KUN SE PARASTA---115.

OSA.115
- Surkijjaa seon minustahi. Suattoo olla kurija kuolema. Ee semmosta toevo. Pahalle mallille män tämän kylän elämä. Jyrkihi suattoo olla vaekka missä.
- Kyllä se Jykä on männy kottiisa. Seon äetinpoeka eise raaski järkyttee äetisä mielenraohoo.
- En tiijä mitä tästä elämästä mahtoo tulla. Kylällä hulluja aekamiespoekii ja vanahat lisäksi. Nuorii eijoo kettee. Myö ollaan nuorinta mallii, eikä mekkää olla eilisen tieren poekii.
- Ompahan se Kaeno!
- Niin ja Vieno! On poekamiehille ajankuluketta. Vuan mikäpä se siinä, tulloo tarpeesseen.
- Hih Vieno....eiköstä se ou jo kaheksankymmenen?
- Jos onnii niin soepanen pelj kuuluu olevan. Pimmeessä männöö aevan täyvestä.
- Oukko sinähhii käönnä noessa huorissa?
- Ehän sitä minä ou tohtinna isojenpoekijen leikkeihin. Jykä on kyllä joskus houkutellu.
- No, hyvä! Nyt sitte rynnistettään laettoon syötävvee ja sitte navettoon.
Salme nousi ne muutamat porrasaskelmat edeltä ja alkoi kopeloida avainta lukkoon, kun puhkesi jeesustelemaan:
- Perkee! Tiällä on joku käönnä. Suakel murtanna oven aok.
- Siinäpä eijoo pahemmin tarvinna rosvo olla. Jäe tuo sorkkaraotahi tuonon porraspieleen. Joku on halunna piästä lämpimään.
- Vain kukapa...? Oesi Jaska, niin ei aenakkaa oes palanna.
- Männään sisälle. Tokkopa siellä asseihen kanssa meitä vuotellaan.
Hiukan varovasti Seppo veti ovea auki. Tuntui selvästi lihasopan tuoksu. Kovin tuntui oudolta.
- Eekai se muori ou karannu sieltä Huimalasta? Mitä myö sittä tehhään?
- Mitteepä, jos on tervehtynnä niin tervetulloo toevotettaan. Tohitaanko männä?
- Eikae siitä muuten sua selevee.
Seppo raotti ovea ja huomasi aivan oudon miehen istumassa pöydän ääressä lusikoimassa soppaa suuhunsa. Hänen kasvonsa kirkastuu valoisaan hymyyn,huomatessaan tulijat ja suu sanoo:
- Tere tere! Minä olemas Raivo Mäk. Minä tulemas sisälle. Ei pahat mielessä. Kulma on ja baljon poliisi. Nälkä tulemas. Tulla syömään, keitto kyllä riittää.
- Mittee kummoo! Mistäpä out poekessa. En tajua miksi meille murtaut? Seppo ihmetteli.
(jat.)