Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
maanantai 5. marraskuuta 2018
RUNO
HARMAATA!
Synkkä syksyinen harmaus ympäröi,
joka puolella nyt nään usvaa vaan.
Syksy kolkko hengiltä kesän löi,
tappoi kukat ja kuihdutti maan.
Joka puolella näen kun elämä kuolee,
sade syksyinen kesän muistoja nuolee.
-
Ei auringonsäteet jaksa lämpöä luoda,
sen voittavi puhurit pohjoisen.
Ei lehdetön puu voi suojaa suoda,
elo vaikeaa on linnun pikkuisen.
Kun se yrittää tuulelta suojaa löytää,
lumikin kohta kattaa sen ruokapöytää.
-
Usva lohduton, harmaa, kietoutuu,
puun oksien koukkuisiin sormiin.
Lintu pienoinen , harmaa piiloutuu,
kylmissään höyheniensä suojiin.
Kaikki lohdutonta on ja ikävää,
kesän kauniin on surmannut syksynsää.
-Oiva Pennanen-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti