HEILI

Olipa se heili minullakin

oli nimeltään tuo Impi.

Eestä päin oli kirveenjälilta

mutta takaapäin kaunihimpi.

Toki kurvia oli ja loevempaa

alamäkijä ja vastamaata.

Kun Impijä tässä muistelen

empä kaepaamasta voe laata.

-

Impin kaahan me ussein kisattiin

välillä oltiin aevan hilijaa.

Ussein syrijä teitäki kulettiin

kun tuuli heilutti kypsää vilijaa.

Oli onnellista se aeka niin,

vieläki syvän pakahtuu aevan

sitä kun minä taasenki aattelen,

taskustaen nenäliinan kaevan.

-

Meijän onnemme kesti hetken vaen,

sitten lähit sinä toesen mukkaan,

Miksi sinä sen tempun mulle teit,

sellaesta en oesi arvannukkaa,

Mutta täötyypi tyytyä kohtaloosa

muistella kaehoten mennyttä aekaa,

kyllä siinä meijän jutussaki,

oli varmasti jotakin taekaa.