Olen haukkunut outoja, tuttujakin,
olen hampailla kiskonut nuttujakin,
olenhan tapoja matkinut ihmisen,
näin saanut maineeni vihaisen,
hampaat irvessä murisen.
Ihmisenlailla herkkuja himoitsen,
niitä ahmien ähkyssä pieraisen,
ihmisen tapaan haukun ja metelöin,
vihan tunteita mietin päivin, öin,
joskus hiukkasen epäröin.
Hampaat irvessä vieraita pelottelen,
olenhan ihmisiltä nääs oppinut sen,
kaikki vieras on uhkaa pelottavaa,
luottaa koskaan ei vieraaseen saa,
hampaat terävät oikeuttaa.
Tiedän, en voi luottaa ihmiseen
joka tahtoo mua käyttää hyväkseen
jos en suorita kaikkea hyvällä
ihmisen viha eläimeen syvällä
olen kohta aseen jyvällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti