Kylmä viima
jäädytti lämpimät ajatukset.
Kuljin varjosta varjoon,
suojaa hakien.
Sieluni itki
hyljätyn tuskaa.
Silloin tunsin tuoksun
joka ei ollut tästä maailmasta.
Kuin huumattuna
kuljin tuoksua kohti.
Siellä suojassa,
etelärinteessä, näin ihmeen.
Ruusu ihanin, kaunein ja tuoksuvin,
hehkuvanpunaisin terälehdin
kutsui luokseen.
Olin varma nyt olin kukkani löytänyt.
Kukan jota minulta ei kukaan vie.
Kätken sen piiloon
syvälle sydämmeeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti