PUTELLI. 111.
Mikko vilkaisi pullonpohjaa - muutama ryyppy... Vaikka pimeässä ei köyttä näkynytkään joka oli ripustettu orteen hän tiesi, että se oli siellä...
Sekavassa, viinanturruttamassa tilassa hän oli täysin vakuuttunut, että muuta ratkaisua ei ole. Tämä ratkaisee kaikki ongelmat, pettymykset ja pahatmielet - tuo rauhan ja ikuisen levon.
***
Putellin Paavo, kylän mahti-isäntä oli vimmoissaan. Koskaan ennen ei omat lapset olleet asettuneet häntä vastaan. Marikin, vaikka oli luonteeltaan mummonsa kopio, tiukka ja tarmokas. oli aina noudattanut hänen tahtoaan.
Nyt oli kaikki muuttunut. Lapset oli yksissätuumin nousseet kapinaan. Se ei onnistu, että valta vietäisiin häneltä, joka oli nostanut Putellin mahtitaloksi. Isännän ääni tulee kuulumaan vielä pitkään. Se on LAKI! Sekö vietäisiin noinvain?
Sepä ei käynyt! Paavo katsahti ympärilleen keväinen ilta oli viileä ja hämärä alkoi laskeutua pihapiiriin. Nyt ei ollut aikaa murehtia. Aamuksi oli löydettävä lehmänlypsäjä.
Kivenheiton päässä Putellista oli mökki. Oli kai joskus ollut Putellin torppari. Mökissä asui Kaisa Kulju, räväkkä leski, poikansa kanssa.
Kaisa elätti itsensä satunnaisilla siivous- ja navetta töillä. Kaisa oli valmis lähtemään, missä vaan tarvittiin osaavaa ja riuskaa työntekijää. Saku, Kaisan lähes täysi-ikäinen poika oli renkinä taloissa joissa ei enää omaa tyvoimaa ollut.
Kuljun mökille Paavo suuntasi askeleensa. kaunis kevätilta viileni, mutta sitä Paavo ei kiihtyneessä mielentilassa huomannut, Riuskasti kävelen hän oli pian Kaisan oven takana.
Paavo katseli pihapiiriä, ketään ei näkynyt. Piti olla varovainen kun iltahämäissä vierailee lesken luona. Ajankohta oli jo myöhäinen. Paavo hymähti ajatukselleen... Hätä ei lakia lue.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti