RUNO

MUMMON NAURUVIRSI
Kuljin synkin mietteineni,
mielin murheisin vaellin,
synkkyyttä näin siellä täällä,
mustat mietteeni olivat.
Itkin moitin kohtaloa,
ahdistustani murehdin,
kaikkialla seinä eessä,
muuri mahdoton minulla.
Mietin tuota tuskassani,
sitä aattelin alati:
jospa murran vahvan muurin,
seinän sitkeän lävistän,
aukkot kaivan kilpeheni,
reiät reilummat repäsen,
josta virtaa voimaa uutta,
uutta sitkeyttä, sisua.
Vedin suuni korviin asti,
nauru jo kurkussa kutitti,
mieli keksi kepposia,
keho keinoja kalasti,
jolla haihtuu huolet huonot,
poistuu synkeys sisältä.
Päästin suusta nauruvirren,
virren vitsaillen väsätyn,
sepä poisti pienet pulmat,
suuret murheetkin sulasi,
helpotteli huolten häivä,
ikävä n iloksi muutti.
Siis jos sulla suuri murhe,
kipu kauhea kupeella,
ahdistukin aikamoinen,
pelkkää syksyä elämä,
päästä suusta nauruvirsi,
oman itsesi iloksi,
silloin kylvät ympärille
kevään paistetta parasta