KALASTELUA.

Paavo lähti kalasteleen, kalamiehen elkein,
kalasaappaat jalkassa ja suunnitelmin selkein.
Ilman saalista kun varmaan, kaatuu palli alta,
taskuun supervieheitä , jo näyttää paremmalta!
-
Helmikuinenaamu näyttää kovin kirkkahalta,
järvi näyttää päällepäinkin hyvin kalaisalta.
Siispä kaira kuntohon ja reikää kairaamaan,
kairatessaan Paavo sattuu rantaan katsomaan.
-
- Heh, akka piikkikoroissa, järvelle tallustaa,
tuo tuskin lienee tosissaan, ei noin voi kalastaa.
Kiharat heiluu tuulessa ja punattu on suu,
tuskimpa noilla lihaksilla homma onnistuu.
-
Paavo on reiän kairannut, Anneliin vilkuilee:
-Mitä tuo akka taitamaton oikein hommailee?
Mä arvasin tään, sehän tulee meikän reijälle!
Se taitaa konstit tajuta, ei näytä tyhmälle.
-
Herrasmiehen lailla, Paavo, reijän luovuttaa,
kairaa reijän toisenkin, jokohan onnistaa?
On Anneli jo jäälle saanut kalan muutaman,
kun Paavo vetää jäälle ruman, suuren ruutanan.
-
Anneli huokaa harmissaan: - Viel tuosta puhutaan,
jos rumilusta tuollaista, loheksi mainitaan.
Tuohan on aivan näöltäänkin selvä rättipää,
tuskimpa tuolla voittajaksi vielä selviää.
.
Kumpikin kehuu saalistaan, Anneli muistuttaa:
- Ei sentään kukaan ruutanasta, merilohta saa.
Mutt´ oottelehan toveri kun koittaa maaliskuu,
koitetaan sitten tosissaan kummalla onnistuu.
-
On Paavo kotvan vaiti, sitten hieman murahtaa:
- On tässä sentään aijemmin osattu kalastaa,
on Berluskooni luvannut, vieheitä hyviä,
mä maaliskuussa katselen paikkoja syviä.
-
On maaliskuulla järvellä melkoista sähinää,
ne pienen pilkin nykyttäjät, syrjäpaikkoin jää.
On Anneli ja Paavo saaneet paikat parhaimmat,
kun todellisen saaliin antaa reiät muutamat.
-
Anneli ensin vetäiseekin melko vonkaleen,
Paavo etsii tummatlasit jostain silmilleen:
- Ei kai nyt sentään akka pysty mua voittamaan
tuomionkellot surkeat minulle soittamaan.
--
On suuri -kalastelupäivä viimein lopussa,
ja saaliin laskuun riennetään kiihkolla, hopussa.
On Annelilla kasassa enemmän kaloja,
Hän Paavolle jo kuiskuttaa sanoja jaloja:
-
- Tuu kamuksi niin aletaan se tosi kalastus,
nyt kansalle me tehdään suuremmoinen lavastus.
Nyt kansan omaan suuhun laitellaankin koukkuja,
ei tyhmä kansa aavistele niitä loukkuja.
-
Nyt aloitetaan yhessä se kansa kusetus
itselle palkat nostetaan, se ensi vaatimus,
ja toki voimme ehdottaa uusia veroja,
uuteen hallitukseen otetaan pelkkiä neroja.
-
Paavo ei tuosta innostu vaan riisuu saappaansa,
ja sanoo Annelille näin, verkaiseen tapaansa;
- On aika tullut suuret saappaat sulle luovuttaa,
niinpä voit itse halujesi mukaan kalastaa.
2005.