PUTELLI-94.
Työtuurit olivat jatkuneet jo viikkoja ja jälkeä oli syntynyt. Nyt alkoi veljeksistä tuntua, että oli aika pistää rennosti viihteelle. Samppa nosti kirveensä humauttaakseen sen vahvan koivun kylkeen. Ei iskenyt kuitenkaan, vaan laski kirveen alas ja sanoi syrjemmällä olevalle veljelleen:
- Sylvi kuule! Eikö tämä ala jo riittää? Alkaa jo tuntumaan pakkotyöltä. Mitäpä sanot jos heitän mutkan Roju-Juuson mökille. Tietysti pitää voimapaperia isännältä.
-- Kyllä tosiaan alkaa tuntua raatamiselta. Lie sinne kertynyt Putellille maksettavaa useamman pullon hinta. Älä kovin paljon ota, pari pulloa mieheen. Kyllä se jo panee kötälleen ärijänkin miehen.
Löhenkin heti. Isäntäkin on juuri puolista haukkaamassa. Rahaa sillä on aina kotona. Pankissa sitte onkin miljoonia.
- Joo minä hakkailen iltaan asti, niin kauan kun tulee pimeä. Tulen sitten mökille ja katotaan tepsiikö Juuson keitokset. Tee jotakin evästä, jaksaa sitten katella kiikarilla taivaita.
***
Putellin Paavo istui ruokapöydän päässä. Hän oli valoisalla mielellä. Kynnöt ja muut syksyntouhut oli sujuneet hyvin, No, pikkuisia vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Edessä pitkä talvi. Paavo loi katseensa Mikkoon, joka veteli kuorta pois tuppipotuista.
- Sinäkö sait omat kynnöt päätökseen? Kävi se näppärasti. Hevosilla oisko vielä puoletkaan...
- Kaikki on mustana mitä oli puhekkin. Mutta kylällä riittää kyntöjä moneksi viikkoa, kun ei vain pakkaset keskeytä. Miten lie kannattaako alkaa siihen urakkaan?
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti