OSA.11.
- Ee kae, siellä ou ku aotoavvaemmet, Seppo punastuen sanoi.
- Ettei siulla oo riettaat mielessä? Siehää se taijakki olla...
- Ee mulla mittee... sinne kotia...
- Lempo ny pussattaan seon varmmoo. Vuoskaossii sitä tässon varrottu, nyp pittää jo torraotua tosissaan.
- Elä sitte naara, jos en ossoo...en oo enne ikkää...
- Mitteepä naaramista siinä liennöö? Alahan toemmeen...
Salme työnsi huuliaan Sepon suuta kohti. Seppo koitti ensin pikkusen arkaellen, mutta makuun päästyään ei olisi malttanut lopettaa.
- No?
- Mitteepä no?
- Eihä ollunna hullumpata. Siehää osovat vaekka kuinkakii hyvästi... Jos vaekka out kylän likkojen kanssa kuinka immeötyny.
- Makijata kyllä olj ja sitä pittee suaha lissee, Seppo sanoi ja puristi Salmen taas syliinsä.
Kädetkin jo alkoivat vaeltaa Salmen vartalolla:
- Nono poeka hilijaa mäjessä. Opetellaan yksi assii kerrallaan... Kerran vielä pussaat ja sitte lähettään tämän urakan jäläkiin syömään. Siellä Martta on keittäny palaviliha soppoo.
***
- Vua siellähän mänkii enempi aekoo ku luulikkaa. Elläeliäkärkii lähti par tuntii sitte. Uattelin vaen että pitikö sitä Lolliitaa vahtija nuinnii pitkään...?
- Ka, eipään sieltä nii lennossa selevvii. Riisuha Seppo se rasvane hualar poekkee. Piäsöö omat vuatteet tuulettummaan. Joko se Martalla on lihapotut valammiina. Näläkähän tuo meinovvaa kinttuja jyrssii.
- Eippään tää vielä ou kiehunna tarpeeksi. Mänkee vuan sinne kammarriin outammaan. Puolisko tunti männöö.
- Minun kyllä pittee lähtee kottiin. Se äet on huolissaan, ku lupasin äkkijä käyä.
- Elä ny turhia höperehä, aekanen mies. On se Niemennii muorin aeka huommata ettei aekamiehijä kohella ku pikkupoekaa, Matti selosti.
- Ala ny tulla. Katotaan niitä kuvija vielä.
- Jos minä sitte vaekka...!
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti