ROINA-REINO 1.

Vuan ohan se joskussii vaekijjaa,
tuo moppoelu, Reinohi tuummoo,
kun kahtelloo tien piällä ollessaan,
mopon takimmaesta ratasta rummoo.
Onj pinnaos pettännä täyvelleen,
kaheksaeselta ratas nyt näöttee,
ies mahu ee huarukassa pyörrimään,
siispä moppua ei voe ny käättee.
-
Reino siinä jo ittekseen kirroelee,
taskunpoholalta kännykkee hakkoo,
vuan siitähi akku on loppunna,
vimmoessasa sen vitikkoon nakkoo.
- Jumankaota kun tuasen vastustee,
eikä mistee tuu kerralla mittee.
Voe piiveli mitenkäpä kottiin mään,
olokapiällekö tuo ottoo pittee.
-
Reino mettästä maesemmoo kahtelloo,
ympärillä vuan kuusikko huokoo.
Näläkäki jo vattassa metellöe,
ku ei tullunna mukkoon ruokoo.
- Minkä helekutin tässä ny tehä voes,
pittääkö alakoo pinnaos työhön?
Reinon mualima mustaksi synkistyy,
karmee kirroelu kuuluu yöhön.
-
Onneksi on kevä ja on valosoo,
pien hämärä vuan seuvvun peittee.
Mettätiellä on aevan hilijaesta,
Reino viimmesennii toevon heittee.
Epätoevo jo alakoopi ahistoo,
Reinon piäki jo rukkoukseen taepuu,
mittää muuta konstija ei mieleen tuu,
mies kuin syyvvään horrokseen vaepuu.
-
Reinon huulet rukkousta höpättee,
sillon sattuu aevan kummallista,
valo kirkas maesemmaa valasoo
ja on muutennii taevaallista.
Reino hätkähtäen huomoo etessään
Herran enkelin lentelemässä,
Siihen Reinon lähelle laskeotuu,
kyssyy: - Mikäs on häerihtemässä?
-
- Piruko se tuasen kiusovvoo,
se se rassoopi joka paekkoo!
Reino nöyränä piäteen nyökäättee:
- Minun kanssa se varsinnii saekkoo!
Joka reissulla Piru jottae häeriköe,
tekköö piikkiä, reikijä kummiin,
ja kerran kehveli kiusallaan,
vetäs moottorin kokonaan jummiin!
-
Tuumii enkeli: -Elä ou moksiskaa,
senki raokan kun sualistee pittee,
vaen nyt soetit oekijjaan osotteeseen,
sulla ei ookkaa hättee niin mittee.
Vaekka mulle on pikkasen ouvompaa
tuo tekniikka melekolaella,
vuan pitänee sentää kurkistoo
mitähän oekeen on mopeti vaella?
-
- Eipä siinä kun pinnaos on pettännä,
takarattaasta tottaallisesti,
toki ajjoessa hoksasin pyssäöttee,
se suuremmat murheet esti.
Jos vuan kehtoot ja muutennii taetua on,
piställä rattaaseen uuvet pinnat,
kyyllä yritän sen sulle korvaella,
meleko tarkasti tiijän hinnat.
-
- Mitä hulluja , enkeli vakkuuttaa,
kuhan ies häjän hetkellä muistat,
kuka parraeten sinnua aottellee,
Pirun meiningit mielestä puistat.
Kattelehan eiköpä siinä ny ou,
takaratas vertaasa vaella,
ja pannaan uusiksi koko mopeti,
etpä ossoo mitee lissee kaepaella.
-
Ja niin lähti enkeli riemuissaan
Reino kaehoten katteli perreen,
sitte ittiään käjestä näpistee:
- Kohta varmaanni unesta herreen.
Mutta totta se olj kuitennii
Reino potkasee mopetin käömään
sitte hyppäähi mopon satulaan,
- ehtiihän tässä sentää syömään.