Olipa Maija ja Kalle tolokku avijopari
usseinki saatto sattuva väölälle kari
jota pitkin ne souteli avijolaevaa
sepä avijo onneen vastusta kaevaa.
-
Tok välliin oli mukavata rakkauvenaekaa
sillon kun kojettiin sitä lemmentaekaa
liekkö rakkaotta ollu - vae jotaki muuta
pantiin lihhoo piiloon ja suikattiin suuta.
-
Nyppä lähetään kattoon miten arki pellaa
jospa tuokijon parin elämää sellaa
muallahan on monestikki mukavaa
kun sitä aetuva elämää elellä saa
XXXXX
Uamusella Kalle akalleen sannoo,
tiukanlaiset sanasa jonnoon pannoo:
- Alahan jo siitä navettaan juosta,
einäö valamimpaa ny tulevan tuosta.
-
Voe kamaloo - siitä akkapa suuttuu
jo riskisti isännän lyyssiin puuttuu
ja viskoo äijän keskelle pihhaa
ja tuntoo sisällään aetova vihhaa.
-
- Helekatti, mun pittee yksin ruataa
ja kanttura vielä maijot kuataa
ukko istuu pirtissä, lonkkoo vettee
ei navetassa tiällä apuna kettee.
-
Maija ottoo kätteesä paskakolan
sen heittee rennosti ylitte olan
se sattuu tietennii akkunanlassiin
- voe vittu tuo ottoo jo rahamassiin.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti