OSA.98.
- No, ei kehata muistella menneitä, kuhan pijät muistissa, että sooloelu on sinun kohalla tuakse jiänyttä elämee, jos meinoot minun kansa kamppeet pistee yhteen.
- Mitteepä tuostakaa vatuloe. Aekapa sen näöttee tulleeko meijän touhusta mittee. Tuo Matin perkele pilovaa hyvät senssit.
- Se oekija mies ei anna muihen vaekuttee tekemissiisä. Vuan ny lähetään, että hippulat vinkassoo.
- Missähän tällä lienöö semmonen hippula?
- Höh, etkö tuota ou vielä hoksanna.
***
Kilikki ja Tikka lähtivät tien toisellapuolen tönöttävien mökkien asukkaita haastattelemaan. Eihän sitä tijjä jos Jaska on päässyt jonkun lesken suojiin. Tikalla palasi mieleen edellinen yö ja kokemansa.
- Kuule Kilikki, sie suatkii hoetoo tuon juttupuolen, mie suaton töpeksii eilen. Jospa eivät muista. Tässä mökissä kuitennii assuu kamalan ruma akka, eikä se ukkokaa ou lastenkatottava.
- Ka, suatampa mie jottae, vuan sinun pittee olla sitte jämeränä ettet ala naesille lemmestä huastommaan.
- Minä oonnnii hilijanen poeka, varsinnii jos sattuu se gorilla tulemaan vastaan, siinä suattoo Kilikillähhii alakaa paekat tutisseen.
- Suaphaa tuota koettoo. Sepä polliisi onnii melekeen suojaverkossa. Se piäsee pitkee kakkua syömeen jos polliisia meinovvaa hakata, Kilikki sanoi ja kolkutti ensimmäisen mökin ovelle.
- Sen vietävveekö työ jatkuvasti ramppaatta meijän oventakana? Suatana kun muori tulj ripulille ja kuset män varkaen kun näk kahen polliisin oven tuakse tulevan.
- Anteeksi vuan, mutta tämäpä seon meijän työtä! Sitä kysellään mahtaako se Laakson Jaakko ollunna tiällä päen. Seon uamutunteina karanna ja on tiellä tietämättömällä.
- Ei myö olla nähty- vielä sängyssä oltiin.
Muori huusi takaa. - Mänkää tuonne nuapurriin, sieltä se Jaska hak märkee ja mukavata ennen hulluksi tulloosakki.
- Kaenonko tykönä? Tikka ei malttanut pitää suutaan kiinni.
- No sen hyvän! Kah , eikö seo sama polliisi kun meinas väkisellä yöllä mutkeltoo minun huaraen välliin, muori nauro ja tuli lähemmäksi.
- Taesimpa tuota käyvvä kolokuttamassa. Vuan vesperähän tuo taessii tulla. Oesi isäntä taenna pistee kampossiin.
- Ja paskat, tuon taotta suap olla vaekka jatkuvasti vieras uros mun jalakovälissä. Ei se ennee muista mitä siellä mahtoo olla.
- Sitä värnäkettä ei selevinpäen kaepoo, vuan kun saa ponupullon niin suattoo se tulla mieleen.
- Äijähän meinovaa puhua kuin paraskii häntyri. Kyvenny ennää sattaan vuoteen, muori kirahti.
- Harvatpa tuntuupi välit olevan. Vuan eikö Luaksoo ou tosijaan näkynnä?
- Terve uskoo kerralla, mittee tuossa vatuloe turhaa. Mänkee sen levijäperseisen Kaenon luo niin suatta itehhii helepotusta. Siellä kyllä lohkivvaa. Kaekenmualiman mieliharmii sitä selevällä leivällä elätettään, muori julisti.
- Mänkee vuan uuvestaan kötälleen. Myö jatkettaan seoraavan oven tuakse, Kilikki sanoi ja veti kättä lippaan.
- Tarvihtooko sitä Luakson Jaskoo pelätä, onko se tullunna kuinka hulluksi, eukko varmisteli.
- Kylläpä se kannattoo pittee lukko reikelissä. Eihän tuota ikkää mahtane tietee mitä huiman piähän päläkähtee.
- Miksei se polliisi ota semmosija ryökäleitä kiini ja pistä kaltereihen tuakse? Pillun perässä vuan hypätään.
- Sitä Jaskoopa tässä etitäänni. Ee se ite maha tulla eholle?
- Hyppäspä tuo tämä toenen polliisi eile illalla pillun perässä. Nii oli kiimossaan, että minuttii , vanahan muorin meinasi raeskata.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti