NYT.....

KULKUKOIRANELÄMÄÄ

Olen paljon kyliä kulkenut,
ihmiset ovat ovensa sulkenut,
joku kalikallakin heittänyt,
joku pelännyt, silmänsä peittänyt,
mutta lihaista luuta ei kukaan.

Moni vihainen on mua potkaissut,
tunkiosta kun jätettä hotkaissut,
haulikolla on perääni laukaistu,
tietä viime matkalle aukaistu,
kukaan ei mua tahtonut mukaan.

Tahtonut olen ihmistä palvella
seurata häntä kesällä talvella
mutta kukaan ei minuun luottanut
ei riemua minulle tuottanut
silittivät vain vastasukaan.

Kulkukoirana elänyt eloni oon,
koskaan en päässyt ihmisten suosioon,
sekarotuinen hurtta mä olin vain,
sen leiman syntymässä jo sain,
arvostusta ei annettukaan.