MUMMO EI HÖTKYILE
Olen tarkkaan päättänyt sen tällä syönnillä,
että ylös nouse en mä kellon lyönnillä.
Mä nukun aina milloin mua nukuttaa,
ei turhat tapahtumat mua ylös saa.
-
Olen katsonut mä noita kanssaihmisii,
kuinka itsensä ne laittaneet on kiipeliin.
Niiden täytyy olla aina jossain menossa,
vauhti on niin kova ,ettón monot vinossa.
-
Mielestäni siitä stressi tulee äkkiä,
että innokkammat etsiä saa häkkiä.
Koneeksi kun tuota ihmistä ei luotu oo
jos aina painaa, nuppi kohta, poks sanoo.
-
On laiskamato mua aina vaivannut,
jo vuosikaudet sisuksia kaivanut,
On aina paras viikkokausi miettiä,
kuin aivan turhaan tuntiakaan rehkiä.
-
Tosin ukko mua aina töihin patistaa,
en ymmärrä! hän minkä ilon siitä saa.
Jos aina minä tuolla töitä paiskisin,
niin silloi levon puutteeseen mä kuolisin.
-
Muuten kaveri mä olen ihan harmiton,
ruokahalut hirmuiset vain mulla on.
Kun pöydässä on lihaa sekä läskiä,
tätä typykkää siitä pois ei saada äkkiä.
-
En paljon minä liikuntaakaan harrasta,
tarpeeni oon saanut muutamasta kerrasta.
Se riittää kun mä juosten vessaan kiiruhdan,
ja syödessäni alaleukaa liikutan.
-
Ei kaikki tykkää elämäni tavasta,
mutta haluan vain itselleni parasta.
Kun hyvin syö ja välit vain nukuskelee,
niin on se varmaa kellekkään ei pahaa tee.
Oiva Pennanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti