sitten sitä terveöstavaraa. Voe taevahan taatto kun siihen eorova uppovaa jos hyppevvää noehen pillin mukkaan.
***
Paras linija seon vetasta läskijä naamariin ja pottuva ja tietysti paksusti voeta leivän päälle ja ruvisleipää. Sillä se ähky lähtee ja jaksaa pitemmänki rupijaman pällistellä. Siis tavallista lähiruokaa.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE ---12.


- Jospa kyselen tuota Riemu-Reetaa
se ossaapi leipua myös nisuleetaa
lämmittee isännän sänkyä kyllä
kun ei se pijä yöllä mittää yllä.
-
- Vaen sehän onki oekein sopiva mulle
eikä akkakaa varmasti häeritteen tulle
kun se lentää sinne kauas kanarialle
sinne kuuman etelän aoringon alle.
***
Maija innoessaan istuu rekassa tuossa,
kuin liekki kuuma tuntuupi puossa,
ei mikkää estä ennää lomamatkaa,
kun kuski laosuu katkerraa faktaa.
-
- Passi jos puuttuu ei tuu matkasta mittää
viisumit myös aena matkassa olla pittää
vuan voethan sinä minulla seorana olla
kanssani et oo aenakaa hunningolla!
Voet kuitenni tuon takin poesa heittää
se liikoo sun kaoniita suloja peittää
ja kuumakihan tiällä kopissa tulloo
ja kassissa siellä on tuoretta pulloo.
-
Maija sannoopi: - Ny meni loma mynkään
koetanpa silti tyytyä riemun tynkään
minkä reissussa sinun kanssasi koen
meillä haoskaa vielä kae olla voe.
-
Kuski kahtelee akan tissiä noeta,
noeta ei edes Lollon hinkit voeta
jopa tarroo kouralla pikkusen tissiin
se Maijalle antoo jo vipinää kissiin.
-
- Elä helekutti, aotosi ojjaan karkaa,
aja vaen sina tolokusti ruununsarkaa
majapaekassa voijjaan kokkeilla hiukan
josko paenissa tarijuan vastuksen tiukan.
-
Kuski kuarrattaa pelisä paarin pihhaan
Maijan perä saa liikettä kuskin lihhaan
kuitennii hiän tillaa kahavia kuppia kaksi
muu homma voesi käyäki hankalaksi.

LOMA -13.


Kuhmua hierustellen , hän silmäili, vielä aamuhämärässä piiloilevaa törmäyskohdetta. Rakennus oli pieni ränsistynyt kalamaja. Ensimmäisen pettymyksen mentyä ohi Tuomo yritti penkoa esiin tapahtuneen positiivisiä puolia .. Etsimättä hänelle tuli mieleen, jossain lähellä on ihminen, koska ihmiskäden aikaansaama rakennus oli hänen kädenulottuvilla. Tuomo ojensi kätensä ja arvio piti paikkansa.
Päivä valkeni huimaavaa vauhtia. Pilvet oli tipotiessään , ja ensimmäisenkerran koko reissunaikana Tuomo näki missä on itä! Ikäväkseen Tuomo huomasi vaeltaneensa etelään , lännen asemesta. Nyt olikin tehtävä käännös oikeaan, ja koitettava hakeutua rakkaaseen kotimaahan. Tuomolla oli vahva usko , että hän on jossain Karjalan korvissa, jonka mittaamattomissa erämaissa hän oli kulkenut peninkulmittain.
Kalamaja oli tietysti suurenjärven rannalla. Taas kerran Tuomo herkisti korviaan, kuuluisikko Äänisen aaltojen kertomuksia, sillä niinkovin lähellä muistinpinnassa hänellä kuului päässä.....lyö Äänisen aallot, viestiään näin kertoen ... Mutta ei kuulunut kuin yksitoikkoinen laineenliplatus, josta Tuomo ei hyvälläkään mielikuvituksella voinut kertomusta muodostaa.
Tuomo teki johtopäätöksensä ja sulki korvansa, turhilta tarinoilta, ja ponkaisi jälleen matkaan. Vaikka Tuomolla oli korvat suljettu, niin silmät oli sitäkin enemmän auki..
Vain muutaman minuutin juostuaan, Tuomo tulikin kaupungin liepeille. Heti huomasi missä oltiin.
Kirkuvan sinisiä ja harmaita tönöjä oli kaupungin liepeillä. Siksipä Tuomo ei pahemmin eroittunut raikeässä asussaan taustastaan. Oudon näköisiä kirjaimia näkyi liikennemerkeissä. Vaikka Tuomo osasi melkein mitä vaan , niin venäjää hän ei ollut opetellut, koska hän vihasi kommunismia. Nyt olikin tiukkapaikka Tuomon elämässä. Peruskokoomuslainen täällä kommunismin kylmien tuulten riepoteltavana. Hiukan hänen oloaan helpotti kun hän muisti Juho Kustin monet matkat itänaapuriin
Kaupunki oli aika hiljainen , näin varhaisina aamutunteina. Muutama riettaastipukeutunut huora näkyi palailevan asemapaikkaansa, hyvintienatun yön jälkeen. Tuomo ei olisi ollut Tuomo, jos hän olisi rauhallisin mielin voinut katsoa keveästipukeutuneita naisia. "Himohäss" vaikutti kuin hevosenpotku munille. -jat-

HUIKKA HAPANTA


Nyt on päästy munista ja pashata. Vappaaeläjät riemuiten kiittää perintetä. Perinteen piikkiin voi mäsäiilä, eikä hapankaan ole kielletty.Hapanta se imasi Jeesuskin. Sille...! Menevät miehet ovat jo menossa ja Aatami etsii Eeva. Voihan veljet! ja siskottiii...
***
Eurolla saa ja sukellusvenneellä pääsee - rajojen yli. Tietysti salaa, mutta riski se on rohkijallaki. Vaikka kärähti ei kärynny. Mahtanu Putiini sillon puhua suurilla kirjaemilla veneen miehistölle !'
***
Surkija yritys vain - tulipahan tehtyä. Mielettömät mietteet puristaa Putiinin päätä - Meillä on aika katsoa mitä on tulossa. Monenlaista säätä on ennustettu. Tykkienjyrinää ja sirpalesajetta, Idästä vyöryy panssaririntama ja pahoja luotikuuroja odotettavissa siellä ja täällä. Öiseen aikaan salamoi ja ääniaallot vyöryy tsunamina yli maan. Pelastukoon ken voi!
***
Ympäristössä kuultavissa tiukujen kilinää. Pikkupirut tekee myyräntyötä. Myyrät on lomautettu. Pätkätöissä on tungosta eikä pahakaan saa palkkaansa. Liukuvat työajat johtaa mäkeä alas, eikä alas laskenut hevillä nouse. Raaka rokki tarttuu kurkkuun ja surulliset uutiset repäisee etusivut kahtia.
***
Suuret setelit vaihtaa kohdetta. Keppi viuhuu ja porkkanat on muuttuneet kumimaiseksi. Aasit kiertää ympyrää eikä pää -määrää näy. Sumun läpi kajastaa paremmat päivät, eikä saa rauhaa missään. Rahavirrat tulvii yli äyräitensä. Ilmassa on kilpailuhenkeä, eikä hävinneet saa suuta makeaksi.
***
Menevät miehet on etukeulilla. Takarivin Taavi piiloilee selkien takana. Osattomana ottaa osaa, mutta ei saa. Markkinavoimat vie tuhkia pesästä ja jättää luun jakajan kouraan, joka on valmiiksi kaluttu. Yleiset naiset jakaa mielipiteitä. Vastarannalla huutelija ei saa sanasta selvää, mutta panee arvaamalla. Aurinko laskee länteen ja unissaan kävelee itään, ei mitään uutta länsirintamalla. Idässä ammutaan ja piika menee ja lypsää sen lehmän.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

AAMUN AVAUS

KÄSIKKÄIN
Oli enkeli tarkastusmatkallaan
vaeltajan sattunut huomaamaan
joka oli eksynyt oudolla tiellä
jossa oli vaaroja monia siellä.
***
Tarttui eksyneen käteen ainoastaan
häntä ohjasi tiellä kuin isä lastaan
oli valona eksyneen vaeltajan
sekä turvana varjoissa kulkijan.
***
Oli metsä synkkä - enää pelota ei
kun varmuus suunnasta pelon vei
nyt voi rauhaisin mielin taivaltaa
edessä päin vilkkuvaa majakkaa.

MAIJA&KALLE-11

Maija sitte pukkee ittesä matkakuosiin
ei uutta oo suanunna monniin vuosiin
vanaha navettatakki on pällään nyt
kun matkalle rouvva on lähtenyt
-
Maija peokalo pystyssä nyt uottelloo
millonka laopijas suhhaari ajeloo,
joka korijoo akan poskesta tien,
Maijja voe loman alottee samantien.
-
Jopas pysähtyy rekka ja kuski sannoo:
- Kyytillekkö se emäntä piästä annoo
mikäs siinä pistä vuan persettä penkkiin
nii ei tarvihe turvata niskalenkkiin.
-
Aotoon Maijja nousoo, ukolleen vilikuttaa
Kalle murheissaan pirttiin jo nilikuttaa
- Voehan perkele nuijjen akkojen tautta
sua miesparka kulukia helevetin kautta.
-
Sitte huomaa ei illaksi navettamiestä,
meinaa harmista hartijat kastuva hiestä,
lomatoemistoon oetis ajelee miesi,
nämä lomitussysteemit toki tarkasti tiesi.
-
Sannoo vakkaalla äänellä: - Jumalaota,
tässä nyt mitkää vitkuttelut eivät aota,
iltalypsylle naesen pittääpi tulla,
tojellinen tarve lomitukseen on mulla.

- Kah pakkohan lomittaja illaksi löytee
iltalypsylle se kyllä tilalle töytee
vuan miksi se pittee olla juuri naenen
töessä miehenpuoli on kae samanlaenen.
-
- No totta helekutti täötyy naenen olla
eihän muuten nukkua sua kunnolla
akan hommiin kuuluu vieressä muata
näe yöunet miehelle paremmat taata.

LOMA--12.

Ensiksi oli siis hakeuduttava asutuille seuduille ja sitten mietittävä kuinka pitkä matka oli kotia. Sen enempää aikailematta ,hän hyppäsi pystyyn , ja eikun menoksi.Meno oli edelleen huimaa ja "himohäss" vaikutti vielä täydellä teholla. Mutta äkkiä yö alkoi jälleen laskeutua maisemaan, koska taivas oli pilvien peitossa, pimeys aivan valahti metsään ja Tuomo tunsi pimeyden painon hartioillaan.
Mutta kuten tiedämme , Tuomo ei vähistä lannistu, hän terästi katseensa äärimmilleen ja näki metsää puilta. Juoksut on juostu tällä erää, sillä Tuomo uskollisena aviomiehenä, ei harrastanut yöjuoksua. Puulta puulle edeten, niin kuin intiaani, hän aaveenlailla kiiruhti eteenpäin. Hänen nivusiaan painoi polttavana naisenkaipuu, mutta mistä tähän hätään naista voisi saada? Tuomo harmitteli , että näppyläsormikkaatkin oli jääneet puvuntaskuun. .. Mutta jämäkkänä miehenä Tuomo ei antanut epäolennaisen häirita olennaista, vaan uppoutui päivän.....korjaan, yön esille tuomiin ogelmiin. Pimeydestä huolimatta
Tuomo saapui metsänreunaan. Äitelä kalanhaju tuli hänen sieraimiinsa jostakin. Tuomo hymyili leveästi (onneksi hän on jo pois metsästä) onko piina viimein loppunut? Hän lähti pimeydessä kulkemaan, nenänsä ohjaamana kohti kalanhajua. Käsillään haroen hän etenee, yhä lähemmäksi tuoksun lähdettä. Kalanhaju oli jo niin voimakas, että Tuomo tuli siihen tulokseen, että kiimainen joukko naisia, olivat juuri häntä odottamassa.
Himohäs oli tehnyt tehtävänsä. Luonto kovana Tuomo kiihdytti askeliaan. Hän unohti yöjuoksun moraalittomuuden ja lisäsi vaan vautia. Mutta kävi niin kuin arvata saattaa? Kun kaikki oli lähellä huippua tulee romahdus!. Niin kävi Tuomollekkin. Kalanhaju sai Tuomon hulluksi! Hän ölähteli ja nauroi hulluna,mutta kuin leikaten nauru katkesi!
Tuomo törmäsi jonkin hirsirakennuksenseinään. Hän löi päänsä pahanlaisesti rakennuksennurkasta törröttävään hirrenpätkään. Tuomo keikahti nurin ja otti lukua.
Olosuhteisiin katsoen Tuomo uinahtikin suhteellisen pitkään. Aurinko loi ensi säteitään kun Tuomo raotteli silmiään. Valtava sinertävä kuhmu oli siinä kohden, missä ennen oli Tuomon otsa.
Tuomo voihkaisi harmista ja kivusta, mutta viettelevä kalanhaju sai hänet , uusiin ennentuntemattomiin tunnekuohuihin. -jat-

TUPLA.

Päästämiseen ei yksi päivä riitä. Kahleet on vahvat. Hohtimet hukassa eikä Mora tuo tulosta. Ehkä jo tänään on irti joka sidottu oli Hallejuijjaa huudammme ja kaiku vastaa. Mämmi Jättiläinen säilytti huokunsa eikä Pashaakaan satutettu.
***
Lähtevät laivat satamasta, että tuleville olisi tilaa. Fiilikset pilaa tungos tuleville. Pienet paatit sortuu omaan olemattomuuteen, mutta satama on ja pysyy. Viisas kyllä tietää jos kysyy. Tyhmä ei sano päivääkään.
***
Pimeässä seilaa paatit ulapalla. Satama mielessä . Oven pielessä odottaa huomisen murheet. Suurin silmin katsoo Ällistys Kummastuksen kujeita. Työmies on palkkansa ansainnut, mutta työtön elää armosta.
***
Autuaita ovat jotka vähään tyytyy, sillä loppulitviikki on runsas ja ylitsevuotavainen. Katsokaa te raharikkaita, sillä heille on seteliraha paperija. Lisää tulee jos menee. Kierrättäminen on yhtä juhlaa jopa kahta!
***
Uupuneena lepää raskautetut rannalla ja ottavat mitä määrätty on. Ihania naisia lojuu hietikolla. Ansat on viritetty ja voi sitä onnetonta joka ansan laukaisee. Jälkitauti saattaa olla toivottua pahempi, mutta maakunta maksaa eliitin helpot päivät.
***
Menestyksen kantapäillä hiihtää lusmuilijat keräten talteen hukatut minuutit. Hiekka tiimalasissa valuu tyhjyyteen, eikä sana saa sijaa. Orpona harhailee tylyt sanat etsien kohdettaan - satuttaakseen. Teräväkielisen sanat lentelee tikkana ja uppoaa syyttömän selkään.
***
Kuutamon kumotus hopeoi maiseman. Pakkasen panemat alastomat totuudet, etsii valheenkaapua, selvitäkseen etelän aurinkoon jossa lämmintä riittää ja siesta on luontaisetua. Banaania poskeen ja seilaamaan !

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE -10.


- Heitä helekuttiin hulluus, mäne navettaa,
siellä vappaasti voe huaveita harrastaa,
eikä tarvihe kalliita lippuja ostoo,
eikä pankkitilijä tyhyjäksi nostoo.
-
- Niimpä tietenni minähän arvasin sen
aena hopijalle jiäpi naesimmeinen
vaen nytpä en asijassa periksi anna
suat vaekka jäläkikoeria perrään panna.
-
Kalle kakistelloo ja hieroopi mahhoo,
kuikistellee pirtissä monelle tahhoo,
ottoo rahamassin essiin, sen aokassee,
ja sitte suoraan sanua laokassee:
-
- Akka perkele out multa rahat vienny
ja ihan salloo - en tuota yhtää tienny
mikä halavatun kutina se sinnuun iski
siinä kärvässä pyörii ku kiimanen piski
anna heti rahat takasi ny jumalauta
tai kohta perrii sinut kylymä hauta
Kyllä kamalan tempun minulle laajit
vielä siunaosta moeselle matkalle vaajit.
-
- Rahat ovat mulla ja pysyvät varmaan,
matkat eoroja kysyvät palijoki arvaan,
eipä matkaan pääse jolla aoki on perse
se on soromnoo ja nyt raakasti Terse!
(jatkuu)‎

TULOSSA


Neiti Kevät hienosteli
prinssessojen lailla eli
sulatteli tienoon jäästä
nauttiakseen kevätsäästä.
'
Neiti Kevät totta varmaan
kirkkaaksi sai päivän harmaan
poisti pilvet taivahalta
päivä paistoi korkealta.
'
Neiti Kevät maalas noita
viivoja ja kiemuroita
lehtiä ja nurmen-nukkaa
myöskin monenlaista kukkaa.
'
Neiti Kevät työnsä teki
eipä enää luista reki
nyt on aikakin jo varmaan
saapua KESÄNkin armaan.

PÄÄSTY


Tähän on tultu ja PÄÄSTY pahasta. Riemujuhlissa päästetään loputkin. Päästetään kaikki mikä sidottu on. Pässit päästetään pälkähästä ja riemu irti- Täysinä tippuu huhtikuun hetelmät luvattuun maahan
***
Viisaat vaihtaa mielipiteitään. Ministerit pitää ovet auki- päiviä. Vetää kaikista ovista ja takaa työntää ruottalainen Kannat kattoon ja omitaan uudet. Kuudet mielipiteet hyväksi - on joskuskaan oikeassa. Soikeassa vaeltaa henkinen kehitys, eikä suurista tunteista ole painolastiksi!
***
Kehnot ketineet antaa rikkaalle hyvän mielen. Rahan arvoa jyrsii inflaatio - setelit tallessa Naurusaarella. Likainen raha peseytyy käyttökelpoiseksi, mutta mustuttaa valkeat kaulukset.
***
Siitä vaan sanoi Mummo ja nosti hametta. Ylämummo armahtaa synteihin sortuneet ja Muumi-mamma antoi Putiinille ja Putiini söi! Kaksin on mukavampaa tapella. Yksinollessa ei tule riitaa. Avio.ero vie tuhkatkin pesästä, eikä vaatimuksille ole loppua oleman.
***
Kesäaika antaa tilaa . Päikkärit tievossa. Monissa miehin siirrellään kelloja. Paikat myyty rahan puutteessa, saatu vanhoja vellihousuja -ilman velliä. Kesällä voi kelliä munasillaan! Suuret voimat siirtää vuoria. Savua ja tuhkaapurkautuu paineella , laava valuu kuumana ja notkeana. Hukkalämpö lämmittää tulevia kesiä. Toivossa voi elää kunnes synkkyys salpaa hengen ja mustaa maalaa masentunut mieli.
***
Auringossa palaa ikuinen tuli ja suo meille poloisille mitä olemme ansaineet! Yöstä valoon ja kaamosta kalloon. Kelpaa vetää unta palloon Annan päivän aikoihin. Se me kestetään

LOMA -11.

Tuomo oli kovin tyytyväinen asian saamaan käänteeseen, ja samalla hänen mielialansa nousi humahtamalla ylös. Tuomo ei antanut tuon kuitenkaan sen kummemmin haitata, mitäpä hän käytetyllä mielialalla? Enää enempää aikailematta Tuomo lähti eteenpäin aluksi hitaasti ja sitten kiihdyttäen, kunnes vauhtisokeus yllätti hänet, ja hän juoksi päin puuta. Nyt olikin Tuomolla naurussa pitelemistä, sillä jokin kummallinen tunne tempoi hänen nauruhermoja!
Tuomo ei kuitenkaan halunnut pilata tilanteen vakavuutta nauramalla, Mutta itkullekkaan hän ei antanut valtaa. Törmäys oli ollut valtava. Suuri tukkipuu oli taittunut kuin tupakka, Mutta Tuomo ei ole tupakkamiehiä, niin hän ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
Siinä taivastellessaan Tuomo näkee moneen päivään ensimmäisen ihmisen, tai ainakin hän otuksen ihmiseksi ajattelee. Otus kulkee kahdella jalalla ja jotain turkiksistatehtyjä asusteita sillä on päällä. Parta ja tukka ovat harmaat ja takkuiset, vain tihrusilmät tuijottaa karvojen välistä. Tuomo kun on herrasmies, hän tervehtii ja kysyy Suomenkielellä: -Mikä maa, mikä valuutta?. Ukolle se on liikaa. Ukko nostaa kädessään olevan ryhmysauvan ylös, ja on juuri sivaltamassa Tuomoa sillä päähän, kun "himohäss" vaikuttaa. Kuin tuuli Tuomo on muissa maisemissa.
***
Kuten sanoin ,Tuomo on herrasmies, mutta hyvästelemään hän ei ukkelia ehtinyt! Nyt alkoikin jo maisemassa näkyä ,yhä enemmän merkkejä ihmisen läsnäolosta. Alkoi näkyä kinttupolkuja ja puunkantoja metsässä. Tuomo pysäyttää vauhtinsa ja miettii , että on tuumaustunnin aika.  
Tuomo istahti isolle puunkannolle ja mietti seuraavaa siirtoa. Ensimmäinen ajatus hänellä oli päästä metsästä pois, ihmisten ilmoille. Hän silmäili edessään luikertelevaa metsäpolkua, suhtautuen aivan rauhallisesti sen liikkeisiin! Äkkiä , jostain hyvin kaukaa, kuuluu suuri pamaus. Tuomo yritti vaistota mistä päin ääni tulee, eikä pystynyt sitä määrittään. Kun ei parempaa selitystä löytynyt , hän tyytyi väliaikaisratkaisuun, että pamaus mahtoi olla pieru. Koska pamaus ei oleellisesti tilanteeseen vaikuttanut, Tuomo nollasi tilanteen , ja aloitti suunnitelmat aivan alusta. -jat-

lauantai 15. huhtikuuta 2017

MAIJA&KALLE-


-On Maijalla hommissa nyt toenen tahti
ja näkkyy työssäsä voemien mahti
ei kauaakaan kulu navettatöissa
ajatus jo liikkuu kanarijan öessä.
-
Sisälle siitä ryntee jo juoksujalakaa
Kalle makkoo vielä, sille selittee alakaa
- Se on saletti lomalle justiinsa lähen
se täytyy tehä aevan tämän ressin tähen,
-
- Mikä saaterin ressi sitä taasen vaevaa
sannoo Kalle sepalustasa tuasen kaevaa
eehän tuosta oo kauaakaa kun naatittiin
sitä ressijä meleko tolokusti hoijettiin.
-
- Nytpä onnii asia kokonaan toenen
naemishomma kun aena on samanmoenen
aevan uusiin maesemiin lomalle lähen
se täötyy tehä minun itteni tähen.
Suat kokkeilla sinäki vierasta naesta
ja kokkeilla onko muilla samanlaesta
Ei se syntiä liene jos parija vaehtaa
sillä laella tylsänki olon kaehtaa.
-
Suu aaki jo kahtooki Kalle ny akkaa
aevan suuttumus hällä piälle jo pakkaa
Punasena istuu sohovalla ja aokoo suuta
ei äijä paha ny hoksoo mittää muuta.
-

NEITI KEVÄT


Neiti Kevät sipsutteli tanssiaskelin
oli meille saapumassa mielin iloisin
mutta kummastuikin siitä
tanssikengät eivät riitä
hanget valkeat
peittää maisemat
-
Neiti Kevät sipsutteli tanssiaskelin
oli meille saapumassa mielin iloisin
mutta pohjoistuulet julmat
jääti neidin silmäkulmat
palaa takaisin
mielin murheisin.
-
Neiti Kevät sipsutteli tanssiaskelin
oli meille saapumassa mielin iloisin
kertoi Herra Auringolle
mistä apu ahdingolle
Herra hymyili
lumet sulatti-
-
Neiti Kevät sipsutteli tanssiaskelin
oli meille saapumassa mielin iloisin
väistynyt on murhe musta
lämpö antaa lohdutusta
kukat ihanat
maasta nouseva

LOMA -10.

Katkerana hän huomaa joutuneensa jo lapsena suuren huijauksen kohteeksi, sillä ei yläoksalta näkynyt Harjulan , senparemmin kuin muitakaan seljänteitä. Se masensi Tuomoa aikalailla, mutta koska hän perusluonteeltaan on optimisti hän äkkiä kelaa iloisemman ilmeen naamalleen. Sitten Tuomo vetäisee muutaman spurtin paikallaan, kokeillen näin onko "himohässiä" vielä verissä. Jalat vispaa kuin ompelukone. Tuomo siunaa mielessään aineen pitkävaikutteisuutta.
Onneksi naisia ei ole hänen tielleen sattunut. Varmaan aineenkulutus lähikontaktissa olisi moninkymmenkertainen. Tuomo katsoo sinnepäin mistä on tullut, mutta hän on aivan varma , että paluuta ei ole. Ainoa mahdollisuus on jatkaa eteenpäin , tai sivulle. Tuomo punnitsi mielessään vaihtoehdot. Koska Tuomo on kokoomuslainen, ei hän voinut ajatellakkaan menemistä vasempaan. .
Pikaisesti Tuomo kaivoi lähtökuopat, ja hiekan pölistessä Tuomo ampuu matkaan.Kotvan juostuaan Tuomo tulee pitkästäaikaan jonkin siviilisaation lähettyville.Tuomoa alkaa hirvittää alastomuutensa. Epätoivoisesti hän miettii millä peittää alastomuutensa? Kiroten hän huomaa että viikunapuita ei lähellä kasva, mutta se saa hänet ajattelemaan, ettei hän ainakaan paratiisissä ole. Tuomo hiljentää pykälänverran vauhtia, sitten hän äkkiä huomaa sellaista, joka olisi tavallisissa oloissa jäänyt huomaamatta. Varmaan jonkin mainosilmapallon jäänokset riippuivat suuren kuusenoksilla. Tuomo huokaa helpotuksesta, vihdoinkin, jotain joka saa hänet tuntemaan itsensä ihmiseksi.
Tuomo seisahtaa ja vetää pallonjäännökset alas. Pallon materiaali on jotain kevyttä silkkikangasta. Tuomo on onnesta mykkänä....nyt hän saa viimein lannevaatteen, joka naisia kohdatessa on välttämätön. Ei ole hyvä, jos naiset näkevät kaikki ajatukset livenä.
Tuomo yritti etsiä kankaasta sopivaa kohtaa, josta saisi sopivan kappaleen lannevaatteeksi. Pallo oli selvästi lähetetty Suomesta koska siinä oli kaikenmoisia, suomenkielisiä mainoksia. Sen enempää asioita miettimättä tuomo sitoi lannevaatteen paikoilleen. Aika humoristisia tekstejä saattoi lukea asusteesta. Takana luki suurin kirjaimin "Teuvan pastatehdas" . Vasemmalla sivulla luki: "Edessä on suuri salaisuus!", oikealla kupeella:"Koossa sen salaisuus! Kuusamonmuikku!" Etupuolella oli kirkuvanpunaisin kirjaimin "....tämä täytyy kokea itse!".
-jat-