OSA 13-
- Kyllä sinut taettoo paha perijä. Niemen muori viäntää sinulta niskat nurin, tae vähintään tekköö perinnöttömäksi ja laettaa sinut mierontielle.
- ISÄ!!!
- Vuan elä sinä välitä mittee. Tulet meille kotivävyksi. Piäset heti tuon Salmen kylykeen nukkumaan. Jos se vuan, kehveliläenen, antoo sinun nukkuva...
- Kylläpä tässä sitte uskaltaa riskin ottoo kun on tiijossa paekka mihin tulla jos huonosti käö, Seppokin jo yhtyi leikin laskuun.
- Et lähtis vielä. Navattatouhuihin vielä monet tunnit ja se kuvankatontaki jäe kesken, Salme pyyteli.
- Jatkettaan sitte enspyhänä jos miulla eijoo mittee tärkijämpää.
- Tärkijämpää...! Matti hihkaisi. Mikä helekutti se on, hm, nuorelle miehelle tärkijämpää kun se se... Matti etsi ilmaisua.
- Isä sinnoot kyllä parantumaton, Salme nauroi ja sivalsi Mattia lehdellä.
- Palaillaan... Sanoi Seppo reippaasti ja lähti pihalle. Kiipesi Fordiin vilkaisi vielä talon ikkunaa jossa näki Salmen puistavan kättä. Seppo nosti kättään ja kaartoi auton paluumatkalle.
***
- Missee kummassa sinnoot rentustellu koko päevän? Tienenni paarissa kalijalla. Voe herraisä kun tämäki vielä piti kärsiä. Kuinka kiittämätön lapsi sinusta, Seppo, piti tulla. Minun pittää ottaa Valerijaanaa, tuntuu niin pahalle.
- Minen ou missee paariloessa ollunna. Miten sitä aoton kansa voep kalijotella. Kysympähän vaen?
- Missäkä sitte sinnoot maleksinu. Kylällä luuhaa päevät pitkät ja jättää saeraan äetisä tuuliajolle. On tämä niin katkeraa tojeta, Niemen emäntä heittäytyi marttyyriksi.
- Tuollapa naapurissa pääs aeka livahtaan. Eikäpä sinulla oo täällä mitee hättee.
- Elä valehtele vanahalle äetillesi. Näjin kun Jyrki ajo sontaa. On seki yksi pakana kun kirkon aekana sontaa ajjaa.
- Sepä lienee sen oma asija. Iteppä se tekosa vastaa.
- No missä ihimmeessä sinä sitte hurvellit... Et kai sinä sutturoeta ala katastella?
- Mikä ihmeen kuulustelu tämä nyt on? Iteppä tiijän missä käyn.
(jat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti