- Uskollisna palvellut
oon isäntääni aina,
mutta eipä uskollisuus,
vaaassa nyt paina,
tiukan paikkan tullen,
potkun takalistoon saa,
hännän juurta vieläkin
se potku pakottaa.
-
Isäntä on kummallinen,
toisinaan se hellii,
lattialla kanssani se
leikitellen kellii,
mutta sitten vihastuen
potkuun nousee saapas,
syvältä se sieluani
tuskan lailla raapas.
-
Ihminen on kumma otus
vihaa rinnassa,
useasti ovat tuossa,
aivan pinnassa,
koira saakin tuntea
omassa turkissa,
jos isännällä tuli on
mökkinsä nurkissa.
-
Oi kun mä saisin vapaana
kierrellä metsiä,
ja sitä koiranonnea,
itsellein etsiä,
mut ihmisien orjana
päiväni kuluvat,
onnenhetket luotani
kauaksi soluvat.
30.12.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti