PUU

Ystävyydemme puu on taimella vasta,
mikä voisi sen estää kasvamasta?
Voiko panna sen talvinen pakkanen,
vai saako se peitoksi kinoksen.

Ensimmäinen myrsky on mennyt yli,
meinasi jo kylmetä ystävän syli.
Hiukan vaan se taivutti latvaa puun,
jätti aivan ehjäksi kaiken muun.
-
Tuosta ystävänpuusta ei milloinkaa,
me päästetä latvaa taittumaan.
Se varttukoon vahvaksi kasvaen,
meidän ystävyyttämme suojaten.
-
Jos elämä tullessaan tuskia tuo,
niin mennään äkkiä puumme luo.
Se suojelee meitä oksillaan,
ja hellien pitää suojassaan.
-
Nyt kun tuo puu vielä pieni on,
sen suojaan on päästä mahdoton.
Jospa kuitenkin tyyntä riittänee,
että puumme vahvaksi isonee.