MUMMON UNI
-
Sattui minulle melekonen tappaus,
multa vietiin kansalaesvappaus,
puheoekeos ja tienatut eläkkeet,
oekeos kottiin ja kaekki muut lisäkkeet.
-
Minä olin jo pikkusen huolissaan,
eikö eläkkeellä saa olla tuolissaan,
eikö kattella ollenkaa ympärilleen
olla kiinnostunut elämästä ja silleen.
-
Huolen tuosta minun päälleni nakkasi,
joku matkalle laokun mulle pakkasi,
sannoe ala sitte vaekka kerijäämään,
eihän vanahana pysty enempään.
-
Sossun ovelle koputtelin, soettelin,
heille tuskaani selittee koettelin,
mutta nostivat kätesä pystyyn vaan,
valakoihoset ei saa mittää ollenkaan.
-
Huoli rinnassa raastoi ja kirveli,
oli rannassa joutilas virveli,
yritin sillä saalista kalastaa,
mutta ei kala napannu ollenkaa.
-
Oli mieleni synkkä ja ankia,
etteenpäenmeno verkkaenen, kankia,
kerijätäkki ovilta koettelin,
mutta turhaan kelloja soettelin.
-
Sitten mieleeni tulikin kummia,
autetaanhan Suomessa tummia,
siispä itseni mustaksi maalasin,
sossun ovelle taas itteni haalasin.
-
Nytpä oli eri ääni jo kellossa,
kohta eläsin niinkuin pellossa,
euroja minun kätteeni lattoivat,
herkkupöyvvän vielä etteeni kattoivat.
-
Mikäs tässä on minun nyt ollessa,
kun sapuskaa on mulla suolessa.
Puheoikeuven kun saisi takaisin,
menis elämä taas askelin vakaisin.
-
Että sattuihan semmosta minulle,
sitä ei satu muorille monelle.
Loppu kun on hyvä, niin naurattaa,
näin mitätön ämmäkin elää saa.
Oiva Pennanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti