PUTELLI-92.
- Kyllä se on pysynyt minulle arvoituksena miten sinä saat kiven vetämään.
- Sen näkee sitten. Mikko, ajahhan tänne lähemäs niin otetaan ne varpit alas. Siirtäköön Paavo Pokun sitten kauemmaksi.
Välineet, lapiot ja kuokat sekä vaijerit otettiin maahan ja Paavo ajeli Pokun kaummaksi näykkimään jo kellestunutta heinän orasta.
- No niin poijaat...se on nyt sellainen urakka edessä, että tuleekohan meille äitiä ikävä. Miten luulet Mikko, vetaseeko kivi koneen ojasta?
- Pikkusen aavistelen, mutta en kumminkeen sano. Kai se kohta nähhään.
-Aletaan panemaan ketjuja takapyörien ympäri. Katso näin! On tärkeää, että katsot missä on ilmaventtiili. Pistä ketju vastakkaiseen aukkoon. Nämä onkin hyvät ketjut, sopivasti iso rengas toisessa päässä. Siitä pujotat toisen pään läpi...juuri noin! Nyt pistä vaijerinkoukku viimeseen lenkkiin. Juoksepa sitten vaijeri tuon kiven ympari. Tuo vaijerin toinen pää tähän toiseen ketjuun.
- Joo, noin minä sitä mietinkin. Minäpä kipasen kiven ympäri...ylettyykö? Pari metriä vaille... On siellä sopiva ketju, niin riittää sopivasti, Mikko sanoi.
Kun kaikki oli valmista Reino kipusi oudossa asennossa olevan traktorin istuimelle. Pienellä kaasulla peruuttaen kone nousi kanavasta ihmeen helposti.
- Kyllä lempo vie ne on konstit joilla pahakin akka koinataan. Ei ollut hätäpäivää. Niin se Reino pani kiven vetoelukaaaksi. Ei minulla tullut mieleenkään, Paavo ihasteli.
- Eihän se lujassa ollut. Mutta kun ratas ei toppaa niin ei voimakaan auta. Mikko, siitä vaan jatkamaan hommia, Reino sanoi ja hyppäsi alas traktorista.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti