PUTELLLI-97.
Oli lauanti-ilta Mikko saunassa käytyään puki päällensä juuri ostamaansa ruskeaa nahkapuseroa. Oli jokaisen nuorenmiehen haave saada sellainen. Nyt Mikko oli kynntörahoilla se ostanut. Aino katseli syrjäsilmällä poikansa valmistautumista.
- Jokos taas pittää lähtiä sen puotipuksun perään? Olisi sinunkin aika katella vaimoa tosissaan. Tuosta sinun hommasta tulee vain harmia myöhemmin.
- Tulee tai menee on minun asia, siihen ei kellään oo sanomista.
- Navetassapa ei oppimaton pärjää. Se sinun morsio ei pärjää. Lieko lehmää koskaa lypsänyt. Luuletko sinä, että minä lopun ikääni patukkahäntiä passaan? Ainon äänessä oli purevaa ivaa.
- Iteppä tiijät mitä teet, elä multa kysele, Mikko sanoi ja poistui ulos.
Paavo oli vaiti kuunnellut äidin ja pojan sanailua. Mikon lähdettyä Paavo kiikuskeli keinutuolissa hetkisen. Sitten rykäisee!:
- Etkö sinä voi pysya erillään nuorten asioista. Aikuinen mies tietää mitä tekee. Itelleen se kaveria kattelee eikä sinulle piikaa. Mikko kyllä tietää ottaako akan tai ei, meijän ei pijä siihen puuttua.
Aino vaikeni. Vain Paavoa vilkaisten poistui iltatarkastukselle navettaan.. Paavo jatkoi keinuttelua.
Aino oli laittanut iltapalaksi päivällä leivottua rieskaa ja nostanut uunista kullankeltaisena kirisevää sianpintaa.
Paavo nousi ja meni keittiön pöydän aareen. Vesi kihahti suuhun kun näki lihapannun. Parasta herkkua tuoreen rieskan kera.Herkku oli kuin huipentuma saunan jälkeen. Palkka raskaasta työstä.
Kirnupiimää vielä palanpaineeksi niin kyllähän uni maittaisi. Nämä oli elämän nautintoja - yksinkertaaisia ja aitoja. Aino tuntui viipyvän navettatarkistuksella. Mikähän sitä vaivasi. Oli ollut niin outu sen kapinapäivän jälkeen. Taitaa olla niitä naistenoikkuja. Turhanaikaista tuittuilua. Missähän se Mari?
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti