MAIJA&KALLE.18.

- Siihen mustelma lienee varmaanki tullu,
tuo Mansikki kanttura on ihanki hullu,
minä Ruusalle mustelmoo näöttää koetan,
ennen kuin sinne arvaoskeskukseen soetan.
-
- Minä mustelmoo näötän, hihkasoo akka
se sinä oot kansi ja minnoon vakka
persuuksille potki tuota vierasta naesta
muuten et kyllä minun suloja maesta.
-
Kalle hölömönä seisoo ja naesija kahtoo,
ei oekeen ällyy mitäpä se tahtoo,
kuitennii sannoo Reetalle:- lähe jo siitä
en ennee heiniä korijaa en aenakaa niitä!
-
Reeta nousoo ylös ja hametta oekoo
Naapurin Julle parressa uniaan loekoo,
Reeta mennee ja pukkoo Jullea mahhaan
- Eläpä ennää tukkija urkkona sahhaa.
-
- Täh, missäpä pallaa? sepä Julle sannoo
- En ennää ikinä ryyppää, huutaen vannoo
Reeta hamettaan nostoo: - Tiällä se pallaa
alahan nousta jo siitä ja mua rajusti hallaa.
-
Vuan Julle on aevan ku löölyn lyömä
hernekeittohi puhkuilee, päevällä syömä,
Jalakoo nostoo ja pierasta karskaottee
kiäntyy ovelle ja siitä ulos astelee.
-
Reeta oetis säntääki Jullen perrää,
nopijoehin kinttuihin vaohtija kerrää,
jopa suavuttaa Jullen keskellä pihan,
Jullen kaolassa roekkuu kiimassa ihan.
-
Maijan sisällä yhä vuan halut kiihtyy
Reeta mielellään Jullen likellä viihtyy
Maija kahtoo kajehtien pari kun pussaa
kyllä naeminen oesi pelekkee plussaa.
-
Maija pihalle kieäntyy Jullen perrään
sitte muistaa piässään asijan errään:
- Jassu hei katoppa mikä tiällä näkkyy
Maija näöttee Jullelle aetuva täkkyy.
-
Kalle yksin jää kahtomaan näötelmää tuota,
ei enneen ommaan Maijaasa luota,
ihimetellen kahtoo sitä tierenpellii,
kun molemmat naeset sitä Jullee hellii.
-
Mitä sitte tapahtu ei kerrota ennään
vaan ölövinä tappaoksen sivu mennään
sitte voijaa kurkkia tunnin piästä
siihen asti voijaanki jutella siästä.
(ja.