Hetken huumassa mä elin,
mutta sitten käännyit selin,
nakkelit vain mulle ylpeänä niskojas
et sä tuntenut mua laisin,
erehtyä susta taisin,
ajattelin mielessäni pikkusiskojas
mutta tarkemmin kun katsoin,
siinä seisoit suurin vatsoin,
huomasin siemen alkanut on itämään,
mutta miksi suutuit mulle,
kullallesi, kaivatulle,
sinustahan olen alkanut jo pitämään.
-
Käänsit minulle sä selän,
vaikka sinulle mä elän,
aina yöt ja päivät olet minun mielessä
Mikä kumma sua vaivaa,
mustasukkaisuusko kaivaa
vai onko sulla kipee rakko kielessä.
sinua palavasti lemmin,
no, ehkä hiukan sitä emmin,
olenkohan sulle sopivainen laisinkaan,
Mutta kai kun perhe kasvaa,
syödään läskiä ja rasvaa,
mistäpä noin rikkaan muualta mä saisinkaan.
Kyllä appi ukko korvaa,
mitä tämä poika sorvaa,
siksipä en ole mies varovaisinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti