TOHINAA 14

http://oivapenna.vuodatus.net/


- No eehän nyt sentään ukkeli-kulta,
 Se Mansikin luonne vaen on tulta,
että kiima jo sivutte livahti hiukan,
se Onnille antoeki potkun tiukan.
-
Onni ottoo pillisä, hollille saa sen
vaen Mansikki vihurissa pyörii taasen,
ei homma se luonnistu huonostikkaa,
koko yritys jälleen valluu vikkaan.
-
- Tuuhan sinnäe ukko toeselle puolen,
ja pijätki sitte tolokusti huolen,
ettei hommassa kävisi huonosti tälleen
ja Mansikki lojjauttaan piäsis jälleen.
Jopa valakenee isännän piähän heti,
mikä Onnin housut nilikkoehin veti,
hieman vahingon ilosesti mainihtoo:
-Se tää Mansikki miehijä kaltoen kohteloo.
-
Pakottooko vielä Onnilla se suoro
se Mansikin oppiin oli Onnin vuoro
isäntäähän se männä viikolla potki
ja täyvelleen naemistouhut sotki.
-
Onni työntee kätesä lehemän sissään
sannoo: Onkohan makija paekka missään
täällä tuntuu oleven jottae vikkaa
joku hommeli tässä lehemässä klikkaa
-
Möyrytaatiko Mansikkiin iskenä oesi,
sepä se sitten tähän selityksen toesi,
minkä taatta se ukkoja munille hutkii,
sehhii asija ny selevesi iliman mutkii.
-
- Vuan eijookkaa hätä tämän olonen laesin
Mansikkille korkeelaetasen tilata taesin,
koska miehiä on se aina vihannu kovin
potkukohetta itelleen sihannut tovin,
tuumii kalle ja jatkoo sitten näen:
- Itehhän minä ensiksi sen tielle jäen!
-
Onni kahtoopi isäntee kotvan aekoo:
- Kylläpä nyt oli potkusa jottae taekoo
minuva se taesi kuitenki nyt onnistaa
kun emännälla kalusa hoijattaa saa.
Onni lehemälle ruikkoo siemenet sissää
ja suatesannoeksi vielä perrään lissää:
Tiehän nyt oekeen korree vasikka tuosta,
ettei uusimassa tarvii tiällä juosta.
(jatkuu)