PUTELLI-112.
Punaisen mökin ikkunoissa uutimet oli vedetty kiinni. Paavo kokeili ovenripaa, ovi oli lukittu. Empien hän kopisti nyrkillä oveen, ja sitten kuunteli. Hetken kuluttua ohuen lautaoven läpi kuului ääniä.
- Kuka siellä kolistelee tähän aikaan. Nukkumisaika nyt on.
- Täällä on Putellin Paavo, olisi Kaisalle tähellistä asiaa.
- Mikä se niin tähellistä, että yöllä pitää- Oli raskas päivä. Unet jää vähiin.
- Minä olen pahassa pulassa. Mari suuuttui eikä aikonut enää mennä aamulla navettaan. Sinä kun olet ennenkin ollut Putellissa apuna. Tiedät paikat ja talontavat. Aamuksi pitäisi lypsäjä löytää, että jouvatko sinä...Paavo hämillään kyseli.
- Mistä se Mari herneen vetäsi sierameensa? Kaisa kysyi ja avasi oven.
- Nuoret tekivät yksissä tuumin kapinan...Mikko mihin lie häipynyt? Kaippa meni morsmaikkunsa luokse. Mari löi juntturiin kokonaan. Ei aikonut Putellin navetteen nokkaansa pistää- No, se passaa! Eihän kettää väkisellä. Heti maanantaiaamuna sanoi lähtevänsä. Nykyajan nuoret ovat niin omapäesiä. Tekevät kaeken omanmielen mukaan. Ne ei aattele miten hommat tulee tehtyä..
- Sattuipa pahaan aikaan. Olen tuolla Korholassa ollut Sakun kanssa ranganhakkuussa. Työurakka pahasti kesken.
- Kylläpä niitä rankoja ehtii mylykyttää myöhemmin, sitten syksllä. Toukotyöthän nyt meneillään...
- Ei se köyhä aikoja kattele. Kun työtä tarjotaan se pitää ottaa vastaan. Saku on jo vahva mies, että saa parempaa katella. Yksin sitä ei kumminkaan tohi mettään lähettää.- Teloo ittensä.
- Saisit meillä pitempiaikasen työpaikan. Eikä itikat kuppaa niin kun metässä.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti