ISÄ JA POIKA
Kaksi miestä on retkellä metsässä,
kaupungista on korpeen tulleet.
Poika edellä, isä on perässä,
monenlaista he ovat jutelleet.
Kumpikin sen rinnassaan tuntea voi,
retki parhainta tunnetta mieleen toi.
-
Raskaat reput heillä on harteillaan,
kaikki se mikä on tarpeellista.
Ovat viikon jo olleet matkallaan,
aika on ollut onnellista.
Oppineet ovat tuntemaan toisiaan,
enemmän kuin ennemmin milloinkaan.
-
He lähestyvät puron rantaa,
siihen leirin rakentavat,
Kuuset rannalla suojaa antaa,
ja purosta he kalastavat.
Kauempaa kuuluu kosken kohinaa,
.poukamassa haukikin polskahtaa.
-
Kuusen oksista laavun he laativat,
rakovalkean sen eteen laittaa.
Niin paljon kahdenollessa kokevat,
metsän hiljaisuus ei heitä haittaa,
On unohtunut heiltä kiire pois,
kultasäkkiin ei hetkiä vaihtaa vois.
-
Yhteistyöllä jo ruokakin valmistuu,
kalakeitto nääs kypsää on kohta.
Sillä kalastus niin hyvin onnistuu,
on syötäväksi saatu parikin lohta.
Ei ateriaa voita hienot kattaukset,
vain luonnossa kokee parhaat fiilikset.
-
Laavussa kaksi onnellista nukkujaa,
tätä tunnetta ei voita mikään.
Isä katsoo poikaansa uinuvaa,
hällä ei uni tuu silmään.
On hänellä rinnassaan tuntemus syvä,
oma poikakin voi olla kaveri hyvä.
Oiva Pennanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti