Siellä suuressa talossa,
eduskunnan käytävillä,
edusmiehemme ajavat,
muka meidän pulmiamme.
Tositarmolla peräti,
huoli suuri sielussansa.
Vaalin jälkeen jo kävivät
kovaa kiistaa keskenänsä,
mitä puutteita pitäisi,
kohdallensa korjaella.
Että saataisiin hyväksi,
olot aivan kohdallensa..
Juotiin kahvia kovasti ,
keppanata nautittihin,
velihengessä hyvässä ,
porukassa haasteltihin.
Pian päästiinkin jyvälle,
saman tuuman tuntumahan.
Sossu hoksasi kamalan,
palkkakuopan ammottavan,
aivan silmäinsä edessä,
itse sinne sortumassa.
Johan tuohon on pätevä,
konsti keino keksittävä.
Johan tuon sanoiksi virkki:
-Kuulkaahan hyvät toverit,
arvoisimmat aateveljet,
Kokomustat ja Kepulit,
Vihreät ja Kommaritkin,
kaikki parhaimmat kaverit.
naisetkin mukaan lukien.
Huoli mulla on kovasti,
meidän palkan pienuudesta.
Mihin riittää se mokoma?
Palkka niin perin mitätön
Aivan saa tätä hävetä,
nolona näin notkahdella.
Johan huomasi toverit,
innostuivat veljet ,siskot,
lisäillä rahaa pitäisi,
palkka paljon korkeemmalle.
Että jaksaisi jalosti,
koko kansaa puolustella.
Puhuttihin, purnattihin,
rahakuumeessa kovassa.
saalistuksen saamisissa,.
huumassa oman himonsa.
Kaikki huutaa hurmiossa:
Rahat riittävät hyvästi!
Kului tuosta hetki toinen,
tuli tuokio tukala.
Eläkettä köyhän mummon,
pitäs pikkusen lisätä.
Korotusta markan verran ,
johan oisi tyytyväinen.
Heti herrat sen hokasi,
ministeri tuumaeli.
Huolissaan niin maan tilasta,
tuloksista kansakunnan:
- Nyt on nappula lopussa,
pussinpohja paistamassa.
Unohdetaankin äkisti,
eläkkeitten nostamiset.
17.10.2001op
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti