Hyvä yleisö! Naiset ja herrat kiitoksia nyt jokaiselle erikseen pitkämielisyydestä. Ensikesänä tavataan!
Yleisö alkoi poistua, kuka kapinoiden, kuka ymmärtäen.
- Se on Kitulan isäntä herkkäsieluinen taiteilija. Äkkinäiset yllätykset saavat hänestä yliotteen jolloin luovuus menee lukkoon, varsinkin kun on tämmöinen epätodellisen tuntuinen ilta, Pirita- Anneliina yritti selittää.
---
Unettomanyön jälkeen Kitulan pariskunta alkoi nousta kahvinkeittoon. Jaska huokaili kun Anneliinan pyöreät muodot pyörivät silmissä.
Elli puolestaan mielessään harmitteli mynkään mennyttä iltaa. Olihan yleisö tullut hyvässäuskossa kuuntelemaan ja nauttimaan hengenravintoa.
- Miten sinä heittäytyit illalla vetämättö- mäksi? Olisi se vanhasta muistista mennyt joku tuttu runo, eikä nuo ihmiset ymmärrä. Ovat lehdestä lukeneet, niin uteliaisuuttaan tulevat töllistelemään.
- Sinun ja sen muutaman vouhotusta on koko homma. Minä en olisi sormea liikuttanut.
- Kärhämäisenkö?
- No, sen hyvän! Eihän tuo illalla edes ollut sinnepäinkään. lähti pois.
- Kärhämäinen oli estynyt... Kyllähän minä sen tiedän mikä sinulla sormia liikuttaa, jos peukaloitakin.
- Mikä muka! Taas luulojaan puhuu. Ala mennä siitä kahvia keittämään, jospa joskuskaan pääsisi pellolle.
- En minä ole ainakaan pidätellyt. Sen kun antaa heittää. Tai mitä me änskätellään. Voisi sitä joskus olla kuin tavan ihmiset. Odota pikkuisen niin kohta on kahvi valmista.
- Niin olisihan tuo mukava joskuskaan vetää samasta köydestä samaan suuntaan, eikäpä aina kiskoa päinvastaisiin suuntiin. Siinäpä onkin köysi toisinaan piukeella, kun meidän emäntä kiskaisee jalka tenästä.
jat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti