OSA.82.
- Vuan niitä vekkuleita tässä kaepaeltiin. Mihin neon huvenneet Viirto, Mörö ja Kilikki. Eekae ne kaapuntiin? Kumarainen sanoi.
- Ei tietenkää. Tuonnehan ne män ryystään Turakaeseen kahavija, se isäntä onnii Kilikin vanahoja tuttavvii. Luulivat jottei heitä ou palomieheksi koolutettu.
- Vuan suakel. Mäne sinä Tikka sen kolopuusi luokse. Me lähetäänni Pökijön kansa myös metästään kupposta. Tosijaanni mehän ollaan polliisia, turvataan kansa rosvoelta eikä tulelta.
- Joo minä suatannii viivähtee muutaman päevän tyttöessä. Vuan tulukkee hakkeen jos alakee näöttee ettettä iliman pärijee.
- Suattoo olla että lipsahtoo muuvan vuos. Sitte ku aletaan eläkepapereita ettii, niin suatetaan huomata Tikan puuttuvan.
- Sepä selevä. Elekeä hukkua kahavikuppiin, Tikka sanoi ja lähti menemään tien yli naapuriin.
***
Tikka saapui pienoisen talon pihalle ja kopisteli oveen.
- Kuka suatana siellä keskellä yötä häerihtee immeisten raohoo, kuului sisältä äreä miehen ääni.
- Tiällä on polliisi. Aokivvaako se ovi vaen pitteekö tehä sama ku nuapurissa?
- Kah tokhan se aokasta pittee ku polliisi, kuului sissittelevä naisen ääni.
- Vittuvako se yöllä tänne änkee, tuntui mies sanovan naiselle.
- Vuan minnoon ollunna aevan laenkuulijaenen. Eekae minua syytetä tuosta tuljpalosta? Minnen ou käännä edes toesellapuolen tietä viikkokaosiin, mies jatkoi huutelua oven lävitse.
- Ei siitä oukkaa kysymys Kaenoo kyselen, teijän tyvärtä.
- Meilläpä ku eijoo mittää tyttäriä. Ei ou ikkää ollukkaa.
- Vastapa oltiinni tuolla nuapurin tuljpalossa. Sellaenen rehevämuotonen tytär. Olj niin silimmäänkäöpä.
- Ettäkö rehevä? Oliko se tuo meijän muori? Sillon tosin levvee peräpiä ja runsaat ryntäät. Mitteepä se polliisi semmosella?
- Aakaskeee, niin sittehän tuo nähhään, oljko äetee vae tytär. Minusta sen nuama kyllä näätti silijältä ja nuorelta.
- No, mittee se polliisi tek siellä nuapurissa ku eivät ovija aakasseet? Eipä seo pakko aokasta kaekille reissaajille.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti