PUTELLI-101.
Tietysti odottamaton äidin kuolema järkytti Mikkoa. Nyt kaikki näytti menevän omaa rataansa. Putelli kaipasi nyt osaavaa naisen kättä. Katrikin oli innoissaan. Marihan oli aikonut lähteä kaupunkiin - kenties piankin. Pääsisi tosissaan rakentamaan suurempaa Putellia.
Marille äidin menetys oli suuri asia. Aivan pikkkutytöstä työskentely äidin kanssa oli antanut heille jotain erikoista. He olivat ymmärtäneet toisiaan jo puolesta sanasta. Ehkä se oli jättänyt jälkensä. Marin itsenäistyminen oli jäänyt puolitiehen. Marista oli tuntunut, että kaikelle piti saada äidin siunaus.
Mari hukutti ikävänsä hautajaisvalmisteluihin. Huoneet oli siivottava ja leipoa piti, onneksi naapurien emännät teki navettahommat. Lisäksi Mikko oli tuonut Katrin avuksi.
Katri oli ottanut vapaata kaupalta. Häneen saattoi luottaa, oli taitava kaikessa, olihan hän talouskoulun käynyt.
Vaikka huisketta riitti surutalossa oli Paavo kui syrjästäkatsoja. Toki hän oli hoitanut asiat viranomaisiin. Varannut hautapaikat ja kuljetukset. Olihan Putellista matkaa kirkolle yli kaksi peninkulmaa.
Mikko oli puhdistant pihan lumikinoksista... Kuorma-auto saattoi ajaa aivan porraspieleen. Arkkua ei tarvitse kantaa tien varteen, vaank suoraan kuormaautonlavalle.
Lauantaiaamuna kaikki oli valmista. Kylän isännät oli lupautuneet kantajksi. Pihaa oli koristeltu kuusenhavuin, muutama kuusennärekkin oli varattu suruauton lavan koristeeksi.
Kantajat haki arkun aitasta talon eteen. Arkunkantta nostettiin syjään ja halukkaat saivat antaa vainajalle viimetervehdyksen. Sen jälkeen laulettiin muutama virsi ja sitten ruuvattiin arkunkansi kiinni. Utkevät naiset yritti veisata Rinteen Jaskan johtamana. Oli kuitenkin vaikeaa yhtyä virteen kun suru kuristi kurkkua.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti