AIKAMATKA.9
Silloin säikähdin todella,
hätkähdinkin melkolailla,
että Louhea panisin,
Pohjan suurta raakimusta,
joka on kauhea katella,
kauheampi naiskennella.
Akka hirnuihen todella,
naama niin kuin lankunsyrjä,
joka kirveen lie jäliltä,
taikka tehty tympeästi.
-
- Enpä sulhoksi halua,
enkä pirtin valtiaaksi,
kovin vanha oot minulle,
potrakalle poikaselle.
Enpä naista nyt halua,
kyllästyttää naaraspuolet,
niistä harmia monelle,
hyvällekkin miekkoselle.
Oisin huilannut vähäsen,
uutta voimaa saadakseni,
suunnistanut taas takaisin,
uutta virtaa saatuani.
Loppui Kossu kulkiessa,
mistä voimaa nyt vetäsen?
-
Suuttui tuosta Pohjan muori,
tarttui niskasta tavaton,
minut koslaan kiikutteli,
vielä noitui ja kirosi,
pani taiat taipumahan,
mananhenget heltymähän,
äijän matkoihin lähetti.
Enpä tuosta tuskaele,
mieliharmista murise.
LOPPU
Oiva Pennanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti