En koskaa oo pullova avannu
enkä ryyppyä siitä juonu,
jos joskus oon pullon löytäny
oon sen kiltisti kotia tuonu.
-
En koskaa oo likkoja narrannu
etes sormella kutitellu,
Vaan aivan kiltisti tietysti
olen tietäni kuljeskellu.
-
Koskaa ääntä en oo korottanu
enkä koskaan hanttiin pannu
säälimättä on ylitsein kävellyt
joka kova ja rohkea jannu.
-
Mutta vielä mä kerran repäsen
panen maailman siihen malliin,
että kun minä jostain rahaa saan
ostan loistoauton talliin.
-
Sitten ei kukaan soimaa mua
vaan kyytiin ne tahtovat,
mutta enhän siihen suostu lain
vaikka hempeesti kahtovat.
Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissumies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissumies. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. heinäkuuta 2015
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
KULJIN
Kuljin, kuljin iloisena pikitietä pitkin,
vaik´on ilo naamassa niin sielussani itkin,
kun mun rakas ystäväni toiselle on mennyt
vaik on ilo naamalla niin iloitse mä en nyt.
-
Tuska raastaa sydäntä sit´toiset eivät huomaa
kun iloisena kaverina pitää tätä kuomaa.
Mut kun oon jossain aivan yksin ikävääni kuolen,
en tiedä miten pääsenkään suruni tuolle puolen.
-
En tiedä miksi rakkaani oot tehnyt tämän mulle,
ei koskaan enää rakkautemme entiseksi tulle,
Niin vaikeaa on minun tätä menetystä kestää,
oi mikset sinä haveria halunnutkaan estää.
-
Nyt kuljen kauas pikitietä marssin siihen malliin,
ja ikäväni upotan mä reissumiehen ralliin.
Vain muistoissani palaan niihin onnellisiin hetkiin
ja tuskan suuren vaimennan mä rasittaviin retkiin.
vaik´on ilo naamassa niin sielussani itkin,
kun mun rakas ystäväni toiselle on mennyt
vaik on ilo naamalla niin iloitse mä en nyt.
-
Tuska raastaa sydäntä sit´toiset eivät huomaa
kun iloisena kaverina pitää tätä kuomaa.
Mut kun oon jossain aivan yksin ikävääni kuolen,
en tiedä miten pääsenkään suruni tuolle puolen.
-
En tiedä miksi rakkaani oot tehnyt tämän mulle,
ei koskaan enää rakkautemme entiseksi tulle,
Niin vaikeaa on minun tätä menetystä kestää,
oi mikset sinä haveria halunnutkaan estää.
-
Nyt kuljen kauas pikitietä marssin siihen malliin,
ja ikäväni upotan mä reissumiehen ralliin.
Vain muistoissani palaan niihin onnellisiin hetkiin
ja tuskan suuren vaimennan mä rasittaviin retkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)