MAIJA&KALLE --16.

Kalle karijasee sillon; - jätkä Jukolaota,
lähe kalappimmaan siitä senki naota,
minun revviirille ei liene asijaa sulla,
vae se ratkastaanko me nyrkkitappelulla?
-
Naapuri pelästyy tuota ja pakkoon säntää,
aevan hirvittää miestä niin vähänläntää,
kun pikajuoksija juoksee pakkoon,
ja päättää alakaa ikkuiseen lemmenlakkoon.
-
Aevan niin ku tyrkyllä on siinä Reeta
melekeen niinpä kuin tuore nisuleeta
Ukko hyökkääki himolla Reetan kimppuun
melekeen niin kuin näläkänen sika limppuun.
-
Vyötä kiireellä aukoo jo housuistansa
eipä tulekkaa tolokkuva touhuistansa
eipä Kallella laenkaa ota ny etteen
eipä pysty Kalle ny akkaasa petteen.
-
Kalle ottaaki kasvoelleen ankaran ilimeen,
ja ottaaki Reetan tosissaan silimeen:
- Jumalaota yhäkkö se siinä vaen makkoo,
vaekka puolipäevä piälle jo pakkoo,
alahan, jumaliste jo töehin siitä,
eiköhän nämä lemmentouhut jo sulle riitä!
***
Maija istuu tuolilla silimät kiinnä
aevan pikkasen kuitenni huokoo siinä
- taespa tullakii tästä keheno loma
ja kotonaki outtaa se ukkoki oma.
-
Maija silimeesä pikkasen ravottaa
silimä kuskin nuaman jo tavottaa,
- On tuo aeka turpia, ja väsyny liennee
monta päevää lie ajanu, kuka sen tiennee?
-
Kuski nousoo ylös ja akalle sannoo:
- Eiköhän tuos lähetä paenoon hannoo
sie voet vaekka mennä vetämään unta
kun kilometrejä eessä on tuhakunta
ennenkun piästään tyhyjään tämä lasti
siinä urakkaa onki aevan kamalasti.
-
- Minä se taijannii jiähä mietimmään,
jos pallaesi kottiin takasi rehkimmään,
kotipuolessa ukkohi oottaa jo varmaan,
piäsen ommaan sänkyyn, vierelle armaan.