NALAKISSA

Oli Impi Antavainen,
huora tuo leväperäinen,
alta tarjos joskus päältä,
sivultakin siivun antoi.
Otti suuhunkin sovulla.
persereikäänkin peräti.
-
Sitten,sattuikin somasti
ennakolta arvaamatta
tuli reissumies revalle,
tuntematon saapuville,
kunnon kulkuri komea,
kalu miehen kaunihimpi .
-
Ensin reitensä levitti,
avas värkin sormen päällä,
sitten survasi sisälle,
työnsi aisan, pohjaa myöten
sinne syntisen syvälle,
hekumaiseen hetteesehen.
-
Eipä tiennytkään tekijä,
arvannut ei aikapoika,
minne suoronsa sutkautti,
lemmenkepin keikautti.
-
Imi itsensä ijäksi,
Nalkkiin nappas nappulankin,
eipä lähtenyt lävestä,
paksu pätkä persehestä.
-
Yritti vähän väkisin,
tosissansa touhuella.
Tempas kerran,vielä toisen,
veti kohta kolmannenkin.
-
Eipä lähtenyt lävestä.,
värkki päältä luiskahtanut,
ennenkuin hekuma lakkas,
kokemasta kouristusta .