PUTELLI-98.
Paavo käveli, Marin, itselleen valloittaman kamarin ovelle. Avasi oven ja huomasi Marin lukemassa.
- Äitisi lähti iltatarkastukselle. On siellä viipynyt jo toista tuntia. Onkohan siellä kaikki hyvin? Käytkö sinä katsomassa, varmuuven vuoksi, Paavo sanoi huolta äänessään.
- Jospa siellä lehmä on alkanut poikimaan. Sitä siellä vahtii.. No, piaan minä käyn katsomassa niinsaat eauhan sieluusi.
- Eipä minulla mitään, mutta kun viipyy...
Mari vetäisi Mikon työpuseron päälleen ja lähti ulos.
Ulkona oli pimeää ja kylmää. Himmeä lamppu ovenpäällä antoi valoa pihalle. Putelliinkin oli vedetty syksyllä sähköjohdot antamaan helpotusta elämään... viimeinkin.
Mari kietaisi puseron tiukemmin hoikan vartensa suojaksi. Kylmä viima tuntui puseron läpi.
Mari juoksi tallautunutta polkua navetalle Ovenedusta oli liukas aamutossujen kumipohjaan. Hän vetäisi oven auki...- Ovi oli jäätynyt alareunastaan kynikseen, mutta aukesi toisella yrittämällä.
Navetassa paloi kaikki valot. Mitään liikettä ei navetassa näkynyt. Vain jo makuulla olleet lehmät nousivat parsissaan jaloilleen.
- Johan on kumma, Marrilta pääsi ääneen ja outo tunne valtasi mielen. Mari eteni navetankäytävää pitkin eteenpäin. Nyt ei asiat olleet oikealla tolalla. Lehmät käytävän molemmon puolin katselivat Marin suuntaan.
Äkkiä Mari huomsi äitinsa makaavan poikkikäytävällä. Mari kirehti äitinsä luokse ja koitti kaulalta sykettä. Iho oli viileä eikä sykettä tuntunut.
Mari tunsi, että nyt oli oltava järkevä, hysterialle ei ollut tilaa.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti